liian ruma valmistujaisiin..

Nyt vielä kiireesti kampaajaa varaamaan joka voisi samalla tehdä meikin. Kaikista saa nätin näköisiä kun vaan osaa laittaa. Kerro äidillesi mitä tunnet ja hän voi jopa varata sinulle ajan jostakin kampaajalta. Aikaa ei enää kyllä kauheasti ole, mutta uskoisin jostain vielä löytyvän aika. Unohda murheesi ja pistä töpinäksi!!!

Ei ihme, että nyt masentaa kun takana on iso urakka ja seuraavaksi melkoinen sosiaalinen myllytys yo-juhlien merkeissä. Harva meistä muistaa, miltä itse sankarilta voi tuntua ja sen takia puhu asiasta kotonasi. Sinulla on lupa olla väsynyt ja siirtää vastuu muulle perheelle. Olen aivan varma, että saat apua hiuksiin, meikkiin ja vaatteisiin. Ota ilo irti saamastasi huomiosta ja ylistyksistä ja anna muiden tehdä puolestasi, niin sinulle jää aikaa keskittyä itse juhlimiseen. Vaikka et kampaajaa saisikaan, niin aina löytyy joku kampaustaitoinen tuttu tai hyvä kaveri. Voit jopa sopia jonkun kanssa, että voisiko ruusun sijaan saada meikkauspalvelua ja yleensä moni ilahtuu saadessaan kunniatehtävän koristaa sankari parhaimpiinsa :)

Onnea!

...siellä ne vieraat tuijottaa vaan sitä "omaa" ylioppilastaan - ei suokukaan huomaa - ehkä omat sukulaisesi yrittää sut sieltä väen keskeltä bongata.

Joten mitä murehdit - hiiriä ei huomata joten mitä väliä vaikka näyttäisit tapetilta.

ENKÄ tosiaankaan tarkita tätä pahalla

Jos vain on varaa niin varaa aika kampaajalle ja meikkiin (jos vielä ehdit!). Ammattitaitoinen meikkaaja saa kyllä ihmeitä aikaan. Ja oikeanlaiset vaatteetkin muuttaa kummasti!

Ei ne lakkiaiset kuitenkaan ole mitkään missikisat ja ei kukaan kiinnitä sinuun niin paljon huomiota kuin kuvittelet. Jos et nyt tosiaan mene t-paidassa ja likaisissa vaatteissa.

Ole ylpeä saavutuksestasi! Ja sinulla sentään on kavereita, joten ihmisiä tuskin haittaa rumuutesi. Itseäni kiusattiin koulussa ja kavereita ei juuri ollut, jotka olisi odottanut minua juhlaan.

Nyt vain kipin kapin vaatekauppaan ja kampaajaa/meikkaajaa varaamaan!

Tiedän tunteen. Ja voit hyvin valita senkin, menetkö omiin juhliisi vai et - sinähän sen päätät kun omat juhlasi ovat. Mutta kuten aikaisempi kirjoittaja mainitsi, 10 vuoden kuluttua sinua saattaisi kaduttaa että et ole mennyt juhlistamaan oman ammattisi tärkeää päivää.

Kirjoitat, että kaverisi ja ystäväsi odottavat sinun juhlivan, joten ilmeisesti sinä olet persoonana pidetty ja kiva tyyppi. Sinua he haluavat juhlistaa ja olla ylpeitä saavutuksestasi. Ammatti on iso juttu ja olet heille tärkeä. Et varmaan normipäivänäkään opiskellessasi ole liimaillut irtoripsiä joka aamu silmiisi, joten he ovat nähneet sinut siinä t-paidassa ja meikittömänä - ja silti arvostaneet ja pitäneet sinusta. Joten katso rohkeaasti peiliin ja sano itsellesi että olet hyvä tyyppi ja että sinusta pidetään. Sitten alkaa juhlamielikin kohota.

Jos et osaa itse meikata, mene ammattimeikkaajalle ja kampaajalle juhla-aamuna. Käy lenkillä ennen juhlaasi vaikka joka päivä - ihan vaan sen takia että saat punaa poskiin ja mielen korkeammalle. Haistele luonnossa kevään tuloa ja hypähtele polulla ihan vaikka vaan sen kunniaksi että olet saavuttanut itsellesi jotain tärkeätä. Soita juhlapäivää ennen sellaista musiikkia joka tekee sinulle juhlamielen, tapaa vain ihmisiä joita haluat tavata ja jotka ovat tukeneet sinua aikaisemminkin. Kerro luottokaverille, että sinua jännittää mennä juhlaan ja pyydä vaikka olemaan mukana päivän aikana.

Kyllä siellä juhlassa kaikkia muitakin jännittää ja yksi jos toinenkin on hermoillut puutereittensa kanssa samana aamuna. Laita vaan rohkeasti sitten lakki vastakammatuille kutreillesi, leveä hymy punatuille huulille ja ole rohkeasti ylpeä itsestäsi. Anna juhlan tulla mieleen ja nauti päivästäsi läheistesi kanssa. Olet sen varmasti ansainnut kaikkien opiskeluvuosien jälkeen. Onnea matkaan!

Itse olen niin ruma, että mulle on ihan itsestään selvää, etten rupea mihinkään juhliin lähtemään. Mekoista en edes unelmoi, koska ne eivät sovi minulle: näytän mieheltä. Olen niin vastenmielisen näköinen, että häpeän itseäni enkä usko koskaan oikein töitäkään tekeväni. Sitä välillä miettii, että onneksi tästä epäonnisesta elämästä voi päästä itsemurhalla pois, ellei muu auta. En yhtään ihmettelisi, ellen valmistuisi ollenkaan, vaikka loppusuorilla ollaankin. Mutta ei tämän häpeän kanssa ole minkäänlaista motivaatiota: ainoastaan se ajatus kannustaa sietämään, että tiedän tuottavani harmia itselleni, jos jätän kesken (sen olen jo kerran tehnyt)...

Minä tässä valvon sairaana, kun en kerta kaikkiaan pysty nukkumaan.. Olen lukenut näitä juttuja ja tuli tosi paha olo teidän nuorten puolesta. Jollakin äidillä on paha olo, kun ei voi järjestää tyttärelleen juhlia ja sinä koet itsesi rumaksi. Mitä lie siellä vielä olikaan??

