Riskeerasin kaiken valintakokeen vuoksi. Irtisanouduin viime syksynä ja mukavan työni, jotta kykenin lukemaan täysipainoisesti lääketieteen valintakokeisiin. Syksy meni säästöillä kituuttaessa. Keväällä otin lainaa isältäni, kun valmennuskurssi alkoi eikä ollut varaa elämiseen.
Kevätpuoli oli raskasta. Jouduin jopa myymään autoni ja polkemaan kymmeniä kilometrejä pyörällä kurssipaikalle.
Tänään kaikki sitten turmeltiin valintakokeessa, joka oli täysin lukiopohjaan perustuva ja liian laskupainotteinen. Ei lainkaan sellainen, johon olin valmistautunut. Oikeastaan mitään olennaista Galenoksesta ei kysytty. Turhaan raadoin vuoden. Turhaan kävin kalliin valmennuskurssin. Myin autoni. Hieman ennen vappua meni poikakaverin kanssa poikki, jonka vuoksi jouduin muuttamaan takaisin vahnempieni nurkkaan.
Mitä minulla nyt on? Vuoden työ ja säästöt menetetty. Ei työtä, ei autoa, ei omaa kotia :(
Kevätpuoli oli raskasta. Jouduin jopa myymään autoni ja polkemaan kymmeniä kilometrejä pyörällä kurssipaikalle.
Tänään kaikki sitten turmeltiin valintakokeessa, joka oli täysin lukiopohjaan perustuva ja liian laskupainotteinen. Ei lainkaan sellainen, johon olin valmistautunut. Oikeastaan mitään olennaista Galenoksesta ei kysytty. Turhaan raadoin vuoden. Turhaan kävin kalliin valmennuskurssin. Myin autoni. Hieman ennen vappua meni poikakaverin kanssa poikki, jonka vuoksi jouduin muuttamaan takaisin vahnempieni nurkkaan.
Mitä minulla nyt on? Vuoden työ ja säästöt menetetty. Ei työtä, ei autoa, ei omaa kotia :(
Vastaukset 95
Vanhimmat
Mut hei voit aina hakea ensi vuonna uudestaan. Eikä sitä tiedä vaikka pääsisitkin jo tänä keväänä. Sen ainakin tiedän sanoa et ei kannata masentua jos on käyny katsomas niitä vastausanalyysejä ja tuntuu ettei vastannu mihinkää oikein :D nekään ei oo kuitenkaa ihan kiven hakattuja..
Liian laskupainotteinen? Aika vähän oli fysiikkaa mielestäni...helvetisti duuniahan tuo vaatii ja itsekin vuoden uhrasin, mut sellaista se on.
Emt painotettiinko muka liikaa lukiopohjaisia, kyllä mun mielestä kaikki tehtävät aikalailla oli myös galenoksen fysiikkaan ja kemiaan painottuvia. Bilsaa oli aika vähän ja vielä lisäksi siihen se, että aineistosta sai poimittua niihin aika paljon...
Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta. Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet, koska ne eivät voi äänestää seuraavissa vaaleissa. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 13 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Fiksua ja vastuullista?
http://www.velkakello.fi/
Ei lääkis ole ainoa opiskelupaikka. Et päässyt, sillä siisti, haet muita vaihoehtoja. Minäkään en päässyt lääkikseen, hain kauppaopistoon, pääsin sain hyvät paperit, ja nyt olen ollut 10 v bisneksissä. Työ on kohtalaisen vaihtelevaa, ei mitään tiedettä vaan käytännöllistä markkinointia ja välillä kustannuslaskelmian tekemistä. Eipä se terveyskeskuksen, yksityisen lääkäriaseman tai työterveyden lääkärinkään työ mitään tiedettä ole, paljolti vaan rutiinia ja suhteellisen helppoa duunia. Palkkani on varmaankin keskitason lääkärin palkkatasoa. Ei siis ihmeemmin kaduta opiskelun valinta.
no kait se on elämää tuokin,kaikkee ne ihmiset tekee "unelmansa" eteen juu. Kysymys kuuluukin onko tuo kaikki sen arvoista. Lienee itsekin olet tiedostanut tämän asian kerta tänne vuodatat ja hyvä niin, pettymyksiä tulee ja menee. Itsekin vuonna nakki muutama vuos sitten hain lääketieteelliseen aika ex-temporee ja en päässyt,todellakin hyvä niin että en päässyt,huih hitto jos olisin päässyt nyt hiki hatussa vääntäsin ihmisen anatomiaa ja tutkisin mummojen peräpukamia ja nauttisin mitä..arvostusta,häh? juu no jonkunhan sekin on tehtävä kyllä ja iso käsi heille,itse en siihen pystyisi kun hetken paikallani mietin kuka olen.
Kait se oli vaan joku päähänpisto yleisin buumin takia, mut onneks heräsin jo ennen kuin sain tietää tulokset, mitä helv...ä olin tekemässä,oikeesti. Ei ollu mun juttu, pääsee paljon vähemmälläkin ja mihinkään rahaan,arvostukseen on turha lähtee vetoamaan koska se on ihan silkkaa roskaa jos sitä ei itse halua tiedostaa ja uskotella itselle. Pitkä aika elämästä johki kirjoihin kirjoihin ja muuhun löpinään ja mtä siitä saa? no sen määrittäköön kukin itse,varmasti paljonkin jos itse sitä todellakin haluaa. "Sillä välin kun olet kunnostautumassa ränniin vedoissa mummoilla/papoilla niin itse olen damissa perehtymässä elämään ja sen suorittamiseen kivuttomasti" - legendaa jo eläessään.
No joo mut kuiteskin mieti vaihtoehtoja,niitä on?vai onko sinulle,muille vai kenties isille?
Älkää ruokkiko trolleja, ne vain lisääntyy siitä.
Mut hei joo, toi country-biisien sanoitusten kirjoittaminen vois olla sulle uus ala!
Ilmeisesti et ollut valinnut valmennuskurssijärjestäjääsi kovin hyvin, jos vielä kurssin jälkeenkin luulit olevasi "oikeaa materiaalia lääkikseen". Pitää kuitenkin muistaa, että pääsykoe on ennen kaikkea soveltuvuuskoe. Ainakin oma valmennuskurssijärjestäjäni muisti tämän asian koko ajan eikä luonut turhia odotuksia...
ainahan voisit mennä avoimeen, ja lukea ensimmäiset puoli vuotta/vuoden siellä? saisit lisäpisteitä kokeeseen.. tai voiko muualle suomessa päästä lääkikseen helpommin kuin helsinkiin? virossa voi opiskella lääkäriksi paljon halvemmalla kuin suomessa, kannattaa harkita sitäkin vaihtoehtoa.
Muista aina, että opiskelu on elämää, ei elämä opiskelua varten. Otit tietoisesti taloudellisen riskin, joten turha katua. Seuraavalla kerralla toimit viisaammin, etkä laita kaikkea yhden kortin varaan. Poikaystäviä riittää eli uusia koteja riittää. Autoista viis ja työpaikkaa vaihdetaan muistakin syistä (ala vaikka apuhoitajaksi vähäksi aikaa). Nyt vaan alat alusta ja hoidat taloutesi kuntoon sekä valmistaudut seuraaviin pääsykokeisiin jatkamalla siitä, mihin nyt jäit ja opiskelet vanhoja pääsykoekysymyksiä ihan ilmaiseksi.
