Exälläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. Meillä on kaksi lasta, ja eron jälkeen exä on tehnyt lasten ja minun elämästä entistäkin hankalaa. Samoin kärsii nykyinen puolisoni (jolla ei ole mitään tekemistä eron kanssa) sekä hänen lapsensa.
Voiko persoonallisuushäiriön perusteella hakea lähihuoltajuuden muutosta? Minä olen siis "etä", koska työni takia en eron aikana voinut ottaa lapsia jatkuvasti luoseni. Lapsen ovat luonani nykyään puolet kuukaudesta.
En toki halua erottaa lapsia toisesta vanhemmastaan kokonaan, mutta mielestäni olisi ehdottoman tärkeää, että he saisivat kasvaa pääasiallisesti arkensa terveiden aikuisten keskuudessa. Narsisti vaarantaa myös lasten terveyden. Olen erittäin huolissani. Vanhempi lapsistani (koulualainen) on nyt koulun puolesta onneksi ohjattu psykologille puhumaan ahdistuksestaan. Se ei kuitenkaan muuta kotioloja.
Mitä voin tehdä?
Voiko persoonallisuushäiriön perusteella hakea lähihuoltajuuden muutosta? Minä olen siis "etä", koska työni takia en eron aikana voinut ottaa lapsia jatkuvasti luoseni. Lapsen ovat luonani nykyään puolet kuukaudesta.
En toki halua erottaa lapsia toisesta vanhemmastaan kokonaan, mutta mielestäni olisi ehdottoman tärkeää, että he saisivat kasvaa pääasiallisesti arkensa terveiden aikuisten keskuudessa. Narsisti vaarantaa myös lasten terveyden. Olen erittäin huolissani. Vanhempi lapsistani (koulualainen) on nyt koulun puolesta onneksi ohjattu psykologille puhumaan ahdistuksestaan. Se ei kuitenkaan muuta kotioloja.
Mitä voin tehdä?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Exäsi käynyt siis psykiatrilla ja saanut diagnoosin? En usko että lapsia oteta huostaan vaikka olisi diagnoosikin paitsi jos rupeaa oireilemaan pahasti. Ei voi ainakaan tuon perusteella hakea lähihuoltajuutta. Lähtisin panostamaan tapaamiskuvioon ja vahvistamaan lapsia sitä kautta. Mitä enemmän tappelet sitä enemmän lapset kärsivät.
No mutta eihän vanhemman sovi vain tavata lapsiaan!!!
Kyllä hän oireilee pahasti. Pyytää lapsia valehtelemaan, lahjoo, haukkuu... Tarhaikäisen kuullen sanoi suutuspäissään minulle, että tuokin on tuollainen saatanan mulkku. Siis sanoin näin omasta lapsestaan. Sitten seuraavassa hetkessä kaikki on hienosti ja haluaa jutelle iloisesti kuulumisia ja hehkuttaa miten hyvin hänellä menee. Koskaan ei voi tietää, miten hän mihinkin reagoi. Sekä me aikuiset että lapset joudumme olemaan varpaillamme. Exä huutaa, että haluaa tuhota elämäni ja seuraavassa keskustelussa pyytää minua syntymäpäiväjuhlilleen... Ei tätä jaksa. Voimat alkaa olla loppu. En ole tappeluun lähtenyt mukaan, kun tiedän ettei sairaalle ihmiselle auta järkipuheet. Hän ei näe itsessään mitään vikaa.
Ja millä tavalla tuo typerä kommenttisi auttoi ap:tä. Toki ap ja muut tietää ettei hän niitä lapsia tapaa vaan lapset asuu puolet ajasta hänen luonaan. Mutta pääasia että idiootit pääse aukomaan suutaan.
Näitä tseeusen juttuja ei kannata ottaa ihan tosissaan. Väittää tässäkin viestissään faktana asiaa, josta ei tiedä mitään "Ei voi ainakaan tuon perusteella hakea lähihuoltajuutta". Hänen näkemyksensä asioihin on hyvin mustavalkoinen ja joustamaton ja ailahtelevainen. Mutta sinä ap:han tunnistatkin narsistiset piirteet, eikös niin, joten osaat jättää tämän henkilön viestit omaan arvoonsa.
Kysymykseesi en osaa muuta sanoa, kuin että voimia, narsistien kanssa niitä tarvitaan.