Minusta ketään nuorta naista ei voi sanoa rumaksi. Se tunne tulee vain teidän sisältä. Sama se, onko yo-juhlissa kympin puku vai parin sadan puku. Mitä sitten, jos kengät ostettu kirpparilta. Mitä sitten vaikka pieni huisku siellä niskassa. Ne ovat todellisessa elämässä ihan sivuseikkoja. Se on yhden päivän humaus ja sillä selvä. Kun menin itse väittelemään tohtoriksi, sanoi eräs professori, että se on hetken häpeä, mutta ikuinen kunnia. Myös teillä on tällainen tilanne.

Tärkeintä on tässä vaiheessa teidän saavutuksenne. Olkaa siitä ylpeitä. Yrittäkää nauttia siitä päivästä. Sellaista päivää ei tule toisten. Miettikää vaikka sitä, että te tulette vielä pärjäämään omassa elämässänne ja sitten teillä on puvut yms. Itse olen noin viiskymppinen nainen ja kokenut omassa elämässäni tuollaisia myös, mutta minä päätin silloin yo-päivänä, että minä vielä menestyn ja sitten en kulje lainavaatteissa (minulla oli tädiltäni lainattu mekko yo-juhlissani ja kasvot finnejä täynnä ja äiti teki kakut yms.).

Ylioppilaaksi tulon jälkeen opiskelin ahkerasti ja perustin perheen ja tällä hetkellä minulla on todella hyvä ammatti ja työpaikka. Meni vuosia ennenkuin tajusin, että sinnikkyyteni ansiosta olen menestynyt ja voin nyt hyvin. Sellaista sinnikkyyttä toivon teiltäkin. Ja tsemppiä opiskeluihin...

Teidän on nyt vain noustava sieltä "suosta" ja ajateltava tulevaisuutta... vaikka lainamekossa ja yksi ruusu kädessä. ELI NOKKA KOHTI TULEVAISUUTTA... Älkää päästäkö itseänne masennukseen.

Yksi parhaimmista itsetunnon kohennuksista on ollut nuorena roolileikki! Silloin kun olin tuntenut itsensä maan matoseksi, ujoksi, kaikkien tuijottamaksi, sellainen rooli päälle, että tällainen haluaisin olla ja ja tuntea itseni tällaiseksi! Siis kuvittelet itsesi ikäiseksesi valmistumassa olevaksi, joka on ylpeä saavutuksestaan ja näyttää iloista naamaa, vaikkei sydän olisi mukanakaan. Jos on nyt jotain säällistä puettavaa, pitkikset käy ihan hyvin, jokin kesäisempi pusero, näytät että tää on mun tyyli ja sillä siisti, saan sen lakin ja olen siitä ylpeä. Kukaan ei käske sinun olla prinsessa eikä kuningatar! Tukka puhtaaksi ja menoksi, jos et voi mennä maksulliseen koristeluun, värihuuhtelu hiuksiin ja muotovaahtoa, NIIN JO TULEE MUUTOSTA SEN VERRAN, että tunnet jotain tehneesi. Jos on kaulakoruja ja ranneketjuja niin kaikki päälle ja muistutuksena vielä se iloinen ilme. Jos on hyvät hampaat, naurava ilme on hyvä ottaa esiin!


Mikä on tärkeintä: olla kavereitten mukana, saada tunnustus tehdystä vuosien työstä, eräs elämänvaihe päättyy ja uusi alkaa - iloitse siitä täysin rinnoin! - Täytyyhän sinun olla rohkea jatkossakin! Et ole vammainenkaan, ulkonäkövirheet on jokaisella enemmmin tai myöhemmin, mitä niistä, joskus kaikki on paremmin, mutta tämä päivä on tässä ja nyt! ONNEA!

Mene kampaajalle ja tee jotain rohkeata, jos hiuksesi eivät ole oikein mitään juuri nyt. Pysy kuitenkin luonnollisissa väreissä ja leikkauksissa eikä myöskään korpinmustaa.

Kemppariosastolla myyjä voi tehdä sinulle ehdotusmeikin ja saat ohjeet millä toistaa sama kotona, tai pyydä meikkaustaitoista kaveria auttamaan. Yritä meikata mahdollisimman huomaamattomasti, siis ei pakkeleita eikä räikeitä värejä.

Edullisessakin vaatekaupassa myyjä auttaa löytämään kivan asun. Siinä se olikin.

ruma, läski, ohuthiuksinen, paksusäärinen.

Nyt 25 vuotta myöhemmin katson ylioppilaskuvaani ja toivoisin näyttäväni yhtä hoikalta ja kauniilta.
Meikkiä ei ollut, lakki pyöri päässä ja hiukset olivat tietty lytyssä, mutta näytän kuvassa NUORELTA ja ihan söötiltä. Ehkä sen tekee hymy

Niin juu, ihan lisäyksenä: En halunnut kirkkohäitä vaan hiljaisen vihkimisen maistraatissa. Siksi, että näyttäisin karmealta jossain hääpuvussa. Näin jälkikäteen ajateltuna ne häätkin olisivat olleet kivat ja edelleenkin, vanhoja kuvia selaamalla, voin tulla siihen tulokseen, että naimisiinmenoni aikoihin olin ihan nätti.

Vanhetessa viisastuu...

Eikun rohkeasti vaan.Sisäinen kauneus on tärkeintä jokaine meistä on omansa näköinen Onnea ylioppilaalle

Hanki perushyvät meikit esim. cliniquella on joskus minimeikki paketteja (esim. sokokselta) tai ihan markettimeikit esim. lumenen nuorille tarkoitettu sarja on todella edullinen.

Hiirenhännästä pääsee eroon kun hiukset kihartaa, joko kihartimella tai sitten laitat rullat ja paljon hiuslakkaa vähäksi aikaa ja kun avaat hiukset ne ovat laineilla. Varmaan myös joku kavereistasi osaa tehdä kivan nutturan.

Mekon saa halvalla esim. H&M:tä tai sitten ihan vaan esim. Veromodasta mustat housut ja joku nätti pitsitoppi (jos kylmä niin esim. jakkus siihen päälle). Aivan taatusti olet kaunis jos vaan vähän yrität! Ja pääasia on ettet mene valmistumisjuhlaan verkkareissa.

olet, no et tosiaankaan. Ryhdistäydy ja ajattele positiivisesti, et ole ruma. Lakkiaisjuhla on kiva asia, mene ja ole iloinen saavutuksestasi. Asenne ratkaisee, ei kenenkään tarvitse pukeutua samalla kaavalla. Pistä päällesi sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä.

