Tunnen, etteivät kaikki inkkarit ole samassa kanootissa. Näitä tuntemuksia on ollut jo usemman vuoden ajan. Välillä tunnen olevani masentunut ja niin pohjalla kuin ihminen voi olla ja itken viikon yhteen menoon, haluaisin huumata itseni ja sekoittaa pääni jotta en tuntisi mitään. Mutta sen jakson mentyä ohi saatan olla hetken iloinenkin, tai ainakin jaksaa teeskennellä olevani. On vaikea estää raivonpurkauksia ja äksyilyä muille ihmisille, ja välillä taas nauraa rätkätän ja puhun niin päättömiä etten ymmärrä itsekään ja tuntuu ettei minulla ole minkäänlaista itsekontrollia.
Elämästäni en saa kiinni mitenkään missään välissä, en tiedä yhtään mitä alkaisin tekemään vaikka kaikki muut ovat tienneet suunnitelmistaan jo monet vuodet. Ja ihmettelevät kun minulla ei ole sellaisia. En minä vain tiedä mistä pidän.
Mitä minä teen?
Elämästäni en saa kiinni mitenkään missään välissä, en tiedä yhtään mitä alkaisin tekemään vaikka kaikki muut ovat tienneet suunnitelmistaan jo monet vuodet. Ja ihmettelevät kun minulla ei ole sellaisia. En minä vain tiedä mistä pidän.
Mitä minä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä vuosia kestävä aikalisä vois pelastaa sut totaalisesta antautumisesta. Sinä aikana lupaat itelles ettet painiskele minkään muun kanssa kuin sen mikä mättää, mikä on ratkaisu siihen ja mitä sä haluat. Älä yritäkään viedä huomiota pois siitä mikä on ongelma, ongelman edessä pitää olla sitkeä, välillä joudut kannustamaan itseäsi kuin jääkiekkojoukkuetta. Älä turhia mietiskele asioita, jotka ei kytkeydy sinuun millään tavalla. Tuloksena on hyvä olo, omatunto ja selkeät tavoitteet.