Kuinka kauan jaksan enää jatkaa tätä tyhjää elämää. Minulla on tarjolla kaikkea, mutta pidän niitä merkitsemättöminä. Vihaan jokaista soluani. Peilistä katsoo takaisin tylsä, jähmettynyt, harmaa kuori joka ei nauti mistään asiasta, aivan kuin tippuisin vain eikä pohjaa olisi. Vihaan, vihaan itseäni niin paljon, tuntuu, että olen ansainnut kaiken kurjuuden ja kärsimyksen. Haluaisin vain lyödä itseäni, satuttaa niin paljon että vuodan verta. Minua ei naurata mikään, jopa mainoksen näkeminen tv:stä voi saada minut itkemään kun päässä pyörii elämän raadollisuus. Olen jauhanut itsemurhasta läheisilleni niin monta kertaa, että luulen että he oikein jo odottavat sitä päivää kun löydän narun jatkona roikkumasta jostain.
Silmitön itseinho ja viha
pohjaaeiole
2438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä ihmettä sä oot kerännyt sinne päähäsi? Sä oot vähän niinkuin kaupassa ostoksilla ja pysähdyt huomataksesi ettei ostoskorissasi ole ihan kaikkea sitä mitä sä haluat tai tarvitset. Sitten alat hautomaan mielessäsi, että olis parempi laittaa kori maahan ja mennä kotiin.
itseinhosi johtuu siitä, ettet vielä tunne itseäsi kokonaisuutena ja samaistut ajatuksiisi. toisaalta olet siinä pisteessä itsesi kanssa, että jonkinlainen herääminen olisi mahdollista. Tutustu hyväksyvään/tietoiseen läsnäoloon, voit saada sieltä uutta potkua, kenties täysin uuden elämän, uuden maailman.
"Niin vaikeaa, kuin onkin myöntää, erityisesti itsellemme, annamme vihallemme myöten aivan liian usein ja hemmottelemme sillä itseämme"
-John Kabat-Zinn-
Olen valtava, sisälleni mahtuu maailmoja
-Walt Whitman-
Ajatus siihen, että sielu yhtyy ekstaattisuuteen vasta sitten, kun ruumis mätänee-
kaikki tuo on mielikuvituksen tuotetta.
Se, mitä silloin löytyy, on löydettävissä jo nyt.
-Kabir-