Miten muilla sujuu 9kk ikäisen nukuttaminen yöunille, mitä kuuluu iltarutiineihin, monelta menee nukkumaan, kauan nukuttaminen kestää, nukutatteko suoraan sänkyyn vai syliin. Jos nukutatte suoran sänkyyn, miten sen saa onnistumaan? Kauan yöuni kestää?
Miten nukutetaan 9kk ikäinen yöunille
määä...
127248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn pari viikkoa sitten. Puoli kahdeksalta iltapuuro, sitten rinnalle, hetki sylittelyä ja hellimistä vielä sohvalla sitten hammaspesulle ja nukkumaan. Laitetaan hyvänyön toivotuksen ja suukon kera tyttö ja unilelu sänkyyn ja jäädään viereen odottamaan unta. Aikaa nukahtamiseen on tänä aikana mennyt 5min - 80min eli mielestäni aika vähän. Tarvittaessa tassuteltu, jos itku muuttuu kovemmaksi. Ikää siis 9kk. Nukahtaa useimmiten viim. puoli yhdeksältä ja herää aamulla klo 6-7 välillä. Aamuyöstä saattaa kerran pari herätä, mutta nukahtaa useimmiten omineen uudelleen.
Opeteltiin 7kk iässä nukahtamaan tassuttelemalla. 9kk iässä lapsi nukahti n. 10 minuutissa, kun vei sänkyyn ja pysyi näköetäisyydellä. 10,5kk oppi nukahtamaan itsekseen jos on riittävän väsynyt. Toisinaan temppuilee, kun ei malttaisi ruveta nukkumaan vaan haluaisi leikkiä. Iltarutiineihin on aina kuulunut klo 20 puuron keitto ja sen jäähtyessä vaihdetaan yökkärit, tehdään iltapesut, syödään puuro ja sylitellään ja juodaan maitoa n. 20min ajan. Iltapalan jälkeen ei enää mennä lattialle leikkimään vaan rauhoitutaan äidin sylissä. Yleensä n. klo 21 nukahtaa. JOskus on iltavillissä ja pitää päästellä vielä enimpiä puhteja ja siirretään nukkumaanmenoa. Yöuni oli 9kk iässä vielä pätkittäistä, heräsi n. 3 kertaa. 11kk iässä alkoi nukkumaan niin, että heräsi aamulla 6 aikaan, otti vielä maitoryypyn ja jatkoi tunnin toista.
Seitsemän aikaan puuro, sitten iltapesut, yöpuku päälle, poika viedään omaan sänkyyn ja lähdetään huoneesta pois. Herätys aamulla 6-7 aikaan.
Seitsemän hujakoissa iltapuuro, sitten hetki leikkiä, koska puuron jälkeen tulee yleenä kakka :)
Iltapesut, yöpuku ja hetki iskän sylissä rauhoittumista. Jos on kovin sippi, jää rauhoittumiset väliin.
Maitopullon kanssa omaan huoneeseen, sylissä juo maitoa ja sitten omaan sänkyyn. Jää sinne rätin ja tutin kanssa unta odottamaan. Nukahtaa yleensä viimeistään vartissa. Herää aamulla puoli kuuden - seitsemän välillä. Puoli kuuden heräämiseen annetaan aamumaito ja nukahtaa sen voimalla vielä tunniksi tai puoleksitoista.
Seitsemän aikoihin aloitetaan joko menemällä kylpyyn (joka toinen päivä) tai iltapuurolla, sitten laitetaan yöppäri päälle ja yövaippa, samalla käydään sänkyä katsomassa. Katsotaan nallet ja hierotaan peittoa poskeen, puhellaan kuinka iihanaa sängyssä on ;) (tuntuu että haluaisi jo heti jäädä nukkumaan), sitten lähdetäänkin takaisin olohuoneeseen ja alan hyräilemään unilaulua, luetaan lorutoukka kirjaa ( äippäpakkauksesta). Sitten otetaan vielä hörpyt maitoa ja lapsi kannetaan sänkyyn. Jää yleensä heti. Tuntuu että varsinkin tuo sängyssä käynti ilman että sinne heti jätetään oli hyvä keino alussa. Nyt se on jo tapa.
Alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin). Silti jo synnytyssairaalassa aletaan etäännyttää lasta ja äitiä toisistaan.
Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva, molemmilla on helpompaa. Mutta Jacksonin parjaamassa sairaalasynnytyskulttuurissa äidin ja lapsen siteelle ei anneta tilaa muodostua.
En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo ”hyvää tarkoittavat neuvot” opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on ”He yrittävät vain auttaa”. Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.
Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: ”Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin.”
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta.
Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta – vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä.
Yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista. http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.
Sikiön olosuhteet kohdussa ovat pysyneet samanlaisina kuin muinaisilla esi-isillämme, sen sijaan ulkopuolinen maailma on muuttunut paljon. Vauva ei syntyessään tiedä muutoksista mitään, hän ei erota syntyykö kivikaudelle vai 2000-luvulle. Vauva syntyy vaistojensa varaan, syliin otettavaksi. Se on paikka, jossa hän osaa olla.
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.
Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.
Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.
Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.
Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.
Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi ei ole enää "vauva" vaan on ihan juuri siirtymässä hoitoon yms. ja hänen pitää osata nukahtaa ilman vanhempiaan - päiväunille siellä hoidossakin.
on ollut 9 kk iässä "vauvoja" eikä siirtymässä hoitoon.Kauheeta kun vauvakaan ei saa olla enää vauva vaan pitäisi olla täysin itsenäinen pikku aikuinen.
Meillä 6 kuukauden ikäinen tyttö. Seitsemän maissa tehdään iltapesut ja vaihdetaan yövaatteet. Sitten maito ja puuro. Hampaiden pesu. Omaan sänkyyn unirätin kanssa. On nukkunut omassa sängyssä jo monta kuukautta, eikä siinä alkujaankaan ollut mitään ongelmaa. Yleensä onkin väsynyt ja hieroo silmiä. Joskus menee pitempään nukahtaminen ja joutuu useita kertoja laittamaan tuttia suuhun ja rauhoittelemaan, joskus taas nukahtaa helpommin.
Hyvin sujuu meillä. Imetys juuri loppui eilen ja iltaa vähän jännäsin etukäteen, mutta meni niinkuin ennenkin! Eli meillä 18.30 maissa kylpy/suihku, 19 puuro ja maitoa. Sitten hampaanpesu ja sylittelyä, iltasatu ja unilaulu. Nukkumaan 20, nukahtaa heti omaan sänkyyn. Herää aamulla 6-7 välillä.
Me toteutettiin tassu-unikoulu tossa pari viikkoa sitten ja onnistui tosi hyvin. Samalla myös siis opetin nukahtamaan unille ilman imetystä. Oikeastaan ei voi edes puhua unikoulusta, koska kaikki sujui oikeastaan ihan itsestään ja ilman itkuja. Lapsi vain alkoi nukkua yönsä paremmin ja nukahtamaan öisiin havahtumisiin itsekseen. Meillä oli siis ennen niin, että ei osannut itse nukahtaa yöllä, ei tarvinnut imetystä, mutta rauhoittelua. Nykyään saattaa herätä 5 maissa, mutta joko nukahtaa itse tai sitten käyn vähän rauhoittelemassa. Muutama kuukausi sitten en olisi uskonut, että meillä on joskus näin... :)
Itse "opetin" nukahtamaan pikkuhiljaa, olin vieressä ja rauhoittelin. Meillä varmasti ikä ja kehitys myös "teki tehtävänsä" ja lapsi oli "kypsä" tähän, koska kaikki sujui oikeastaan kuin itsestään. Yhdessä vaiheessa jäin enää istumaan huoneeseen, olin hiljaa enkä katsonut päin ja lapsi alkoikin rauhoittua itsekseen.
