Luin Me -lehdestä "10 kysymystä anteeksiantamisesta", toimittajan kysymyksiin on vastannut kirjailija, kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara, joka on mm. kirjoittanut kirjan "ainako anteeksi". Tälläkin palstalla on välillä ollut keskustelua anteeksiantamisesta ja sen vaikeudesta, joten ajattelin jakaa artikkelin sisällön täällä, jospa se auttaisi jotakuta asiaa pohtivaa :)
1) Miten annetaan anteeksi?
Pysähdy ajattelemaan asiaa, ja päätä, että annat sen anteeksi.
2) Voinko antaa anteeksi, kun toinen ei ole pyytänyt?
Asiaa auttaa, jos toinen pyytää anteeksi, mutta aina ei niin käy. Kyseessä on joka tapauksessa anteeksiantajan valinta. Elämää ei kannata haaskata anteeksipyynnön odotteluun.
3) Jos annan anteeksi, tarkoittaako se, että minua ei olekaan kohdeltu väärin?
Anteeksianto ei muuta väärää tekoa oikeaksi. Päinvastoin: anteeksiantoa tarvitaan vain silloin, kun joku on tehnyt väärin.
4) Jos annan anteeksi, saako toinen jatkaa vääriä tekojaan?
Anteeksianto ei anna toiselle lupaa tehdä väärin. Teko pysyy vääränä, vaikka annat anteeksi sen tekijälle.
5) Jos annan anteeksi, eikö väärintekijä pääse liian vähällä?
Anteeksi antamalla teet HYVÄÄ ennen kaikkea ITSELLESI. Antamalla anteeksi päästät itsesi irti katkeruuden kahleesta.
6) Voinko antaa anteeksi, kun ei tunnu siltä?
Anteeksi antaminen on TAHDON valinta, ei tunteiden. Kun päätät antaa anteeksi, tunteet seuraavat perässä ennemmin tai myöhemmin. Tunteiden tehtävä on kertoa, että sinulla on jotain anteeksi annettavaa.
7) Voinko antaa anteeksi, kun väärintekijä on kuollut?
Voit. Sekin on oma valinta.
8) Olenko antanut anteeksi, kun tunteeni eivät ole lauhtuneet?
Pienissä asioissa tunteet yleensä lauhtuvat heti, mutta isoissa asioissa voit tuntea ärtymystä, katkeruutta tai vihaa pitkäänkin, vaikka olet antanut tosissasi anteeksi.
9) Olenko antanut anteeksi, kun muistan edelleen, mitä minulle on tehty?
Anteeksi antaminen ei tarkoita unohtamista. Pienet väärät teot useimmiten unohtuvat anteeksiannon jälkeen, mutta esimerkiksi omaan henkilöhistoriaan loppuiäksi jälkensä jättäneet asiat eivät voi unohtua. Mutta niistäkin poistuu tunnetaakka anteeksi antamalla.
10) Voiko itselleen antaa anteeksi?
Ehdottomasti! Sekin on valinta, ja prosessi on sama.
-Toimittaja: Pirjoliisa Lauren, Me-lehti 6/2010, 10 kysymystä anteeksiannosta-
http://epaperi.luovia.fi/3af2fea268c8b970609a806a69e5c354/
1) Miten annetaan anteeksi?
Pysähdy ajattelemaan asiaa, ja päätä, että annat sen anteeksi.
2) Voinko antaa anteeksi, kun toinen ei ole pyytänyt?
Asiaa auttaa, jos toinen pyytää anteeksi, mutta aina ei niin käy. Kyseessä on joka tapauksessa anteeksiantajan valinta. Elämää ei kannata haaskata anteeksipyynnön odotteluun.
3) Jos annan anteeksi, tarkoittaako se, että minua ei olekaan kohdeltu väärin?
Anteeksianto ei muuta väärää tekoa oikeaksi. Päinvastoin: anteeksiantoa tarvitaan vain silloin, kun joku on tehnyt väärin.
4) Jos annan anteeksi, saako toinen jatkaa vääriä tekojaan?
Anteeksianto ei anna toiselle lupaa tehdä väärin. Teko pysyy vääränä, vaikka annat anteeksi sen tekijälle.
5) Jos annan anteeksi, eikö väärintekijä pääse liian vähällä?
Anteeksi antamalla teet HYVÄÄ ennen kaikkea ITSELLESI. Antamalla anteeksi päästät itsesi irti katkeruuden kahleesta.
6) Voinko antaa anteeksi, kun ei tunnu siltä?
Anteeksi antaminen on TAHDON valinta, ei tunteiden. Kun päätät antaa anteeksi, tunteet seuraavat perässä ennemmin tai myöhemmin. Tunteiden tehtävä on kertoa, että sinulla on jotain anteeksi annettavaa.
