Siskoni on 20 vuotias, pyorätuolissa oleva, edelleen kotonaan asuva nuori nainen joka on yhtäkkiä anorektikoksi. Hän ei syö kuin vähän kunnon ruokaa, ei välipaloja melkein koskaan, ei koskaan herkuttele, ei välttämättä syö koko päivänä kuin leivän ja lisäksi saarnaa ja mäkättää aina kun vähänkin ahmii tai herkuttelee. Lisäksi aina kun sanon että hänellä on anoreksia niin heti alkaa kauhea huuto ja rääkynä. Mitä ihmettä tässä voisi edes tehdä, kun hän ei edes myönnä syömis häiriötään? Kysyn vaan mitä tehdä?
sisko joka ei myönnä anoreksiaansa.
apua11123
2478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olet lääkäri joten et voi ketään diagnosoidakaan. Diagnoosin tekee _aina_ lääkäri..
törmäämme suomen lakiin ensi kättelyssä eli yli 18 vuotias aikuinen on hallitseva itse omaa elämäänsä jos ei ole holhouksen alaisia sairauksia tai vakavia mielentilaongelmia (kehitysvammaus) jne.. Joten et voi itseasiassa mitään mitä siskosi sisälleen laittaa ja mitä ei.ainoastaan olla hänen tukenaan ja keksia hänelle positiivisia ajattelutapoja,tekemistä ym.mistä hän nauttii elämästä,olis se sitten taidetta,leffaa,luontoa. Pyörätuoli ei ole este,se on vain rajoite.Taustojanne en tiedä,milloin hän on joutunut pyörätuoliin jne,mutta anoreksia diagnoosin tekee lääkäri,mutta epävirallisesti sen voi tehdä kukin omalla silmällään,omaisethan sen näkee ensimmäisenä. En osaa neuvoa suuntaan tai toiseen,en ole ammattilainen mutta sairastan anoreksiaa,ja olen todennut että parantuminen lähtee sairaata itsestään,ei lääkärin tai omaisten aloitteesta,on itse tajuttava olevansa sairas ja on oltava oma halu parantumiseen,se on siskosikin tajuttava itse. Kun kuoleman porteilla ollaan sitä haluaa vaistomaisesti elää (mikä ihmeen suomalainen sisu silloin valtaa mielen),toivon ettei teilllä näin pitkälle mennä. Tsemppiä teille,ja ole sitkeä,ratkaisua ei tule päivässä,viikossa tai kuukaudessakaan,on vain jaksettava yksi päivä kerrallaan!