onko joku muu huomannut saman kuin minä,että nämä 16-vuotiaat tulevat teiniäidit kertovat VAUVAkuumeestaan ja kuinka tietävät tasan tarkkaan miten hyvin pärjäävät VAUVAN kanssa ja miten ihania ja söpöjä VAUVAT ovat...??onko kukaan kertonut heille,että vauva on vauva reilun vuoden ja sitten se on taapero,uhmaikäinen,näsäviisas lapsi,esimurkku,murkku(samanlainen kuin itse ovat tällä hetkellä),nuori aikuinen....jne...Ostakaa nukke jos haluatte VAUVAN.
vauva
itsekin teiniäiti86
9398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuossa olet oikeassa, että 16-v tuskin vielä tajuaa oikeasti mitä on ottaa vastuuta. Mutta tuo, kuinka puhut siitä miten joku puhuu pärjäämisestä etc. Kai jokaisella on niitä kuvitelmia vielä kun on raskaana? Eikai se väärin ole? Tiesitkö sinä millaista sen lapsen kanssa tulee oikeasti olemaan, ennen kuin se konkreettisesti oli edessä?
joo tottakai positiivinen asenne on plussaa,mutta se vaan häiritsee,että puhutaan vaan vauvasta eikä lapsesta ja siitä miksi se sitten kasvaakin.ja olen samaa mieltä että ei kukaan voi tietää mitä lapsen saaminen ja kasvatus on ennen kuin on kokenut.siihen ei auta onko ns.oikeassa iässä,mikä se sitten onkaan.esikoinen on aina esikoinen ja jokainen lapsikin on erilainen.Tukiverkostossa ei ole mitään pahaa,lapsellekin se on vaan rikkaus kun on monta rakastavaa ihmistä ympärillä :) mutta älkää tehkö vauvoja vaan lapsia,uusia ihmisiä.
ja ei elämässä varmaan monta hyvää ja ihanaa asiaa ole minkä eteen ei tarvitsisi nähdä vaivaa,ei se lapsenhoito kenellekään ole helppoa ja kaikkia väsyttää ja v*****aa välillä.ja eihän kukaan vanhempi voi ajatella että lapsi on virhe,eihän?
eikö sellainen sanonta ole että tehtyjä lapsia ei ikinä kadu,mutta tekemättömiä voi katua....
Tuo on kyllä tosi pointti, että vauva ei ole aina vauva..
Vaikka se vauva on vain sen vuoden vauva niin pienen vauvan kanssa se tuntikin voi väsyneenä tuntua ikuisuudelta ja todellakin pitää olla tukiverkosto ympärillä jos aikoo pärjätä vauvan kanssa ja ymmärtää että se ihminen on siinä sen koko elämänsä eikä vain hetken.
olen yksinhuoltaja ja baby bluesin aikaan minä itkin vauvan kanssa kilpaa. Koin olevani huono äiti, koska en tiennyt miksi vauva itki. Nykyään olen oppinut ymmärtämään vauvan itkut ja känkkä ränkät, erottamaan milloin se on väsymys, milloin nälkä, milloin huomionhakuisuus. Minulla on tukiverkostoa, enkä häpeä myöntää sitä. Minullakin oli omat kuvitelmani vielä raskaana ollessani, koska en voinut mitenkään tietää millaista vauvanhoito käytännössä on. Nyt tiedän ja ei se ole helppoa. Yöheräämiset sekä valvomiset jne. Mutta en vaihtaisi lastani mihinkään tässä maailmassa. Minusta on kamalaa lukea, kuinka jotkut puhuvat lapsistaan kuin se olisi suurin virhe maailmassa. Toivottavasti kukaan ei oikeasti niin kykene ajattelemaan.
Öööh... Tämä nyt ei ole ainoastaan nuorien äitien juttu :) Taitaa ihan sitä vauvakuumetta olla vanhemmillakin ihmisillä ;) Silloin kun se vauva/lapsi halutaan, puhutaan yleensä vauvakuumeesta. Olethan kuullut sellaisen sanonnan? :)
VOI PERKELE! ITE OON PARI VIIKKOA SITTEN TÄYTTÄNY SEN 16 ja parin viikon päästä ois LA, mutta raskaus ei ollut suunniteltu ja sanonpahan vaan että kyllä sitä raskaus aikakin jo valmistaa tulevaan ja oppii kans ottamaan vastuun!!!
Niinpä. Raskaus jo itsessään kasvattaa äitiyteen, iästä riippumatta. Mutta tosiaan ap:lla on oikeassa kun puhutaan siitä, että ei se lapsi ikuisesti ole vauva. Ja monesti erehtyy ajattelemaan, että helpommaksi se muuttuu sitten kun tulee rytmiä jne. Ei pidä paikkaansa. Vauvankin kanssa ensin opetellaan unirytmiä ja kun se rupeaa olemaan kohillaan niin hampaita pukkaa tms. Ei se helpommaksi muutu, haasteet kasvaa lapsen kasvaessa :)
Musta jotenkin tuntuu että kaikki tietää kyllä sen, että vauva ei ole aina vauva. Mä oon ainakin tiedostanu jo kauan ja nyt odotan vauvaa. Kyllä... vauvaa. Vauvahan se on mikä sieltä putkahtaa.
Raskausaikana on ihan normaalia ajatella tulevaa lastaan vauvana. Koska vauva-ikä vaatii ihan himputista vanhemmilta, kun kaikki on uuttakin ja niin. Kyllä sitä lasta alkaa miettimään lapsen harkitsemis vaiheessa ja raskauden aikana myös, enemmänkin jos on vaikka vahinkoraskaus kyseessä. Että millaista elämä on sitten kun lapsi on kouluikäinen jne.
Älkääkä kaikkea ottako kirjaimellisesti.
Ja monista nyt jo aikuisista entisistä teiniäideistä olen huomannut että heillä on elämä mennyt ihan hienosti. Ainut mikä heitä on koskaan harmittanut on se että heihin on suhtauduttu huonosti vaikka itsellään kaikki on ollut hyvin ja ennenkaikkea vauvalla.