ONNEA MATKAAN.

Tiedätkö rakas ystävä , meissä jokaisessa on se jokin ihana minkä Jumala on meihin asettanu, ja hyväksy itses juuri sellaisena kuin olet ,rakasta itseäsi ,sinä olet ainutlaatuinen persoona toista ei ole ,meidät on jokainen luotu Jumalan kuvaksi ,sinä olet tärkeä ihminen ja sinun elämällä on tarkoitus,jokaisella meillä on paikka tässä maailmassa ja jokaisella se oma tehtävä ,jota toinen ei voi tehdä . . ole siunattu rakas lapsi

Ei se todistus nätteydestä kiinni ole. Nauti työsi tuloksista niinkuin kaikki muutkin.

No sinä sentään olet ilmeisesti pärjännyt ihan hyvin koulussa, miksi siis valitat? Tokkopa oikeasti edes olet ruma. Mielestäni laihojen ihmisten on turha kitistä rumuuttaan, ylipainoisen elämä on paljon hankalampaa. Itse olen ylipainoisena joutunut niin paljon kokemaan halveksuvia katseita ja ennakkoluuloja, etten edes muista milloin olisin viimeksi ollut tyytyväinen itseeni. Olkaa iloisia, että olette laihoja. Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja omiin silmiini kaikki laihat ovat kauniita.

Juo itsesi rohkeaksi ja kauniiksi, niin ne muutkin joutuvat tekemään, vain harvinaislaatuinen idiootti pitää itseään jotenkin jumalaisena ja ajan myötä niitäkin kutsutaan vanhoiksi huoriksi.

olen kuullut, että lapsi hakee isältään vastausta lapsuuden aikana, tyttö odottaa vastausta tähän, olenko kaunis ja poika, olenko riittävä. Isän vaikutus itsetuntoon on suuri.

Ei kaikki sua sielä katso!

Jokaisen ihminen on Jumala luonut kuvakseen sinutkin! Oot Jumalan kuva!
Se ettei hyväksy itseään on tavallaan Jumalan syyttämistä, miksi teit musta tän näkösen? Kukaan ihminen ei oo täydellinen ja jokaisella on pienempi tai suurempi särö itsetunnossaan, koska ei ole olemassa täydellisiä vanhempia eikä täydellisiä ihmisiä.

Anna kampaajalle tilaisuus näyttää taitonsa ja voithan mennä meikkaajallekin!

Jos et ihan tuksulta näytä, niin et rumakaan ole. Minun mielipide on se, että rumat ne vaatteilla koreilee, vielä jos kampaajalle pitää mennä juhlakampaukseen ja meikkeihin niin ei hyvältä näytä. Olen ollut koko ikäni ns. pienituloinen ja kyllä halpaliikkeistäkin saa nättejä vaatteita, monesti kauniimpia kuin ne kalliit tekeleet. Onnea joka tapauksessa ja mene sinne juhliin pääpystyssä, kuitenkaan todellisuudessa et ole niin ruma mitä kuvittelet, aina löytyy rumempia, näin olen itse ajatellut, omalla kohdallani.

Pää pystyyn, ole ylpeä, vaikka olisit mielestäsi ruma OLET IHMINEN ja yksilö et mikään voguen mallinukke.

toimivat ehostusohjeet pyllykirjasta http://www.pyllykirja.fi

Ole iloinen, että olet pystynyt tollaseen suoritukseen. Paina vain ylpeänä lakki päähäsi. Ei ulkonäöllä saisi olla itselleen noin suurta merkitystä. Jokainen on hyvännäköinen omalla tavallaan. Itse taas olen huomannut,että vaatimattoman näköisiä pidetään viisaampina, ja täydellisen kauniita meikkipönttöjä mielletään kana-aivon rooliin. Eihän se tietysti niinkään menee,,mutta ihmetyttää tämä ajattelutapa, jokainen on luotu sellaiseksi kuin on, jokainen tervejärkinen sen ymmärtää. Loppujen lopuksi ei ihmiset
paljonkaan huomio toisten ulkonäköä, itse vain on liian kriittinen.
Oma lapseni olisi halunnut kunnon ammatin, ja lukea enemmän, välillä surkuttelee että pitää olla niin vaikeita oppimisvaikeuksia,ettei pysty kovin suuria tutkintoja suorittamaan..mutta hyväksyy sitten taas tilanteen...kun käymme asiaa läpi yhdessä ja muistutan miten rakas hän on sellaisenaan.
Varmaan vaihtaisi kanssasi osia heti, jos voisi. Tietyt kaverit jotka ovat päässeet parempiin opiskelupaikkoihin, eivät suostu enää juttusille, kun eivät voi niin alhaalla olevien kanssa kaveerata...pysty sinä parempaan...ja ole iloinen suorituksistasi.

jos minä olisin noin maassa ajattelisin juhlaa työpäivänäni. pukeudun johonkin epämukaviin kenkiin ja kivaan mekkoon, kiharran hiukset ja meikkaa, juttelen niitänäitä ihmisten kanssa ja saan siitä rahaa/muuta kivaa. ehkä et itsetuntosi vuoksi voisi mennä yö-juhliisi, mutta entä 500 euron vuoksi? elämässä melkein mikään ei tule ilmaiseksi, ja kun olet tehnyt muutaman iltavuoron jossakin pikaruokaraflassa arvostat varmasti näin helppoa rahaa. en usko, että olet niin toivoton tapaus kuin väität. käy äkkiä stockmannista/haloselta/sokokselta/aleksi 13 ostamassa joku kiva mekko. jos olet hieman ylipainoinen vältä liian vaaleita värejä/kiiltopintaa.

