Ajaessani japanilaisella autovanhuksella Kuopiota kohti huomasin takaa nopeasti lähestyvän tumman pisteen. Siirryin heti syrjään, nousin autosta ja vilkutin kannustavasti peukaloa ohikiitävälle kartanovolvolle. Siinähän menikin kylän kauppamatkustaja Kuronen hienolla työsuhdeautolla.
Kuopiossa ostin kauppahallista sisäfilettä pari kiloa ja vein kaupungintalolle kiitoskortin, jossa toivotin onnea aivan upeasti suunnitelulle Kalahallin korvaavalle lasitynnörille ja lausuin jälkikiitokseni kaikelle sille viisaudelle, jonka ansiosta Kuopion torin suurremontti aloitetaan juuri yhtäaikaa asuntomessujen aikaan.
Parkkipaikalla japanilaisen autoni viereen pysäköi laadukas BMW, jonka kuljettaja autosta noustessaan runttasi ovella suurehkon lommon autoni kylkeen. Käänsin autoni toisinpäin ruudussa ja odotin baijerilaisen laatuauton kuljettajan paluuta. Sieltä hän saapuikin ja iski uuden lommon toiselle puolelle autoani. Hymyillen ja anteeksipyytävänä starttasin kotimatkalle, muuta vasta BMW:n jäljessä.
Kotimatkalla huomasin liikkuvan poliisin partion työntouhussa. Pysäytin auton aivan vapaaehtoisesti ja kiikutin kimpun torilta ostettuja sinivuokkoja virkatehtävissä oleville miehille. Maksoin varmuuden vuoksi sakot sinivuokoista, koska en voinut tietää, olivatko ostamani vuokot laillisesti poimittuja.
Samalla kiikutin partioauton sisällä olevalle ah niin tutulle Rotweilerille ostamani sisäfileet. Nautittuaan fileet annoin koiralle puruleluksi sukuni aarteen 300 vuotisen Stradivariuksen. Siinä me hymyillen katsoimme kun uljas poliisikoira pisti tuhannen päreiksi palan historiaa. Halasin poliiseja ja jatkoin matkaa autovanhuksellani.
Työnsin viimeiset sata metriä autoani etten häiritsisi suotta naapuriani, joka omistaa hienon ja uuden Mercedec-Benz-merkkisen auton. Saatuani autoni piiloon liiterin taakse, asetin päähäni mersun lippikksen ja menin keskustelemaan naapurini kanssa mersuista.
Samalla paikalle tuli naapurin Jaakko, jonka kanssa oli tarkoitus suunnitella juhannusjuhlien tarjoilua. Jaakolla olikin mukanaan esitteitä alkoholittomista punaviineistä ja kasvisgrillausohjeita. Mietimme kolmestaan ankarasti, kävisikö pitopöytään punaiset vai vaaleanpunaiset servetit, jos juhlaterassi koristellaan pelargonioilla.
Jouduin lopettamaan osaltani suunittelupalaverin kesken, koska oli aika soittaa kolmen tunnin puhelu rakkaalle anopilleni Pohjanmaalle.
Puhelun jälkeen ajattelin laittaa rantasaunan lämpiämään ja lämmittää kiukaalla HK:n sinistä, olinhan luopunut sisäfileistä yhteisen edun nimissä.
Mutta kuinka ollakkaan naapurini Mercedeksen omistaja soittti ja kysyi olisiko minulla lainata polttopuita hänelle. Tottakai suostuin välittömästi naapuriapuun ja siirsin kaiken palavan materiaalin mitä liiterin sisältä löytyi naapurin lohkotiilihalkovarastoon. Siirtourakka kesti minulta aamuyölle, koska en halunnut liata naapurini pihakiveystä, joten kannoin avojaloin kaikki palomateriaalit naapurin vajaan.
Aamuyöllä istuin kylmän saunan terassilla, katselin järvelle ja söin kylmää HK:n sinistä. Olin onnellinen, eikä kenelläkään ollut paha mieli rutiininomaisesti.
Päätin vielä yllärinä toimittaa soutamalla vakaalla tervantuoksuisella savolaisveneelläni naapurini katiskaan ostamani tyhjiöpakatun graavilohen.
Miksikö muuten ajan vanhahkolla Tercelillä? Koska kaikki erimerkkiset autot ovat niin erinomaisia ja niitä on niin paljon, ja koska joutuisin valitsemaan vain yhden merkin edustajan, pahoittaisin loppujen laatuautomyyjien mielen....Ja sitä en totisesti tahdo tehdä.
Kuopiossa ostin kauppahallista sisäfilettä pari kiloa ja vein kaupungintalolle kiitoskortin, jossa toivotin onnea aivan upeasti suunnitelulle Kalahallin korvaavalle lasitynnörille ja lausuin jälkikiitokseni kaikelle sille viisaudelle, jonka ansiosta Kuopion torin suurremontti aloitetaan juuri yhtäaikaa asuntomessujen aikaan.