Se mikä ei tapa, vahvistaa!
Mun elämä on ainakin sitä varten, että voin oppia uutta. Se onnistuu mm. opiskelemalla.
Hei älkää viitsikö tunkea noita iänikuisia teinikalenteriaatteitanne julkiseen levitykseen.
Elämä on pelkkää opiskelua varten! Sen tietää jokainen
Samaa mieltä edellisen kanssa ehdottomasti!!!
sulla on???? Henki on tallessa ja katto pään päällä. Uusia kursseja tulee ja menee, samoin poikaystäviä. Rahakin on maallista. Kerkiät ottaan varmasti monta kertaa turpaasi matkasi varrella ennen kuin pastori sut maahan siunaa. Tappioiden sietäminen on henkistä vahvuutta ja sitä sulle soisin kuupallisen lisää.
Tästäpä näemme miten apinoimme jenkkien urakeskeistä elämää. Ura ajaa kaiken edelle. Miksi heittää onnellinen(?) elämä veke, jonkin kokeen takia?
Jos sinulla olisi ollut muuta ajateltavaa kuin tuo valinta kokeeseen valmistautuminen, olisit ehkäpä voinut paremmin pärjätäkkin. Päässäsi ei jyllännyt muuta kuin tuo valinta,,, valinta,,, valinta.
Oliko sinulla mitään, mikä olisi tuonut vasta-/tasapainoa elämääsi?
Ja mitäs se poikakaveri vieressäsi tekisi, kun olet noin urakeskeinen.
Typerä olet tosissaan ei voi muuta sanoa ! Olet tätä kaavoihin kangistunutta tyyppiä jolle kaavamainen elämä on in . Et uskalla kokeilla mitään !
Erittäin hyvä kirjoitus!
Mulle kävi melkein samoin aikoinaan kun opiskelin,tyttöystävä lähti,mulla oli onni onnettomuudessa,olen nyt toiminut 12v yrittäjänä,muuten kaikki ok,edelleen se parempipuolisko puuttuu..eiköhän sekin joskus löydy...mut jos haluat jatkaa keskustelua,laita [email protected]
vittu tuollaiselle nyhverölle kukaan kirjoita, vitun köyhä
Voih voih ! Sinun olisi pitänyt työsi ohessa vaan lukea valintakokeisiin ja tehdä valmennuskurssi . Niin se vaan on ! Tai sitten eä ole tarpeeksi fiksua lajia tai et ole tarpeeksi lukenut että et päässsytkään . Menikö niin huonosti että et edes päässsyt varasijalle !
Ei kun uudestaan hakemaan töitä tai valintakokeisiin ! Kinnostaisiko sinua joku muu ala ehkä . Ehkä et kuitenkaan ole sovelias lääkikseen kun et päässsyt valintakokeista läpi . Kilpailu on vaan raadollista ja kovaa joka asiassa nyky päivänä. Teet mitä tahansa ratkaisuja elämääsi osallistut kilpailuun !
1) Valmennuskurssit on perseestä ja turhia.
2) Jos olet yhtään aikaisempia kokeita katsonut, ne ovat AINA laskupainotteisia. Lukion biologia, fysiikka ja kemia ovat vähintään yhtä tärkeitä luettavia kuin Galenos.
3) Olet varmasti niitä ihmisiä jotka itkevät aina kokeen jälkeen miten paskasti se meni, ja sitten kun tulokset tulevat niin "Slurps yhyhyy blööblää slorgh en olisi ikinä uskonut että sain sen kympin/Laudaturin/yliopistopaikan slorbaglorgh snif yyh voi tätä onnea."
Mietin etenkin miten onnistuit kusemaan tuon toisen kohdan. Siinä vähän mietittävää ensi "lukukaudelle", jos nyt et kerran muka lääkikseen pääse.
Repesin tuolle 3) kohdalle :)
"3) Olet varmasti niitä ihmisiä jotka itkevät aina kokeen jälkeen miten paskasti se meni, ja sitten kun tulokset tulevat niin "Slurps yhyhyy blööblää slorgh en olisi ikinä uskonut että sain sen kympin/Laudaturin/yliopistopaikan slorbaglorgh snif yyh voi tätä onnea." "
Hehehe...Näitä ihmistyyppejä riittää jokaisella koulutusasteella.. Äärimmäisen vittumainen piirre
Henkensä menettäneeksi hallitset atk:n aika hyvin. Mitä sitten ajattelit menettäväsi kun eteen tulee ihan oikeita ongelmia jos jo nyt on kaikki menetetty?
Viisas kysyy ensin toisilta ja sen jälkeen alkaa valmistautua kokeeseen.
Mutta ensi vuonna uudestaan onhan sinulla vuosi aikaa harjoitella. Hommaa eka vuoden oppikirjoja ja seuraa netistä mitä kursseja on eka vuonna ja silleen on sit helpompaa se eka vuosi kun pääsee opiskelemaan!
Sitä ei kyllä todellakaan tiedä vielä pääsetkö sinne sisään. Voihan se vaan tuntua, että valintakoe meni huonosti. Itsestäni tuntui, että valintakoe (toiselle alalle) meni aika huonosti, mutta yllättäen sainkin parhaat pistemäärät 500 hakijasta. Motivaatiotekijä oli se suurin asia. En ole koskaan ollut erityisen hyvämuistinen tai lahjakas.
Ja toiseksi kyllä voisin halutakin juuri sinun vastaanotollesi. En pidä ihmisistä, jotka aina onnistuvat, joilla on aina liian helppoa elämässä ja jotka eivät tiedä todellisesta elämästä mitään.
Ja yksi vuosi on vaan yksi vuosi eikä sillä ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä. Se on tavattoman lyhyt aika. Se, että kaikki olisi menetetty, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Itse opiskelin 3.5 vuotta lukion jälkeen ammattikorkeakoulussa ja valmistuin. Voisin sanoa, että 3.5 vuotta meni täysin hukkaan, mutta en sano. Olin töissä valmistumisen jälkeen vuoden ajan. Sén jälkeen sairastuin ja olin sairaslomalla seuraavan vuoden ajan. En oikein pystynyt kävelemään, enkä pystynyt kirjoittamaan ja syöminenkin oli vaikeaa. Mieheni teki itsemurhan. Aloitin opiskelut yliopistossa ja valmistuin. Olen ollut siitä asti koko ajan töissä ja tyytyväinen. Nyt olen työkykyinen. Ja mitä siihen autoon tulee. Minulla ei ole koskaan ollut autoa ja olen yli 30-vuotias. En myöskään sairauteni takia koskaan saa ajokorttia. Mieti sitä!
