Täällä on paljon keskustelua siitä, että miehen exä on todella vaikea. (Varmasti myös nyxä, mies tai kuka vaan voi olla hankala, minun tapaukseni koskee kuitenkin miehen exää.) Onko teillä kokemusta siitä, miten uuden suhteen yhteinen lapsi muuttaa tilannetta? Parantaa vai pahentaa?
Meillä molemmilla on siis lapsia edellisestä liitosta. Nyt saimme tietää, että meille on tulossa myös yhteinen lapsi, ihanaa! Lapsi on todella toivottu. Kaikki lapset, omat tai toisen, ovat myös meille valtavan tärkeitä. Meidän arkemme sujuu hienosti.
Kapuloita rattaisiin yrittää jatkuvasti syöttää miehen exä. Hän on itse sanonut, että haluaa pilata meidän elämän. No, sitä hän ei sentään onnistu tekemään. Mutta paljon surua ja murhetta sekä ylimääräistä stressiä esimerkiksi lasten voinnista hän aiheuttaa. Siksi toivoisimme kovasti, että voisimme olla asiallisissa väleissä ja tämä jatkuva loan saaminen niskaan loppuisi.
Kun kerromme lapsesta, mietityttää, saako hän siitäkin jonkin sotakapulan. Puhuuko hän jälleen ikäviä asioita lapsille. Vai onko mahdollista, että kävisi niin, että hänen silmänsä aukeaisivat, ja hän ymmärtäisi, että minä olen pysyvästi osa hänen ex miehensä lastensa elämää, ja että sen takia kannattaa lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu. Voinko ja uskallanko toivoa sellaista? Miten teille muille on käynyt?
Meillä molemmilla on siis lapsia edellisestä liitosta. Nyt saimme tietää, että meille on tulossa myös yhteinen lapsi, ihanaa! Lapsi on todella toivottu. Kaikki lapset, omat tai toisen, ovat myös meille valtavan tärkeitä. Meidän arkemme sujuu hienosti.
Kapuloita rattaisiin yrittää jatkuvasti syöttää miehen exä. Hän on itse sanonut, että haluaa pilata meidän elämän. No, sitä hän ei sentään onnistu tekemään. Mutta paljon surua ja murhetta sekä ylimääräistä stressiä esimerkiksi lasten voinnista hän aiheuttaa. Siksi toivoisimme kovasti, että voisimme olla asiallisissa väleissä ja tämä jatkuva loan saaminen niskaan loppuisi.
Kun kerromme lapsesta, mietityttää, saako hän siitäkin jonkin sotakapulan. Puhuuko hän jälleen ikäviä asioita lapsille. Vai onko mahdollista, että kävisi niin, että hänen silmänsä aukeaisivat, ja hän ymmärtäisi, että minä olen pysyvästi osa hänen ex miehensä lastensa elämää, ja että sen takia kannattaa lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu. Voinko ja uskallanko toivoa sellaista? Miten teille muille on käynyt?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä kun tuli yhteinen lapsi,se lähenti kaikkia meitä. Mieheni on niin hyvä isä,joka kantaa vastuunsa omista edellisistä lapsista,ettei riitaa ole exän suuntaan. En tosin olisi sellaista miestä ottanutkaan,joka ei edellisiä lapsiaan edes hoitaisi. Alussa exään oli huonot välit,mutta isä ei luovuttanut,vaan otti lapset sovitusti ja jousti joskus tapaamisissa. Olen iloinen,että mieheni osasi niin fiksusti hoitaa suhteensa exään,että pahimman ero tunnemyrskyn jälkeen he ovat kuin kavereita ja minä olen tyytyväinen. Vaikka exä yritti hankaloittaa tapaamisia ja riiteli,niin kyllä mieheni oli ja sai olla tukena hänelle. Paljon on meissä uusikoissa se vikana,että rajoitamme miehiämme elämään uuden kuvion mukaan,vaikka ensin pitää olla edellinen elämä hallittuna ennen uuden elämän lisäämistä,eikö?
Kuinka teillä tapaamiset sujuvat?Onko mies aktiivinen myös omien edellisten lapsien suhteen?
Miehen lapsen ovat puolet kuukaudesta meillä, joten kyllä hän on ehdottoman aktiivinen isä. Hän huolehtii lastensa hyvinvoinnista ja rakastaa lapsiaan. Hyvä isä siis. Hän on myös huolissaan siitä, minkälaista lapsilla on äitinsä luona. Äiti kun on paha suustaan, myös lapsille.
Toki olen mieheni kanssa keskustellessa kertonut omia mielipiteitäni, aiemmassa liitossani tulin liikaa tallotuksi, enkä sellaista koskaan enää antaisi tapahtua. Luotan kuitenkin miehen tapaan hoitaa asioita, joten en sanele hänelle koskaan mitään. Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka hän on vaikeissakin tilanteissa exän kanssa pysynyt rauhallisena, ja jaksaa aina uudelleen yrittää edes laihaa sopua. Vaikka joskus mieskin väsyy ja turhautuu. Vaikeaa on.
Miehen puolesta mennyt elämä on paketissa, mutta entinen vaimo tuntuu olevan toista mieltä. Hän ei osaa hyväksyä onneamme, eikä keskity omaan elämäänsä. Emme ymmärrä.
Luotan siihen, että sekä minun että miehen lapset tulevat välittämään uudesta sisaruksestaan. Meillä on kaikilla hyvä olla yhdessä. Toivoisin vain, että tie siihen pisteeseen olisi miehenkin lapsille helppo, ilman äidin suunnalta tulevia paineita ja haukkuja.
Lapset kyllä uskaltavat olla sisaruksia uudelle tulokkaalle,jos ovat kuvioissa mukana niinkuin ennenkin. Kaverini on myös eronnut (myös uusikko) mutta heillä lapsen oikea isä ei ole pitänyt tapaamisia ja lapsi kuulemma saanee uuden pikkuveljen, mutta lapsi on hieman vieraantunut isästään. Surullista. Heillä ei olla kyllä millään lailla tekemisissä tapaamisista.Eli ei riitojakaan..
Ihmisiä on erilaisia,eipä sille voi mitään,kunhan itse hoitaa omat asiansa hyvin. Se että jotkut ei pidä asiasta ,ei voi mitään.Näin minä olen asiat ajatellut.