Nyt kaivataan vinkkejä ihon puristeluun tai lähinnä sen lopettamiseen. Harrastan sitä viikottain, aiemmin lähes päivittäin. Finnejä alkoi puskea e-pillereiden poisjätön jälkeen ja ikää 30v...Iho totta kai näyttää karmealta puristelun jälkeen...ja kun paranee jonkinlaiseen kuntoon viikossa, aloitan homman uudelleen. Kyllä, olen päättänyt miljoona kertaa että lopetan tämän. Mutta teen sen aina uudelleen. Olisiko jollakulla joku keino miten saivat sen lopetettua?
Ihon puristelu
ahdistaa
141552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokeilepas laittaa apteekista ostettua voidetta finnin päälle. Tämän pitäisi kuivattaa finni, jolloin sitä ei tarvitse puristaa. Apteekissa osaavat varmasti neuvoa, mitä voidetta kannattaa käyttää.
ainakin yksi sivusto johon satuin eksymään: http://www.stoppickingonme.com . Hyviä vinkkejä, muutamia kohtia täytyy suodattaa. Itse teen ihan samaa ja kärsin siitä, enkä osaa lopettaa. Alkoi myöskin e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Monet ihmettelee ja kommentit on luokkaa, että no lopeta se. Ei ollenkaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Aina löydän itseni peilin edestä repimästä ja käyn ihon jokaisen neliösenttimetrin läpi josko jostain huokosesta lähtisi irti jotain ja iho näyttää räjähtäneeltä vaikka alkutilanne olisi ollut ihan hyvä.
Parhaimman avun olen saanut bentsoyyliperoksidi-voiteesta, esim. Brevoxyl. Todella kuivattavaa, mutta kun käyttää kosteuttavan voiteen kanssa, sain ihoni täysin sileäksi.
Ei todellakaan kannata repiä ihoa, sillä se levittää tulehdusta myöskin ' ihon alla ja ongelma-alue kasvaa. Voit myös saada arpia. Jos apteekin voiteista et saa apua niin mars ihotautilääkärille. Tsemppiä.
vinkeistä. On kyllä erikoista kuinka aikuinen ihminen ei pysty pitämään päätöstään -en nypi, en puristele - ja sitten taas se alkaa. Muitakin vinkkejä otetaan vastaan! Pitää varmaan kokeilla tuota bentsoyyliperoksidia, katselin tänään jo apteekissa mutta siellä ei ollut hyllyssä ja mua aina ahdistaa alkaa siellä kyselemään...
Minulla on sama ongelma.. siitä joskus tänne kirjoittelinkin. Voin yrittää kaivaa sen ketjun huomenna esiin, sain ihan hyviä vinkkejä silloin :)
En tiedä lohduttaako tämä sinua yhtään, mutta minua lohdutti ainakin lukea etten ole ongelmani kanssa ihan yksin. Olen 18-v. tyttönen ja olen aivan poloinen, kun en malta pitää näppejä irti naamastani. :( Vaikka alunperin naamassa olisi vain muutama hullu näppy, on se takuulla seuraavana päivänä räjähtäneen näköinen kun skannaan topsejen kanssa ihon läpi ja rutistan jokaista ihohuokosta ja kohoumaa. Se tuottaa jonkinlaista lyhytikäistä mielihyvää kun ihomato turskahtaa kuopastaan ulos, mutta seuraavana päivänä itken naama ruvella ja vietän muutaman seuraavan päivän neljän seinän sisällä. Olen tuhat kertaa yrittänyt peitellä jättimäisiä rupia naamassani, muutaman kerran ne ovat tulehtuneet ja naamassani on riehunut märkärupi pari viikoa. Muistona on myös muutama arpi ja laajentuneita ihohuokosia.
Joka kerran jälkeen teen kuin rappioalkoholisti päätöksen: "Ei enää ikinä." Silti repsahdan muutaman viikon tai viimeistään kuukauden jälkeen uudestaan. Ongelmasta ei ole helppo puhua kellekään. Saisin osakseni lähinnä hölmistyneitä katseita ja komentteja: "Eihän se ole kun vain lopettaa." En halua järkyttävää kuoppaista ja arpista ihoa, mutta en vain voi itselleni mitään. Kaikki varoittelevat ettei mustapäitä saa turskautella ja kertovat kauhutarinoita rupinaamaisista tuttavistaan, mutta miksi se ei saa minua lopettamaan kuin muutamaksi viikoksi?
