Mitähän koulujen arviointisysteemille pitäisi tehdä että numerot saataisiin edes auttavasti vastaamaan osaamista, nythän ne tulee kuin lottokoneesta, vähän sinne päin tyylillä.
Numeroarpajaiset lähestyy
hohhoijakkaa
24514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niinhän se menee. Netistä löytää kaikenlaisia hauskoja juttuja, joita voi käyttää arpakoneena.
Mutta parasta tässä on, että koulumme uusiin hienoihin interaktiivisiin opetustauluihin on sisäänrakennettu ohjelma, jolla annetut numerot/sanat/merkit saadaan mielivaltaiseen järjestykseen.
On ollut kiva kollegojen kanssa tällä laitteella tehdä kasiluokkalaisille kielten todistusarvosanoja. Olemme nauraneet itsemme kipeiksi jo nyt, mutta vastassa on vielä seiskaluokkalaisten numeroiden arpominen...
Minulla on käytössä käsienravistelusysteemi. Ravistelen kumpaakin kättäni voimakkaasti ja sitten katson, montako sormea jää pystyyn. Siinä tuli oppilaalle todistusnumero! Jos jää vähemmän kuin neljä, pyöristän neloseen.
Tämän metodin huono puoli on se, että kädet väsyvät, mutta toisaalta aivot ei! Suosittelen!
Kollega käyttää noppaa, joka sekin toimii kuulemma ihan hyvin.
Minä käytän hyväksi havaittua painovoimalakia. Jokainen oppilas kirjoittaa ihan itse oman nimensä lappuun. Sitten me mennään rappusten ylätasanteelle ja minä heitän laput rappusille. Ylimmälle rapulle jäänyt nimi saa parhaimman numeron jne. Oppilaat saavat olla todistamassa, ettäen ala fuskata ja suosia lellilapsiani. Kukaan ei ole vielä tähän mennessä valittanut.
antamat numerot ei koskaan perustu oikeellisuuteen. Niistä ei kannata ottaa paniikkia, ne on vain hänen yhden ihmisen näkemys. Jos lapsesta ei pidä, numerot on huonot, ja taas ope pitää lapseta tai on tuttavan lapsi, numerot ovat hyviä, vaikke oiekestilapsi osaisi mitään.
Aina totarin numerot on 2 tai 3 numeroo huonommat.
Ei kukaan ihminen voi ja osaa arvostella lasta, se on vaan ylivaltaa ja oepn mielipide, eikä munm ielestä numeroilla ole mitään tekemistä lapsen koulunkäynnin kanssa.
Meillä on ihan sama onko historia 6 tai 10, ei mitään virkaa. Koska me tiedämme, että lapsemme ovat älykkätiä, ihania ja sillä sipuli. Ei sitä yksi ope voi määrää millanen lapsi on.
Meillä on lapsella hyvä todistus. Yläkouluun siirtyessä rehtori tuli oikein erikseen sanomaan, että nyt loppuu kymppien saaminen. Erikoinen mies, koko koulu voi pahoin kun tämä vallanhimoinen johtaa laumaansa.
Muut numerot tässä yläkoulussa annetaan ilmeisesti sen perusteella, mikä on vanhempien ammatti, kuinka paljon jaksaa mielistellä ( myös vanhemmat) , miten sisarukset ovat aikaisemmin menestyneet, osa antaa suoraan koenumeron . Pitääkin muuten pyytää opeja facebook kamuiksi, että pääsee tarkemmin tutustumaan aiheeseen.
On todella hienoa, että opettajat näkevät vaivaa tutustumalla erilaisiin menetelmiin antaa numeroita. Tuo odottaa aktiivisuutta ja kiinnostusta tehdä laadukasta työtä. Lisäksi se, että joku ottaa lapsetkin mukaan osoittaa todellista arvostusta lapsiin. Eikä väheksyä saa kieltenopejen naurutuokioita, nauru on positiivinen asia ja rentouttaa kireitä hermoja. Hyvä opettajat !
sillai et jos lapsen vanhemmat ovat jollaa tavoin opettajien tuttuja, ystäviä tai ystävien ystäviä, lapsi joka on huono koulussa, saa yllättävän hyvät numerot. Koska ope ei kehtaa antaa tuttavan lapselle huonoja. Siitä vois sräkyy ystävyys, tai lapsen vanhemmat voi kertoa opettajasta salaisia juttuja jotka ei kestä päivänvaloo.
Yks lapsi oli tosi huono matematiikassa, tuli aina nelosii tai vitosii sitten lapsi oli kuitenki open miehen kaverin lapsi, ja totarissa oli 8 matematiikassa. Aika hurjaa tolla tavoin saada salaisuudet piilotettua....