Ja sinullekin tiedoksi että minulla on rutkasti enemmän tietoja huoltajuuskiistoista ja perheoikeudesta kuin sinulla. Väitetty narskuus saa lähinnä naurunpyrähdykset aikaseiksi oikeudessa ja sossulassa ja sen takia siihen ei pidä vedota. Kun katkerien exien mukaan kaikki ovat narskuja ...
Jaanahan se siellä... tui tui
Sinä annat ai-na käytännönneuvoja asialliseen sävyyn, nii-i.
"Ja sinullekin tiedoksi että minulla on rutkasti enemmän tietoja huoltajuuskiistoista ja perheoikeudesta kuin sinulla"
En epäile yhtään. Voin vain kuvitella millaisia kiistoja olet tuolla luonteellasi saanut aikaiseksi ja kuinka niitä olet oikeudessa joutunut setvimään.
tämäkin keskustelu pysätyi kuin seinään, tais tulla tälle eräälle kommentoijalle liian raskata ainesta kommentoitavaksi. Narsismi on eihe josta ei sovi täällö juttua heitää ilman kokemusta siitä.
En tiedä ei ole kokemusta. Haluaisin itsekin saada vastauksen tuohon :)
Luulisin että täällä suomessa kun suurin osa asioista hoidetaan paperisota tyylillä että varmaan pitäisi olla virallinen diagnoosi eli paperilla että on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Jos ei ole niiin...emmä vaan tiedä :/
Hänellä on virallinen diagnoosi, kun kävi itse pari vuotta sitten terapeutilla. Lopetti terapian tosin lyhyeen ja haukkui terapeutin, tietysti... Mutta enhän minä pääse hänen tietoihinsa käsiksi. Ex itse väittää, että terapeutti puhui paskaa.
Se on ihan turhaa puuhaa lähteä vetoamaan johonkin narsismikuvioon. Terapeutti ei voi antaa diagnooseja ja sinulla ei ole pääsyä exäsi papereihin - ja toisaalta tuo ei kuitenkaan vaikuta huoltajuuspäätöksiin. Tärkeämpää on nyt tukea lapsia ja suojella heitä.
puuta heinää.
Jaana_han se siellä.
En tiedä kuka on Jaana, olen oikeassa elämässä xxx ja täällä Tseeus.
Oletko ihan varma, että sinulla on sellaista?
Siksi se on merkannutkin olevansa xxx, kun ei sillä ole sitä oikeaa elämää ;-)))
Ja millä tavalla tuo viesti auttaa AP:ta?
Miten Jaana_XXX_Tseuuuksen viestit auttavat yhtään ketään, häääh?
No, AP:lle olisi ainakin hyvä tietää ettei tuo narsismin vetoaminen vie asioita yhtään eteenpäin, päinvastoin hänet leimataan vaan katkeraksi exäksi tms viranomaisten silmissä.
tyypistä on virallinen narsudiagnoosi ja siitäpä ei tietenkään kannata mainita mitään, vaan pidetään asia ihan salassa ja pimennossa vaan......eli just niinkuin narsu haluaisi asian kanssa tehtävän ...... hoh hoh hoijaa...... OIKEESTI..... místä sä noita ajatuksias suollat???
Kokeile mennä sossuun tai oikeuteen kertomaan että exäsi on narsku. Siitä tietysti ihmiset saavat piristystä työpäiväänsä kun voivat hekotella tästä mutta ap:ta se ei nyt auta yhtään vaan päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa hän voi saada syytteen kunnialoukkauksesta. Tärkeämpää olisi keskittyä lapsiin ja heidän tukemiseen.
Kyllä se sossu ottaa selville sellaiset viralliset olemassaolevat diagnoosit, kun on kyse lapsen huoltajuudesta ja narsismin kyseessä ollessa lasten turvallisuudesta (sekä henkisestä että fyysisestä). Jos on virallinen diagnoosi niin asia on fakta, siitä ei mitään syytteitä tule kenellekään. Älä ihan oikeesti jakele täällä neuvoja ihmisille asioista joista et tiedä mitään.
