Olin eilen baarissa, tapasin siellä tytön...ja kyselin kiinnostuneena (kohteliaisuudestakin), että mitä teet elämässäsi jne jne...ja tyttö vastasi että on töissä, ei ole opiskellut jne jne. Tyttökin kyseli mun jutuista, ja vastasin että valmistuin korkeakoulusta, olen jatko-opiskelija ja töissä.
No, vähän ajan päästä, täysin odottamatta tyttö sitten vähänniinkuin räjähti, ja kertoi miten musta pursuaa se, että en arvosta muita kuin akat loppututkinnon suorittaneita ja koulutettuja. Näin hänen silmistään miten se raivo kehittyi ja samaan hengenvetoon sain kuulla miten mun vaatteet ja koko olemus oli vähintäänkin sellanen ylpeä ja ylimielinen jne jne. Ja kaikki tämä vain siitä syystä, että olin kysynyt että mitä hän tekee ja sanonut mitä minä teen. Mitään ivallista sävyä ei sanoissani ollut, pikemminkin päinvastoin, enkä mitenkään arvostellu kummankaan ratkaisuja, enkä tuossa välissä edes sanonut mitään.
Mistä ihmeestä tämä tulee? Tarkotus oli vaan osoittaa olevani kiinnostunu ehkä...hmm..enemmänkin, mutta eipä onnistunut. Mikä neuvoksi?
No, vähän ajan päästä, täysin odottamatta tyttö sitten vähänniinkuin räjähti, ja kertoi miten musta pursuaa se, että en arvosta muita kuin akat loppututkinnon suorittaneita ja koulutettuja. Näin hänen silmistään miten se raivo kehittyi ja samaan hengenvetoon sain kuulla miten mun vaatteet ja koko olemus oli vähintäänkin sellanen ylpeä ja ylimielinen jne jne. Ja kaikki tämä vain siitä syystä, että olin kysynyt että mitä hän tekee ja sanonut mitä minä teen. Mitään ivallista sävyä ei sanoissani ollut, pikemminkin päinvastoin, enkä mitenkään arvostellu kummankaan ratkaisuja, enkä tuossa välissä edes sanonut mitään.
Mistä ihmeestä tämä tulee? Tarkotus oli vaan osoittaa olevani kiinnostunu ehkä...hmm..enemmänkin, mutta eipä onnistunut. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sillä tytöllä taisi itsellään olla vähän ongelmia oman kouluttautumattomuutensa kanssa... Ehkä hänkin haluaisi olla korkeasti koulutettu, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuutta tai hän on vain valinnut toisin ja katuu nyt ratkaisuaan. Tällöin hänestä voi tuntua että muut ihmiset vihjailevat hänen kouluttautumattomuudestaan, vaikkei oikeasti näin olisikaan.
Samanlaisia kokemuksia.
Entinen kämppikseni tosin piti raivonsa salassa 2 vuotta, ja sitten viimein kun yhdessä asumisesta ei tullut enään mitään, sain kuulla kuinka kamalia ihmisiä me YLIopisto (paino sanalle YLI)-opiskelijat ollaan...kuinka paljon käytännönläheisempää ammattikorkeessa...
Pukeutumisessa ja käytöksessä hän tavoitteli tietynlaista hienoutta (kun hänen ystävänsä joka alkoi seurustella YLIopisto-opiskelijan kanssa, alkoi pukeutua hienommin), puhui aina miten siellä YLIopistolla tehdyt gradut ja diplarit ovat heillä luettavina...
Samoin toinen ystäväni haikailee akateemisen loppututkinnon perään 24 vuotiaana, mutta kuulemma nyt on jo turha aloittaa, sillä pitäisi päästä tekemään lapsiakin joskus. Hän on aina hysteerinen mennessään treffeille/kylään YLIopistoa käyvien kanssa, selittää että kelpaankohan minä (ulkoisesti), onkohan kotini tarpeeksi siisti jos yliopistoa käyvä tulee kylään... ja kun mikä tahansa ammattitermi tai vastaava lipsahtaa suustani, hän alkaa heti puhua "kuinka yliopistossa käytetäänkin sitten hankalia sanoja" (vaikka alani on yksi niistä käytännönläheisimmistä).