Minä olen viiskymppinen nainen. Silloin nuoressa minäkin olin ruma, aina kun katsoin peiliin näin vaan ne rumat yksytyiskohdat. Monet kehuivat hiuksiani, mutta minusta ne eivät olleet mitään. Olin hoikka, mutta kaikki oli jotenkin väärässä paikassa. En uskaltanut nauraa, näytin jotenkin tyhmältä. Usein olinkin aika ujosti kuvissa,yritin olla vakava. Vaikka oikeasti en ole sitä koskaan ollutkaan..
En ole oikeastaan katsellut niitä nuoruuskuvia,en ole halunnut, kukapa se itsensä haluaisi nähdä, kun oli niin "kamalan" näköinen. Mutta sitten tässä joku aika sitten kaivoin kuvat ja rupesin kunnolla katselemaan. Hämmästyksni oli suuri, minähän olin joka kuvassa niitä sievimpiä, mutta myös ujoimman näköisiä, enkä koskaan nauranut, lukuunottamatta ala-asteen kuvia. Nykyisin itsetuntoni on paljon parempi, olen löytänyt miehen ja tarjolla olisi ollut useampiakin. Ja varsinkin se, että nyt uskallan hymyillä ja nauraa ja olla oma itseni. Ne on katsos myös ne ilmeet, mitä muut näkee ja joihin he ihastuu.

Vinkkini: mene kampaajalle, anna hänen tehdä sinulle sopiva leikkaus ja väri. Ja voit tilata vielä ajan kosmetologillekin, et uskokaan miten erinäköiseltä sitä näyttää, ihan omissakin silmissä. Anna itsellesi mahdollisuus. Ja kuitenkin luonnollisena itsenäsi sinä olet kauneimmillasi. Mutta onhan se selvä, että se luonnollinen kun joka aamu katsoo peilistä, sitä ei osaa arvostaa. Vaatteilla on myöskin merkitytä, tiettyjen värien kanssa ihosi loistaa ja tulee oikeuksiinsa. Joten hiukan asennemuutosta ja alat näyttää ihan eriltä, omissa silmissäsi. Sillä siellä se ongelma on.
Tietenkin nämä vinkit on hiukka liian myöhässä ajatellen huomista, mutta sittenkin,, jatkoa varten.
Kokeilepa ja huomaat kuinka mieli virkistyy.
Mulla ystävä, kaunis näyttävän näköinen nainen. Hän on aina luullut toisin, vasta 35 vuotiaana hän tajusi, minkä näköinen ja oloinen oikeastaan on. Kerran jouduin kehumaan häntä maasta taivaaseen ja hän ei todellakaan meinannut uskoa. Se oli kyllä uskomatonta.

OIkein hyvää kesää, anna itsellesi lupa olla sellainen kuin olet ja vähän omaksi iloksesi voit ehostaa tai laittaa hiuksia ja miettiä vaatteita, muuttaa tyyliä. Se piristää itseä..

HEI !
ULKOA KAUNIS...SISÄLTÄ SILPPUA...Sanotaan !
Paljon tärkeämpää on , kuin miltä näytät , SINUN "SISÄLTÖSI"...Savea ovat kaikki ihmiset...
J:La loi ihmisen toki omaksi kuvakseen...mutta maan tomusta...joten kaikki ovat tässä samalla
viivalla...Itse miehenä TYKKÄÄN PYÖREISTÄ...joten jos kysyt useimmilta miehiltä rehellistä mielipidettä,
on vastaus kaikkea muuta kuin mitä julkisuudessa missijutskat ovat...!

Kerroit saavuttaneesi ihan hyvän toikkarin...niin olikos nämä missikilpailut ?
Nämä juhlathan ovat valmistujaisjuhlat ! Sinä olet valmistunut hyvin arvosanoin...ja se on JUHLAN AIHE !

Identiteettisi ei ole vielä kehittynyt...se kehittyy meillä eri tahtiin...itse itsenäistyin 45 v:aana !
ÄLÄ PELKÄÄ TOISIA...HE JÄNNITTÄVÄT TODENNÄKÖISESTI YHTÄ PALJON TAI VIELÄ ENEMMÄN !
Olen aina ollut kova jännittäjä...joten tiedän mistä puhut ! SIUNAUSTA SINULLE !

Voi rakas ihminen!
Älä mieti ulkonäköä, vaan mieti mitä olet saavuttanut! Monikaan Suomenmaassa ei pysty suorittamaan mitään tutkintoa loppuun tai edes aloittamaan!
Mieti, että olet fiksu, omannäköisesi kaunis ihminen!
Älä anna heikon itsetunnon estää juhliasi! Heikko itsetunto johtuu yleensä jostain ulkopuolisesta ihmisestä ei sinusta! Monikaan ei mieti, miten paljon voi tekemisillään tai sanomisillaan loukata! Älä anna muiden voittaa...Mieti, että olet oman elämäsi paras ihminen!
Onnea valmistumisesi johdosta! Nyt kirpparille hakemaan jotain päällepantavaa, geeliä tukkaan ja itsesi näköinen meikki. Muista laittaa hyvät kengät, että jaksat juhlia pitkään!
Tsemppiä ja haleja! Toivoopi: Leena

Jos huolesi on tuossa niin kylläpäs sinulla menee elämässäsi hyvin. Kaikilla ei ole edes kavereita. Olisit edes siihen tyytyväinen.

kun häpeää omaa ulkonäöään.ei uskalla,ei kehtaa ja tuntee itsensä jopa tyhmäksi muiden edessä....yleensä kuitenkin liikaa yrittävät ihmiset,ne muodikkaat,niitä arvostellaan.jos ei yritä mitään,ei kukaan viitsi edes arvostella. tai sitten voi säväyttää,jos hyvää huomiota haluaa,voi pukeutua myös yli.pahinta olisi yritää olla osa massaa,koska silloin sinua verrataan muihin koko ajan.

Ajattele asiaa toisin päin: ihminen on tuossa iässä yleensä kauneimmillaan ja hoikimmillaan siitä eteenpäin ulkonäkö vain rapistuu.
Vaikka se olisi nyt vaikea uskoa, mutta sinä olet luultavasti kauneimmillasi juuri nyt, 10 vuoden päästä asia voi olla ihan toisin ja sitten harmittaa, ettet osannut nauttia silloin kun voit.
Sitten kun olet yli 30, lakkaat välittämästä ja elämä on niin paljon helpompaa kun voi päteä ihan muilla alueilla kuin ulkonäöllä.

Jos itsetunto tuntuu liian huonolta mekkoon, niin voithan toki valita sellaiset juhlavaatteet, joissa olosi on kotoisa. Itselleni tuli nyt ehdotuksena mieleen esim. suorat housut ja jonkinlainen jakku. Jos haluat hieman rennomman ja rokimman juhla-asun, niin tummat/mustat farkut, kiva t-paita ja siihen sitten jakku päälle.

