Lempeys on julmaa!

Saattelin 8 vuotta vanhemman veljeni viime talven aikana viimeiselle matkalle. Hän kuoli pitkänä perjantaina. Kun ihminen asetetaan saattohoitoon, se merkitsee elämän päättymistä muutaman kuukauden tai korkeintaan vuoden kuluttua. Lääkärikollegio tekee tämän päätöksen parantumattomasti sairaalle.

Huolimatta kaikinpuolisesta hoidosta veljeni tila paheni vähitellen. Viimeisinä aikoina hän toivoi pääsevänsä pois. Kipulääkityksestä huolimatta tuskat pahenivat. Juttelin häntä hoitavan sairaanhoitajan kanssa. Selitin veljeni tahtovan pois tästä elämästä ja ettei häntä väkisin pidettäisi hengissä.

Hoitotoimenpiteet lopetettiinkin, so. ettei verikokeita enää otettu eikä varsinaista lääkitystä annettu lukuunottamatta suoraan suoneen annettua voimakasta kipulääkettä (morfiinia). Hänen tilansa rauhoittui ja rauhallinen kuolema seurasi suhteellisen nopeasti.

Vielä viimeisenä iltana viivyin pitkään hänen vuoteensa äärellä. Tiesimme ja tunsimme lopun olevan lähellä. Se oli lempeä kuolema. Tässä mielestäni toteutui järkevä elämästä pois päästäminen ilman virallista eutanasiaa.

Maalaismies* kirjoitti:

Saattelin 8 vuotta vanhemman veljeni viime talven aikana viimeiselle matkalle. Hän kuoli pitkänä perjantaina. Kun ihminen asetetaan saattohoitoon, se merkitsee elämän päättymistä muutaman kuukauden tai korkeintaan vuoden kuluttua. Lääkärikollegio tekee tämän päätöksen parantumattomasti sairaalle.

Huolimatta kaikinpuolisesta hoidosta veljeni tila paheni vähitellen. Viimeisinä aikoina hän toivoi pääsevänsä pois. Kipulääkityksestä huolimatta tuskat pahenivat. Juttelin häntä hoitavan sairaanhoitajan kanssa. Selitin veljeni tahtovan pois tästä elämästä ja ettei häntä väkisin pidettäisi hengissä.

Hoitotoimenpiteet lopetettiinkin, so. ettei verikokeita enää otettu eikä varsinaista lääkitystä annettu lukuunottamatta suoraan suoneen annettua voimakasta kipulääkettä (morfiinia). Hänen tilansa rauhoittui ja rauhallinen kuolema seurasi suhteellisen nopeasti.

Vielä viimeisenä iltana viivyin pitkään hänen vuoteensa äärellä. Tiesimme ja tunsimme lopun olevan lähellä. Se oli lempeä kuolema. Tässä mielestäni toteutui järkevä elämästä pois päästäminen ilman virallista eutanasiaa.

tehnyt "ajoissa" hoitotestamentin.

Julmaa on se että lääketiede menee eettisen rajan väärällepuolelle,mielestäni ,kellään ei saisi olla sellaisia keinoja joilla ihmiselämää pidennetään laitteilla joita ihminen in suuressa viisaudessaan keksinyt,se on luonnonvastaista ---sekoittamatta siihen mitään uskotoja. Alku on tapahtunut luonnollisesti ,niin miksei myös loppu.

Ainiin--- onhan ihminen jo keksinyt siittää lapsiakin keinotekoisesti, mikä myös on luonnonvastaista. Maailmassa on tuhansia ...tai jopa miljoonia lapsia joilla ei ole Isää eikä Äitiä. Siinä olisi lapsettomille hyvää sarkaa, mutta kun he tahtovat sen omilla geeneillään varustetun pikkuihmisen .

Kohta kloonataan koko suku. siinä sitte lisääntyy tuplaten kaikki suvussa olevat sairaudetkin ---toivottavasti.

yksjonknimeipysperäs kirjoitti:

tehnyt "ajoissa" hoitotestamentin.