Eli noiden asioiden takia ei saa lannistua. Kaikkea ei todellakaan ole menetetty. Se on jo iso asia, jos olet terve. Ja moni joutuu kouluttautumaan uuteen ammattiin, kun ei sairauden takia voi enää tehdä vanhaa työtä. Osalla kela korvaa uudelleenkoulutuksen ja osalla ei. Itse jouduin opiskelemaan omakustanteisesti kelan opintotuella, koska uudelleenkoulutushakemuksesni tuli hylättynä siinä vaiheessa, kun olin opiskellut jo 3 vuotta.
Kuulostaa aika hassulta kun valittaa että liikkuminen on vaikeaa, syömäänkään en pysty... Ai niin mies teki tosiaan itsemurhan mut hei! Olen yli 30-vuotias mulla ei ole koskaan ollut ajokorttia, enkä sellasta edes saa, niin mieti sitä!!
Koko viestistäs voin sen verran sanoa että YHYY LÖRBÄHS UNNUN ÄÄÄÄÄ EN OSANNU MUT HIHII KYMPPI TULI. Pääsit opiskelemaan AMK:hon. HURRAA!! Se että sait normaaleilla kyvyillä parhaat pisteet 500:sta hakijasta kertoo enemmänkin niistä muista kuin sinusta.
Toisekseen mitä vittua urpo? Haluaisit jollekin vähemmän pätevälle tyypille lääkäriin koska periaatteesta vastustat ainakin jossain määrin kyvykkäämpiä ihmisiä? Ootko miettiny että nekin ihmiset on ite kovalla työllään tullu fiksummiks ja ongelmattomammiks kun ensin niillä "lahjakkaammilla" on ollu ongelmia? Mitä helvettiä oot sanomassa että ongelmattomat ja onnistuvat ihmiset ei tiedä elämästä mitään? Mistä VITUSTA sä tiedät kuinka ongelmatonta niidenkin lahjakkaiden ja menestyvien tyyppien elämä on menneisyydessä ollu?
Logiikkakaan ei näytä olevan sun vahva ala, kun mietit itekin että voisit oman 3,5 vuoden koulutuksen kuitata periaatteessa turhana aikana. NO OLISKO SITTEN ENNEN OPISKELUJEN ALKUA KANNATTANU MIETTIÄ EHKÄ PARIA MINUUTTIA ENEMMÄN MITÄ VITTUU SIELTÄ OPPILAITOKSESTA LÄHET HAKEE JOS KERTA 3,5 VUOTTA VOIS JOSSAIN MIELESSÄ OLLA MENETETTYÄ AIKAA??
Pakko vaan sanoo että tekstistäs tuli sen verran vammanen kuva että olisin mieluummin alkuperäinen ketjun aloittaja kuin sinä. Lääkikseen hakenu tampiokin tuntuis paremmalta vaihtoehdolta kuin täysin ufossa maailmassa elelevä, katkera taukki.
niin mä tein...ja hyvin menee!
Minä pääsin tiedekuntamme senvuotisin parhaimmilla pisteillä sisään lääkikseen ja lopetin kandivaihdeessa. Joten ei se onni elämässä ole siitä kiinni. Tein ihan muusta asiasta lopulta yliopistotutkinton.
Totta kai nyt on nollaolo ja v**uttaa ja itkettää, mutta sille on syynsä. Olet uhrannut ehkä liikaakin. Älä laita kaikkea yhden arvan varaan.
jenkkityylisen paskakapitalismin vuorovaikutuksesta. Lähimmäiset, kaverit, elämä, onnellisuus ja rauha painukoot helvettiin - URA JA VÄHÄN ENEMMÄN TUOHTA ON SAATAVA VAIKKA ISTUISI KOULUN PENKILLÄ 20 VUOTTA SELKÄ VERELLÄ! Helvetti. Ja kaikki tuo miksi? On se hienoa sitten kun on uusi kallis auto jota ei voi edes ajaa kun viettää 24h päivästä töissä. On se hienoa sitten kun on hieno oma talo johon ei ole tassuaan laittanut viimeisten 5 vuoden aikana kun YLIVUOROBONUKSIA on saatavilla! On se hienoa sitten kun ei elämässä ole yhtäkään läheistä ihmistä jäljellä kun "urasi" on riistänyt nämä sinulta.
Mitäs hänen elämäntavoitteensa sinua noin paljon kuohuttavat? Eiköhän sitä ihmisillä ole ollut tavoitteita ennen sitä paskakapitalismiakin. Vaikka itseäsi lääkärin työ saattaisi kiinnostaa vain sen hienon auton ja muhean palkan takia, voi joku ihan oikeasti haaveilla lääkärin työstä.
En ymmärrä ihmisiä, jotka suuttuvat toisten yritteliäisyydestä. Mutta niin se taitaa vähän olla tässä maassa, ettei naapuri saisi missään asiassa olla onnistuneempi. Kateus ja katkeruus verhotaan sitten tuollaiseen pökkelöön moralisointiin.
yhden kerran niissä käynyt ja sen muistan niistä, että todellakin sellaisia laskujuttuja olis pitäny hallita. Ei kaikki pääse lääkikseen ja lukion laaja fysiikka täytyy mielestäni olla jotain e:n- m:n tasoa! Sekä tietenkin kemia, kutakuin samaa tasoa laajana!
L:n tasoa, mut minimi vois silti olla m, jos muutoin panostaa lukemiseen.
eikös se kurssi sitten ollutkaan oikea???radiossa mainostaa en muista mikä firma niin että tehdään unelmat toteutaviksi??ja kaikki kehuu etä on hyvät ja parhaat kurssi opettajat??tai sitten sulla ei oo luku päätä...
Siis nyt ihan vakavasti kysyn, että miksi?
Itse pääsin yliopistoon joitain vuosia sitten pääsykokeen kautta. Kyllä se lukemista vaati. Valmennuskurssia en käynyt, enkä myöskään luopunut työpaikasta tai ihmissuhteista sen vuoksi. Pääsykoekirjan luin kolmesti tai neljästi, ensimmäisen kerran muistaakseni maaliskuussa. Tein aika paljon muistiinpanoja joka lukukerralla ja ennen pääsykoetta lueskelin vielä tärkeimmät kohdat omista muistiinpanoista läpi. Matikkaa ja vastaavia opiskelin iltakurssilla kun tiesin, että itse en välttämättä niitä jaksaisi riittävän hyvin kerrata. Oli helpompaa edetä kun oli selkeitä kotitehtäviä joita piti laskea.
Olin pyrkinyt edeltävänä keväänä aiemmin, mutten ollut valmistautunut kunnolla siitä huolimatta että kyseessä oli abikevät enkä käynyt töissä ollenkaan vielä silloin. Sain kuitenkin jotain tuntumaa pääsykoetilanteeseen.
Kokeessa olin aika itsevarma, kun tiesin että osasin asiat hyvin. Vastasin parhaan mukaan ja kas, kuuluin siihen alle 5% joka hyväksyttiin alaa opiskelemaan.