AP:lla ei ole mitään virallista diagnoosia. AP sanoo että terapeutti (joka ei kyllä diagnooseja tee) on sanonut että exällä olisi sellainen. AP:lla ei ole siis mitään mustaa valkoisella ja voi jopa olla ihan keksitty asia. Näin ollen hänen kannattaa olla varovainen miten puhuu asiasta. Äkkiä napsahtaa kunnianloukkaussyyte jos julkisesti puhuu tuollaisia. Sossut eivät myöskään pääse käsiksi edes virallisiin diagnooseihin. On hyvin yleistä että eron jälkeen leimataan sitä exää sen sijaan että keskityttäisi tukemaan lapsia. Exä on mikä on, siihen ei voi vaikuttaa. Mutta lapset voivat vieläkin huonommin jos itse lähtee riitelemään.
"On hyvin yleistä että eron jälkeen leimataan sitä exää sen sijaan että keskityttäisi tukemaan lapsia."
Mistä sinä tiedät miten yleensä eron jälkeen ihmiset toimii? Luitko keskustelupalstalta? hehehehe
Ei paljon tukemiset auta, mikäli lapset ovat puolet ajasta narskun kanssa saman katon alla. jauhat paskaa asioista mistä sulla ei ole mitään käsitystä tietoa.
"Exä on mikä on, siihen ei voi vaikuttaa. Mutta lapset voivat vieläkin huonommin jos itse lähtee riitelemään"
Ei exän kanssa tarvitse lähetä riitelemään, jos se on narsku, pitää vaan rauhassa odotelle, niin kyllä se narsku itse aloittaa riitelyn ja viranomaisten pyörittelyn, sitten oletkin pakosta mukana
:D:D:D:D:D:D:D:D:D
Kyllä tukeminen auttaa - ja se on ainoa keino mitä ap:lla on tällä hetkellä käytettävissä. Ei ole mitään sellaista konkreettista minkä perusteella voisi hakea lähihuoltajuutta. Sitten kun lapset kasvavat tilanne voi helpottua kun heidänkin mielipide vaikuttaa. Mutta tässä välissä ap:n kannattaa tosiaan keskittyä voimavaransa että lasten olo helpottuu.
millä hyvänsä yrität tuputtaa sitä jaettua huoltajuuttas joka paikkaan, vaikka toinen vanhemmista on diagnotisoitu luonnehäiriöinen.
Mistä sinä tiedät mitä konkreettista ap:lla on lähihuoltajuuden hakemiseen.
Minä kannustan ja kehoitan AP:ta hakemaan ilman muuta lähihuoltajuutta, eikä korvaansa lotkauttamaan näille sun amatöörimäisille jutuille!
Kuka tässä nyt satuilee amatöörimäisiä juttuja? ;)
AP ei ole kertonut mitään sellaista konkreettista millä voisi hakea lähihuoltajuutta. Siihen pitää olla tosi kovat perusteet jos asuminen jo vakiintunut toisen luo. Tässä tietty se hyvä puoli että lapset ovat jo puolet ajasta ap:n luona jolloin ap:lla hyvät mahdollisuudet tukea lapsia. Siinä vaiheessa kun lapset itse rupeavat tuomaan esiin että haluaisivat muuttaa voi olla ajankohta jolloin hakea lähihuoltajuutta. Toisaalta siinäkin pitää olla varovainen sen takia että silloin lapset joutuvat helposti raskaan painostuksen kohteeksi exän taholta.
Jos taas ap erehtyy puhumaan julkisesti tuosta luonnehäiriöstä hänet leimataan heti epäluotettavaksi katkeraksi exäksi viranomaisten taholta - ja exä taas voi tehdä asiasta rikosilmoituksen. Samoin tilanne tulehtuu entisestään jolloin lapset joutuvat vielä kovemmille.
Ei ap:lla siis ole oikein muuta mahdollista kuin jatkaa tuota jaettua vanhemmuutta tässä vaiheessa.
Mistä tiedät, kun ei sulla ole mitään käsitystä huoltajuusoikeudenkäynneistä, sulla on vaan yksi 5v pentu, jonka isä maksaa ja hoitaa kaiken - jopa lapsen. Ellet sitten ole opiskellut nettikeskusteluista...
Mistä tiedät, että pitää olla tosi kovat perusteet jos asuminen jo vakiintunut toisen luo? Ettei vaaaan nyt olisi niin, että iskä ei edelleenkää'n suostu laajentamaan tapaamisia enempään kuin ennen. Relaa Jaana_ kun lapsi on 18v saa hän itse päättää, muuttaako hän etä-äidin luo. Siihen saakka sä maksat elareita ja sen päälle maksat kaiken muun kulun jota lapsesta sulle tulee sun luona ...