7) Voinko antaa anteeksi, kun väärintekijä on kuollut?
Voit. Sekin on oma valinta.
8) Olenko antanut anteeksi, kun tunteeni eivät ole lauhtuneet?
Pienissä asioissa tunteet yleensä lauhtuvat heti, mutta isoissa asioissa voit tuntea ärtymystä, katkeruutta tai vihaa pitkäänkin, vaikka olet antanut tosissasi anteeksi.
9) Olenko antanut anteeksi, kun muistan edelleen, mitä minulle on tehty?
Anteeksi antaminen ei tarkoita unohtamista. Pienet väärät teot useimmiten unohtuvat anteeksiannon jälkeen, mutta esimerkiksi omaan henkilöhistoriaan loppuiäksi jälkensä jättäneet asiat eivät voi unohtua. Mutta niistäkin poistuu tunnetaakka anteeksi antamalla.
10) Voiko itselleen antaa anteeksi?
Ehdottomasti! Sekin on valinta, ja prosessi on sama.
-Toimittaja: Pirjoliisa Lauren, Me-lehti 6/2010, 10 kysymystä anteeksiannosta-
http://epaperi.luovia.fi/3af2fea268c8b970609a806a69e5c354/
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varmasti ihan paikallaan meille kaikille täällä kirjoittaville :)
minen anna kellekkää
muttet uskalla pyytää ;)
omillaan on toimeen tultava
silmä silmästä...jne.
Kosto on paras tapa "antaa anteeksi"
Siis siinä tapauksessa, ettei hyväksy ihmistä enää koskaan elämäänsä kuuluvaksi.
Omasta mielestäni Raamatun ohjeiden mukaan parasta on kostaa paha hyvällä. Aina ei tietysti tiedä, mikä on toisen mielestä hyvää.
suloinen, enkä todellakaan hyväksy häntä elämääni kuuluvaksi, en nyt enkä tulevaisuudessa
Mutta niinhän se on sitä saa mitä tilaa
Niinhän se on, niin makaa kuin petaa, niin vastaa kuin huutaa
Sitäkin yrittänyt, vastannut moukkamaisuuteen ihan riittävän monta kertaa kohteliaisuudella, ymmärtäväisyydellä, empaattisuudella. Hukkaan menee joidenkin kanssa. Tuntee itsensä niin väsyneeksi, kun aina saa antaa energiansa sille, että itse jaksaa olla kohtelias, toisenhan ei tarvitse.
se voi johtua siitä, että se toinen on ikään kuin lapsi, "sen pitää vähän saada kokeilla", siis rajojaan.
ei kenenkään tarvitse, eikä kannatakaan olla loputtomiin kohtelias. voi vastata samoin takaisin, jos haluaa riidellä, tai antaa olla, lakata antamasta energiaansa turhalle, jos jonkun kanssa ei muka voi muuta kuin riidellä.
pyhimys, jokaisen on oikeus olla loukkaantunut jos häntä kohdellaan väärin. Ihminen joka toistavasti loukkaa, vähättelee, manipuloi...sellaisesta täytyy pysyä kaukana
pyhimys ei tarvitse olla, ja jos joku ihminen loukkaa toistuvasti tosi pahasti, hänestä on varmaan parasta pysyä erossa. Loukkausten anteeksiantaminen perustuukin mielestäni siihen, että voit jatkaa elämääsi ilman vihaa/katkeruutta, koska loppujen lopuksi katkeruudella sinä pilaat täysin oman elämäsi, et sen loukkaajan elämää.
on päästään sairas, ja hänet täytyy ilmiantaa
asia ei ole mielestäni noin yksioikoinen: kaikki me loukkaamme joskus toisia ihmisiä, eikä se meistä sairaita tee. Varmaan jokaisessa parisuhteessa tulee tilanteita, joissa loukataan puolin ja toisin; toki on pieniä ja suuria loukkauksia, mutta on liian helppoa sanoa vain, että joo kaveri on päästään sairas. Jokaisessa meissä on jonkin asteista pahuutta, joka syystä tai toisesta pulpahtaa pintaan. En ymmärrä mitä tarkoitat tuolla kommentillasi hänet pitää ilmiantaa...kenelle?..ei kai loukkauksista saa jotain sanktioita jostakin ??!!
(siis edellinen kommentti ei sitten ole minun kirjoittama, vaikka se tässä ketjussa näyttää siltä...tämä lisäys vain selvyyden vuoksi)
näkee vaivaaa kirjoitella tollasia tarinoita tänne, johan noi voi itsekin lehdestä lukea.
Täytyy olla tekemisen puute.