Masennus on pilannu koko elämäni. Tässä jos 6 vuotta kärvistelty eikä se elämä oo parantunu mitenkään. Mun elämässäni ei ikinä tapahdu mitään hyvää. Menetin poikaystäväni, opiskelut ja elämänilot ja halun tämän paskan sairauden takia. En tiedä onko edes syytä jatkaa tätä paskaa elämää kun eipä tuo tuleivasuus näytä tuovan mitään hyvää siihen. En tiedä edes lähtiskö henki noilla masis läkkeillä jos popsis parin viikon annokset. Tuskin ikinä saan normaalia elämää 27 vuotta eletty ja taitaa olla sitten siinä se.
ikuinen.Masis
onko ees väliä
3219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Masennus ei ole pilannut elämääsi, eikä elämä ole pilannut elämääsi. Kyse on ajatuksista. Mitä enemmän ajattelet olevasi onneton, masentunut ja elämäniloton, sen onnettomammaksi, masentuneemmaksi ja ilottomammaksi itsesi tunnet. Kärsimys vetää puoleensa lisää kärsimystä. Tulevassa ei kannata elää, koska se ei ole vielä käsillä. Ala hyväksyä se, mitä elämääsi tulee. Hyväksy myös se, mitä menneisyydessäsi on tapahtunut ja jätä se taaksesi. Se ei määrittele sitä, mitä olet nyt, jos niin haluat. Ole läsnä hetkessä, hengitä syvään ja kokeile olla hetki täysin ajattelematta. Se tila on rauhallinen, eikä siinä tapahdu pahaa. Koeta muuttaa omaa asennettasi ja ajatteluasi positiivisemmaksi. Kyllä se siitä lähtee. Niin ja olen itsekin ollut masentunut. Enää vaan en syytä muita, enkä maailmaa siitä, mitä ajatuksia päässäni vilisee.
Valitettavasti oman vastuunsa hyväksyminen ei vie masennusta pois. Minulta ei ainakaan. Olen ollut masentunut yli kymmenen vuotta. Terapia ja lääkkeet, itsehoito ei ole auttanut. Tunsin syyllisyyttä siitä, etten saanut itseäni ajatultua kuntoon. Olin vielä muutama kuukausi sitten valmis itsemurhaan. Kirjeet oli jo kirjoitettu, kun päätin antaa vielä pari kuukautta aikaa.
Sain Efexorin, joka ei ole parantanut masennusta kokonaan, mutta on ottanut pahimman kärjen siltä pois. Tämä on avannut silmäni. Luulen että minulla on add ja se tämän masennuksen taustalla. Pääsen pian psykiatrille ja toivon että vihdoin päästäisiin ongelman juureen. Niin se vain on että ellet itse osaa diagnosoida, saatat jäädä vaille oikeaa hoitoa.
Olin ennen erittäin hoito-optimistinen ja uskoin masennuslääkkeisiin ja terapiaan. Ihan hyvä, jos niitä määrätään oikeaan vaivaan.
Siis annan vielä aikaa. En itse uskonut enää paranemiseen, mutta olen saanut hiukan valoa tunnelin päähän. Valitettavasti on tehtävä paljon hommia itse ja se on vaikeaa, jos on masennusta ja vaikea elämäntilanne päällä.
Minä sairastuin vuonna 2004 psykoottistasoiseen vaikeaan masennukseen. Siitä lähtien tämän kivan ongelman kanssa on palloiltu. Joskus 2005 sairastuin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Seurauksena minulle kehittyi lääkeriippuvuus rauhoittaviin ja jonkin asteinen alkoholiongelma. Joka päivä on vaikea, mutta en minä kuolemaan rupea, vaikka se välillä ainut vaihtoehto tuntuukin olevan. Pitää nauttia siitä mitä on. Vaikka kesän tuoksusta jos ei muuta keksi. Ei täällä kuitenkaan hirveän pitkään keikuta. Älä anna periksi. Etsi joku kanava miten purkaa tuota oloa. Jos olisi vielä sellainen kanava, josta on hyötyä muillekin masentuneille.