Olen 22-vuotias mies, ja kärsin pahasta aknesta yläasteesta lähtien. Vasta viisi vuotta sitten tajusin, että tilanteelle on tehtävä jotain, koska naama meni todella hirvittävään kuntoon, tilanne räjähti käsiin. Aina olen käyttänyt ihonhoitotuotteita, mutta niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Ennen kuin sain ensimmäisen roaccutan kuurini, söin pitkään erilaisia antibiootteja ja käytin erilaisia reseptivoiteita. Kun antibioottikuuri loppui akne palasi. Näiden voiteiden ja antibioottien kanssa pelleilemiseen meni liian pitkä aika, jonka aikana arpia ehti muodostua. Pahimmat arvet ovat suupielissä, tai siis pari senttiä huulten alapuolella leuassa, kasvojen ns. kulma kohdissa. Arvet ovat koholla olevia, hieman alueella on myös kuoppa-arpia. Näyttää siis todella ikävältä. :(
Aknen sain onneksi kuriin toisen roaccutan kuurin ansiosta, ja minulle sopivan ihonhoitorytmin löydettyä. Täytyy koputtaa puuta. Ajattelin aina, että olen maailman onnellisin ihminen kun aknesta pääsen eroon. Samaa tuskaa tämä on kuitenkin ollut näiden arpien kanssa, vaikkei aknea enää ole. Nyt vain tilanteelle ei oikein edes voi tehdä mitään, koska rahaa ei ole hirveästi käytettäväksi. Olen käyttänyt jos jonkinlaisia arpivoiteita ja käynyt pari kertaa TCA-kuorinnassa. Merkittävää apua näistä mistään ei ole ollut. TCA:n jälkeen iho on kuukauden päivät hyvä, arvet tasoittuvat, mutta sitten taas päivä päivältä iho huononee ennalleen. Kuin rahaa polttaisi savuna ilmaan näiden arpihoitojen ja -tuotteiden kanssa.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että en voi tehdä näille arville enää mitään. Ehkä kaukana tulevaisuudessa, kun saan rahaa säästettyä. Nyt siis pitäisi keksiä miten saa ajatukset pois pyörimästä 24/7 arpien ympäriltä. Huono itsetunto vaivaa muutenkin, arvet vain pahentavat sitä. Ei kehtaa katsoa ketään silmiin, tuntuu, että ihmiset tuomitsevat heti itseni näiden arpien vuoksi. Yritä siinä sitten ylläpitää sosiaalista elämää, kun hävettää jo kavereita nähdä. Uloslähteminen on yhtä tuskaa, itkua saa aina pidätellä. Olen yrittänyt keksiä itselleni ajatusmalleja, miten voisin hyväksyä itseni tällaisena kuin olen (= arpinaamana). Parhaimmaksi on osoittautunut se, että on ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat. Jos he pitävät naamaani ihan hirvittävänä arpisena niin mitä sitten? Välillä on parempia päiviä, väillä taas huonoja. Pitäisi osata olla onnellinen siitä, että aknea ei sentään enää ole. Pahimpiin akneaikoihin verrattuna ihoni on hyvässä kunnossa tänä päivänä, pitäisi siis olla siitä onnellinen. Arvet kuitenkin mollottavat kasvoilla aina kun peiliin katson ja pyörivät mielessä jatkuvasti. Hyvä fiilis muuttuu hetkessä alakuloksi, kun peiliin vilkaisee.
Täytyisi vain oppia ajattelemaan, ettei se maailma näihin arpiin kaadu. Oppia hyväksymään arvet osana itseään, merkkeinä voitettua aknea vastaan.
Onko kenelläkään ideoita miten pääsisi tästä aknearpiin liittyvästä häpeästä eroon?
Miten oppisi hyväksymään itsensä arpineen? Miten olette hoitaneet arpianne tai päässeet niistä eroon? Selviytymistarinoita?
Tsemppiä kaikille aknen ja arpien kanssa kamppaileville! Jos minä pystyin aknen nujertamaan, pystytte tekin!
