Mä kuolen kohta tähän bulimiaan en jaksa enää. Tänään oli koulusta vapaapäivä ja toisille, terveille ihmisille
se on kivaa, voi nukkua ja levätä ja puuhata ja harrastaa ja nähdä ystäviä, siivota tai tehdä jotain muuta. Mutta mä kyllä ootan vapaapäiviä. tai toinen puoli musta sanoo että eiiii ja toinen huutaa hurraa. vihdoin pääsee kauppaan ja ostaan herkkuja. Mä suunnittelen aina vapaapäiviks kaikkee puuhaa. että meen rannalle tai puistoon lukee kirjaa, kirjastoon, meen jumppaan tai salille ja lenkille ja katon leffaa tai muuta. Mut sitte mä aina vaan oksennan koko päivän. tänäänki heräsin kaheksalta ja puin ja lähin ruokakauppaan ja tuhlasin päälle kakskymppiä ja ahmin ja itkin ja oksensin ja itkin. ja kello oliki yks päivällä ja olin nin väsyny et nukuin neljään asti ja sit heräsin siihen kun isä soittaa ja kysyy kuulumisia. Mulla on niin ikävä mun perhettäki mut vastaan ihan nopeesti ja vihasesti ja oon tyly ja kerkee mitää niiden kanssa tekeen ku aina vaan oksennan yksin. sit istuin yksin täällä mun opiskelijakopissa ja lähin taas kauppaan kun en keksiny mitään tekemistä ja taas oksensin kuuteen asti ja sen jäkleen itkin ja tärisin ja väsyneenä nukahdin mun lattialle. sitte heräsin ja huomasin et mulla oli viel jäänny paahtoleipäää ja voita ja ahmin nekin ja sormet kurkussa makasin kylppärissä. Mulla ei oo ketään kavereita eikä harrastuksia. Ja tää ahmiminen ja oksentelu ei oo vaan pelkästään vapaapäivisin vaan joka ilta koulun jälkeen sama juttu. kunnes on yö ja pimeetä ja joka paikka sotkussa ja väsyneenä nukahdan kyyneleet silmissä. auttakaa mut pois täältä :(
se on kivaa, voi nukkua ja levätä ja puuhata ja harrastaa ja nähdä ystäviä, siivota tai tehdä jotain muuta. Mutta mä kyllä ootan vapaapäiviä. tai toinen puoli musta sanoo että eiiii ja toinen huutaa hurraa. vihdoin pääsee kauppaan ja ostaan herkkuja. Mä suunnittelen aina vapaapäiviks kaikkee puuhaa. että meen rannalle tai puistoon lukee kirjaa, kirjastoon, meen jumppaan tai salille ja lenkille ja katon leffaa tai muuta. Mut sitte mä aina vaan oksennan koko päivän. tänäänki heräsin kaheksalta ja puin ja lähin ruokakauppaan ja tuhlasin päälle kakskymppiä ja ahmin ja itkin ja oksensin ja itkin. ja kello oliki yks päivällä ja olin nin väsyny et nukuin neljään asti ja sit heräsin siihen kun isä soittaa ja kysyy kuulumisia. Mulla on niin ikävä mun perhettäki mut vastaan ihan nopeesti ja vihasesti ja oon tyly ja kerkee mitää niiden kanssa tekeen ku aina vaan oksennan yksin. sit istuin yksin täällä mun opiskelijakopissa ja lähin taas kauppaan kun en keksiny mitään tekemistä ja taas oksensin kuuteen asti ja sen jäkleen itkin ja tärisin ja väsyneenä nukahdin mun lattialle. sitte heräsin ja huomasin et mulla oli viel jäänny paahtoleipäää ja voita ja ahmin nekin ja sormet kurkussa makasin kylppärissä. Mulla ei oo ketään kavereita eikä harrastuksia. Ja tää ahmiminen ja oksentelu ei oo vaan pelkästään vapaapäivisin vaan joka ilta koulun jälkeen sama juttu. kunnes on yö ja pimeetä ja joka paikka sotkussa ja väsyneenä nukahdan kyyneleet silmissä. auttakaa mut pois täältä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävä lukea tilanteestasi, ihan tekee kipeää lukea. Älä kuitenkaan luovu toivosta, muista, että voit parantua bulimian otteesta jos vain todella niin tahdot. Helppoa parantuminen ei varmasti tule olemaan, ja usein paranemisprosessit syömishäiriöistä ovat hitaita, mutta kuitenkin, muista ennen kaikkea, ne ovat MAHDOLLISIA. Suosittelen, että otat rohkeasti yhteyttä ammattilaiseen, joka osaa auttaa. Ammattilaisilla on kokemusta ja tietoa näistä asioista, ja he tietävät parhaiten, miten auttaa ja toimia. Kannattaa toki kertoa tilanteesta myös vanhemmillesi, heiltä saat varmasti tukea ja ymmärrystä parantumisen helpottamiseksi, mutta jos et halua avautua heille, ei tietenkään ole pakko; suosittelen sitä silti. Mielestäni tärkeintä kuitenkin olisi, että uskaltaisit hakea ihan oikean ammattilaisen apua. Jo se, että ongelmastaan uskaltaa kertoa jollekkin, on jo askel eteenpäin.