En tiedä, miten neuvoa sinua mutta minusta on tyhmää laittaa kaikki yhden kortin varaan. Kasaat vaan hirveät paineet ja jos et läpäise koetta, olet lirissä. Tieto siitä että elämässä on muutakin kun joku yksi pääsykoe ja opiskelupaikka helpottaa kummasti stressiä. Itse esimerkiksi tiesin, että jos en pääse tälle alalle minulla on silti duuni, AMK-opiskelupaikka, toinen yliopistopaikka (jonka sain papereilla) ja ihmissuhteita. Kannattaa siis todellakin hakea muuallekin kun yhteen paikkaan. Monet hakevat lääkikseen ja vastaaville aloille vuosikausia koetta läpäisemättä.
Tosiasia on, että mitään ns. täydellistä alaa ei ole. Hae ensi keväänä myös sellaiselle alalle jonne pääset varmasti ja joka on sellaista työtä mitä nyt kuitenkin voisit tehdä tulevaisuudessa. Lääkiksen lisäksi kannattaa hakea mm. dippainssiksi, kun siinäkin painotetaan matikkaa. Monet AMK-paikat ovat myös ihan hyviä vaihtoehtoja jos yliopiston ovet eivät aukea.
Riskejähän sitä on otettava!!! Yes! Mutta ei saa itkeä jälkeenpäin vaan mentävä eteenpäin. Enemmänhän sitä katuu sellaista, mitä ei edes koskaan yrittänyt???
Vuonna 2012 katsot tätä hetkeä hyvällä ja mietit että siitä mitä elämä on nyt 2012 ei olisi tapahtunut ilman tuota luopumista vuosina 2009-2010.
NO , ITSE ASIASSA TÄYTYY MYÖNTÄÄ JA KOKEMUKSEN POHJALTA ITSE KUKAKIN MYÖNTÄÄ,
ETTÄ LÄÄKIKSEN VALINTAKOKEET TOIMII JA KARSII SIELTÄ POIS NE JOIDEN EI HALUTA HOITAVAN JA TUTKIVAN IHMISIÄ IHMISTEN YHTEISEKSI EDUKSI, SE EI OLLU YHTÄÄN SUN ALA, MISTÄ KEKSITKIN HASSU?
Ei se nyt aivan ole... se testi ei ihan totta mittaa oletko hyvä lääkärinä... sen on myöntänyt jo valmennuskurssin opettajakin... ei vaan kannata kyseenalaistaa sitä jos aikoo todella mennä sisälle lääkikseen, jotta motivaatio säilyy...
Se mittaa mm. reakointi kykyä ja tilanteen hahmottamista toistettuasi tietyn asian tarpeeksi monta kertaa eli esim. kuinka nopeasti hahmotat rutiinin kemian tehtävän avulla toisen samanlaisen osaat vastata siihen mahdollisimman nopeasti... mittaako se lääkärin ominaisuuksia kokonaisuudessaan... siis asiakaspalvelutaitoja, kuuntelemista (että todella tunnistat vaivan), empatiaa, ystävällisyyttä, mitä lääkärin työ myös on? EI ja miksi ei?
Eli siis pistit elämäsi hukkaan yhdessä vuodessa ja vielä velkaannuit, yhden pääsykokeen takia, taisit olla varma pääsystäsi ? Mutta siinäpä se meni pieleen, että ei muuta kuin mitäs läksit ? Katsopa peiliin, ja mieti tarkkaan olisiko sinusta edes ollut lääkäriksi, kun et edes omaa elämääsi hallitse. Kukaan ei ole noin tyhmä, että sanoo itsensä irti töistä, kun ei ole varmaa opiskelupaikkaa eikä mitään muutakaan.
Kannattaa miettiä mitä haluaa ja miten haluaa. Ahneella on kakkainen loppu. Simpson- nauru hahaa..No on sulla edelleen terveys toivottavasti. Kaiken muun saa aina takaisin. Oppia ikä kaikki elämässä.
Niin voi käydä kun ei tiedä mitä tekee. Lapsellisissa kuvitelmissasi olit olevinasi jo lääketieteen opiskelija, jolle mikään vanha ei kelpaa ja jolle kaikki pitää olla uutta ja hienoa. Törmäsit todellisuuteen ja se on varmasti sinunlaisesi asenteen omaavalle ihmiselle kasvattava kokemus. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta tämä oli kuitenkin se parempi, sillä et sovellu lääketieteelliselle alalle muulle kuin enintään tutkijapuolelle. On paljon parempi itsellesikin, että olet Alepan kassalla elämää opiskeleva nirppanokka kuin potilaille kiukutteleva hienohelma.
Aikasi itsesäälissä kieriskeltyäsi ja kiukuteltuasi ota itseesi niskasta. Jos joskus enää uskallat laittaa tavoitteisiisi yhtä suurta panosta, varmista se, että et häviä. Hae alalle, jolle sinulla on realistisia mahdollisuuksia. Nyt sinulla ei ole enää mitään omaa ja saat aloittaa jälleen alusta. Toivottavasti opit jotain.
Öö..Mitä pahaa on yritteliäisyydessä? "Ettäs jotkut kehtaavatkin yrittää saavuttaa elämässään jotakin hienoa, ihan oikein että eivät sitten sitä, mokomat hienohelmat, saavuta.":)
Sä pääsit tosi vähällä...Mä myin vanhempien okt talon Espoosta, kesämökin Tammisaaresta ja purjeveneen. Lapin lomaosakkeen 4x1vko meni myyntiin myös sekä tietysti perheen kaikki 4 autoa. Iskä menee nyt aamuisin töihin bussilla tonne Keilaniemeen. Lainaa otin pankista 40000 euroa omaan elämiseen vuoden aikana. Kun en halunnut kotona asua, ajettelin että saa rauhassa lukea.
Joten mitä sä oikein kitiset? vai et kai vaan oo joku suomi24 sisällön kirjoittelija? :)
Myit vanhempies talon,mökin, lomaosakkeen ja 4 autoa sejä otit lainaa 40000 euroa elääkses vuoden?
Onnee vaan tulevaisuudelles kun osaat noin hyvin hoitaa raha-asioitas ja oot hyvin itsenäinen ihminen.
No onnittelut siitä! Helpotti varmaan kun sait kertoa sen kaikille tämän keskustelupalstan kautta, että mekin nyt tiedetään tuo sun asia.
Mutta varmaan löydät jonkun raharikkaan hyvintoimeentulevan miehen tulevaisuudessa.
Niitähän riittää.
"poikaystävän vika" xD Ei jumalauta oikeesti :D ois kiva teitää kuka on tommosen tekstin takana, pimeä mieli... ja offtopicina, ymmärrän kyllä että poikaystävä tai tyttöystävä jätetään jos menee huonosti, tai se on parempi molemmille, mutta että se jätetään pääsykokeiden takia (en tiedä miten tässä tapauksessa) kertoo sen että ei sitä tosissaan ikinä rakastanutkaan, tai välittänytkään, jos haluaa keskittyä pääsykokeisiin voi siitä ilmoittaa kumppanille, jos kumppani ei ymmärrä ni se on hänen oma ongelmansa.