Aknearvet ja itsetunto
18
3081
Vastaukset
- toinen samanlainen
Heipsis! Tiedän todellakin miltä siusta tuntuu. Itse olen 18-vuotias nainen, ja koen naisena olevani vielä pahemmassa tilaanteessa kuin sinä! Ei kukaan halua arpinaamaa tyttöystäväksi, kun on kauniimpia tarjolla. Kyllä aknenaamoillakin (siis miehillä) on kauniita tyttöystäviä, muttei ikinä toistenpäin...
Kaikista eniten harmittaa juuri se, ettei miulla koskaan ole ollut seurustelusuhdetta miehen kanssa eikä varmaan tule ikinä olemaankaan. Ainoastaan paras ystäväni on nähnyt minut ilman meikkiä ja hänenkin reaktio oli "Eikö noille vois tehdä jotain?". Masentaa koko ajan nämä arvet, jotka näkyvät vielä paremmin, kun Roaccutan ohensi ihoani ja sai sen näyttämään entistä punaisemmalta.
Niin, pitäs vaan olla onnellinen, ettei enää ole niitä kipeitä, tulehtuneita palleroita. Mutta aina kun katsoo peiliin, iskee karu totuus ja meinaa itku tulla, kun muut kaverini ovat niin nättejä ilman pakkeleita. Onhan miulla noita yhen yön suhteita ollut, mutta kukaan ei ole koskaan halunnut miulta enempää. Rumaa naista voi kuitenkin panna, right? Se alentaa itsetuntoani entisestään, ettei kukaan jälkeenpäin lupailusta huolimatta soita.
Tällästä tilitystä, masennan muut lukijat. :D Itse en siis ole päässyt häpeästä eroon. Vaikka on hyvä vartalo ja tyylitajua, niin ajattelen aina vain arpisia poskiani.
Toivottavasti muut arpinaamat eivät ole yhtä masentuneita! Tsemppiä.- jdkjflsaö
Äh, niimpä. Just ku on päässy finneistä ainaki hetkeks eroon (roa), niin tippuu takas pohjalle ku huomaa kaikki arvet ja punaiset läiskät jotka on aknestani jääny. On tämä akne sellanen sairaus, että elämänilon se vie ihan kokonaan. Ja tyttö ku oon, on fiilikset ihan samanlaiset ku sullaki! :/
- jeijjis
jdkjflsaö kirjoitti:
Äh, niimpä. Just ku on päässy finneistä ainaki hetkeks eroon (roa), niin tippuu takas pohjalle ku huomaa kaikki arvet ja punaiset läiskät jotka on aknestani jääny. On tämä akne sellanen sairaus, että elämänilon se vie ihan kokonaan. Ja tyttö ku oon, on fiilikset ihan samanlaiset ku sullaki! :/
No tuota ei tää pojallakaan helppoa ole :/ tuntuu että ihan samalla tavalla tytötkin kattoo pojan ihoa ku poika tytön(vai oonko väärässä?). Ja ei tuo ole tietenkään ole ku pieni rasite, vaan yleinen masennus naamastaan se suurempi :(
- ärsyttävää
jeijjis kirjoitti:
No tuota ei tää pojallakaan helppoa ole :/ tuntuu että ihan samalla tavalla tytötkin kattoo pojan ihoa ku poika tytön(vai oonko väärässä?). Ja ei tuo ole tietenkään ole ku pieni rasite, vaan yleinen masennus naamastaan se suurempi :(
Itse en kärsi kasvoilla arvista,mutta selässä ja rinnassa on finnejä ja valkopäitä..tää masentaa kanssa ihan helvetisti
- arpia_kasvoissa
ärsyttävää kirjoitti:
Itse en kärsi kasvoilla arvista,mutta selässä ja rinnassa on finnejä ja valkopäitä..tää masentaa kanssa ihan helvetisti
Joo, en jaksa uskoa, että miehellä tänä päivänä yhtään sen helpompaa elämä arpinaamana on kuin naisella. Kyllä se nainenkin miehen ihoa varmasti katsoo. Mies ei edes oikein voi pahemmin arpia peitellä, kun meikin huomaa niin helposti. Ei sillä, ei näin epätasaista ihoa kauheasta meikillä pystyisi edes peittämään.