Uskallan rohkaista sinua, koska olen itse myös syömishäiriöstä (minun tapauksessani tosin anoreksiasta) kärsinyt, ja lähes kokonaan siitä jo toipunut. Uskalla nyt vain ottaa se ensimmäinen askel, siitä se lähtee. Paljon voimia ja jaksamisia, ja muista; ÄLÄ LUOVUTA! :)
kuulosti ihan mun elämän kuvaukselta toi sun tekstis. vapaapäivä tarkoittaa aikaa syödä, syödä ja syödä ja välissä oksentaa ja nukkua. yksin olen minäkin, erosin juuri avomiehestäni ja nyt yksin asuessani voin "harrastaa" tätä touhua loputtomiin, vaikka sen koko yön yli. töissä jaksaa vielä käydä mutta siinä se konkreettisesti sitten onkin, suunnitelmia ja haaveita on toki joka päivälle. erityisen tutulta kuulosti tuo että kun joku perheenjäsen, ystävä tms soittaa, niin yrittää puhua mahdollisimman lyhyesti jottei vaan veisi aikaa syömiseltä. joskus en jopa vastaa puheluun ollenkaan, kun on suu täynnä mussutettavaa. eikö ole järkyttävää mihin meidän elämä on mennyt?! jos tätä nyt elämäksi voi edes kutsua...
Sama juttu täälläkin, välillä menee vähän paremmin kyllä mut yleensä ei. Vuos sitte näin päivittäin ystäviäkin, mutta en enää. En halua ketään kotiini ettei kukaan epäilis mitään. Sit taas ei voi käydä esim. kahvilla tai kyläs muilla ku aina pitäis jotain syödä. sit jos syö, tekis mieli syödä koko pöytä tyhjäks, ja sitähän ei vierasilla voi tehdä. Tulis vaan uskomaton vitutus. Vaikka paska olohan se mättäämisestäki tulee, ja oksentamisesta. Mä vaan en joka kerta pysty oksentaan, se lisää vielä vitutusta. Kaikki rahatki menee vaan ruokaan, mä kun veän ihan mitä syötävää vaan, ja paljon, ei tarvi olla ees mitään herkkuja. Oontan vaan et kauankohan tätä vielä jatkuu ennenku joku hoksaa jotain, mä kun en todellakaan aijo kertoa. Ite tästä vaan on noustava, muu ei auta :( jaksamisia
Vapaat ja arki menee aika samalla lailla, huonosti. Mulla on kroppaki alkanu tekee teniä tän melkeen päivittäisen ahmimis-yrjöämiskierteen takia. En vaan jaksa mitään, olen lihonnut ym.
Tää nyt ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta voitteko pahoin oksentamisen jälkeen? (heikotusta, fyysistä pahoinvointia, lihasjäykkyyttä ym.) Minulle ei ennen tullut heikko olo yrjöämisen jälkeen mutta nykyisin aika usein.. Elikkäs menee koko loppupäivä pilalle siinä samalla. Ei jaksais tätä kierrettä. Pystyn olee pari päivää oksentamatta mutta en pidempään, koska ahmimishimo iskee aina pienen tauon jälkeen. Yritys tosin kova! Saatika sosiaalisista suhteista puhumattakaan.. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi ja koen, ettei seuraani edes kaivata. Kai tääki johtuu tästä bulimiasta, en tiedä!
Kyllä tulee heikko olo. Ilmeisesti suolatasapaino järkkyy? Hirveä tärinä ja paikat vapisee, kylmä hiki ja paine sylkirauhasissa. Oon kesälomalla nyt oksentanut päivässä n.10 kertaa, hirveä putki;/ oravanpyörä.
Naama on ihan pallo ja silmät kun kiinalaisen, rauhaset todellaturvonneet, ihan kivikovat. Väsyttää koko ajan. Pahinta on pakkomielle ja hillittömät ruokahimot.En pysty keskittymään mihinkään, kun kokoajan tekee mieli syödä.
Edes hampaat joita on jouduttu poistamaan eivät auta lopettamispäätöksessä, kuolema varmaan vain tämän katkasee..