Ei kaikkien tyttöjen tarvitse leikkiä prinsessaa valmistujaispäivänään, kaikista kaunimmalta näyttää yleensä silloin kun itse viihtyy nahoissaan. Tsemppiä ja onnea suuren opiskelu-urakan päättymisestä!

Hei vastavalmistuneet nuoret!
Ulkoisten puitteiden vertailu kuuluu tuohon ikään, muistan sen oikein hyvin ja itsetunto on välillä aivan nollissa. Vertailu ja toisiin tuijottaminen on kuitenkin ihan turhaa, rohkeasti mukaan vain, olkaa ylpeitä saavutuksistanne! Olette kaikki taatusti arvostuksenne ansainneet!
Nauttikaa juhlan hetkestä ja alkavasta kesästä!

Olet varmaan kuullut sanottavan, että kauneus on katsojan silmässä. Eikä kauneudella maailmassa kovin pitkälle pötkitä, ellei sen takaa löydy persoonallisuutta. Jos tunnet olevasi niin ruma, että erotut porukasta, niin rakenna erilaisuudesta itsellesi tavaramerkki. Jos et osaa meikata, niin ole luonnonkaunis, luomua, you know. Persoonallisuus on paljon merkittävämpää kuin meikkipurkista kaivettu "yleiskauneus". Itselläni on kohtuullinen naamataulu, mutta olen liian lihava ja rotevarakenteinen, naisellista kaunotarta minusta ei saa millään. Ja hitot siitä. Meikkaamisen olen lopettanut, koska se on vaivalloista ja aikaa vievää, huulet rasvaan ja naamaa ja kaulaa silloin tällöin. Sitäpaitsi minulla on karmeat sääret, joten käytän pitkiä housuja tai pitkää hametta. Ja hyvin menee. Sinun itsetuntosi tuntuu olevan nollilla, mutta rakenna persoonallisuudestasi vahvuus itsellesi. Mene hakemaan todistuksesi pystypäin ja ylpeänä arvosanoistasi. Jos et todellakaan ole hankkinut asua tai sinulla ei ole siihen varaa, kipaise lähimmälle kirpparille, osta sieltä jotakin, joka sopii sinulle ja mene juhliisi. Ei tätä maailmaa kauniilla naamalla rakenneta, vaan sillä, mitä pääkopan sisältä löytyy. Tee samoin, kuin USA:n sorretut mustat opettivat lapsiaan sanomaan: I am black and beautiful. Sano itsellesi, että olet terävä ja persoonallinen. Kun sen tarpeeksi usein sanot, alat tajuta itsekin, että just niihän se onkin. Hei maailma, täältä tullaan!

depislääkitys päälle vähäks aikaa

Minä tein saman valmistujaisten yhteydessä. Mitään en ole katunut niin paljon kuin sitä. Nyt, kun kymmenen vuotta ja 20 kiloa lihavampana katselen niitä kuvia, joita siihen aikaan minusta otettiin, tuli tyhmä olo. On hirvittävää, että kuinka vähän sitä itseään arvostaa. Kuinka normaalipaino tuntuu ylipainolta ja kuinka hitusen vinossa oleva nenä kaataa maailman. Silloin nuorena. Nyt huomaan niistä kuvista, että minähän olin varsin vetävänäköinen mimmi.

Mene vain sinne. Kaikkia jännittää ja hermostuttaa!

Paksutukkaisena voin sanoa, että se vasta painajainen onkin saada lakin päälle. Koska laitat lakin päähäsi, niin pinneillä vaan liinatukka nutturalle ja hiuslakkaa perään.

Kotelomekko ja siihen sopiva jakku yleensä sopivat mille tahansa vartalotyypille. Kenkiin vähän korkoa, niin sääri näyttää pidemmältä.

Minäkään en osaa meikata, mutta kaverit kyllä sanovat, että meikataan sen verran kun kykyä riittää!

Kulmakarvat vain kampaa suunnilleen samaan suuntaan. Nypi muutama harhakarva.
Ripset taita. Kaksi kevyttä painallusta saattaisi riittää.

Ensiksi pohjalle meikkivoide (levitä sormin ja mieluiten ikkunan vieressä niin näet, että tulee tasainen)
Älä lähde kikkailemaan peitepuikkojen jne kanssa. Niistä tulee katastrofi osaamattoman kädessä.
Jos mustat silmänympärystät, niin valovoidetta on helppo laittaa, senkin voi tehdä sormen päällä.
Sitten vähän puuteria otsaan, nenään ja mieluiten puuterisiveltimellä (ei jää rajoja)
Älä vedä rajauksia, ne vaativat harjoittelua.

Luomiväri mieluummin liian vaalea kuin liian tumma. Osaamattoman meikkajan kannattaa käyttää mahdollisimman ihonväristä, esimerkiksi kevyesti vaaleanpunaisen suuntaan sävytettyä. Älä käytä sinistä, vihreää tai ns. muotivärejä -> katastrofi. Laita luomelle ja levitä ylöspäin ja sivuille. Häivytä rajat vaikka sormella.

Olen havainnut hyväksi ripsikammalla harjata ripsiä kunnolla ennen ripsivärin laittoa. Siis ei mitään sipausta, vaan kunnon vetoja.

Ripsiväriä laittaessa tee pientä siksak -liikettä. Vedä harjaa hitaasti. Katso kauempaa peilistä, että molemmat näyttävät suunnilleen yhtä tummilta. Alaripsien värjäämisestä on yhtä monta mielipidettä kun on ripsaajia. Minä laitan vähän sen mukaan, miltä päivä näyttää aamulla. Alaripsien värjäämisestä on yhtä monta mielipidettä kun on ripsaajia. Minä laitan vähän sen mukaan, miltä päivä näyttää aamulla. Sitä ei ehkä kannata heti lähteä tekemään, kun alaripsiin laittaminen menee helposti yli.

Huuliin hennosti punattua huulikiiltoa. Älä lähde leikkimään rajauskynien tai huulipunan kanssa -> katastrofi.