Suurin este taitaa kuitenkin parisuhdetta ajatellen olla tämä huono itsetunto. Joka johtuu niistä arvista. Itse en tällä hetkellä kykenisi jakamaan elämääni kenenkään kanssa, pitäisi oppia hyväksymään ensin itsensä arpineen. Rajoittaa kyllä todella montaa asiaa tämä huono iho. :( Mitähän sitä elämässä edes oikein kaikkea tekisikään, jos nämä arvet eivät olisi esteenä?
Olin tuossa jokunen aika sitten pääsykokeissa, joissa tuli sitten sivusilmällä katsottua muiden ihoja. Ihmisiä oli todella paljon, mutta ei kenelläkään ollut arpia saati aknea! Ja porukkaa kokeissa oli paljon! Tunsin itseni varsinaiseksi hirviöksi muiden keskellä, pääsykokeetkin menivät osaksi pilalle sen takia.
Missäköhän te muut aknelliset/arpiset oikein piilottelette? Oikeasti, en muista koska on vastaan tullut huonoihoinen. Kuitenkin kohtaan paljon ihmisiä päivittäin, joten melko outoa. Vai onko se sitten niin, että olen itse menettänyt kyvyn arvioida muiden ihoja, koska omani näyttää niin hirveältä. Vai onko akne/arvet oman pään sisällä, muut eivät katso niin kriittisesti toisten ihoa mitä itse katsoo omaansa? Samanlainen efekti kuin "ylipainoisten" ihmisten kanssa, jotka eivät edes ole ylipainoisia, vaan kokevat silti olevansa ylipainoisia. Ok, arvet ovat joka tapauksessa kasvoilla, kun ne kerran peilistä näkee, mutta suurentelemmeko ongelmaa päämme sisällä?
Ongelmallista näiden arpien kanssa on myös se, että on niin vaikea jakaa tuntojaan kenenkään kanssa. Kukaan ei ymmärrä, ellei itse ole käynyt samaa läpi. Ulkopuoliset eivät osaa nähdä asian suuruutta, heille nämä iho-ongelmat ovat vain "pari finniä tai vähän epätasainen iho". Tälläista taakkaa on vaan välillä niin kovin raskasta pyöritellä yksikseen. Onneksi sentään on keskustelupalstat. :) - :SSSSSSSSS
arpia_kasvoissa kirjoitti:
Joo, en jaksa uskoa, että miehellä tänä päivänä yhtään sen helpompaa elämä arpinaamana on kuin naisella. Kyllä se nainenkin miehen ihoa varmasti katsoo. Mies ei edes oikein voi pahemmin arpia peitellä, kun meikin huomaa niin helposti. Ei sillä, ei näin epätasaista ihoa kauheasta meikillä pystyisi edes peittämään.
Suurin este taitaa kuitenkin parisuhdetta ajatellen olla tämä huono itsetunto. Joka johtuu niistä arvista. Itse en tällä hetkellä kykenisi jakamaan elämääni kenenkään kanssa, pitäisi oppia hyväksymään ensin itsensä arpineen. Rajoittaa kyllä todella montaa asiaa tämä huono iho. :( Mitähän sitä elämässä edes oikein kaikkea tekisikään, jos nämä arvet eivät olisi esteenä?
Olin tuossa jokunen aika sitten pääsykokeissa, joissa tuli sitten sivusilmällä katsottua muiden ihoja. Ihmisiä oli todella paljon, mutta ei kenelläkään ollut arpia saati aknea! Ja porukkaa kokeissa oli paljon! Tunsin itseni varsinaiseksi hirviöksi muiden keskellä, pääsykokeetkin menivät osaksi pilalle sen takia.
Missäköhän te muut aknelliset/arpiset oikein piilottelette? Oikeasti, en muista koska on vastaan tullut huonoihoinen. Kuitenkin kohtaan paljon ihmisiä päivittäin, joten melko outoa. Vai onko se sitten niin, että olen itse menettänyt kyvyn arvioida muiden ihoja, koska omani näyttää niin hirveältä. Vai onko akne/arvet oman pään sisällä, muut eivät katso niin kriittisesti toisten ihoa mitä itse katsoo omaansa? Samanlainen efekti kuin "ylipainoisten" ihmisten kanssa, jotka eivät edes ole ylipainoisia, vaan kokevat silti olevansa ylipainoisia. Ok, arvet ovat joka tapauksessa kasvoilla, kun ne kerran peilistä näkee, mutta suurentelemmeko ongelmaa päämme sisällä?
