Minä keimailen ilmassa
kuumassa saastaisessa.
Minä kuolen,
kolottaa.
Maatuvan kevään tuoksu
saapuu jo valmiina voittajana.
Kaikki jo valmiiksi parannettuna,
itsestään selvänä.
Supernovaan on vielä matka mittaamaton.
Silti viivyn kiedottuna hopeavarjoon.
Hopea ruostuu minussa,
tyhjyys kumittaa
ohuet lyijynvedot.
Jättämättä jälkeä
katoan pinnan alle, pimeään
veri kohoaa, minä vajoan
ja kolera-altaan likaiset sorsat vievät minut pohjaan.
kuumassa saastaisessa.
Minä kuolen,
kolottaa.
Maatuvan kevään tuoksu
saapuu jo valmiina voittajana.
Kaikki jo valmiiksi parannettuna,
itsestään selvänä.
Supernovaan on vielä matka mittaamaton.
Silti viivyn kiedottuna hopeavarjoon.
Hopea ruostuu minussa,
tyhjyys kumittaa
ohuet lyijynvedot.
Jättämättä jälkeä
katoan pinnan alle, pimeään
veri kohoaa, minä vajoan
ja kolera-altaan likaiset sorsat vievät minut pohjaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.