Minulla alkaa pian kesäloma koulusta. Vaikka nautinkin tulevasta kesälomasta, koska kouluvuosi oli melko rasittava ja raskas, niin tulee olemaan taas pitkä parikuukautinen yksin. Asun kyllä yhdessä poikaystäväni kanssa, mutta hän on päivät töissä ja illat harrastuksissa. Minnekään lomallekaan ei oikein viitsi yksin lähteä ja eipä tuota rahaakaan juuri ole tuhlattavaksi, kun pitäisi koko kesä elää opintotukien säästöillä.
Kavereita minulla ei ole lainkaan. Olen yrittänyt tavata ihmisiä, jotka olen löytänyt netistä, mutta ei niistä koskaan tule mitään. Olen kai jo vuosien yksinäisyyden varrella muuttunut liian epäsosiaaliseksi. En vaan osaa kertoa vitsejä ja hyviä juttuja niin kuin muut ihmiset. Lisäksi olen hemmetin ujo ja hiljainen. Oikein mukava yhdistelmä siis.
Osaisittekohan yhtään neuvoa, että miten kesäloma menisi nauttien lomasta, vapaa-ajasta ja lämpimästä säästä sen sijaan että istun päivät pitkät kotona katsoen televisiota ja odottaen, että olisi taas ilta ja saisin edes hetkeksi seuraa poikaystävästä?
Kavereita minulla ei ole lainkaan. Olen yrittänyt tavata ihmisiä, jotka olen löytänyt netistä, mutta ei niistä koskaan tule mitään. Olen kai jo vuosien yksinäisyyden varrella muuttunut liian epäsosiaaliseksi. En vaan osaa kertoa vitsejä ja hyviä juttuja niin kuin muut ihmiset. Lisäksi olen hemmetin ujo ja hiljainen. Oikein mukava yhdistelmä siis.
Osaisittekohan yhtään neuvoa, että miten kesäloma menisi nauttien lomasta, vapaa-ajasta ja lämpimästä säästä sen sijaan että istun päivät pitkät kotona katsoen televisiota ja odottaen, että olisi taas ilta ja saisin edes hetkeksi seuraa poikaystävästä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Käy päivisi vaikk kävelyllä en tiiä aika vaikee sanoo sähä voit tehä melkein mitää vaa mitä sä haluut, mä oon yksinäinen enkä keksi itelleni mitää muut ku just ton kävelyn kylhä mä käyn sillon tällön ryyppäämässäki mut onneks pääsin kesäks töihin nii ei tarvii pahemmin tekemisiä pähkäillä.
Mulla on viimeiset 3 vuotta ollut yhtä yksinäistä kesälomaa kun lopetin amiksen.
Paska homma, itel just loppuu amis kesäl ja kuten sanoin nii sen jälkee kesäks töihi, kaipa mäki jään sit sen jälkee yksin.
Etkö pystyisi vielä hankkimaan jostakin kesätöitä? Esim. siivoushommia, puhelinmyyntiä tai heinäkuussa jotain sadonkurjuuhommia (mansikanpoiminta tms.) voisi vielä löytyä. Töistä saisit sitä rahaakin ja hyvällä tuurilla ystävystyisit työkavereiden kanssa.
Mutta mitä voisit tehdä jos ei työnteko inspaa tai töitä ei löydy:
-Käy kirjastossa ja lainaa hyviä kirjoja ja uppoudu niiden maailmaan. Voit vaikka lämpiminä päivinä lekotella auringossa ja lukea.
-Mene rannalle uimaan, nauttimaan auringosta ja katselemaan ihmisiä.
-Aloita sinäkin jokin uusi harrastus!
-Pyöräile, rullaluistele, lenkkeile tai tee jotain muuta liikunnallista. Itselläni on suunnitelmissa tehdä kesälomalla pitkiä pyörälenkkejä. Pysyy kunnossa ja saa nauttia ulkoilmasta, eikä tule istuttua sisällä tietokoneen ja telkkarin ääressä.
-Kävele kaupungilla ja katsele ihmisiä.