Ongelmallista näiden arpien kanssa on myös se, että on niin vaikea jakaa tuntojaan kenenkään kanssa. Kukaan ei ymmärrä, ellei itse ole käynyt samaa läpi. Ulkopuoliset eivät osaa nähdä asian suuruutta, heille nämä iho-ongelmat ovat vain "pari finniä tai vähän epätasainen iho". Tälläista taakkaa on vaan välillä niin kovin raskasta pyöritellä yksikseen. Onneksi sentään on keskustelupalstat. :)Mun oli pakko sillo joskus puristella finnejä ku en kehdannu mennä muuten kouluun, enkä tajunnu sillo että mulla jää yhestä puristus kerrasta jo arpi ! on kyllä hiton herkkä iho mulla! potuttaa iha sairaasti ku menin puristeleen enkä edes eka tajunnu et noi punaset läiskät ei lähdekkään pois.
- Ruma finninaama
:SSSSSSSSS kirjoitti:
Mun oli pakko sillo joskus puristella finnejä ku en kehdannu mennä muuten kouluun, enkä tajunnu sillo että mulla jää yhestä puristus kerrasta jo arpi ! on kyllä hiton herkkä iho mulla! potuttaa iha sairaasti ku menin puristeleen enkä edes eka tajunnu et noi punaset läiskät ei lähdekkään pois.
No niin, mul on 3 vuotta ollu akne. Nyt se on jo alkanu helpottaa, mutta mulla on jäänyt siitä vähän suupieliin ja koko otsaan miljoonia pieniä arpia, jotka räjähtävät heti silmille. Otsan saa tietysti ulkona peitettyä hatulla, joten olen kamujen kanssa mieluummin ulkona. Mutta koska mulla ei ole otsatukkaa, sisätiloissa koko punainen arpiotsani loistaa parrasvaloissa. Ja arvatkaa hävettikö koulun kevätjuhlissa soittaa bassoa 300 hengen edessä!
Muistan joskus aijemmin, kun mua pilkattiin kokoajan akneni takia.
Jotkut olivat keksineet kivan leikin, että yrittävät laskea, kuinka monta finniä mulla on >:(
Ja aina, jos vaikka istun jossain vapaa-ajan ystävien kanssa, ja tulee hiljaisuus, niin miten se hiljaisuus loppuu? "Sul on hirveit punasii läikkii suupielis!"
Akneen pitäs keksiä rokote. - mulki on arpia
Ruma finninaama kirjoitti:
No niin, mul on 3 vuotta ollu akne. Nyt se on jo alkanu helpottaa, mutta mulla on jäänyt siitä vähän suupieliin ja koko otsaan miljoonia pieniä arpia, jotka räjähtävät heti silmille. Otsan saa tietysti ulkona peitettyä hatulla, joten olen kamujen kanssa mieluummin ulkona. Mutta koska mulla ei ole otsatukkaa, sisätiloissa koko punainen arpiotsani loistaa parrasvaloissa. Ja arvatkaa hävettikö koulun kevätjuhlissa soittaa bassoa 300 hengen edessä!
Muistan joskus aijemmin, kun mua pilkattiin kokoajan akneni takia.
Jotkut olivat keksineet kivan leikin, että yrittävät laskea, kuinka monta finniä mulla on >:(
Ja aina, jos vaikka istun jossain vapaa-ajan ystävien kanssa, ja tulee hiljaisuus, niin miten se hiljaisuus loppuu? "Sul on hirveit punasii läikkii suupielis!"
Akneen pitäs keksiä rokote.PIENET ARVET NE VAIN KAUNISTAA =))))
Muistin tollasen sanonnan, ja menin ulos ilman sitä ihonväristä voidetta.