Monilla muilla menee kateuden tai raivon puolelle, osalla taas surkutteluun kun siellä yliopistossa opiskelu vie ikuisuuden.
En mä koe itseäni sen hienommaksi, enkä pukeudu hienosti, en TOSIAANKAAN kulje salkku kourassa enkä puku päällä,
jokainen tekee oman valintansa. Silti tuntuu pahalta kohdata suoranaista raivoa tai kateutta.
On se vaan niin kumma juttu.
Kysy vain, kuinka monta kertaa olen törmännyt näihin...Olen leuhka, ylimielinen ja kusipää ainoastaan sen takia, että opiskelen yliopistossa.
Naurettavaa ja säälittävää käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Jos olet samanlainen ihminen puheiltas kuin kirjoituksiltas, niin uskaltaisin väittää, että oot kusipää luonteeltas, etkä opiskelupaikkasi takia.
Ei kai kukaan ole samanlainen tosielämässä kuin täällä intternetissä. Pois se minusta. ;p
Yliopistossa opiskeleva kaveri A patistaa minua ja kaveri B:tä pyrkimään yliopistoon. Kuvio menee suunnilleen näin: ensin B ja minä rutkutamme ammattikorkeakoulujen typeristä systeemeistä. Sitten A rutkuttaa kasaantuvista kirjoitustöistä, siitä kuinka suurin osa yliopistolla opiskelevista ei osaa edes kirjoittaa suomea ja tuhannesta muusta asiasta.
Lopulta kuitenkin päädytään siihen että A patistelee B:tä ja minua pyrkimään yliopistoon. Venäjän opiskelu sopisi kuulemma minulle, ilmeisesti siitä syysta että olen kerran kehunut yhtä venäläistä dekkaria.
Tästä saa sen kuvan että A pitää yliopistoa ammattikorkeaa parempana opinahjona. Teoreettisen tiedon puolella näin tietysti on, mutta käytännön asioita siellä ei opi tekemään. Niille on omat koulunsa.
Tuumasin että eipä se lukeminen ja kirjoittaminen olisi laisinkaan hullumpaa puuhaa ammattisurkean jälkeen. Olen kuitenkin valmistumassa ammattiin, joten olisi sulaa hulluutta jatkaa kituuttamista yliopisto-opiskelijana vain sen teoreettisen paremmuuden tähden.
Ja ei millään pahalla, mutta joskus minusta tuntuu että jotkus yliopistoihmiset saattavat uppoutua siihen teoreettiseen puoleen niin että heistä tulee hieman jäykähköjä ja jonnin verran teoreettisia itsekin. Kaveri A on ainakin ruvennut puhumaan kirjakieltä.
..."Sellaisia ne yliopisto-opiskelijat ovat" ja "Sellaista se yliopisto-opiskelu on". Luuloja ja mielipiteitä piisaa, eikä niitä pelätä tuoda esiin, vaikka päivääkään ei ole siellä yliopistossa itse opiskeltu.
Toin esille oman mielipiteeni hyvästä ystävästäni, jonka asenne erilaisiin koulutusvaihtoehtoihin herättää minussa epäilyksiä.
Opitaanko siellä yliopistolla lukemaan, vai keskityttekö te vain kehnoon sarkasmiin?
Tyttö ei ilmeisesti ole tyytyväinen itseensä ja tuntee jonkinlaista alemmuudentunnetta. Olen törmännyt itsekin samaan ilmiöön. Siksi en yleensä mainitsekkaan koulutustani ennen kuin sitä vartavasten kysytään.
Monella vähän koulutetulla on keskusteluissa valmiiksi negatiivinen ennekkoasenne korkeasti koulutettuja vastaan. Vastaavasti monella korkeasti koulutetulla on ylimielinen asenne alemmin koulutettuja kohtaan, eivätkä keskusteluissa pidä heidän mielipiteitään tasavertaisina.
