Hei.
Olen 16-vuotias ammattikoulun ensi syksynä aloittava nuori mies. Minulla on todettu jo 10-vuotiaana vakava, pitkäaikainen masennus. En meinaa päästä tästä yli, joka päivä ajatukseni ovat vain entistä itsetuhoisempia.
Syinä masennukseeni mainittakoon, että isäni kuoli kaksi vuotta sitten syöpään, molemmat isovanhempani kuolivat viimeisen 3 vuoden sisään, ja paras ystäväni teki itsemurhan puoli vuotta sitten ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä. Äitini on myös masentunut, väkivaltainen alkoholisti, joka väheksyy minua aina, haukkuu, lyö ja rankaisee milloin mistäkin. Isäpuoleni taas ei välitä minusta paskan vertaa, ja hänelle olisi aivan sama, tappaisinko itseni. Teen kotonani lähes kaikki kotihommat talon siivoamisesta aina pyykkien ripustamiseen.
Minua on koulukiusattu ensimmäisestä luokasta asti, pääasiassa pienikokoisuuteni vuoksi. Olen vain 169cm pitkä.
Kotonani asun pienessä huoneessa, jossa ei ole sängyn, kirjoituspöydän ja vaatekaapin lisäksi mitään muuta sisustusta.
Olen jaksanut taistella jo masennusta vastaan 6 vuotta, mutta nyt alkaa tuntua siltä että voimat on loppuneet. Tyttöystäväni on ainoa syy, miksi olen vielä hengissä.
Olenko muita heikompi? Olenko vakavasti sairas? Olenko tarpeeton, huono ihminen koska annan pahojen ajatusten vallata mieleni?
Toivon pikaisia, ymmärtäväisiä ja asiallisia vastauksia. Kiitos.
Teidän,
Ville Viikate
Olen 16-vuotias ammattikoulun ensi syksynä aloittava nuori mies. Minulla on todettu jo 10-vuotiaana vakava, pitkäaikainen masennus. En meinaa päästä tästä yli, joka päivä ajatukseni ovat vain entistä itsetuhoisempia.
Syinä masennukseeni mainittakoon, että isäni kuoli kaksi vuotta sitten syöpään, molemmat isovanhempani kuolivat viimeisen 3 vuoden sisään, ja paras ystäväni teki itsemurhan puoli vuotta sitten ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä. Äitini on myös masentunut, väkivaltainen alkoholisti, joka väheksyy minua aina, haukkuu, lyö ja rankaisee milloin mistäkin. Isäpuoleni taas ei välitä minusta paskan vertaa, ja hänelle olisi aivan sama, tappaisinko itseni. Teen kotonani lähes kaikki kotihommat talon siivoamisesta aina pyykkien ripustamiseen.
Minua on koulukiusattu ensimmäisestä luokasta asti, pääasiassa pienikokoisuuteni vuoksi. Olen vain 169cm pitkä.
Kotonani asun pienessä huoneessa, jossa ei ole sängyn, kirjoituspöydän ja vaatekaapin lisäksi mitään muuta sisustusta.
Olen jaksanut taistella jo masennusta vastaan 6 vuotta, mutta nyt alkaa tuntua siltä että voimat on loppuneet. Tyttöystäväni on ainoa syy, miksi olen vielä hengissä.
Olenko muita heikompi? Olenko vakavasti sairas? Olenko tarpeeton, huono ihminen koska annan pahojen ajatusten vallata mieleni?
Toivon pikaisia, ymmärtäväisiä ja asiallisia vastauksia. Kiitos.
Teidän,
Ville Viikate
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä on sulla synkkää ollut. :(
Mutta olet osoittanut olevasi vahva, koska olet kestänyt jo 6 vuotta henkistä painostusta. Kovasti tsemppiä sinulle!
Tiedän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu, koska olen itsekin ollut aikoinani pahasti masentunut.