Jos on rahaa, niin voi käydä myös meikissä. Sanot vaan että olet tottumaton meikkaaja ja haluat kevyen, luonnollisen värisen meikin. Jos ensimmäinen meikkisi on tumma sotamaalaus, niin saatat tuntea olosi idiootiksi. Nimim. kokemusta on.

Jos on vielä enemmän rahaa, niin käy laitattamassa kädet ja jalat nätisti.

Osta mukavat rintaliivit liikkeestä. Olen huomannut, että kun tissit ovat kurissa (minulla on 75/E), olo on paljon luottavaisempi. Jos olet heikosti varustettu, niin liikkeestä vähän topatut parantavat itsetuntoa. Älä kuitenkaan pistä överiksi.

Kengät pidä taitojesi mukaan. Jos et osaa kävellä korkokengillä ilman, että kävely muuttuu hevoskäynniksi, niin pidä korko alle viidessä sentissä. Todella pitkät korot sopivat vain hoikille hyväryhtisille naisille, jotka osaavat kävellä lantio edessä.



Tähänkin neuvoon tulee varmasti tulikivenkatkuisia kommentteja, joten haluan huomauttaa tämän olevan vain yhden heikkoitsetuntoisen meikkaustaidottoman vinkki.

Mä oon aina ollu "ruma", jos verrataan ajan ihanteisiin tai ohimeneviin muoteihin.
Mutta "rumuudesta" on ollu mulle tosi paljon hyötyä.
Kaikki keinottelijat ja ulkonäköön satsaavat ja pinnalliset ihmiset on kiertääneet mut kaukaa.
Olen esim. selvinnyt ilman moniongelmaisia desperaado-naisia.

Nyt vanhempana mun rumuus kovasti vetoaa kaiken läpikäyneisiin vanhoihin naisiin. Entisiin kaunottariin.
Ne suorastaan hädässä kaipaa omaa rumaa miestä kun prinssit on ne jo jättäneet.
Mutta miksi tyytyä tähän naisjätteeseen !!??

Kyllä rumalla on pajon tota suojaa kaikkea pahaa ja pinnallista moskaa vastaan !! Ole onnellinen !!
Kannattaa keskittyä merkittäviin asioihin, ei pintaan...

Moikka
Ole vain oma itsesi. Meistä harva oli tyytyväinen ulkonäköönsä nuorena, mutta todellisuudessa ei kenelläkään ole aihetta siitä olla huolissaan.
Se mitä ihminen on sisältä on paljon tärkeämpää. Vaikka omaisi missin vartalon ja enkelin kasvot, mutta ei ole sisältä kultaa, ei ole suosittu ja sellaisen ihmisen lähellä ei säteile mitään hyvää.
Vataavasti vaikka ei olisi em. ominaisuuksia, mutta on sisältä kultaa. On henkilö pidetty ja toivottu vieras juhliinkin. Mene sellaisena kuin olet ja nauti, nyt on sinunkin juhlapäiväsi.

Voi harmi kun en kuulu tuttavapiiriisi että pääsisin rumuuttasi katsomaan.

Voih, tasan 20 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi. Sisko leikkasi hiukseni epätasaisesti (se ei silloin ollut muotia edes :D), itse meikkasin kevyesti, finnit ja arvet näkyi kyllä, Seppälästä omasta mielestäni kiva puku, halvat kengät ja sukkikset, tukka vain kammattu. Ei ollut kavereita, ahdisti ajatuskin mennä juhlimaan (syömään ne kai menivät jonnekin) muiden valmistuneiden kanssa, joten en sitten mennyt. Kotona perhejuhlat sukulaisten kesken. Siinä se oli. En silloin tuntenut itseäni juurikaan rumaksi, vaikka muuten olin epävarma. Nyt tunnen ja olen kuullut myöhemmin että olisi pitänyt tuntea silloinkin, hah. Onneksi en silloin tiennyt, olisin varmaan tehnyt itsarin. Elämä on tuonut itsetuntoa edes vähän, pärjään elämässäni oikein hyvin, olen opiskellut, on onnellinen perhe ja omia lapsia :)

Pisti todellakin vihaks sun teksti. Etkö huomaa ite, että kaikki johtuu vaan sun omasta saamattomuudesta ja itsesäälistä? Hyvä kampaaja ja meikkaaja saa ihmeitä aikaan, ja mene nyt ihmeessä ostamaan joku nätti mekko vaikka joku kaveri apuna ! Jos näkisit saman verran vaivaa juhliin valmistautumisessa ku tossa naurettavassa valituksessa, niin asiat ois paljon paremmin. Nyt vaan ylös sieltä ja laittautumaan, tsemppiä !!

Se on Sinun juhla. Saat viettää sitä niinkuin haluat, tai olla viettämättä.
Ja jos nämä muut äitin pikku diivat olisivat ilman meikkiä ja merkkivaateita, niin osa "kauniista" näyttäisi hyvin tavallisen näköiseltä. Ja tavallisiahan me ollaan kaikki. Joka tapauksessa kehoitan miettimään että haluatko sittenkään jäädä pois omista valmistujaisistasi, ne ovat kuitenkin VAIN kerran elämässä. Onko ramppikuume mahdollisesti iskenyt?
Sitten kysyn, että kuka on ollut se julma ihminen joka on sanonut sinulle että olet ruma? Kenelläkään ei tietääkseni ole siihen oikeutta. Kauneusihanteet muuttuvat eri aikakausien ja mieltymysten mukaan.
Siinä olet oikeassa, että itsetuntosi vaatii kohennusta. Jotakin on joskus mennyt väärin, ja et arvosta itseäsi riittävästi. Hanki apua ennenkuin sairastut (masennus, syömishäiriöt yms.). Avun hankkiminen ei ole helppoa, sillä ensiksi joutuu myöntämään itselleen epäonnistuneensa. Avun hankkiminen vaatii rohkeutta ja vahvuutta. Mutta jos joku asia estää tekemästä jotakin normaalia mitä haluat, on se ongelma johon kannattaa puuttua.
Lopuksi neuvon, että jos sinulla on ongelmia ihon kanssa, kysy neuvoa kosmetologilta. Jos et pidä hiuksistasi, vaihda kampaajaa, ja mieleisen löydettyäsi, kysy rohkeasti vinkkejä. Itse aikanaan opetellessani meikkaamaan, kysyin meikkiliikkeen myyjältä meikkausneuvoja. He neuvovat mielellään. Osa vaatekaupan myyjistä ovat erittäin koulutettuja ammattilaisia, ja osaavat neuvoa mikä sopii juuri sinun vartalolle korostaen sinun parhaita puolia.
Minä en nää ongelmana juhliasi, vaan asennetta itseäsi kohtaan. Muista että olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Ja sinulla on yhtä iso oikeus juhlia juhlaasi kuin kellä tahansa muullakin.
PS Itse viihdyn ennemmin mukavien ihmisten kuin kauniiden ihmisten seurassa. Mitä tehdä kauniilla kaverilla joka on muten kusipää...?