Tseeus=Zeus=Ylijumala. Sen takia hän tietää kaiken! :DDD
On ollut huvittavaa seurata tätä ketjua. Tseeus kirjoittaa asiaa ja ilmeisesti tietää asioista aika paljon vaikka hänellä ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta.
Itsestäni sen verran että olen nykyään lähivanhempi, siinä vieraannuttajalähi sai maistaa omaa lääkettä kun lapsi (14 v) äänesti jaloillaan :D Komppaan Tseeusta että tuossa ap:n tilanteessa ei ole järkevää hakea lähihuoltajuutta. Ei ole mitään perusteita vielä. Tärkeämpää on panostaa siihen mihin voi vaikuttaa, siis lapsiin.
En usko, että persoonallisuushäiriön vuoksi saa huoltajuuden muutosta. Tai minkään muunkaan diagnoosin itsessään. Siihen ei kannata vedota, koska se kuulostaa katkeralta exältä. Sen sijaan kyseisen vaivan aiheuttamien oireiden perusteella voi hyvinkin olla mahdollista vaihtaa lasten huoltosysteemejä. Älä siis sano, että exällä on persoonallisuushäiriö, vaan kerro miten hän käyttäytyy. Jätä diagnoosin tekeminen muille. Ja parempihan se on, ettei mitään luonnevikaa huomata, vaan ajatellaan, että hän on vain sellainen. Siis sinun kannaltasi.
Toisaalta, jos jo nyt tapaat lapsiasi puolet ajasta, niin miten kuvittelet parannusta vielä voivan tapahtua?
Toiveenani olisi, että lapset voisivat olla suurimman osan ajastani turvallisessa ja rauhallisessa kodissa. Äitiään voisivat tavata toki jatkossakin, esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Asumme samalla paikkakunnalla, joten exä voisi muutenkin hakea lapsen välillä ulos leikkimään tms, jos ikävä jommin kummin päin yllättää. (Tosin exä ei halua, että lapset soittelevat hänelle silloin, kun hänellä on lapsista "vapaata".) Exäni kyky kasvattaa lapsia arjessa on kuitenkin hyvin heikko, ja siksi toivon muutosta. Lapseni ovat alkaneet oireilla ja kärsiä olosuhteista. Tarhalaisella on pelkotiloja sekä syömishäiriö, koululainen käsittelee agressioitaan terapeutilla.
Asiat paranevat aina, kun lapsen ovat poissa äidin luota pidemmän pätkän. Esimerkiksi pari kk sitten olivat lomien takia 3 viikkoa putkeen meidän luona. Oli ihanaa nähdä taas hymyileviä, onnellisia, hyvin syöviä lapsia! Tapasin lapsia jälleen viikkoa myöyhemmin, ja näky oli surullinen. En pysty seuraamaan tilannetta vierestä.
Kärsiikö skitsofreniasta tai jostain pakko-oireesta tai oliko se narsismi. Samanlaisesta perhetilanteesta menee ketjuja kirjoittajana uusikko ja toisaalla, ettei uusikko halua ex-mieheltään elatusmaksuja eikä sallisi uudenkaan puolisonsa maksavan elatusmaksuja lasten äidille kun äiti nyt on mikä on. Tässä kirjoitustapa samaa, vain lähestymistapa on muuttunut.
Nyt meni multa ohi.(?)
Täytyy siis kaivaa muita tekstejä, jos on samanlaisia tilanteita. Ja varmastihan niitä löytyy, Suomi pullollaan, valitettavasti, pahempia tai lievempiä, mutta ikäviä juttuja. En nyt tosin tiedä miten tähän liittyy se, ettei uusikko halua ex-mieheltään elareita tms(?)
Jotenkin nyt paistaa läpi että sinulla on halu hallita exäsi. Sinua harmittaa tämä tasa-vertainen tilanne ja haluaisit päästä niskan päälle määrittelemään milloin ja miten lapsi on äidin kanssa. Mitä jos vähän relaisit ja antaisit olla?