No kesätöitä en olisi halunnutkaan vaan rentouttavan kesäloman, vaikka siitäkin toki tulisi tylsää. Mutta jos ei olisi mitään lomia vaan aina koulua tai töitä, niin en kyllä jaksaisi. Kuten aiemmin sanoin, niin kouluvuosi oli todella rankka (vaikka opiskelemani aine kyllä ihan helppo, mutta itse koulunkäynti masentaa).
Tarkoitus olisikin liikkua, käydä lenkillä kävellen ja pyörällä, mutta loppuen lopuksi ne urheilutkin vie maksimissaan jotain kaksi tuntia. Sitten vain makaisin tietokonetta tai televisiota katsellen. Uimarannalle en halua, liikaa teinejä ja melua. Harrastus olisi kiva aloittaa, mutta en oikein uskalla lähteä mukaan mihinkään. Kirjojen lukemista vihaan yli kaiken :)
Mutta kiitos kuitenkin hyvistä ehdotuksista. Urheilu pitää ehdottomasti muistaa, jotta olisi sentään vähän virkeämpi olo ja saisi pakottua itsensä ulos masentavasta sisäilmasta.
"Harrastus olisi kiva aloittaa, mutta en oikein uskalla lähteä mukaan mihinkään. "
Miksi et uskalla? Sitä suuremmalla syyllä kannattaa mennä, koska hirvittävät tilanteet ei ikinä muutu vähemmän hirvittäviksi, jos ei niitä kohtaa. Harrastuksessa voisit saada sosiaalisia kontakteja ja rohkeutta.
...ei ole kaikki yleisiä uimarantoja, jos ahdistut siitä menosta. Mene jollekin hiljaiselle kalliorannalle vaikka syömään lounasta eväinä ja ota mukaan mp3. Tätä itse harrastan yksinäisinä kesäpäivinäni.
Aurinkoa ottaa jossain rauhassa, niin kyllä niitä paikkoja löytyy. Improvisoi hieman ja jollei löydy sopivaa rauhaisaa paikkaa, etsii sellaisen. Kyllä puistotkin käy auringon ottamiseen siinä missä rannatkin. Mutta kaupungin ulkopuolelta maaseudulta löytyy jostain aina jokin sopiva rauhaissa paikka. Eli jos sulla on skootteri niin voi mennä kauemmas, jos on polkupyörä niin voi mennä sinne mistä uskoo jaksavansa pyöräillä takaisin.
Todella urpoa, elämään kuuluukin, että jotkut kesät ollaan töissä ja talvet koulussa, lomat minimissä!
Sama vika täälläkin. On todella tylsää viettää kesälomaa yksin neljän seinän sisällä lukemassa näitä ankeita foorumeita. Kavereita ei minullakaan ole kuin pari. En osaa niitä edes hankkia. Ei yksin tehdessä edes osaa nauttia mistään. On tylsää mennä yksin mihinkään!
Mä oon kesällä töissä mut muuten mull ei oo muuta tekemist ja oon yksin ollu jo pitkän aikaa nii aattelin vaa ett voitaisko me vaikk tavata jossai ja keksittäis sit yhteist tekemist ja katottais ett oltaisko toisillemme yhtää tulevia ystäviä vaiko ei, voisit esim kertoo ittestäs vähän tausta tietoo kuten ikä, asuinpaikka (ei tarvii katu osotetta vaa kaupunki riittää), minkälaista ystävää haet ja mistä päin, mä voisin vaikk aloittaa.
Ois kiva jos tänne tulis ilmotuksii nähtäis ainaki ett onks ketää kiinnostunu tekee mitää kesäll muuta ku nyhjöttää himassaan yksin.
Nautit auringosta ja kiireettömyydestä. Mikäs sen parempaa:)!!
Sama vika, laitoin juuri viestiä tälle palstalle jossa kyselin juttuseuraa vaikka kävelylle Helsingissä.
Puh 046-620viisi714
Tuossahan se.
Tässä vaan siirretään listan kärkeen tätä keskustelua.