- arpia_kasvoissa
Mennyt ihan koko kesä ohitse, koska harmittaa niin vietävästi nämä arvet taas. Ei niistä pääse yli, eikä ympäri, jatkuvasti ne vain pyörivät mielessä. Kasvot vielä puskevat hikeä näin helteellä kiitettävästi, joten iho näyttää todella rokkoiselta. Rusketustakin olen iholle saanut kiitettävästi, mutta se on vain negatiivinen juttu tällä iholla, koska arpialueet tulevat vielä selkeämmin esille. Harmittaa, mistään ei tahdo tulla mitään... :( Mihinkään ei kehtaisi lähteä, hammasta saa purra ihmisten ilmoilla.
Unelmieni kouluunkin pääsin, mutta siitäkään en osaa olla onnellinen. Kauheat paineet ja stressi vaan pukkaa päälle, kun ajatteleekin, että pitäisi arpinaamana olla päivästä toiseen näytillä.
Että osaa elämä olla hankalaa. Tekisi mieli huutaa kurkku suorana, kun peiliin katsoo.- jeijjis
Mutta hei mielummin arpia kun mätäpaise finnejä! Arvet kuitenkin ajan kanssa tasoittuu ja vaalenee. Itse aattelin kokeilla arpiin etana seerumi voidetta, saa näjdä auttaako...
- arpia_kasvoissa
jeijjis kirjoitti:
Mutta hei mielummin arpia kun mätäpaise finnejä! Arvet kuitenkin ajan kanssa tasoittuu ja vaalenee. Itse aattelin kokeilla arpiin etana seerumi voidetta, saa näjdä auttaako...
No joo, tuo on ihan totta. Hirveän paiseaknen läpikäyneenä pitäisi todella olla onnellinen ja nauttia elämästä. Muttei vaan kykene. :(
Itse käytin 3 kk etanavoidetta, mutta se muutti arvet näkyvämmiksi. Itselläni siis pahimmat arvet leukapielissä. Muuten iho suht arveton, tai muut arvet eivät ainakaan häiritse. Etanavoide kyllä selkeästi vaikutti, se ikäänkuin puhdisti arpien ympärystää ja teki arvista siistimmän näköiset. Arvet erottuivat paremmin, kun käytin etanavoidetta, siksi keskeytin sen käytön. Kelo-cotea lätkin naamalle reilun vuoden verran tuossa yhdessä vaiheessa, muttei merkittävää apua, ehkä hieman hillitsi punoitusta ja tasoitti arpien väriä. Sinkkivoiteesta ei mitään apua.
Kaappi on täynnä jos jonkunlaista purnukkaa aknen ja arpien hoitoon. Hirvittää ajatella summaa mikä niihin on palanut. TCA kuorinnat myös maksaneet ihan kivasti...
Se riippuu niin ihosta mikä kenelläkin toimii. Toivottavasti sinulla toimii etanavoide! Uskon, että matalampiin ja pieniin värivirheisiin siitä voi hyvinkin saada apua.
Miten muuten aika vaikuttaa arpiin? Voiko oikeasti olla, että arpeni vielä ajan myötä tasoittuisivat itsestään? - Jermukka
arpia_kasvoissa kirjoitti:
No joo, tuo on ihan totta. Hirveän paiseaknen läpikäyneenä pitäisi todella olla onnellinen ja nauttia elämästä. Muttei vaan kykene. :(
Itse käytin 3 kk etanavoidetta, mutta se muutti arvet näkyvämmiksi. Itselläni siis pahimmat arvet leukapielissä. Muuten iho suht arveton, tai muut arvet eivät ainakaan häiritse. Etanavoide kyllä selkeästi vaikutti, se ikäänkuin puhdisti arpien ympärystää ja teki arvista siistimmän näköiset. Arvet erottuivat paremmin, kun käytin etanavoidetta, siksi keskeytin sen käytön. Kelo-cotea lätkin naamalle reilun vuoden verran tuossa yhdessä vaiheessa, muttei merkittävää apua, ehkä hieman hillitsi punoitusta ja tasoitti arpien väriä. Sinkkivoiteesta ei mitään apua.