Totta on se, että haluaisin muuttaa exän käytöstä. Hallitsemiseksikin sitä voidaan sanoa. Siinä olet oikeassa. Minulla ei kuitenkaan olisi mitään syytä haluta sellaista, mikäli exäni olisi terve ja tasapainoinen ihminen, josta ei olisi mitään haittaa lapsille, vaan päinvastoin. Eli haluan päättää lasten menemisistä vain siksi, että en usko exän siihen kykenevän lasten etua ajatellen. Ei minulla ole muuten missään nimessä halua exää rajoittaa saatika hallita. Olen lasten toinen huoltaja, ja velvollisuuteni on pohtia lasten etua.
Paras tilanne olisi, jos lapsen voisivat olla hyvinvoivia molemmissa kodeissa, ja saisivat olla koska tahansa kumman tahansa luona. Mutta päästäisitkö itse lapsesi rauhallisin mielin epävakaan ihmisen luokse? Ja sitten "relaisit"? En usko, että kukaan huolehtiva vanhempi onnistuu sellaisessa. Lapset saavat kuulla aivan liikaa solvauksia äidiltään ja muuta vastaavaa.
En nähtävästi nyt muuta voi, kuin antaa olla. Tai sitten alan tekemään "salapoliisin työtä", kuten täällä vieraillut toinen isä, eli kerään todisteita siitä, miksi lapsilla on äidin luona huonot oltavat. Sitten oikeuteen. Tuo tie on kuitenkin pitkä ja vaikea, enkä tiedä onko sekään lasten etu. Varmasti moni jättää sen tekemättä tällaisessa tilanteessa. Itse en siihen ryhdy ainakaan vielä.
Nyt on kuitenkin hyvä viikko, kun lasten äidillä on uusi mies kyläilemässä. Silloin tuossakin kodissa elämä on rauhallista. Toivotaan että tilanne jatkuu.
Niin, keskity siihen mihin voit vaikuttaa - siis omaan käytökseen ja lapsiin. Exän käytökseen sinulla ei ole vaikutusvaltaa eikä ole tässä vaiheessa realistisia mahdollisuuksia esim rajoittaa äidin ja lasten yhdessäoloa..
Minä ymmärrän alkuperäisen tilanteen hyvin jos hän kertoo asiat totuudenmukaisesti. Minä olen aivan vastaavassa tilanteessa jossa kylläkin isä tapaa paljon lastaan ja on mieleltää kaikkea muuta kuin terve. Täällä käsketään pyrkiä tukemaan lapsia.Onko terveemmän vanhemman tehtävä korjailla kokoajan ja tukea lapsia niiltä sekopää exiltä jotka manipuloi lapsia kaiken aikaa ja yrittää tehdä exän elämän mahdollisimman vaikeaksi.Lasten suojelu ontuu pahasti tänäpäivänä. Toki lapselle on tärkeä kumpikin vanhempi mutta jos vanhemmat ei pysty tukemaan normaalia lapsen kehitystä myös henkisellä puolella vaan tekee siitä sairaan niin kyllä siihenkin olisi puututtava. Ei se että on isä tai äiti vielä tarkoita että on aikuinen.
jatkan vielä että lastensuojelu on tosiaan retuperällä.Asioihin puututaan vasta sitten kun lapsi rupeaa oireilemaan kun pitäisi tehdä ennalta ehkäisevää työtä.Minua suututtaa se että näissä keskusteluissa tulee aina esiin se kuinka olaan muka mustiksia exälle ja plaap.plaap... Täälläkin kirjoitetaan kuinka nauretaan jos kerrotaan exän sairas luonne.Se kertoo juuri siitä kuinka me asioita ajattelemme.Eihän nyt kellään ole oikeutta ajatella lapsen parasta,eihän.
No, tuskin se ex-puoliso nyt ole kovin luotettava taho arvioimaan toisen vanhemmuutta. Sehän menisi täysin mahdottomuuksiin jos ex-puolisot saisivat päättää onko toinen kykeneväinen vanhemmaksi. Riittäisi että sanoisi että exä on narsku ja sitten lapset pois? Entä jos kumpikin sanoo että toinen on hullu, lapset lastenkotiin?
Asia tietysti pitää tutkia perinpohjin.Mutta kyllä näitä ei täysillä puhaltavia riittää. Tässä juuri lastensuojelun puutteet.