Jos nyt joku sattuisi Turun seudulla asumaan ja kaipaamaan seuraa, niin minä ainakin asun samaisella seudulla myös. Katsotaan kestetäänkö toistemme seuraa :)
Mielestäni kesätyö on parempi ratkaisu kuin "ylilaiskotteleminen" jos ei kerta ole mitään tekemistä. Edes osa-aikainen työ. Pitää virkeänä ja elämässä ryhtiä eikä tule niin tylsää. Ja saa rahaa sitten poikaystävän kanssa matkusteluun;)
Harrastus kannattaisi hankkia. Itse ilmoittauduin juuri tanssitunneille yksin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Toivottavasti saan sieltä kavereita ja liikunta on aina hyväksi. Ala ihmeessä harrastamaan liikuntaa, edes lenkkeilyä, niin aika menee nopeammin ja tulee parempi olo.
Aurinkoisena kesäpäivänä voi mennä yksin rannalle kirjan ja mp3:n kanssa, varsinkin siinä aamu/keskipäivän aikoihin, kun kaikki muut ovat töissä ja ne kaveriporukatkin tuppaa enimmäkseen ilmestymään vasta iltapäivästä.
Tuossahan tuli jo hyviä vinkkejä. vaikka kävelylle tai puistoon musiikkisoittimen kanssa. Tai voisit opetella jotain uutta kieltä? Opetella piirtämään? you name it
Oman perheen luokse myös usein. Ilmainen ja todennäköisesti myös täys ylläpito(ruuat ja juomat). ;o)
Kyllähän sitä täytettä päivään keksii yksinäinenkin ihminen. Urheilu, laiskottelu, kirjan lukeminen, elokuvien katsominen, kokkailu yms. Mutta jotenkin kuitenkin se yksinäisyys on siinä se kovin ongelma. Kun jonkun kaverin kanssa voisi olla hauskaakin, aika menisi kuin siivillä. Yksin pyöräily on kuin urheilua, kaverin kanssa pyöräily voi parhaimmillaan olla mukava piknik-retki järven rannalla hyvässä seurassa.
Mutta kun ei sitä kaveria hankita noin vaan. Harrastuksestakaan ei saa noin vaan kaveria, varsinkin kun on itse ujo ja hiljaisen puoleinen. Ja tietty Suomessa on se yksi suuri ongelma myös - nimittäin alkoholi. En itse erikoisemmin pidä sen mausta, joten eipä sitä oikein tule juotua. Ja suurimmaksi ongelmaksi muodostuu puheenaiheet. En minä jaksa puhua viime viikonlopun känniärvellyksistä enkä tulevasta ryyppyperjantaista tai -lauantaista. Joten aina tunnun jäävän ikäisteni nuorien aikuisten jutuista ulkopuoliseksi ja saan sen perinteisen kiltin tytön -leiman vain siksi, että en juo. Juu, senhän takia minun täytyy olla kympin oppilas koulussa ja täysin kokematon, en varmaankaan käytä yhtään huumeita ja olen muutenkin niin kiltti. Sellaisen kuvan kaikki minusta saavat vain ja ainoastaan siksi, että en juo alkoholi. Ärsyttävää.
Kuulostaa tutulta. Ikävintä on, että alitajuisesti odotan jatkuvasti tulevaa kesää, sillä pettymys se saattaa jälleen olla...
Itse olen 20v mies Varsinais-Suomesta enkä juo alkoholia. Mulla on hyvä perustelu: Yks perhetuttu on alkoholisti ja se sai tässä vuos pari sitten aivoinfarktin. Ei kiinnosta sellainen kokemus. Sitten siinä pilaa parhaiten maksansa, vaikka tosi alkoholisti valitsee juomansa sen mukaan että mistä saa parhaimmat humalat ja pienimmät maksavauriot. Näillä ne menee eteen päin, rahaa säästyy kun ostaa väkevämpää pienemmän määrän. No nyt tämä alkoholisti perhetuttu on vähentänyt aika runsaastikin alkoholin käyttöään, muttei kokonaan. Viime kesä meni oikein hyvin jo, ja tämän kesän alkukin vaikuttaa jo aika hyvältä. Mutta edellis kesällä hänellä oli viikossa vain kaksi selvää päivää. Niillä päivillä hän kävi Alkossa ja piti puhelimen kiinni krapulasta johtuen.
En sano etteikö alkoholi olisi pahaa minusta, kyllä voisin juoda sitä. Mutten halua. Korkeintaan lääkkeeksi, näin olen päättänyt ja tässä päätöksessä pyrin elämään läpi elämäni, mahdollisimman hyvin.
