Elämäni on töihin, kotiin ja nukkumaan. Ei ole kavereita, ei poikaystävää, ei harrastuksia, ei toivoa. Masennuslääkkeitä syön mutta en tiedä onko niistä muuta apua kuin tolkuton väsymys ja olo ettei mikään tunnu miltään. Kuka tällaista jaksaa päivästä toiseen? Toiset perustaa perheitä ja suunnitttelee matkoja mulla ei ole suunnitelmia mistään.
Elämä
on tätä
7286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miks ett hanki kavereita taikka poikaystävää? laita vaikka tänne palstalle ett minkä laisii kavereita haet taikka minkä laista poikaystävää ja sit vaikk kertoisit ittestäs vähä ett millanen oot ja laitat vaikk sähköposti osottees tai jotai sit vaa nappaat parhaimman joka täsmää, en tiiä oliks hyvä idea ees mut en tähän hätää keksiny muutakaa mä kyll luulen ett joku sulle vastaa jos sä tänne laitat haun ku tääl on muitaki jotka on samassa jamassa ku sä taikka pahemmassa.
Eli sä elät irrallaan ihmisistä. Ymmärrys ei syvene ja olet jumissa. Et opi joitakin asioita, se saattaa muodostua ongelmaksi myöhemmin. Suosittelisin viikonloppuisin menoa ihmisvilinään aivot valppaina oivalluksille.
Mitahan toikin nyt sitten on tarkoittavinaan...
Tuo kuullostaa aivan minun elämältä. Samaa rataa on menty jo muutama vuosi ja toivoa ei näy. Aamulla töihin ja töistä kotiin. Turhauttavalta tämä kyllä tuntuu ja ei ole tyttöystävää.
On viikonlopusta toiseen selviytymistä.
Poikaystävä ; ) Mikäli 26v. liikunnallinen & päihteisiin menevä kelpaa....
kloonisi. elämäni on juuri samanlaista.