Kokeilen saako täältä ei täysin yksinäinen sympatiaa vai paskaa niskaan. Minua ahdistaa juhannukset ja joulut ja uudet vuodet ja kaikki vastaavat, jolloin kaikilla pitää olla tosi hauskaa ja hyvää seuraa jne. Tuntuu että kaikilla muilla on paljon kavereita ja useita paikkoja mihin mennä. Itselläni ei ole kovin montaa kaveria jonka kanssa voisin kuvitella esim. juhannusta viettäväni ja jos näillä kavereilla onkin omia suunnitelmia niin mitäs minä sitten teen. Joulunkin vietin yksin kun suhde vanhempiin on liian ahdistava ja kaverit eivät huolineet minua omiin lapsuudenkoteihinsa. Olen ollut masentunut ja nyt käyn tiiviissä psykoterapiassa, mikä on kieltämättä muuttanut minua aika paljon. Ahdistaa vaan kun tuntuu että kaikilla muilla on joku Frendit-tyyppinen elämää suurempi kaveriporukka tai ainakin useampi sydänystävä. En tiedä minkälaisia kommentteja tällä kirjoituksella kalastelen. Kunhan halusin avautua:)
Juhannus
Sophi1
4280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juhannuksena olen yksin kotona, niinkuin kaikkina muinakin juhlapäivinä ja arkipäivinäkin.
Joskus tosi harvoin joku pistäytyy käymään.
Aloittajalle: koita pitää nykyiset kaverisi ja ole onnellinen että edes vähän on ystäviä
Kiitos sinulle vastauksesta:)
Mulla on vain 2 ystävää ja olen viimeiset 2 kuukautta ollut heidänkin kanssaan riidoissa. Ei olla oltu puhelinyhteydessä eikä mitään muutakaan. Lähetin 2 viikkoa sitten syntymäpäivän kunniaksi onnittelukortin, yleensä kaveri soittaa että kiitti kortista, mutta ei tällä kertaa. Taitaa olla parempi listata ystävämääräksi tuo 1...
tänä vuonna onneksi töitä. Tuplaliksa ja samalla saa hyvän storyn, jos joku kysyy "miten juhannus meni" niin ei tarvitse keksiä nopeasti mitään. Muuten olisin ollut kotona nyhjöttämässä.