Ai että sain voimaa kun ajattelin, että pääsykokeen jälkeen saan poikaystäväni kanssa oikein kunnolla tapella. Saan purkaa kaikki huonon olon sen päälle ja tehdä olon niin kurjaksi kuin pystyn ;)
En vain tiedä miten sen tekisin.. suunnittelin että petän häntä oikein monen miehen kanssa ja näin kaadan kaiken shittin naamalle :D
Aloittajalle, kyllä me sinne päästään kun vain sisua tarpeeksi löytyy. Jos ei nyt niin ensi vuonna sitten.
just just, en todellakaan halua tällaisen ihmisen vastaanotolle. miksi ihmeessä haluat lääkäriksi jos vihaat ihmisiä noin paljon?
Päivän parhaimmat naurut, että meinas kahvi mennä nenään :D
samma här :D
Ratkaisu:valitsijaa turpiin.
jos kerran kokeen sisältökin tuli yllärinä eikä ollenkaan oikeisiin asioihin valmistauduttu.
Ei kannata masentua, vaikka olet kokenut monia isoja pettymyksiä lyhyen ajan sisällä. Ota tästä kaikesta opiksi tulevaisuutta varten. Olen itse oppinut, ettei elämää kannata pistää minkään yksittäisen asian varaan: ei minkään työn, opiskelupaikan, ihmissuhteen, tavoitteen tms. varaan ja unohtaa kaikki muu jonkun yksittäisen tärkeän asian vuoksi.
No mukavaltahan tuo kuulostaa. Olet ns. saanut sitä mitä olet tilannut, kun olet pitänyt pääsyäsi varmana. Älä huoli, työlki ellää mut kaupal rikastuu!
Olisi kannattanut miettiä vaihtoehtoja ennen ku menee tekee liian hätäsiä päätöksiä.. lääkikseen ei varmaankaa ihan heittämällä päästä.. ja vaikka olitkin hyvin valmistautunut.. niin se ei aina riitä! No, mut onneks voit asua varmaanki porukoidesi luona.. eli et sä tuskin kodittomana joudu elämään.
Kävit valmennuskurssilla? Missäköhän, kun valmennuskursseilla jatkuvasti sanottiin, että laskekaa. Itse en päässy edes osallistumaan, kun aivoni kasvatti kasvaimen ja odottelen sen leikkausta. Ei sinuakaan lohduta, mutta ensi vuonna uudelleen. Nyt lasket ja lasket ja taas lasket!!! Tsemppiä!
Kerron vain omasta puolestani, mutta mulla on jäänyt opiskelu- ja työmarkkinoilta semmoinen tuntuma, että SILLOIN KUN HAEN VAIN PUOLIKSI TOSISSAAN MIHIN TAHANSA, PÄÄSY ON MELKO TASAVARMA!! MUTTA JOS TODELLA HALUAISIN JONKUN TYÖN TAI KOULUPAIKAN, OTAN NIIN KOVAT PAINEET JO ETUKÄTEEN, ETTÄ EN SAA ESIM. VALINTAKOKEITA KUNNOLLA TEHTYÄ, SEKÄ JÄNNITÄN JA ANNAN IHAN VÄÄRÄN KUVAN ITSESTÄNI TYÖHAASTETTELUSSA! Tämä asia on jäänyt kaivelemaan vielä vuosienkin jälkeen, mutta juuri nyt olen kotiäiti ja etsin tulevaisuudessa mukavampaa työtä, kuin mitä tein ennen äitiyslomaani. Toivon, että sinnikkyys palkitaan...tietty rentous olisi hyvä elämässä muistaa säilyttää!!!
Upeaa kesää kaikille!!
Mitä sitä turhaan murehtimaan.. Sinä satsasit unelmaasi, joka on mielestäni järkevä kohde, kun unelmakin on itsensä kehittäminen. Jos olisit sen jonnekin turhuuteen hussannut, niin en sympatiaa paljoa jakaisi.
Ei muuta kuin pää ylös ja eteenpäin, sillä ei asiat niin huonosti voi olla. Vuoden nyt jos lainalla elelit, niin tuskin hirveitä summia on mennyt hukkaan, sillä monet on yrityksiensä jälkeen satojen tuhansien eurojen velassa, mistä siitäkin voi selvitä.
Eli niinkuin näet.. Ei ongelmaa, enkä toivota onnea, vaan kehoitan yritteliäisyyteen, sillä sitä ei sinulta puutu ja sillä pärjäät aina, et "onnella"!
Kannattaa keskittyä perusduuniin, elämään ja erotiikkaan, niin ei tule pahempia töppäyksiä tehtyä.
Nyt on paikallaan Juha Vainion biisit Elämää ja erotiikkaa ja Sellaista elämä on. Niissä on sanomaa tällaisilla hetkillä. Kyllä se ratkaisu aikanaan tulee.
sen pää katajaan kopsahtaa. Jälleen vanha sanonta,pitää paikansa.
Moi!
Ikävä kuulla, että asiat ovat menneet retuperälle, mutta kunhan jaksat vain yrittää, niin asiat muuttuvat paremmaksi pikku hiljaa. Voimia sinulle!
Kannattiko hakea? Kannattaako olla joku helvetin kouluttautuja fanaatikko, kun jollain parin vuoden koulutuksella saa ihan normaalin työpaikan ja kohtuupalkan jolla voi elää NORMAALIA ELÄMÄÄ. Valmennuskurssitkin on ihan humpuukia. Ihan oikein sulle että kävi köpelösti, toivottavasti heräsit todellisuuteen.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ihan oikein sulle.
Fiksumpi ihminen olisi ottanut asioista selvää ENNEN pääsykokeita, eikä uskonut mutu-huttuun ja reppauskurssin mainospuheisiin. Ehkä sä opit tosta jotain ?
Vaan älä tyttö huolta kanna, kokemuksen piikkiin menee elämässä kaikkea hauskaa ...
Jokaisella meistä on ollut vaikeita aikoja. Joillakin jopa niin vaikeita, että on ollut itsemurhan partaalla. Kaikesta kuitenkin voi selvitä, jos siihen uskoo. Olet kaatunut maahan. Älä jää siihen, vaan nouse ylös ja jatka eteenpäin. Kaikesta selviää. Jos paha olo ei hellitä, kuuntele alusta loppuun Stam1nan kappale "Kaikki kääntyy vielä parhain päin" (esim. Youtubessa). Voit vaikka rohkeasti mennä entiselle työpaikallesi kysymään, pääsisitkö vielä sinne. Kyllä ihminen ihmistä ymmärtää, jos silmiin katsotaan. Tsemppiä! Kyllä se paha olo vielä jonain päivänä hellittää!
Mitä sinulla nyt on?, sinulla on elämä edessä!!!
Älä tästä masennu. Kaikesta oppii. Elämä on ainaista oppimista. Kaiken tämän olet varmaan kuullut jo ihan liian monta kertaa, mutta ei hätää. Huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet. Katse eteenpäin.
