Oli kevät 2009,nainen vasta 19,anorektikko jo toista vuotta.Painoa ei edes 45 kg,pituutta 164 cm,söi yhden suklaa palan kahvin kanssa.Yhden suklaan,siitä se lähti..Se oli saatava pois -apua lihon,ajattelin. Posliinilla ollessani ja turhaan kakoen itkin tätä tyhmää oloani. Tuli toinen kerta,tällä kertaa keksit,napsin niitä huomaamatta nälissäni kunnes tajusin että paketti olikin tyhjä -apua,taas ajattelin ja sit mentiin,join paljon vettä päälle,taas turhaan. Laitokseen veivät kun paino putosi alle 40 kg,en enää muista hetkistä sen enempää kuin että sydämeni pysähtyi,pääsin kotiin. En saanut liikkua,olin vain ja söin,ja söin ja söin,pitähän minun että eläisin? Mutta se otti minusta yliotteen,pakotin itseni oksentamaan,ja onnistuin,jee mikä fiilis! Olin sen jälkeen normaali,siis söin ja paino nousi hiljalleen mikä taas ahdisti. Aloin oksentaa.
Oksensin ruokailun jälkeen,no okei,ei kai se haittaa?
Aloin ahmia puoli vuotta tuon jälkeen,ostaa ruokaa kaupassa,vihdoin olin saanut keinon nauttia ruoasta lihomatta! Vuoden sitä tein,opin oksentamaan vatsalihaksilla,vau miten helppoa. Paino nousi,lähemmäs 60 kg, mitä? Eikö tämä auttanut,voi ei! Olin vähentänyt liikuntaa,koska ahmiminen ja oksentaminen vei kaiken aikani,ajattelin ja suunnittelin seuraavaa kokoontumista ruoan kanssa... Rakkaani katosivat,ei kiinnostanut mies eikä kaverit...Oli vain minä ja ruoka,ennen oli minä ja liikunta,miksi? Olin kamala ollessani alipainoinen,ruma luinen kapistus,nyt vellova lihava turvoksissa oleva nainen..EI, en ole!
Tajusin etten ole,olen kaunis,ihanne painossa lopetettuani ruoalla leikkimisen,olen nyt kaunis 50 kiloinen parikymppinen nainen joka voi huoletta syödä pussin karkkia kerta viikkoon ja nauttia salaatista kunnos fetajuustolla. Syön ainakin tuhat kaloria päivään,liikun ja olen energinen! Rakastan miestäni,olen hänen kanssaan enemmän kuin ennen,samoin ystävieni kanssa.
Olkaa järkeviä,ottaakaa niskastanne kiinni,nauttikaa elämästä!!
loppu ruoan kanssa leikki vm.89
Oksensin ruokailun jälkeen,no okei,ei kai se haittaa?
Aloin ahmia puoli vuotta tuon jälkeen,ostaa ruokaa kaupassa,vihdoin olin saanut keinon nauttia ruoasta lihomatta! Vuoden sitä tein,opin oksentamaan vatsalihaksilla,vau miten helppoa. Paino nousi,lähemmäs 60 kg, mitä? Eikö tämä auttanut,voi ei! Olin vähentänyt liikuntaa,koska ahmiminen ja oksentaminen vei kaiken aikani,ajattelin ja suunnittelin seuraavaa kokoontumista ruoan kanssa... Rakkaani katosivat,ei kiinnostanut mies eikä kaverit...Oli vain minä ja ruoka,ennen oli minä ja liikunta,miksi? Olin kamala ollessani alipainoinen,ruma luinen kapistus,nyt vellova lihava turvoksissa oleva nainen..EI, en ole!
Tajusin etten ole,olen kaunis,ihanne painossa lopetettuani ruoalla leikkimisen,olen nyt kaunis 50 kiloinen parikymppinen nainen joka voi huoletta syödä pussin karkkia kerta viikkoon ja nauttia salaatista kunnos fetajuustolla. Syön ainakin tuhat kaloria päivään,liikun ja olen energinen! Rakastan miestäni,olen hänen kanssaan enemmän kuin ennen,samoin ystävieni kanssa.
Olkaa järkeviä,ottaakaa niskastanne kiinni,nauttikaa elämästä!!
loppu ruoan kanssa leikki vm.89
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.