Kukaan ei ole liian ruma tai kaunis minnekään, jos joku on sinua rumaksi haukkunut, niin hänellä täytyy olla todella huono itsetunto!

Onnea valmistumisesi johdosta!

Saatat sairastaa dysmorfista ruumiinkuvanhäiriötä. Tai sitten vain nuoruuden huonoa itsetuntoa. Joka tapauksessa 20 vuoden päästä kadut tuota itsesi hyväksymättömyyttä nuoruudessa. Ihmisen mieli voi valehdella näissä asioissa raskastakin raskaammin. Ainekset sinussa voivat olla miksi tahansa kaunottareksi, mutta ne toteutuvat vasta, kun mielesi eheytyy, valheiden tilalle tulee oikeita mielikuvia ja löydät sisäisen naisellisuutesi. Todennäköisesti et usko tätä, ja sehän se tässä surullisinta ja myöskin pirullisinta onkin.

Etsipä netistä tietoa tuosta dysmorfisesta ruumiinkuvanhäiriöstä. Ja etsi myös itsellesi terapia-apua käsitelläksesi ne asiat, jotka oikeasti ovat ongelmiasi. Ulkonäkösi se ei ole. Paitsi jos kasvosi olisivat todella palaneet tai vaurioituneet pahasti esimerkiksi jossain onnettomuudessa. Mutta siitähän ei ole kyse.

Kumpa voisit uskoa, että eheydyttyäsi alat näyttää omissa silmissäsi kauniilta, voit löytää oman tyylisi ja naisellisuutesi ja että kaikki muutkin näkevät silloin sen. Sinun ikäisesi ihminen vain on niin altis kaikille valheille.

En lukenut noita vastauksia mitä sinulle on tullut, mutta voin kertoa, että oman lakkiaspäiväni pilasin osittain juuri tuollaisella mentaliteetilla. Oma lukioaikani oli surkeinta aikaa elämässäni ja eristäydyin jotenkin kaikista entisistä kavereistani. Sitten tappelin vanhempieni kanssa lakkiaisaamuna ja menin naama nyreänä lakkia hakemaan. Loppuillasta juhlat olivat jo paremmat, mutta sukulaiseni muistavat varmasti vieläkin surkean naamani muiden iloisten lakitettavien joukosta.

Voin kertoa, että teet itse asiasta pahemman kuin se on. Omissa lakkiaisissa mietin vain, että tässä olisi voinut luoda tusinoittain ystäviä, mutta sen sijaan olin vain yksin ja suoritin mitä piti. Oikeasti tilanne ei ollut niin paha kuin luulin ja parin puolitutun tultua juttelemaan minun kanssa niitä näitä ennen varsinaista lakkien hakua, tajusin että minun olisi alunperinkin pitänyt vain ottaa ilo irti päivästä muiden tavoin.

Älä siis vajoa synkkyyteen. Ponnistele sinne lakkiaisiin laittautuneena ja koita saada muiden ilosta ammennettua hieman itseesikin. Siitä tulee hyvä päivä ja myöhemmin surkuttelet mikäli et mene. Leuka pystyyn ja juhlahumuun. Olet sen ansainnut. :)

kuin tehty, mutta sanon siitä huolimatta, että mene ihmeessä. Ota sellainen asenne, että tällainen olen ja tällaisena saan kelvata. Otat positiivisen asentaan ja juttelet aktiivisesti kaikkien kanssa.

Itse muistan joskus, kun minua alkoi ottaa päähän se, miksi minä aina käännän katseen ensiksi pois, jos joku tuijottaa suoraan silmiin, varsinkin jos tuo tuijottaja on kaunis nainen. Sitten vaan päätin, että seuraavan kerran metrovaunussa, kun minun ja kauniin naisen, joita siis ilmeisesti pelkään, katseet kohtaavat en se ole minä joka lopetaa tuijotuksen. Ja se tuijotus ainakin tuntui kestävän ikuisuuden, mutta en antanut periksi, kunnes hän lopetti tuijotuksen. Lopultakin se oli yllättävän helppoa. Asenteesta ja tiukasta päättäväisyydestä se on kiinni.

Päätät vaan olla iloinen ja sosiaalinen valmistujaisissa ja pidät päätöksestä kiinni, niin hyvin se menee.

Laulaja Kaija Koo harjoitteli nuorena tyttönä uskallusta laulamalla vaikkapa bussissa. Hän vaan alkoi yhtä äkkiä laulaa. Oli siinä muilla matkustajilla ihmettelemistä. Monet esiintyjä jännittävät niin paljon, että oksentavat ennen esiintymistä, mutta sinne lavalle he silti nousevat. Pelkoa voi hallita, sen saa aisoihin.

Potku persuksiin ja onnea matkaan!

Todella masentavaa tekstiä. Jos peilejä tai mitään muitakaan kuvastimia ei olisi olemassa niin sinulla ei olisi mitään tällaista ongelmaa.

Mietippä sitä.
Kaikki on vaan sinun omassa päässäsi.

valmistujaisethan ovat juhla koulun käynnistä selvityimisestä eikä missikisat niinkuin joku jo totesikin. Ei kukaan sinua siellä hauku miltä näytät ja luulen että et kuitenkaan näytä rumannäköiseltä, vaan se ajatus on vaan sinun päässäsi. Yksi muistisääntö mitä olen yrittänyt pitää mielessä on se, että jos miettii lähteäkkö johonkin tapahtumaan vai ei, niin on hyvä muistaaa että yleensä se kaduttaa paljon enemmän jos ei lähtenyt kuin se että meni paikan päälle mutta tapahtuma ei ollutkaan niin mahtava kuin oli odottanut.