Numerot on annettava tietojen ja taitojen mukaan eikä ystävyyden tai oletetun lahjakkuuden mukaan. Liian hyvillä numeroilla voi joku ostaa työrauhan, mutta se ei auta oppilasta yhtään. Numeroiden antamisessa on huomioitava, että seuraavaan kouluasteeseen valittaessa sitä käytetään kriteerinä selviytyä tulevista opinnoista. Monille numero on itseisarvo eikä nähdeä sitä kuten pitäisi. Minun lapseni on lahjakas ja siksi sille kuuluu kymppi. Vai kuuluuko? Nyt juuri mietin tapausta, jossa 7 luokan tyttöä "viedään" kuin pässiä narussa. Alkuvuoden numerot kiitettäviä 9, 10)=, nyt hädin tuskin 7:n (6, 7) tasolle. Minkä numeron annan kevät todistukseen?
sulla taitaa toi teiniangsti painaa niinku tosi pahasti päälle, eix mitä? Luulexä et me aikuset uskotaan sun juttui?
---------Eikä väheksyä saa kieltenopejen naurutuokioita, nauru on positiivinen asia ja rentouttaa kireitä hermoja. Hyvä opettajat ! --------------
Onko nyt puhe siitä mistä on puute? Puuttuuko kieltenopettajilta nauru vai itseltäsi?
Yleensä on niin, että juuri se piirre, joka itsessä on, ärsyttää muissa.
Ketjusta selviää melko tyhjentävästi se että millä vakavuudella opettajmme suhtautuvat numeroiden antamiseen ja niiden paikkansa pitävyyteen.
Eihän tämä palsta ole muuta kuin opettajien ja vanhempien välinen taistelutanner. Jos "äiti, open pomot" ja muut kouhot tulevat tänne provoilemaan, provoilemme me opettajatkin. Vitsejähän nuo käsien heiluttelut sun muut olivat; et kai sinä ihan oikeasti ottanut niitä tosissasi? Jos otit, se jos mikä on surullista luettavaa.
Palsta on kylläkin tarkoitettu vanhempien keskustelupaikaksi, ei opettajien.
keskustella tällä palstalla. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja olen opettaja? Millä perusteella rajaat täältä opettajat ulos, jos kerran palstan otsikko on "Lapsi koulussa". Monet opettajat ovat nimittäin myös vanhempia.
Hupsista, enpäs ole tajunnutkaan, että tällä palstalla saa olla VAIN vanhemmat? Eikös siihen "koulu"-sanaan kuitenkin liity opettajatkin aika tavalla? Oikeastaan kuvittelisin, että tämä palsta oli alun perin tarkoitettu lähinnä vanhempien mutta myös opettajien KESKUSTELUA varten. Näin ei vain tosiasiassa ole, vaan palsta on taistelutanner. Piruillaan puolin ja toisin.
Kyllä tämä palsta on tarkoitettu taistelutantereeksi, jos se niin halutaan nähdä. Minä ainakin pistän täysillä (tällä palstalla) inttämisille. Minulla on siihen varaa, sillä olenhan minä koulutettu alalle ja myös tehnyt työtä opetuksessa ja kasvatuksessa.
Vanhemmat luulevat usein, että lasten pitää saada olla koulussa kuin kotona. Eihän se käy alkuunkaan. Koulun keskeisenä kasvatustehtävänä on sosiaaliset taidot ja jos näitä ei ole, niin yhteen törmäyksiä tulee varmasti. MInulla on tapana sanoa asiat suoraan mutta tietysti asiallisesti niin oppilaille kuin vanhemmillekin. Ja sitten katson mihin se riittää.
Valitettavasti vanhemmille oman lapsen menestyminen koulussa tai myös koulukiusatuksi tuleminen on liian vaikea asia ymmärrettäväksi. Silloin syyllinen on aina muualla kuin kotona. Totuus kuitenkin on, että perheissä voidaan pahoin ja silloin myös herkästi ollaan vaatimassa koulusta kaikkeea hyvää, kun kotona sitä ei ole.
Valtaosa opettajiksi itseään kutsuvista palstalaisista on niin lapsellisia, että toivon todella että heillä ei ole huollettavia.
Mielestäni viimeistään ysiluokalla numero pitäisi määräytyä valtakunnallisella kokella, jolloin numero olisi ihan raa'asti kokeen tulos, jota opettaja ei saa korjata pärstäkertoimella mihinkään suuntaan.
Tai sitten jatko-opintopaikat jaettaisiin aina pääsykoikeiden perusteella, eikä peruskoulun todistuksilla.
Kouluissa ja opettajissa on suuria eroja. Samankin opettajan antamat numerot heittää helposti kaksi numeroa, eli samalla osaamisella toinen oppilas saa ysin ja toinen seiskan, puhumattakaan eri kouluissa eri opettajien antamista numeroista.
Esim. kielten numerot eivät todellakaan perustu pelkkään koemenestykseen. Arvioinnissa otetaan huomioon myös suulliset näytöt, sanakokeet, testit, tuntityöskentely ja -aktiivisuus, läksyistä suoriutuminen, aineet, kuullun- ja luetunymmärtämiset ja ties mitä muuta. Jos numero määräytyisi pelkän yhden kokeen perusteella, olisi oppilaan oikeusturva jo uhattuna. Mitä jos epäonnistuisi tuossa yhdessä kokeessa jonkun esim. henk.koht. syyn takia?