Julmaa on se että lääketiede menee eettisen rajan väärällepuolelle,mielestäni ,kellään ei saisi olla sellaisia keinoja joilla ihmiselämää pidennetään laitteilla joita ihminen in suuressa viisaudessaan keksinyt,se on luonnonvastaista ---sekoittamatta siihen mitään uskotoja. Alku on tapahtunut luonnollisesti ,niin miksei myös loppu.

Ainiin--- onhan ihminen jo keksinyt siittää lapsiakin keinotekoisesti, mikä myös on luonnonvastaista. Maailmassa on tuhansia ...tai jopa miljoonia lapsia joilla ei ole Isää eikä Äitiä. Siinä olisi lapsettomille hyvää sarkaa, mutta kun he tahtovat sen omilla geeneillään varustetun pikkuihmisen .

Kohta kloonataan koko suku. siinä sitte lisääntyy tuplaten kaikki suvussa olevat sairaudetkin ---toivottavasti.

Lempeää ei ole antaa ihmisen kärsiä, oman tahdon vastaisesti. Turhaa tuskaa pidennetään parantumatonta sairautta hoidellen.
Pitäisi mennä itseensä tuossa asiassa ja miettiä haluaisiko itse elää kohtuuttomien tuskien kiusaamana.
Ei ole elämää jos on vuoteen vankitsema kovien lääkkeiden armollisessa huomassa, tietäen ettei enää parane. Pitkittäminen ei ole lempeää, se on ihmisen kestämisen kokeilua.
Itketään eikä annettaisi omaisen lähteä vaikka se on hänen tahtonsa. Se ei ole lempeyttä vaan itsekkyyttä. Toisen tuskaa ei toinen voi tuntea, se on jokaisen oma.
En haluaisi tuota hoitoa kohdalleni.

Maalaismies* kirjoitti:

Saattelin 8 vuotta vanhemman veljeni viime talven aikana viimeiselle matkalle. Hän kuoli pitkänä perjantaina. Kun ihminen asetetaan saattohoitoon, se merkitsee elämän päättymistä muutaman kuukauden tai korkeintaan vuoden kuluttua. Lääkärikollegio tekee tämän päätöksen parantumattomasti sairaalle.

Huolimatta kaikinpuolisesta hoidosta veljeni tila paheni vähitellen. Viimeisinä aikoina hän toivoi pääsevänsä pois. Kipulääkityksestä huolimatta tuskat pahenivat. Juttelin häntä hoitavan sairaanhoitajan kanssa. Selitin veljeni tahtovan pois tästä elämästä ja ettei häntä väkisin pidettäisi hengissä.

Hoitotoimenpiteet lopetettiinkin, so. ettei verikokeita enää otettu eikä varsinaista lääkitystä annettu lukuunottamatta suoraan suoneen annettua voimakasta kipulääkettä (morfiinia). Hänen tilansa rauhoittui ja rauhallinen kuolema seurasi suhteellisen nopeasti.

Vielä viimeisenä iltana viivyin pitkään hänen vuoteensa äärellä. Tiesimme ja tunsimme lopun olevan lähellä. Se oli lempeä kuolema. Tässä mielestäni toteutui järkevä elämästä pois päästäminen ilman virallista eutanasiaa.

Kävin hyvästelemässä pikkuveljen. Pyynnöstä näyttivät kylmähuoneella. Niin oli luonnollisesti nukkuvan oloinen, veli nuorempa.
Aivovaltimon repeämä oli kuolin syynä, coronerin, tutkimuksen tehneen lääkärin tulkinta päivätyönsä täyteen tehneen veljen poislähdön syynä.

Etenkin sukumme miespuoliset ovat kaatuneet saappaat jalassa, vähin äänin. Eleettömästi, etten sanoisi tyylikkäästi. Niitä harvoja taitoja, jotka osataan.