Kaappi on täynnä jos jonkunlaista purnukkaa aknen ja arpien hoitoon. Hirvittää ajatella summaa mikä niihin on palanut. TCA kuorinnat myös maksaneet ihan kivasti...
Se riippuu niin ihosta mikä kenelläkin toimii. Toivottavasti sinulla toimii etanavoide! Uskon, että matalampiin ja pieniin värivirheisiin siitä voi hyvinkin saada apua.
Miten muuten aika vaikuttaa arpiin? Voiko oikeasti olla, että arpeni vielä ajan myötä tasoittuisivat itsestään?Itse olen 25-vuotias nainen. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta itseni häiritsee suuresti YKSI ainoa naamassani oleva arpi. Ei minun ihoni muutenkaan mikään tasainen ole laajenneine ihohuokosineen ja mustapäineen, mutta juuri tämä, näkyvällä paikalla oleva arpi on se kaikkein häiritsevin, inhottavin. Ilmeisesti ns. icepick-tyyppinen kuoppa-arpi. 15-vuotta kärsin aknesta, välillä iho oli pahempana, välillä parempana. Nyt noin vuoden ajan näpyt ovat pysyneet kurissa, tai ainakaan isoja, kipeitä ihonalaisia paukamia ei ole tullut. Punaiset finnien jättämät jäljet paranevat ihosta hitaasti, mutta varmasti. Mutta se yksi arpi: Olin ehkä noin 12-vuotias, kun onnistuin runnomaan ihoani sen verran, että sain aikaiseksi tuon kuopan. Eihän se enää ole punainen, ja olisiko vähän jopa tasoittunut tässä vuosien myötä. Kuitenkin siitä ilolla hankkiutuisin eroon, jos joku keino olisi.
Sitten siihen häpeästä eroon pääsemiseen: Mielestäni aknearvet voivat tehdä miehestä jopa karismaattisemman, kuin mitä aivan siloposki voisi olla. Itse ainakin pidän rosoisuudesta miehissä. Ajattele esimerkiksi Martti Suosaloa ja Tommi Korpelaa (nam!), ihan vain muutaman mainitakseni. Karismaattisia useiden naisten ja miestenkin tykkäämiä näyttelijöitä molemmat eikä heilläkään mikään tasainen iho ole! :)
Vaikutat fiksulta ja mukavalta kirjoituksiesi perusteella. Ei sinulla ole mitään syytä hävetä. Pää pystyyn. Ja kyllä niitä iho-ohngelmia ja arpia muillakin on: Me tytöt saamme meikillä piiloon aika paljon ja jotenkin sitä vaan tuijottaa omaa naamaansa niin paljon, että jokainen ihohuokonenkin käy tutuksi. Siksi ehkä tuntuu, ettei muilla mitään iho-ongelmia olekaan. - yksi meistä__
Jermukka kirjoitti:
Itse olen 25-vuotias nainen. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta itseni häiritsee suuresti YKSI ainoa naamassani oleva arpi. Ei minun ihoni muutenkaan mikään tasainen ole laajenneine ihohuokosineen ja mustapäineen, mutta juuri tämä, näkyvällä paikalla oleva arpi on se kaikkein häiritsevin, inhottavin. Ilmeisesti ns. icepick-tyyppinen kuoppa-arpi. 15-vuotta kärsin aknesta, välillä iho oli pahempana, välillä parempana. Nyt noin vuoden ajan näpyt ovat pysyneet kurissa, tai ainakaan isoja, kipeitä ihonalaisia paukamia ei ole tullut. Punaiset finnien jättämät jäljet paranevat ihosta hitaasti, mutta varmasti. Mutta se yksi arpi: Olin ehkä noin 12-vuotias, kun onnistuin runnomaan ihoani sen verran, että sain aikaiseksi tuon kuopan. Eihän se enää ole punainen, ja olisiko vähän jopa tasoittunut tässä vuosien myötä. Kuitenkin siitä ilolla hankkiutuisin eroon, jos joku keino olisi.