Kiinnostaisi myös tietää, mihin perustat väitteesi "Samankin opettajan antamat numerot heittää helposti kaksi numeroa, eli samalla osaamisella toinen oppilas saa ysin ja toinen seiskan". Mitä todisteita sinulla on tämän puolesta esittää vai onko kyseessä pelkkä oma arvalusi?
No sehän se ongelma juuri on kun osaaminen perustuu pärstäkertoimeen eikä osaamiseen.
Oppilaan oikeusturva on nyt päin helvettiä, juuri siksi että hän ei voi mitenkään osoittaa että on saanut numeron väärin perustein. Opettaja voi aina perustella numerot aktiivisuudella ja tuntiosaamisella.
Vaikka olisit luokan aktiivisin ja osaavin oppilas, niin opettaja voi laskea numerosi koska ei tykkää sinusta.
Ja voihan niitä valtakunnallisia kokeita olla useampiakin tai sitten se voi olla niin laaja, että pikkuvirheet ei ole merkitseviä.
Kolmen lapsen vanhempana tässä on vain oppinu sen että numerot reivitään ihan hatusta, meilläkin näitä "virheitä" on mennu molempiin suuntiin. Joskus kokeiden keskiarvo on ollu yli 9 ja silti numero on seitsemän, joskus taas koe on menny totaalisti pieleen (5*), mutta numero ei ole laskenu kasista. Lapsen ja opettajan välinen kemia ei voi olla vaikuttamatta numeroihin.
Surullisinta tämä on silloin kun opettaja on lokeroinu oppilaan esimerkiksi kasin oppilaaksi, niin siitä on vaikea nousta ysiin vaikka kuinka teksi töitä ja onnistuisi kokeissa. Ei ole kovin motivoivaa.
No, yleisempää on se että epäonnistuu henkilökohtaisen syyun vuoksi, eli onnistuminen kokeessa mitätöiyy, kun et opettajan milestä ole riittävän hyvä.
Olen jo viisi vuotta (kaksoset viidennellä ja "yksönen" neljännellä) saanut ihailla lapsieni todistuksia keväällä ja syksyllä. On varmaankin sattumaa, että omille lapsillani on ollut useita tosi ihania opettajia.
Yksi ainoa numero kaikissa todistuksissaan, mitä lapseni ovat saaneet, on mietityttänyt lastani (ja myös minua), joten prosentuaalisesti olen 95%:sti ollut opettajien kanssa samaa mieltä arvioinnista.
Ja siis, en ole yhdenkään opettajan tuttu, enkä kaverin kaveri.
Luotan täysin opettajien arviointikykyyn, mutta se johtuu varmaankin siitä, että lapsilla menee koulu suht hyvin ja heille vain on sattunut järkeviä opettajia.
Kyllä minäkin luotan opettajan arvostelukykyyn. Kun púhutaan näistä "erikoisemmista" opettajista ja numeron antajista, on kyse kuitenkin vähemmistöstä. Suurin osa opettajista varmasti hoitaa hommansa oikein perustein.
Osoittaa opettajasta paljon negatiivisia puolia, jos alkaa numeroita antamaan sukulaisuussuhteiden, pärstän yms tekijöiden mukaan. Onhan toki olemassa myös opettajia, jotka antavat numeroa vapaa-ajan toiminnan mukaan eli kaikkea löytyy. Ikävä niille, jotka joutuvat sen kohteeksi.
Minäkin yhdyin täysin open antamiin numeroihin. vanhin lähti nyt alakoulusta ja nuorin menee viidennelle, eli yhteensä 20 kertaa on todistusta ihmetelty syksyin ja keväin.
Vain kerran en ollut minä eikä ollut lapsi samaa mieltä eräästä numerosta. Mielestäni ja omasta mielestään lapsi oli kympin arvoinen eräässä aineessa. Ei kuitenkaan opella asiaa ihmetelty. Seuraavassa tokarissa se olikin jo 10.
Kyllä ne suurimmaksi osaksi kohdillaan ovat. Enkä ole opeille ollut mikään sukulainen, ystävä, naapuri, harrastukaveri, rotari tai mitään!
Valtaosa opettajista on vastuullisia ja punnitsevat tarkoin numerot, mutta sitten on niitä jotka arpoo ne ihan summamutikassa ja joidenkin kohdalla tuntuu jopa siltä että ne tekevät kiusaa numeroilla. Meidän vanhin lapsi on huippuhyvä koulussa (keskiarvo yli 9) ja haluaa saada hyviä numeroita ja tietää olevansa hyvä. Olen huomannut että tämä ärsyttää joitakin opettajia ja heiltä ei kasia parempaa numeroa saa vaikka kokeesta tulisi kymppi, vastaavasti voivat antaa ysin jollekkin joka ei juurikaan perusta koulunkäynnistä.
Ihmisiä ne opetkin vaan ovat, eivätkä kaikki ole työssään yhtä hyviä.