Tsempillä vain juhliin, olethan tehnyt ison urakan että olet valmistunut niin juhli kunnolla vaan :)

heiheiolet-lakkianssain-kovan-työnkanssa.seon-sinnun-v.s
-

älämuista-välitä
-oletvarmastiyhtähyvännäiköinen-kuintoisetkin-mninustasinäikaunes-jatoistenhuomtainen-on-ok--ole-omaitsesi-ja-luonnelenin-oNNEA-JA-PÄÄ-PPYSTYYN

monella muulla varmaan kans sama ongelma. Mutta se kaunistaa ku on iloinen asenne ja ainakin yrittää olla itsevarma! Tsemppiä.  

tammikuulla, mutta minulla ei varsinaisesti ollut muuta valmistujaisjuhlaa, kuin aamukahvit kera toisen valmistuneen ja opettajien kanssa. Tuntui melko laimealta ja epätodelliselta koko valmistuminen. Voisi olla näinkin joten vietä toki valmistujaiset. Olet ne ansainnut.

Minulla on paksut jalat, kuin pylväät, vaikka muuten olen hoikka. Käsivarteni ovat pisamaiset ja arpiset pitkään sairastetun ihottuman vuoksi. Ihokarvojakin niissä on melko tiheään. Pitkikset aina jalassa ja helteelläkin pitkähihaista. Olen 23 vuotta ja lähdössä yksin Jugoslaviaan. Teen mukaani hihattoman leningin, koska tiedän että siellä on helteistä heinäkuussa. Tunnen itseni alastomaksi mekossa mutta lähden kuitenkin kaupungille rantakatua. Olen sisämaan kasvatti ja en ole nähnyt niin isoa merta. Nautin auringosta ja olen innoisani. Yksin kuljeskelusta ei tule kuitenkaan mitään, sillä nuoria komeita miehiä työntyy paikassa kuin paikassa juttusille ja seuraa pitämään. Eivätkö he huomaa, millaisilla pökkelöillä liikun ja miten ruma pisamainen hiirulainen olen muutenkin?

Katselen ohikulkevia. Kuka on minkin näköinen, mutta ei mitään eroa sillä, kumpi ryhmä näyttää onnellisemmalta. Kuka kantaa rellukkamahaa, kuka läskista takapuolta, kuka isoa nenää, kuka kaljua... Tajuan vähitellen, että on älyttömän itsekeskeistä antautua ajattelemaan, että noilla asioilla lopulta olisi suurta merkitystä. Mietin tuntemaniani ihmisiä. Ei sieltä täydellistä löydy. Joku, jota olen pitänyt lähes täydellisenä huomaan, että hänellähän on pienet tihrusilmät ja vesirokon arpia. Leukakin melkein kuin miehellä. Pointti onkin se, että hän tuntuu olevan sinut itsensä kanssa ja näyttää ilonsa. Sellainen sisäinen säteily tekee hänestä kauniin ihan oikeasti.

Vaikka olisit kuinka kaunis, mutta kulkisit lytyssä ja katse maahan pälyillen, et olisi hyvännäköinen ja viehättävä. Nosta leukasi pystyyn ja kanssa ulkokuoresi ylväästi. Jos et itse arvosta itseäsi, ei sitä tee kukaan muukaan. En tarkoita sellaista itserakasta, itsekeskeistä itsensä nostamista muiden yläpuolelle vaan samalle tasolle. Olet huomenna kuningatar, säteile tyytyväisyyttä siitä, mitä olet saanut aikaan. Älä katso peiliin, jos se sinua kiusaa. Kulje iloiten ja huomaat, että saat hyväksyviä kommentteja. Pukeudu niin, että tunnet olosi hyväksi. Jos et itse osaa meikata, pyydä jota kuta tuttua. Joku voisi tehdä sinulle piristävän kevyen meikin oikein mielellään - vaikka sisäinen kauneus onkin se oikea kauneus niin siitä ei pääse mihinkään, että pieni värihipaisu saa ihmeitä aikaan - ei ehkä niinkään muiden silmissä vaan omissa ja antaa lisää itseluottamusta, joka saa hehkumaan.

Siis nauti, nauti, olet sen ansainnut. Anna ilosi kuplia ja hyväksy että jännittää, sekin kuuluu asiaan.

Oikein iloista ja onnistunutta valmistumisjuhlaa!

Tottakai menet juhliin. Taidat olla liian kriittinen ulkonäkösi suhteen. Itse kärsin aikoinani samasta ongelmasta, mutta iän myötä olen huomannut, että kauneus on katoavaista, sillä kaikkihan me vanhenemme.
Reippaasti vain juhliin. Riittää kun on pestyt hiukset, kevyen meikin voi laittaa. Eiköhän kaapistasi löydy jotain siistimpää vaatetta (ei sen välttämättä juuri uutta tarvitse olla). Sinullahan on hyvä todistus ja perhe ja kaverisi tukevat sinua. Lopusi parhaat onnittelut uudelle ylioppilaalle.

Minulla oli aivan samanlainen tunnu ennen valmistujaispäivääni. En olisi halunnut laittaa päälleni hametta tai meikata, koska ajattelin että näyttäisin naurettavalta... kuin harmaalta kivimöhkäleeltä, jonka päälle olisi vedetty pinkki pitsihame.

Kuten joku sanoikin, kävele selkä suorana ylpeänä itsestäsi... tai vaikka et aitoa ylpeyden tunnetta pystyisi saavuttamaan niin muista hyvä ryhti. Ihmiset näkevät sinusta vain sen mitä esität heille. Kun laitat hiuksesi, meikkaat, pukeudut nätisti ja kävelet pää pystyssä, he näkevät sinussa nuoren naisen, joka käyttäytyy juuri niin kuin ikätoverinsa: eikä sinuun silloin kiinnitetä paljon sen enempää huomiota ;)

Kävin valmistujaispäivääni varten pukeutumisneuvojalla ja kampaajalla, mikä myöskin kohotti itsetuntoa kun omaan visuaalisen näkemykseeni en osannut luottaa. Sitä varten tuollaisia palveluja on, että niitä voi käyttää. Haluaisin niin kovasti rohkaista sinua olemaan kaunis. Kokeile sitä.. ja harjoittele vaikka etukäteen. Kysy apua. Siinä ei ole mitään hävettävää, että haluaa olla kaunis.

Onnea elämäntiellesi ja valmistumisjaistesi johdosta!