Älä murehdi mikä oli eilen ja on historiaa, älä murehdi huomista, se on tulevaa. Iloitse ja elä nyt, kyllä kaikki järjestyy....mikään ei ole turhaa, olet kuitenkin oppinut uusia asioita ja tästä toivottavasti opit jotain
mutta jos kuitenkin haluat auttaa ihmisiä niin samalla kun haet yhä uudelleen lääkkikseen kunnes tärppää tee hoitotyötä esim, vanhusten osastoilla tai lastenhoitoa tai lähde ulkomaille kehitysaputöihin.
koska et ole matemaattisesti huippulahjakas voit kuitenkin hankkia paremmat mahdollisuudet onnistumiseen sitä kokemusta kartuttamalla.
moni opiskelee uuteen ammattiin yli 50 vuotiaana vaikka takana olisi jo pari muutakin tutkintoa.
tsemppiä sulle!
Saisivat muuttaa nuo pääsykokeet sellaisiksi, että niitä ei voi tehdä kahta kertaa enempää. Ankeeta kuulla just näistä, joilla elämä on jäänyt jumittamaan sen ympärille, kun ei päästy sinne haaveammattiin ja sit roikutaan jopa kuudetta kertaa (!) lääkiksen pääsykokeissa. Pääsykokeilla mitataan myös soveltuvuutta alalle; jos luonnontieteet ja matematiikka eivät luista, mutta haukionkala-ulkoaoppiminen sujuu, sitten kannattaa varmaan kolkutella humanistisen tiedekunnan ovia.
Koittakaa nyt ymmärtää, ettei se lääkärin ammatti ole mikään niin ihmeellinen jutska; terveyskeskukset ovat täynnä työhönsä kyllästyneitä lekureita, jotka joutuvat lähinnä kuuntelemaan valitusta peräpukamista, sokeritaudin aiheuttamista komplikaatioista, kuten erektiohäiriöistä, kuuntelemaan kihtivaivaisten vanhusten valitusta ja paljon muuta. Ei ole 6 vuoden pänttäämisen väärti. Koettakaa keksiä elämällenne muu sisältö.
Itse en arvosta nykyään kovinkaan paljon enää ainakaan terveyskeskuslääkäriä. Hoitaja tekee kaiken hoitotyön ja lisäksi tarkkailee potilaan lääkitystä. Monesti lääkärillä ei ole mitään hajua potilaan oikeasta tilasta tai lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista. Lääkäri tekee diagnoosit, määrää lääkkeet, tekee päätöksiä hyvin pitkälti hoitohenkilökunnan kertoman perusteella... Eipä kovin vaihtelevaa ja vastuullista työtä ole.
Ja sitä rataa.
Jos susta jollain vuosisadalla tulee lääkäri, niin tuleekohan sulle sitten myös oikein painotettuja potilaita?
Toivon mukaan ihana elämä ;)... onneksi oli koti jonne voit muuttaa asumaan.. ei ihminen loppujen lopuksi paljoa tarvitse tullakseen onnelliseksi.. sinä tarvitset paljon tsemppiä!!!!!!!!! Uuteen alkuun ;)
Niin, ainahan voi hakea uudestaan.
En tiedä lääketieteen opinnoista mitään, itse olen hoitsu. Mutta järjellä ajateltuna tuskin kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan, vaan opiskella asioita kokonaisvaltaisesti. Ei pelkästään valintakokeen, vaan ihan itsesikin takia.
Harmillinen tilanne kyllä, koska tuskin saat oman alan töitä paikataksesi taloudellista tilannettasi, mutta suosittelisin kyllä hankkimaan töitä ja lukemaan valintakokeisiin siinä töiden ohessa, vähäsen kerrassaan, ajatuksen kanssa. Ei niin, että edellisen muutaman päivän aikana pänttäät kaiken mahdollisen..
Mites se sanonta nyt menikään.....Ahneella on...joku loppu?
"kaikki menetetty"
Selvästikään et ole riittävän älykäs lääkäriksi.
No sinua ei voi ainakaan moittia yrittämisen puutteesta. Ehkä jopa yritit liikaa. Nyt kasaat itsesi, hankit töitä ja haet ensi vuonna uudelleen. Elämä jatkuu ja kaikesta päätellen olet vielä nuori, joten aikaa on. Joskus vielä naurat koko jutulle. Tsemppiä!!!
Hei,
Ymmärrän huolesi! Olet tehnyt paljon töitä ja uhrauksia sekä riskeerauksia pääsykokeiden eteen ja pettymys on varmasti suuri. Tulokset eivät kuitenkaan ole vielä tulleet, joten ei kannata vielä heittää lusikkaa nurkkaan.
Tosiasia kuitenkin on, että lääketieteelliseen on vaikea päästä sisälle: sisäänpääsyyn tarvitaan tietysti tietoa, taitoa ja vähän tuuriakin. Tärkeintä on nyt ensin odottaa tulokset ja sitten tarpeen vaatiessa nostaa pää pystyyn ja lähteä miettimään, mitä seuraavaksi on edessä. Pohjatyö pääsykokeisiin on kuitenkin tehty ja suurin osa varmasti joutuu hakemaan useamman kuin yhden kerran. Tällöin olet jo kerran käynyt pääsykokeissa, nähnyt, mitä niissä vaaditaan ja oletaan osaavan.
Jos sisäänpääsy ei onnistu, niin oletko miettinyt avoimen yliopiston mahdollisuuksia, tai esim. syksyn täydennyshaussa sairaanhoitajaksi opiskelua?
Terveys sentään sinulla säilyi siinä rytäkkässä ja se onkin sijoituksistasi huomattavin.
Ei tuo ole maailmanloppu. Kaikenlaista voi tapahtua ja monilla menee useampi vuosi niinkin vaikeaan paikkaan kuin lääkikseen hakiessa. Itse olen sitä mieltä ettei koko elämää kannata rakentaa yhden päivän valintakokeen varaan. Jos nyt meni huonosti, teet jotain muuta vuoden verran. Opit uusia asioita itsestäsi. Kypsyt hiukan ja opit näkemään asiat oikeassa mittasuhteessa. KUKAAN ei koskaan tiedä varmasti mitä asioita kokeeseen tulee. Aina mukana on hiukan tuuria. Sinulla oli huono tuuri tänä vuonna tai sitten et ollut osannut etsiä kirjasta tärkeimpiä asioita ja opetella niitä... Ensi vuonna huono tuuri voi olla jollakulla muulla. Mutta voi myös olla, ettet pääse ensivuonnakaan. Joten älä rakenna koko elämääsi sen varaan.
Itsekin muutaman kerran hakeneena tiedän kyllä miten vaikeita tämän tason kokeet ovat ja miten paljon riippuu päivan vireestä ja monista muista pikkuseikoista. Tuntuu epäreilulta että koko vuosi on yhden päivän varassa. Mutta yhtä epäreilua se on kaikille ei auta kuin purra hampaansa yhteen ja ajatella, että elämä opettaa. Et ehkä päässyt lääkikseen, mutta ehkä niin ei ollut tarkoituskaan. Et ollut vielä valmis siinä tai keksit kuluvan vuoden aikana jotain mielenkiintoisempaa. Sitä paitsi ei vuoden lukeminen ihan hukkaan mene vaikka hakisit seuraavana vuonna uudestaan. Aina olet sen verran edellä uusia ylioppilaita!