Parkkipaikalla japanilaisen autoni viereen pysäköi laadukas BMW, jonka kuljettaja autosta noustessaan runttasi ovella suurehkon lommon autoni kylkeen. Käänsin autoni toisinpäin ruudussa ja odotin baijerilaisen laatuauton kuljettajan paluuta. Sieltä hän saapuikin ja iski uuden lommon toiselle puolelle autoani. Hymyillen ja anteeksipyytävänä starttasin kotimatkalle, muuta vasta BMW:n jäljessä.
Kotimatkalla huomasin liikkuvan poliisin partion työntouhussa. Pysäytin auton aivan vapaaehtoisesti ja kiikutin kimpun torilta ostettuja sinivuokkoja virkatehtävissä oleville miehille. Maksoin varmuuden vuoksi sakot sinivuokoista, koska en voinut tietää, olivatko ostamani vuokot laillisesti poimittuja.
Samalla kiikutin partioauton sisällä olevalle ah niin tutulle Rotweilerille ostamani sisäfileet. Nautittuaan fileet annoin koiralle puruleluksi sukuni aarteen 300 vuotisen Stradivariuksen. Siinä me hymyillen katsoimme kun uljas poliisikoira pisti tuhannen päreiksi palan historiaa. Halasin poliiseja ja jatkoin matkaa autovanhuksellani.
Työnsin viimeiset sata metriä autoani etten häiritsisi suotta naapuriani, joka omistaa hienon ja uuden Mercedec-Benz-merkkisen auton. Saatuani autoni piiloon liiterin taakse, asetin päähäni mersun lippikksen ja menin keskustelemaan naapurini kanssa mersuista.
Samalla paikalle tuli naapurin Jaakko, jonka kanssa oli tarkoitus suunnitella juhannusjuhlien tarjoilua. Jaakolla olikin mukanaan esitteitä alkoholittomista punaviineistä ja kasvisgrillausohjeita. Mietimme kolmestaan ankarasti, kävisikö pitopöytään punaiset vai vaaleanpunaiset servetit, jos juhlaterassi koristellaan pelargonioilla.
Jouduin lopettamaan osaltani suunittelupalaverin kesken, koska oli aika soittaa kolmen tunnin puhelu rakkaalle anopilleni Pohjanmaalle.
Puhelun jälkeen ajattelin laittaa rantasaunan lämpiämään ja lämmittää kiukaalla HK:n sinistä, olinhan luopunut sisäfileistä yhteisen edun nimissä.
Mutta kuinka ollakkaan naapurini Mercedeksen omistaja soittti ja kysyi olisiko minulla lainata polttopuita hänelle. Tottakai suostuin välittömästi naapuriapuun ja siirsin kaiken palavan materiaalin mitä liiterin sisältä löytyi naapurin lohkotiilihalkovarastoon. Siirtourakka kesti minulta aamuyölle, koska en halunnut liata naapurini pihakiveystä, joten kannoin avojaloin kaikki palomateriaalit naapurin vajaan.
Aamuyöllä istuin kylmän saunan terassilla, katselin järvelle ja söin kylmää HK:n sinistä. Olin onnellinen, eikä kenelläkään ollut paha mieli rutiininomaisesti.
Päätin vielä yllärinä toimittaa soutamalla vakaalla tervantuoksuisella savolaisveneelläni naapurini katiskaan ostamani tyhjiöpakatun graavilohen.
Miksikö muuten ajan vanhahkolla Tercelillä? Koska kaikki erimerkkiset autot ovat niin erinomaisia ja niitä on niin paljon, ja koska joutuisin valitsemaan vain yhden merkin edustajan, pahoittaisin loppujen laatuautomyyjien mielen....Ja sitä en totisesti tahdo tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajavat älykkäät, fiksut ja viisaat ihmiset.
koska kaikki arvot on muuttuneet ja menneet uusiksi. Kaikkein kauheinta tässä on se että savolainen kirjoitustapakin on unohtunut!
Näin nopeasti arvioituna en voi muuta syytä löytää noin perusteelliseen muuttumiseen, kuin että olet käyskennellyt jonkun suuresti arvostetun koulutuslaitoksen piha-alueella ja saanut pönttöösi oksan, joka on täräyttänyt lopullisesti savolaisuuden ulos.
Katsos kun siellä missä tohtoreita valmistuu, ovat pihalla olevien puutkin täynnä oppia ja sivistystä ja se on karkoittanut sinusta kaiken alkuperäisen savolaisuuden ja tartuttanut herrojen elkeet päähäsi. Sellaiseen ei olisi pystynyt edes kovinkaan räyhähengen poistaja.
Tai hetkinen..eipä näy lukevan pontikasta mitään, joten vielä on pientä toivoa palauttaa alkuperäinen luonto. Neuvoni on siis että sillä vanhalla reseptillä aloitetaan; eli kolme litraa päivässä vähintäin riittävän kauan nautittuna pitäisi poistaa pahinkin tartunta miehestä kuin miehestä. Aloitetaan kuuri välittömästi ja kuukauden kuluttua tarkistetaan tilanne sekä lääkinnällinen annostus.