Itsekin vietän kesän samaan tyyliin. Paitsi ettei ole kesälomaa. Olen jo vuosia ollut kuntoutus tuen piirissä. Saa nähdä tuleeko tässä enää työelämään kelpoiseksi, yritystä on, mutta menneisyyden ongelmat ja toiset, itsekkäät ihmiset ovat olleet hidastamassa edistymistäni sen suhteen sekä suuret maailmankuva-erot, jotka on vallinneet perheessäni sitten äidin kuoleman... Ystäväpiirini onkin aina ollut pieni joten olen tottunut viettämään aikaa yksin. Olen myös hyväksynyt sen. Olen tottunut siihen vähään mitä minulla on, ja kaikki mihin mukaan lähden tai teen, niin se tehdään mahdollisimman hyvin ja siihen keskitytään kerralla kunnolla, perusteellisesti. En ala hutiloimaan ja en ala antamaan muille armoa enää tulevaisuudessa, ei muutkaan ole sitä minulle antaneet. On vain pakko luottaa itseensä ja omiin vaistoihin. Ystäviä saan siitä kiittää. -He pettivät minut aikoinaan. Enkä enää kutsu heitä ystäviksi. Nykyinen kutsumanimi Ystävän tilalla on Vihamies.
Minä olisin jumalattoman iloinen jos olisi edes poikaystävä, vaikka se ei jatkuvasti kotona olisikaan.
Mulle on aivan sama, onko kavereita, mulle on tärkeintä se että on edes jonkun mielestä tärkeä.
Mutta enpä ole.
Olet tärkeä! Ajattelen kuka olet mitä teet mitä tunnet ,olet siis minulle tärkeä.
En minäkään ole tärkeä kenellekkään, joten samassa veneessä ollaan.
Minä ajattelin vuosia, että vika on minussa, kun en saa ystäviä. Olet varmasti hyvä tyyppi! Ujo ja arka ihminen löytää myös samanhenkisiä kavereita, tiedän kokemuksesta.
Entä jos alkaisit kirjoittaa blogia? Tai edes seurata sellaista. Tässä olis yksi hyvä vaihtoehto: samakuu.blogspot.fi
Et ole yksinäinen kun sulla on poikaystävä.. Älä siis tule tänne valittamaan. Jos miehes rakastaa sua niin se viettää kanssasi aikaa.
Ehdottaisin että aloittaisit jonkun halvan harrastuksen. Saat treeni kamuja, joihin on helppo ottaa yhteyttä, ja aloittaa vaikka treeneistä puhumisesta. Itse olin erittäin epä sosiaallinen ja kun aloin puhumaan tunnen kuinka kieli on solmussa eikä kukaa tajuu mun vitsejä tai näin. Jos sinua jännittää voit OPETELLA sosiaalliseksi. Kokeile vaikka kotona peilin ääresä puhumista, ja kun olet "oppinut" puhumaan itsellesi, on aika tehdä jotain. Ota siis niskastasi kiinni mene jonnekkin harrastukseen ja AVAA suusi, jopa tervehdys ja kuulumisten vaihtaminen etäisenkin ihmisen kanssa, voi johtaa hyvään ystävyyten. Niin kuin minullekkin kävi. Älä kuitenkaan odota että kaikki alkavat olemaan sinun BFF tai ihmiset tulevat heti puhumaan sinulle vaan aloita juttelemaan vain parille ihmiselle, kuka ties kohta omistat hyviä ystäviä! ;) Sun on vaa otettava niskasta kiinni ja avata suusi! :D Se on oikeesti vaivan arvoista!
Joo luet tän neljän vuoden jälkee... HUPS! :(
Tässä hauskaa kesätekemistä: koluaa kaapit, laatikot, kellarit, komerot, vintit ja miettii, mitä maalliselle hyvälle voisi tehdä, mistä voisi luopua ja antaa eteenpäin, mitkä vielä menee harkintaan, pitääkö vai ei ja mitä haluaa vielä ehdottomasti pitää.
Turha valittaa tylsyyttä, hyvää se vain tekee joskus!
Tee kotitöitä, vai ootko saanut sossusta palvelijat siihenkin hommaan?