Pidän myös läheisyyttä ja kosketusta erittäin tärkeänä, enkä näe miksi tämä itsekseen nukahtaminen sen poissulkisi. Itse en ainakaan olisi tätä lapselleni "opettanut", jollei hän olisi ollut siihen ns. valmis. Meillä heräily oli niin tiheää öisin ja se loppui heti kun lapsi oppi nukahtamaan itse. Ymmärrän myös sen, että heräily kuuluu pienen lapsen elämään, ja meilläkin heräilyjä tulee vielä olemaan, mutta jossain tilanteessa heräilyt "häiritsee" jo lapsenkin elämää. Lapsi on siis nyt myös virkeämpi kun nukkuu paremmin. Eikä itse nukahtaminen minusta tarkoita, että lapsi "hylätään" nukahtamaan itsekseen. Vaikea löytää oikeita sanoja, mutta toivottavasti joku ymmärtää.. Meillä lapsi on myös alusta asti nukkunut omassa sängyssään ja voi silti oikein hyvin. En olisi häntä uskaltanut viereen ottaa, mutta en myöskään ole perhepetiä vastaan. Minusta myöskään iltarutiineissa ei ole mitään vikaa, eikä se, että opettaa lapsensa nukahtamaan itse, tarkoita sitä, että lapsen kanssa yhdessä olo on vain "normaaleja hoitotoimenpiteitä" ja "pikasuukkoja" ja etteikö vanhempien ja lapsen välille syntyisi hyvää kiintymyssuhdetta. Meillä ainakin lapsi menee rauhallisena ja joskus jopa hymyilevänä nukkumaan ja nukahtaa samantien ilman minkäänlaista ääntelyä.
menee nukkumaan 20-21 välillä, nukkuu aamuun yleensä noin 7-8. Joskus harvoin herää aiemmin. Pienenä vauvana nukahti syliin, mutta n. viiden kuukauden iässä alettiin laittamaan sänkyyn suoraan unille. Kahtena iltana itki hetken (alle 30min. ja lyhyissä pätkissä), sittemmin jäänyt vuoteeseen hymyssä suin ja nukahtaa itse mobiilin musiikin aikana. Joskus harvoin kuuluu vielä muutama tyytyväinen jokellus tai täytyy tutti käydä nostamassa suuhun (putoaa pinnojen välistä), mutta todellakin harvoin. Tuli muutaman päivän kausi jolloin testaili vähän ja väänsi selvää tekoitkua sängyssä. Kun huomasi ettei tehoa, palasi taas "rauha". Meillä vauva ei edes viihdy meidän sängyssä, ei saa siinä nukuttua ja heräilee koko ajan. Eikä ole koskaan nukahtanut hyvin syliin vaan itkun ja vääntämisen kautta yliväsyneenä vasta saatu kiikutettua unille. Eli lapsenehtoisesti tässä mennään (tiedoksi niille jotka annattavat kohta siitä kuinka julma olen ja traumatisoin lapseni). Kaikille lapsille ei perhepeti sovi. Meillä pinnasänky ollut kyllä omassa sängyssä kiinni. Alkoi kuitenkin öisin juttelemaan kun heräsi ja ei malttanut nukahtaa takaisin niin siirrettiin vähän kauemmas. Nyt jos havahtuukin (herään itse joka tuhinaan) niin nukahtaa heti uudelleen tyytyväisenä, ei edes itke tai muuta.
Tarkat iltarutiinit olleet käytössä noin 3kk:n ikäisestä. Samaan aikaan iltapesut ja puuro (siitä asti kun on sitä syönyt), näin se uniaikakin sitten tasaantui. Mutta meillä lapsi nukkuu muutenkin vielä ikäisekseen paljon (9kk) ja on ollut hyvä nukkuja alusta asti.