Joo, tajuan minäkin nyt että ei kannata ottaa puheeksi koulutusasioita ennekuin niitä sitä varten kysytään. Ja veikkaan että kun sitä ens kerralla kysytään niin pyrin sen ohittamaan nopeasti ;)
Mutta tossa tilanteessa tavallaan ajattelin, että koska tiesin että muut siinä tilanteessa olivat opiskelijoita, ja yleensä kun ei toista tunne, niin on luontevaa osoittaa kiinnostusta ja kohteliasuutta kysymällä että mitä teet...jne jne...Mutta jatkossa yritän kyllä löytää -vaikka väkisin -jonkun toisen aiheen josta kysyn ;) -Ehkä on parempi puhua vaikka säästä. Tai miljonääri-jussista. Tai jotain.
Itse olin amiksesta pihalle potkittu tyttö kun tapasin nykyisen mieheni, joka opiskeli TKK:lla. Eipä tullut mieleenkään ajatella silloin et "hei, toi on jotenkin paljon fiksumpi ku mä".
Nykyään olemme onnellisesti naimisissa, hyvin tasa-arvoisessa suhteessa :) Meillä on paljon kavereita/tuttuja jotka ovat korkeasti koulutettuja enkä ikinä tunne itseäni mitenkään vähempiarvoiseksi heidän seurassaan.
Toisaalta olen itsekin edistynyt siitä pisteestä missä olin, kun mieheni tapasin....mutta en ihan akateemiselle tasolle kuitenkaan vielä.....
Vinkkinä on, et jos tapaat jonkun tämmöisen vaikkapa merkonomin jota ihan selkeästi vituttaa oma ammattinsa niin voihan sille vaikka heittää et "eiks joku Soneran johtajakin ollu merkonomi"?
Tyyppi on takuulla onnesta soikeana sen jälkeen.
jos joutuu juttusille jonkun kanssa ei edes aina viitsi mainita olevansa valmistunut yliopistosta. Toisen käytös kyllä heti muuttuu ja ikään kuin alkaa mittailla päästä varpaisiin. Usein huomaa inhoa ja/tai kateutta. "vai ollaan sitä nyt sitten niin ja niin parempia". Vielä kun sanoisin paljonko tienaan niin sitten kyllä toinen repeäisi vittuako mua arvostelee jos viihdyn vapaa-aikana farkuissa ja lenkkareissa
tota jätä ihan omaan arvoonsa tommoset! Sillä taitaa itellä olla joku kompleksi työnsä kans ko noin räjähtelee seinille... se ei taija ite arvostaa työtänsä jos noin alkaa syytellä.. lippu korkealle vain! :))
En ole ihan tuommoiseen raivonpurkaukseen törmännyt. Mutta hirvittävän paljon on ihmisiä, jotka ajattelevat yliopistotasoisen tutkinnon olevan jotain niin mystistä, että se estää normaalin kanssakäymisen. Omaan sukuunkin näitä on kaikeksi epäonneksi siunaantunut. Meno on kuin Tsehovin muinaisessa novellissa, jossa pikkukylään tulee maisteri, ja yksi kylänmiehistä menee sitten muiden tuella pitämään oikein kunnon monologia siitä miten hän on fiksu ja oppinut, vaikkei ole mitään kouluja käynyt. Suosittelen lukemaan...
Ja jos maisteri onkin ylimielinen yli-ihminen (on ihan turha selittää, että teen työtä farkuissa ja t-paidassa, viihdyn pubeissa, katson jalkapalloa, teen ruokaa, luen lehtiä ja käyn lenkillä ihan samalla tavoin kuin "muutkin"), niin kaikista kauhistuttavin hirmu on sitten tohtori. Se on jo niin pelottava, että se pitää luultavasti kirjoittaa isolla: että oikein Tohtori... vai on sitä niin hienoihin piireihin päästy... yritä siinä sitten selittää näin asennoituville ihmisille, että väitöskirjan tekeminen ei ole mitään muuta kuin ammattiin valmistava koulu. Sen jälkeen on valmis aloittamaan työt tutkijana.
Samaan aikaan esimerkiksi ammattikoulun käyneet ovat olleet jo 10 vuotta töissä; onko se jotenkin vähemmän arvokasta?? Miksei kaikkia voisi kohdella tasavertaisesti ihmisinä? Normaali peruspaketti sivistystä ja käytöstapoja on tarjolla jokaiselle, ei sitä koulutuksella mitata.