Sitten siihen häpeästä eroon pääsemiseen: Mielestäni aknearvet voivat tehdä miehestä jopa karismaattisemman, kuin mitä aivan siloposki voisi olla. Itse ainakin pidän rosoisuudesta miehissä. Ajattele esimerkiksi Martti Suosaloa ja Tommi Korpelaa (nam!), ihan vain muutaman mainitakseni. Karismaattisia useiden naisten ja miestenkin tykkäämiä näyttelijöitä molemmat eikä heilläkään mikään tasainen iho ole! :)
Vaikutat fiksulta ja mukavalta kirjoituksiesi perusteella. Ei sinulla ole mitään syytä hävetä. Pää pystyyn. Ja kyllä niitä iho-ohngelmia ja arpia muillakin on: Me tytöt saamme meikillä piiloon aika paljon ja jotenkin sitä vaan tuijottaa omaa naamaansa niin paljon, että jokainen ihohuokonenkin käy tutuksi. Siksi ehkä tuntuu, ettei muilla mitään iho-ongelmia olekaan.Samoilla linjoilla olen yllä kirjoittavan kanssa, eli miestä rosoposket voivat jopa komistaa. Omalla ukollakin löytyy arpia naamasta eivätkä ne häiritse minua yhtään. Enemmän haittaisi näppyläinen iho, jota siis aloittajallakaan ei onnekseen enää ole! Kyllähän se arpien punoitus tasaantuu vuosien kanssa, kuopat tuskin koskaan kokonaan lähtee. Itsekin tehnyt kaiken mahdollisen (erilaiset kalliit voiteet, tca, schrammek yms.) oman isohuokoisen ja lievästi kuoppa-arpisen nassun tasoittamiseksi, ilman merkittävää tulosta. Joten eipä tässä auta muu kuin yrittää nauttia omista hyvistä puolista, joita itsellä esim. treenattu timmi kroppa :) Kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa omalla sinnikkyydellä.
- aknenaama
yksi meistä__ kirjoitti:
Samoilla linjoilla olen yllä kirjoittavan kanssa, eli miestä rosoposket voivat jopa komistaa. Omalla ukollakin löytyy arpia naamasta eivätkä ne häiritse minua yhtään. Enemmän haittaisi näppyläinen iho, jota siis aloittajallakaan ei onnekseen enää ole! Kyllähän se arpien punoitus tasaantuu vuosien kanssa, kuopat tuskin koskaan kokonaan lähtee. Itsekin tehnyt kaiken mahdollisen (erilaiset kalliit voiteet, tca, schrammek yms.) oman isohuokoisen ja lievästi kuoppa-arpisen nassun tasoittamiseksi, ilman merkittävää tulosta. Joten eipä tässä auta muu kuin yrittää nauttia omista hyvistä puolista, joita itsellä esim. treenattu timmi kroppa :) Kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa omalla sinnikkyydellä.
Joo, mä oon kans oon kärsinyt noista aknearvista. Mietin niitä 24/7 ja eikä se tilanne siitä murehtimalla muutu. Joka aamu ahdistaa lähtee koiran kanssa ulos kun vaan miettii mitähän noi vastaantulijat ajattelee. Mut kaikki muuttu yhtenä päivänä kun sattui ikävä tapahtuma ja mun äiti kuoli yllättäen. Mä tajusin et hei mitä helkkarii mä tässä murehdin joutavia kun elämä ei oo ikuista. Siitä päivästä lähtien mun asenne muuttu ihan itestään. Mä vaan ajattelen et mitä hittoa se muille kuuluu miltä mä näytän ja millon kun niitä ottajiakin löytyy. Lakatkaa hyvätystävät murehtimasta joutavia. Se todellakin vapauttaa. Ja muistakaa että ette oo ainoita jotka siitä akne ahdistuksesta kärsii vaikka siltä aina välillä tuntuukin. Aina asiat vois olla huomomminkin esim. pahasti palanut naama. Yleensä meille itseään halveksuville suomalaisille tarvitaan jokin isompi muutos ennen kun tajuaa tärkeimmät asiat.
