Kärsin kausittain ilmaantuvasta sosiaalisesta fobiasta. Fobia ilmenee elämässäni joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta aina se on toiminnassani ja tekemisissäni taustavaikuttajana. Helpoimpina kausina kyseinen fobia rajoittaa elämääni vain vähän. Noina aikoina pystyn esimerkiksi hoitamaan omia asioitani vaivattomasti (soittamaan lääkäriin, menemään yksin kahville..jne)
Sitten on niitä huonoja aikoja, jolloin kaupassa käynti pelottaa ja saa aikaan jännitysoireita. Oireihin kuuluu mm. käsien tärinä, sydän hakkaa täysillä, punastuminen ja "lukkoon meneminen" eli en saa sanoja suustani ja jos saan ääneni on käheä ja se tärisee.
Olen syönyt propralia ja cipralexia, joista kummastakaan ei ollut minulle suurta hyötyä. Kärsin myös ajoittaisesta masennuksesta ja tuolloin fobian oireet ovat pahimmillaan. Tiedän että psykoterapiasta olisi minulle suurin hyöty ja sitä minulle on suositeltukin, mutta et yksinkertaisesti uskalla/halua kaivella kaikkia asioitani..haluan vain tästä fobiasta eroon!
Toivoisinkin että te ihmiset, jotka kärsitte/olette kärsineet kyseisestä fobiasta, kertoisitte mitkä keinot/lääkkeet ovat teitä auttaneet? Oletteko saaneet fobianne kuriin ilman ulkopuolista apua ja jos olette, niin miten? Kiitos kaikille, jotka jaksavat jakaa omat vinkkinsä!
Sitten on niitä huonoja aikoja, jolloin kaupassa käynti pelottaa ja saa aikaan jännitysoireita. Oireihin kuuluu mm. käsien tärinä, sydän hakkaa täysillä, punastuminen ja "lukkoon meneminen" eli en saa sanoja suustani ja jos saan ääneni on käheä ja se tärisee.
Olen syönyt propralia ja cipralexia, joista kummastakaan ei ollut minulle suurta hyötyä. Kärsin myös ajoittaisesta masennuksesta ja tuolloin fobian oireet ovat pahimmillaan. Tiedän että psykoterapiasta olisi minulle suurin hyöty ja sitä minulle on suositeltukin, mutta et yksinkertaisesti uskalla/halua kaivella kaikkia asioitani..haluan vain tästä fobiasta eroon!
Toivoisinkin että te ihmiset, jotka kärsitte/olette kärsineet kyseisestä fobiasta, kertoisitte mitkä keinot/lääkkeet ovat teitä auttaneet? Oletteko saaneet fobianne kuriin ilman ulkopuolista apua ja jos olette, niin miten? Kiitos kaikille, jotka jaksavat jakaa omat vinkkinsä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
miltä susta tuntuu. Itse en käytä mitään lääkkeitä ja kammoni on lievästä päästä. fobia iskee silloin kun olen todella epävarma itsestäni tai saan kuulla haukkuja/negatiivista arvostelua itsestäni. Oireet ovat alkaneet kiusaamisesta :( Onnistumisia koen, kun jaksaa vaan uskoa itseensä ja siihen että pystyy ja pakkottaa itsensä hyvinä päivinä toimimaan. Se myös auttaa, kun jättää ne negatiiviset kommentit vähemmälle huomiolle.
Mulla autto nimenomaan terapia, koska siellä käsitellään ja annetaan avaimia näiden asioiden käsittelyyn. Juuri se avautuminen teki todella hyvää. Toinen juttu on vaan mennä niihin tilanteisiin, jolloin niihin ikään kuin tottuu... tietenkin kannattaa alottaa helpommasta päästä. Itsensä kannustaminen ja psyykkaaminen on myös toiminu, esim. aloitin tuijottamalla itseäni peilistä ja kehumalla itseäni (esim. "olen kaunis" joka aamu), koska mulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja huono itsetunto kulkee käsi kädessä.
Mullakin on melko huono itsetunto. Aina kun mokaan omasta mielestäni jotenkin, ajattelen automaattisesti olevani ruma, tyhmä, idiootti jne.. Jos olen esimerkiksi bussissa ja joku katsoo vähän pidempään, ajattelen automaattisesti että se katsoo siksi koska kasvoissani on jotain vikaa, liian iso nenä, esim. Aivan sama vaikka joka päivä joku kehuisi kauniiksi, pidän silti itseäni rumana ja epäonnistujana. En myöskään osaa nauttia mistään "saavutuksistani", koska aina ajattelen että olisin pystynyt vielä parempaan.
Olen käynyt tapaamassa psykologia joskus ajat sitten ja siellä suositeltiin psykoterapiaa, mutta sinne en uskaltanu mennä. Toivoisin vaan että tähän ongelmaan olisi joku pika-apu, eikä ainut vaihtoehto olisi vähintään vuoden kestävä terapia..