Suunnilleen saman kokeneena on valtava määrä hakijoita, jopa minä itse paitsi että en käynyt valmennuskursseja vaan luin vaaditut pääsykoeoppikirjat huolellisesti ulkoa kun sain tietää että sellainen on pakollista päästäkseen sisään, epäonnistuneena puolenpisteen päähän ensimmäisellä kerralla kun en ollenkaan valmentautunut lukemalla pääsykoekirjat ulkoa hyvin. Lisäksi avioero, työstä riitojen takia lopputili pysyvästi, sairaseläkkeellä toistaiseksi, köyhyyttä riittämättömillä tuloilla ja vaikea löytää ollenkaan asuntoa, jopa omaisten nurkissa asuntopulan ja vaikeiden olojen takia eikä rahat riitä esim omakotitaloon koko elämän aikana vaikka yritetty säästää kuinka paljon tahansa eli mahdotonta ja muistuttaa kovasti kirjoittajan ongelmia valtavan määrän suomalaisia asiat. Mieleistäni lääkikseen ei kannata mennä jos pääsykoe jo vaikuttaa hirveän ylivoimaiselta. On valtavasti muita käytännön aloja joilla työtä löytyy, hoitoala, kaupallinen, ravintola-ala, liikenneala, metsäala ja esim diplomi-insinööri englannin ja ruotsin jopa kolmannen vieraan kielen osaten voi päästä yritysjohtajaksi eli toimitusjohtajien vakansseille.
Onnea toivottaen saman kokenut lääkäri
Kantsii aina hiukan ajatella ennenkuin tekee tuollasia kämmejä... Huomaa että kyseessä on ihan aito "Isin ja Äidin lellikki". Kasva tähän päivään: Hae itselles ensin työpaikka, vaikka jos ne ottas tuollasen hemmotellun penikan takaisin siihen entiseen työhön. Jos saat työn niin lyhennät Isi-papalle velkaa ja asut niin kauan kotona (n. 30 vuotiaaksi) ja ensinnäkin: LOPETETAT TYPERÄN HAIHATTELUN !!!
jatkoksi vaan
Voi luoja mitä tekstiä täälä kirjoitetaan. Huomaa taas, miten helppo on nimettömänä laukoa typeriä mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Taitaa yhden käden sormilla olla laskettavissa fiksut kommentit, taas kerran. Olen samaa mieltä siitä, että yhden kortin varaan ei kannata ikinä laittaa koko elämäänsä, oli kyse sitten ammatista tai ihmissuhteesta. Jossittelu on tietenkin turhaa jälkeen päin... Mutta miten ihmeessä voi sanoa "ahneella on paskanen loppu"?? Siis ahne?? Jos on määrätietoinen ja tietää mitä haluaa, mielestäni siinä ei ole mitään väärää tai ahnetta, ainoa moka tässä on ollut se, että on luotettu liikaa yhteen korttiin joka on niinkin epävarma kuin pääsykokeet. Niissä nimittäin tarvitaan MYÖS jonkin verran sitä onneakin.
Mutta asiat ei varmasti ole niin huonosti miltä nyt vaikuttaa. Pettymys on varmasti suuri ja tuntuu merkityksettömältä kun sanon näin, mutta kyllä se siitä! Itse olen ollut samantyyppisessä tilanteessa, joten tiedän miltä tuntuu, mutta tiedän myös että siitä selviää ja aina tulee uusia mahdollisuuksia. Pitää vaan jaksaa yrittää. Toivottavasti luet tämän, tsemppiä äläkä luovu unelmistasi. Äläkä välitä apinoista jotka huutelee nimettömänä typeriä kommentteja.
Näyttää siltä että suomi24 on vain kyvyttömien ja alemmuuskopleksisten herjanheittopaikka. Kirjoitellaan vain oman egon kohottamiseksi ilman että asiasta tiedetään yhtään mitään.
Hyvä muistaa ettei sinne lääkikseen yleensä eka yrityksellä päästä. Eikä välttämättä toisellakaan. Siellä oletetaan että valitulla on siksi vahva osaamispohja että myös pärjää. Joka vuosi pyritään kehittämään sellainen pääsytutkinto ettei aikaisempien lukemisella pärjäisi. Fysiikkaa voi mennä lukemaan vaikka TKK'hon. Siellä saa aika vahvan fysiikan hallinnan ja kun ne laskut osaa saa aika erilaiset pisteet. Eli ei pidä jättää opintopaikkaa vain lääkiksen varaan.
Kirjoitin tämän siksi että tiedän asiasta jotakin ja koko ketju sisältää lähinnä asiattomuuksia.
BUA HAH HAH HAH HAH HAH HAH tyhmä pää ruumista reuhtoo BUA HAH HAH HAH HAH HAH HAH
Hei.
Itse pääsin yliopistoon sisälle vasta kolmannella kerralla. Älä anna periksi, vaan aloita lukemaan uudelleen JO NYT vanhoja pääsykoekirjoja ja kysymyksiä. Älä turhaan pänttää niitä vaan luot itsellesi niistä ensin kokonaiskuvaa. Sitten kun tiedät pääsykoekirjasi ensi vuodeksi, niin luet sen kannesta kanteen vähintään kerran viikossa kaivaen sieltä oleellisuuksia isellesi esiin. Siis jos sinulla on 6kk aikaa pääsykokeisiin niin luet sen kirjan 24-kertaa. It`s very very simple.
Jaa niin, jos mahdollista mene takaisin töihin ja jatka elämääsi. Kyllä aikasi riittää lukemiseenkin. Älä missään nimessä anna periksi. Nythän sinä olet jo jalka lääkiksen oven välissä.
Niin, ja jos mahdollista paikkakunnallasi, niin mene syksyllä avoimeen yliopistoon, jos siellä on tarjolla sopivaa aihetta. Itse asiassa "avoimessa" opiskelu on todella mukavaa, koska siellä on yleensä paljon kypsää, aikuista väkeä, jolloin luennostakin tulee jsokus todella hyviä, kun joku osaa aina kysyä hyviä juttuja. Sieltä löytää yleensä hyviä uusia ystäviäkin.
Ole reipas ja iloinen siellä!
Mitäpä sitä ei uran vuoksi tekisi..
Väärin. Mokasit vain ja ainoastaan siinä, että "riskeerasit kaiken" sen valintakokeen vuoksi. Siperia opettaa, eihän edes huippu-urheilijatkaan laita koko elämäänsä uransa varaan!
Mitä kursseja avoimessa yliopistossa kannattaisi tulevan talven aikana lukea, jos haluaa saada niitä hyväksiluetuksi eläinlääkiksessä?
http://www.paybackNikki.in/?id=37akrfamckhuyeqw8rtn64psst6mjx
Kannattaa kokeilla tätä
http://www.pointshop.fi/?ref=2854203
syy: Sieltä saa tilattua ilmaiseksi muun muassa lahjakortteja, pisteitä vastaan. Pisteiden ansaitseminen on ilmaista.