- arpia_kasvoissa
aknenaama kirjoitti:
Joo, mä oon kans oon kärsinyt noista aknearvista. Mietin niitä 24/7 ja eikä se tilanne siitä murehtimalla muutu. Joka aamu ahdistaa lähtee koiran kanssa ulos kun vaan miettii mitähän noi vastaantulijat ajattelee. Mut kaikki muuttu yhtenä päivänä kun sattui ikävä tapahtuma ja mun äiti kuoli yllättäen. Mä tajusin et hei mitä helkkarii mä tässä murehdin joutavia kun elämä ei oo ikuista. Siitä päivästä lähtien mun asenne muuttu ihan itestään. Mä vaan ajattelen et mitä hittoa se muille kuuluu miltä mä näytän ja millon kun niitä ottajiakin löytyy. Lakatkaa hyvätystävät murehtimasta joutavia. Se todellakin vapauttaa. Ja muistakaa että ette oo ainoita jotka siitä akne ahdistuksesta kärsii vaikka siltä aina välillä tuntuukin. Aina asiat vois olla huomomminkin esim. pahasti palanut naama. Yleensä meille itseään halveksuville suomalaisille tarvitaan jokin isompi muutos ennen kun tajuaa tärkeimmät asiat.
Hienoja sanoja, Jermukka, yksi meistä__ ja aknenaama! Tuli tosi hyvä mieli kirjoituksistanne, ehkä itsetunto saattoi värähtää asteen verran ylöspäin kirjoitukset luettuani. :)
Tuli mieleen tuosta aknenaaman mainitsemasta palovammasta. Juuri kun viimeksi olin tänne kirjoittanut olevani maassa arpien takia, satuin törmäämään heti sen jälkeen ohimennen naiseen, jonka kasvot olivat palaneet(?) kokonaan. Kasvojen iho siis oli kauttaaltaan punainen/sinertävä ja kupruileva. Siinä sitten tunsin itseni todella typeräksi näiden arpieni kanssa. Nainen oli liikkeellä perheensä kanssa, ja vaikutti hyvin onnelliselta. En ole uskossa tai mitään, mutta tuli ihan sellainen fiilis, että se oli joku merkki jostakin. Osui sen verran hyvään saumaan.
Taitaa olla niin, että elämän realiteetit ovat meikäläisellä pahasti hukassa. Mistä edes juontaa tämä ulkonäkökeskeisyyteni?! Ehkä se on osa miellyttämisen halua, täydellisyyden tavoittelua.
Tsemppiä kaikille huonosta ihosta kärsiville! Voin kuvitella miltä tuntuu elää nuoren ihmisen arkea, kun naama on täynnä aknen jättämiä jälkiä...Tässäpä minun vinkkini: itse olen saanut parhaat tulokset aknearpien selättämiseksi salisyylihapon ja mikrohionnan avulla. Tosin oma "akneni" nyt ei kovin paha ole koskaan ollut verrattuna monen muun tilanteeseen. Mutta itse olen saanut finniarvet niin hyvin vaalennettua kotona tehtävien kemiallisten kuorintojen avulla, että uskon niistä olevan hyötyä myös muille. Olen tilannut kotona tehtäviä kuorintoja täältä: www.chemicalpeelshop.mycashflow.fi. Kyseisestä kaupasta saa myös TCA-happoa, joka on kaikken vahvin happo ja tarkoitettu juuri akneihon ja arpien hoitoon. Itselleni on riittänyt salisyylihappo, sen verran pinnallisia olleet minulla nuo arvet.
- yksiarpinaama
Minua vituttaa miehenä näitä akneketjuja lukiessa, että joka h*vetin kerta nainen tai pari tulee kertomaan kuinka hänellä on vielä vaikeampaa kuin miehillä ja oikeastaan miehet ovat vain komeita, kun on arpia naamassa.
Ei lohduta kuulkaa tippaakkaan. Minä haluaisin olla siloposkinen mies enkä mikään lommoposkinen petolinnun peräsulka. - KokeilkaaNäitä
Hei, ostakaa Sebamed-pesuainetta ja käyttäkää todella lämmintä vettä kasvojen pesuun, koska tuo yhdistelmä puhdistaa ihohuokoset. Ihotautilääkäri voi myös antaa oikeanlaisen antubioottikuurin.
Ei kannata jäädä yksin 😊
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1072067Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1151539- 1241500
En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061337Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop701184Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4821111- 621087
IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88953Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9912Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138866