Meidän äiti oli suuren lapsikatraan väsyttämä ja aina raskaana. Isä taas oli vähän kotona tienataakseen leipää jatkvuasti kasvavalle perheelle. Liekö tämä sitten vaikuttanut äitiini, koska hän haukkui meitä lapsia ja oli aina kiukkuinen. Hän nipisteli pukiessaan meitä ja läimäytteli, jos ei jotain osannut. Pahinta oli hänen harjoittama pilkaaminen. Hän haukkui meitä hulluiksi ja sairaiksi. Kotona meillä oli jatkuva tappelu päällä.
Silloin harvoin, kun isä oli kotona, jakeli hän vitsaa jokaiselle. Suuri perhe, suuret otteet. "Kuka vitsaa säästää, se lapsiaan vihaa", hoki hän.
En oikein koskaan tykännyt äidistäni, mutta nyt ymmärrän häntä paremmin. Liian myöhään.
Isästä tykkäsin enemmän, koska hänen rangaistuksissa oli enemmän logiikkaa.
Silloin harvoin, kun isä oli kotona, jakeli hän vitsaa jokaiselle. Suuri perhe, suuret otteet. "Kuka vitsaa säästää, se lapsiaan vihaa", hoki hän.
En oikein koskaan tykännyt äidistäni, mutta nyt ymmärrän häntä paremmin. Liian myöhään.
Isästä tykkäsin enemmän, koska hänen rangaistuksissa oli enemmän logiikkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei voi hyväksyä, se pitää ymmärtää, jotta sen kanssa voi elää.
Onhan se, jos ymmärrät, että äitisi oli niin väsynyt valtavan lapsilaumansa kanssa.
Ilkeys ei kuulu väsymykseen, ei pilkka eikä haukkuminen kasvatukseen.
Minä taas olin ainoa lapsi (onneksi), ja äitini aina ivasi ja haukkui minua.
"Sä oot ihan niinkuin isäsi!" mitään sen kummemmin selittämättä, mikä vika isässäni oli. Kerran kai vahingossa sanoin, että "en ole itse isääni valinnut". Jolloin äitini räjähti "mitäääh!? No kai sille voi tehdä jotakin, ettei ole samanlainen!!!"