Älä herran tähden tee sitä, jumala rakastaa sinua ja uhrasi ainoan poikansa pelastaakseen sinut!
Nyt se raamattu esille ja lukemaan ettet pala helvetin liekeissä!
Valheita, Aprikuutti!
Tapetaan jeesus, se jumalan perseestä syntynyt äpärä!
Toivottavasti sait omaa suruaikaa tuolloin joka kerta. Minä en ole vieläkään saanut suruaikaa pappan kuolemasta, vaikka siitä on reilut 15 vuotta. Äitini mielestä ihmisellä ei kuulu olla suruaikaa.
Minäkin olen ollut koulukiusattu alaikäisenä, heti peruskoulun ekalta luokalta lähtien. Veikkaan, että äitini halusi minulle koulukiusatun roolin.
Sinun kuuluisi saada joku korvaus, esim viikkoraha, tekemistäsi töistä! Pidä puolesi tästä alkaen.
Muuta tyttöystäväsi kanssa yhteen, älä jää noiden vanhempien holhottavaksi. Saavat opetella kotityöt itse!
Et ainakaan ole tarpeeton etkä huono, kun teet kotitaloustyöt noin tunnollisesti. Lisää itseluottamustasi, jos pystyt ja/tai haluat. Vanhempiesi autoritäärinen kasvatus on jättänyt huonon itsetunnon sinulle. Sama ongelma minulla.
Lopeta yhteydet vanhempiisi välittömästi, viimeistään, kun muutat pois kotoa. Muuta riittävän kauas. Älä jää samalle paikkakunnalle, tai he tulevat käymään välittömästi. Katso enemmän vastaavia tapauksia keskustelupalstalta Suku on pahin.
Sosiaalihoitajan ajan varaaminen,kerro kaikki huolesi avoimesti.
Eihän tuollaista elämää kestä kukaan.Sinun tulee saada uusi
koti,vaikka huostaanotettuna.Kyllä tuollaiset kuolemat vaikutta-
vat,murrosiässä varsinkin.Älä jää yksin,vaan hae apua.
Et sä ole huono ihminen sä vain voit huonosti.....siinä on selvä ero.Lähes jokainen ihminen musertuu jossain pisteessä,jos joutuu riittävän vaikeisiin olosuhteisiin.Tai sanoisiko vaikeiden ihmistapausten vaikutuksen ympäröimäksi.....varsinkin nuorena,kuten sinä.Oman persoonan väkevöityminen omien alkoholistivanhempien yläpuolelle vaatiit aikaa ja kasvua....minä olen sen läpi käynyt.Suhtaudun alkoholisteihin......miten sen nyt sanoisi.....he ovat lapsellisia vastuuttomia ihmisiä,joiden seuraa kannattaa vältellä,koska he eivät muutu......ja huom myös silloin kun kyse on läheisitä ihmisistä.Se on vaikeaa tunnesiteen takia ja toivon elättelyn siitä,että jos se ihminen muuttuu.Ja niiden ihmisten sisältä vuotaa sellanen määrä negatiota ympäristöön,ettei sitä kukaan jaksa katella.Sun tarttee mennä selvittämään noita asioita johonkin nuorten tukipisteeseen.
Sinuna en tekisi sitä nimittäin vaikka omaat paljon elämäniloa laskevia puutteita, se ainoa mitä sinulla siis vielä on ( tyttöystävä ), olisi puutteina kaikista pahinta. Voin kokemuksestani sanoa että tuon mittaisena miehenä (kuten itsekin olen) naisten saaminen on lähes mahdotonta joten kohdallasi on sattunut selvästi erittäin hyvä tuuri asiassa joten pitäisin siitä kiinni ja tuntisin onnellisuutta ainakin siitä. Itselläni elämäniloani laskee juuri tyttöystävän puute ja huono itsetunto ulkonäköni takia. Tulen luultavasti tappamaan itseni jonain päivänä kun asiaa ei jaksa enää surra.
lyhyt ikuisuus, 16v... hihih:)