Tänään itkin viimeksi, kun eilen illalla puristin pikku finnin joka kehittikin yön aikana keltaista visvaa märkivän silmiinpistävän ruven keskelle otsaa. Lisäksi märkä näytti leviävän vähän matkan päässä olleeseen pieneen ihorikkeimäänkin. Tällä hetkellä istun fucidininnokareet otsassa. Ensi lauantaina olisi ylioppilasjuhlat. Omat. :/
..että tämä puristelu ei rajoitu vain kasvoihin vaan puristelen ja raavin myös käsivarsiani, jalkojani, yläselkääni ja rintojani. Siis ihohuokosia/ satunnaisia näppyjä. En tiedä mistä tämä neuroosi johtuu, muta huomaan "harrastavani" sitä aina kun olen syystä tai toisesta stressaantunut. Kovasti haluaisin päästä neuroosistani eroon.
sinänsä hassua, että kohtalotovereita löytyy. Lähipiiristäni ei kukaan pode vastaavaa neuroosia. Juttuhan on siinä, että pakonomainen puristelu on juurikin psyykkisistä syistä johtuvaa. Itselläni ainakin, sillä huomaan tekeväni sitä enemmän kun olen erityisen stressaantunut tai väsynyt. Tunne siitä, että juuri oma iho on ihan hirvittävän näköinen jos EN puristele on ihan nurinkurinen. Itse en ainakaan juuri huomaa jos jollakin on satunnaisia näppyjä, mutta omilla kasvoilla ne näyttävät kamalilta (muka).
Olin itse hyvinkin pitkään puristelematta kun sain ihoni hyvään kuntoon aknevoiteilla. Aloitin sen taas uudestaan, mutta olen toiveikas kun sain reseptillä saatavaa a-vitamiinivoidetta jonka uskon auttavan.
Sinun kannattaisi hakea pikapikaa juuri tuolla aikaisemminkin mainitsemaani bentsoyyliperoksidivoidetta. Brevoxyliä olen itse käyttänyt, monet kehuvat myös Basironia. Uskon että saat ihosi ihan hyvään kuntoon kun et nyt stressaa liikaa, olet vain sinnikkäästi nyppimättä ja töpöttele aknevoidetta näppyjen päälle. Itselläni se auttoi kun sain töpötellä voidetta esim. vanupuikolla, enkä puristanut. Joskus käytin myös hammastahnaa niin en nähnyt näppyjä, enkä sortunut puristelemaan. Kuullostaa pöljältä, mutta uskon että nyppijät ymmärtävät. :)
Itselläni auttoi kun vaihdoin vessan valon sellaiseen paikkaan, että näppyjä ei näe. Vessa kun on se pahin puristelupaikka. Pukukopeissa myös näkyy kaikki näpyt, arvet ja mustikset, mutta koitan olla katsomatta naamaani. Samoin toimin missä tahansa paikassa jossa on vääränlaiset peilit ja valot ;)
Huojentavaa kuulla että meitä on muitakin. Itse olen nyppinyt ihoni epäpuhtauksia pakkomielteisesti murrosiästä lähtien, eli jo yli 10 vuotta. Tuloksena on kuoppainen, suurihuokoinen ja herkistynyt iho. Siis läheltä katsoen, eihän sitä kauempaa huomaa ja siksi ongelmaa ei taita kukaan ulkopuolinen tajuta.
Ennen ensimmäisten finnien ilmaantumista eli lapsena nypin usein ajatuksissani myös muita asioita, esim. silmäripsiä. Jossain välissä pureskelin kynsiä, mutta sen sain lopetettua. Kynsivallit ovat vieläkin väkivallan kohteena ja samoin pureskelen huuliani ahdistavissa tilanteissa. Minulla oikeastaan siis aina ollut tuontapaisia pakkomielteitä. Käsittämätöntä että moisista on niin vaikea päästä eroon, mutta suurin syy taitaa olla tosiaan psyykkinen. Ko. käytös kai jotenkin lieventää stressiä hetkeksi ja siksi se toistuu ja toistuu. Naaman kimppuun käyn n. 2-4 viikon välein, itsehillintä pettää yleensä siinä vaiheessa kun ihoon ilmaantuu pari finniä ennen menkkoja ja puristan ne koska paranevat nopeammin. Ja peiliin kun erehtyy katsomaan tarkemmin niin sitten onkin pakko käydä koko pärstä milli milliltä läpi. Huh, voi helvetti että vihaan tätä. Kumpa saisi täydellisen ihon jossa ei olisi MITÄÄN revittävää ja uudet aivotkin vois olla kova sana.