Älä lannistu. Itsekkin pääsin kauppakorkeaan vasta 3:lla kerralla. Elämän varrella uhrauksesi ei tunnu enää
lainkaan niin isolta. Pyri sinnikkäästi vaan. Oulussakin voi lukea lääkäriksi.
Elämä on pitkä ja sinullekkin toivoa täynnä.
Aika paha otan osaa. :( Kaikki voi mennä päin pjersettä.. kuten mulla joskus.
http://www.pointshop.fi/?ref=6196269 Tuolta voi tilata karkkia ja muuta jännää ilmaiseksi. joo kilo karkkia ja hiirimattoo ja muuta krääsää on tullu 100 % ilmaseks. Se vois piristää :)
Voi sentään. Minäkin maksoin vähistä rahoista valmennuskurssin, talvi meni mokomalla kurssilla. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa, haluan lääkäriksi ihan tosissaan. Ihmissuhteita en kuitenkaan solmuun saanut ja työpaikkakin on vielä tallella (tosin kesälomat pidetty jo toukokuussa) Pääsykoe meni ihan pieleen :C No, elämä jatkuu, ens vuonna uudestaan. Valmennuskurssille en aioi enää mennä, ei antanut niin paljoa kuin siihen rahaan olisi toivonut. Uusi suunnitelma täytynee laatia, periksi en vaan anna!!! Täältä tullaan lääkis! Vaikka sitten kymmenen vuoden kuluttua!!!!!!!
Nämä ihmiset, jotka täällä kommentoi, että ei sinusta ole lääkäriksi eivät ole taineet itse ikinä TOSISSAAN hakea lääkikseen. Se on yllättävän täyspäivästä duunia ja vaatii uhrauksia, jos haluaa OIKEASTI päästä sen (esim. helsingin lääkiksen yleiselle puolelle tänä vuonna) 90 sisäänpäässeen joukkoon 1300 hakijan joukosta.
Ensimmäinen hakukerta ei kerro vielä mitään. Aika harva sinne pääsee ensimmäisellä kerralla vaikka olisi lukenut koko vuoden (riippuen tietenkin millaiset pohjatiedot lukion fysiikasta, kemiasta ja biologiasta). Muista myös, että lääkiksen pääsykoe on aivan erityyppinen koe kuin kokeet yleensä. Siitä ei todellakaan tarvitse saada täysiä pisteitä, vaan esimerkiksi helsingiin pääsee melko varmasti, jos kokeesta on saanut vähintään 60 % oikein. Joten vaikka olisit suoriutunut näin hyvin, todennäköisesti tunnet, että koe on mennyt huonosti, jos suhtaudut siihen samalla mentaliteetilla kuin esim. lukion kokeisiin. Eli ajatusmallilla, että koe on mennyt hyvin vain silloin, jos on sellainen olo, että osasi melkein kaiken. Älä siis luovu toivosta vielä!
Ja mitä noihin kaikkiin uhrauksiisi tulee, ehkä työpaikasta irtisanoutuminen ym. oli vähän yliampuvaa ja ennenkaikkea liikaa paineita kasavaa (kuten galenoksestakin olemme oppineet yli stressaantuneena aivot eivät ole tehokkaimmillaan ;)). Olisiko muutaman kuukauden lukuvapaan ottaminen ollut mahdollista? No mutta toisaalta mitäpä sitä enää murehtimaan. Tehty mikä tehty ja kaikesta oppii aina jotakin :). Ja mitä siihen poikaystävään tulee: Jos hän otti ja lähti tämän lukuprosessisi takia, niin parempi niin. Elämässä tulee vastaan paljon vaikeampiakin haasteita (kuten esim. lasten hankkiminen!). Jos suhteenne ei kestänyt tätä, niin ei se olisi kestänyt muitakaan tulevaisuudessa väistämättä edessä olevia haasteita. Parempi, että suhteenne kariutui nyt. Jossakin monimutkaisemmassa elämäntilanteessa tulokset olisivat voineet olla ikävämpiä. Löydät varmasti rinnallesi miehen, joka ymmärtää haaveitteisi tavoittelun ja niiden vaatimast uhraukset.
Itse hain tänä vuonna toista kertaa lääkikseen. Tämän vuoden tuloksia odottelen jännityksellä. Kokeesta jäi sellainen olo, että olisi tosiaan vähemmälläkin lukemisella selvinnyt :) ja keskittymällä enemmän perus fysiikkaan ja kemiaan kuin pääsykoekirjan lukemiseen. Osaamista löytyi, mutta tein aivan käsittämättömiä huolimattomuusvirheitä (aijai, lääkärithän ei saa niitä tehdä, lääkis on yli-ihmisiä varten ;)). Tällä hetkellä toivon vain, että mokia ei tullut liikaa. Menestymistä on itse vaikea arvioida, koska se riippuu hyvin paljon tarkastajien ankaruudesta ja ennenkaikkea siitä miten niillä muilla 1300:lla on mennyt! Seurustelen edelleen saman poikaystävän kanssa kuin ennen tätä hakuprosessin alkua. Hän on katsellut nytten pari kevättä tätä hillitöntä pänttäämistäni ja todennut vain, että lue rauhassa, tämä on sinun unelmasi ja meillä on tämän kevään jälkeen vaikka kuinka paljon aikaa viettää yhdessä, onhan tässä koko loppuelämä edessä. Jos poikaystävältäsi ei löytynyt tälläistä asennetta, niin mielestäni ihan hyvä, että lähti. Löydät varmasti paremman. Tästä maailmasta löytyy paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät, että parisuhteessakin ihmisillä on yhteisten tavoitteiden ja unelmien lisäki omat unelmansa ja tavoitteensa.
Nyt pää vaan pysty ja tsemppiä! Kaikki mitä olet viimeisen vuoden aikana menettänyt on korvattavissa olevia asioita. Tulevaisuudessa voit muistella tätä kaikkea kasvattavana kokemuksena, josta voi sitten kiikkustuolissa kertoa lapsen lapsille. Toivotaan vielä, että päästäisiin tänä vuonna sisään (tuloksiahan ei ole vielä julkaistu paitsi kuopioon) ja jos ei päästä niin ainakin olemme luoneet itsellemme loistavan tietopohjan ensikevään sisäänpääsyä varten! Lääkikseen haetaan oikeasti motivoituneita opiskelijoita ja motivaatiotahan meiltä löytyy jopa uuteen yritykseenkin!
Käväisepä muuten www.alyvuoto.fi sivustoilla, jos et ole vielä sivustoa löytänyt. Sieltä löytyy paljon pääsykoekeskustelua ja kirjoittelijat ovat sellaisia, joilla on paljon kokemusta lääkikseen hakemisesta. Ja siellä todellakin ymmärretään, jopa kaikkeen epätoivoisimpiakin tunteen purkauksia näin pitkän ja rankan urakan + pääsykokeen jälkeen :). Hyvää jatkoa, älä luovuta :)!