Helpottaa kuulla että muitakin on. En oikeastaan tajunnut edes aiemmin että tämä on neuroosi. Nyt tajuan kyllä kun tunne tulee että mun on pakko päästä nyppimään naamaani. Sen laukaisee varmasti stressi mutta yleensä se on seurausta kun tunnustelen kasvojani ja huomaan uuden näpyn jossain. Lisäksi nypin kulmakarvoja siis ihan normaaliin tapaan ja siinä ohessa on aina "kiva" alkaa nyppiä naamaa. Mutta tosiaan minäkin käyn millimetri millimetrillä lopuksi kasvoni läpi. Ja seuraavana päivänä jälki on sen mukaista. Jossain vaiheessa kun päätin TAAS että lopetan tämän, tein vertailevaa tutkimusta ja puristin yhden näpyn naamasta ja jätin pari rauhaan. Puristeltu kohta näytti kamalalta pari päivää, puristelemattomia ei juuri edes huomannut. No ei mennyt kauan kun taas kävin koko naaman kimppuun.
Neuroosi on dermatillomania, esiintyy usein ocd:stä (pakkoneuroosi, pakko-oireinen häiriö) kärsivillä ihmisillä. Siihen ei tosiaan auta se että joku käskee olla nyppimättä. Jos oireet ovat pahat ja ihon kaiveluun mene pitkiä aikoja, kannattaa hakeutua psykiatrin puheille ja harkita lääkitystä. Ja on tärkeää muistaa että lääkitys todella helpottaa oireita, eikä tee kenestäkään mitään zombia. Luultavasti tähän vaivaan määrätään serotoniinin takaisinoton estäjää. Nykyisillä ssri-lääkkeillä saadaan hyviä tuloksia ilman sivuvaikutuksia. Tsemppiä jokaiselle parantumiseen!
Voi ei en oo koskaan tajunnu, että tällänenkin voi olla jotain neuroosi perästä, mutta hitto :OO
On se siinä vaiheessa kun ei pysty lopettamaan ja ihon nyppimiseen menee häiritsevän paljon aikaa. Jokin aika sitten tuli hyvä ocd:sta kertova dokumenttisarja ja siinä oli ainakin yksi kasvojen nyppijä. Kaiveli ihoa kaikilla välineillä ja sit oli ihan kuoppainen kasvojen iho. Mutta jos ny vaan pari kertaa viikos puristaa suurimmat mustapäät niin eihän se mitään dermatillomaniaa ole :)
Nyt on mennyt muutama päivä nyppimättä. Olisko ollut lauantaina kun puristin pari finniä ja niistä on selkein jälki naamassa. Muuten näyttää vähän paremmalta. Ostin ACOn salisyylihappogeeliä joka kosteuttaa ja samalla kuivattaa finnejä ja samalla myös ACOn peitepuikon apteekista. Auttaa muuten henkisesti tuo peitepuikko huomattavasti kun ajattelen että se samalla tappaa finnini. Siis samaa psyykkistä vaikutusta ei tule tavallisista peiteväreistä (joita kaapista löytyy useampi)... No nyt kuitenkin iho näyttää jo paljon paremmalta. Ehkä tässäkin jutussa auttaa että mitä kauemmin pystyy olemaan nyppimättä ja vastustamaan puristeluhaluaan, sitä helpompi on olla tekemättä sitä? Itse huomaan että koukutun myös alkoholiin, ei niin että vetäisin kännejä juuri koskaan, mutta jos ottaa aina yhden siiderin/lasin viiniä illassa, tekee sen paljon helpommin seuraavanakin iltana ja taas seuraavana ja taas seuraavana. Ja jos ei ota lasillista, alkaa sitä TODELLA tekemään mieli ja tähänkin menee pari päivää että mielihalu alkaa vähentyä.
Ehkä mä oon vaan koukuttuvaa tyyppiä, ihon puristelu, alkoholi, internet...Muutakin tekemistä olisi kyllä mutta noi kaikki ovat hyvää sijaistoimintaa. Kesän tullen muuten rikkaruohojen kitkeminen pihasta auttaa pahimpaan puristeluvimmaan...on vähän samanlaista toimintaa :)