Ainahan voi hakea lähihuoltajuutta/valvottuja tapaamisia jolloin asiaa tutkitaan. Mutta silloin pitää kyllä olla jotain konkreettista näyttöä että lapset ovat vaarassa. Ei siinä riitä höpinät jostain narsismista.
lapset voi olla vaarassa ruumillisesti mutta ei yhtään vähäisempänä henkinen pahoinpitely ja siihen ei tänäpäivänä puututa tarpeeksi ajoissa.Kyllä faktat voi tuoda esiin ilman että tarvii leimautua mustikseksi tai joutua naurunalaiseksi. Toki tuossa näytössä on vaikeutta mutta mutta tänä päivänä pitäisi lapsen hyvinvointiin puuttua myös henkisellä tasolla kotioloissa.
No, jos menee väittämään että exä on narsisti tekee tietysti itseään naurunalaiseksi. Mutta jos voi tuoda esiin konkreettisesti millä tavalla exä kohtelee lapsia huonosti (ja siitä on näyttöä) niin tilanne on eri. Mutta huostaanottoon/lähihuoltajuuden vaihtoon tarvitaan hyvin rankat perusteet ja näytöt. Sen takia usein on ainoa mitä voi tehdä on tukea lapsia.
viimeinen sana
Ensiksi sinulla ei ole valtuuksia saati oikeuksia nimitellä ketään narsistiseksi jos asiasta ei ole prykologin tai psykiatrin virallista lausuntoa. Veikkaampa ettei niitä papereita ja pätevyyttä sinulla ole. Jos ole lukenut jostain ja kuullut narisitin olevan miehesi piirteisiin sopiva asialle ei tule antaa painoarvoa koska piirtee sopivat kaikkiin ihmisiin. Ensinnäkin teet itsestäsi narrin antaen huonon kuvan todellisena sovittelija huoltajuusasiassa. Tapasi on selkeästi ylimielinen joka on hyvin tyypillistä aina äidille. Toimit ns. päättäjänä vaikka sinulla ei siihen todellisuudessa ole edellytyksiä. Jos puolisosi päättää toimia asiassa omavaltaisesti olet heikoilla. Sinuna suhtautuisin asiaan vakavasti tasaarvonmukaisesti ajatellen lasten etuja. Lapsilla tulee olla isä ja äiti lähellä kun sitä tarvitaan. Luot lapsille omalla toiminnallasi lisää ahdistusta, jolla ajat lapset pois luotasi.
Nyt meni veikkauksesi tyystin pieleen. Ensinnäkin minä olen isä, narsisti on äiti. Ja hän kävi pari vuotta sitten terapiassa, jossa persoonallisuushäiriö todettiin. Tosin itse hän on tietysti sitä mieltä, että se oli vain "paskaa" ja lopetti terapian.
Lapsille en ole puhunut koskaan mitään pahaa heidän äidistään, tai muistakaan aikuisten asioista, joten en lisää lasten ahdistusta millään muotoa. Yritän taata heille huolettoman ja turvallisen arjen aina kun se on mahdollista.
Rauhoitu! Tuollainen riehuminen keskustelupalstoilla ei auta sinua yhtään, päinvastoin olet entistä hermostuneempi. Ajattele lapsiasi!
terv. [email protected]
kerta vastaus kaikkeen miksi ihmeessä kirjoittelet palstoille. Mihin oikein pyrit?
Sitähän minäkin, notta kuperkeikan teki Harri.H.
Kun liian kauan pyörii samassa ympyrässä, asiat saavat suunnattomat mittasuhteet, kuten "maikkeen" kirjoituksesta huomasimme. Hän ei näe enää kovinkaan kauas, kun ajatus pyörii vain yhden asian kimpussa ja sitten alkaa yleistäminen ja hälle pukkasi järjetön naisviha exän takia.
Tsemppiä sinulle aloittaja, toivottavasti saat lasten elämän kuntoon. Narsismi ei todellakaan ole vain miesten etuoikeus, moni nainen on sitä myös. Narsistiäidin hoivassa elänyt lapsi ei saa todellakaan parhainta mahdollista alkua elämälleen, koska narsisti ei välitä lapsen itsetunnon kehityksestä ja vähättelee lapsen saavutuksia, syystä että narsistin pitää olla itse ykkönen. Kaunein, paras, rakastetuin, arvostetuin, erinomaisin...
Moni narsistiäidin kasvattama lapsi pääsee tervehtymään vasta aikuisena kun lähtee äitinsä vaikutuspiiristä pois, eli maantieteellisesti mahdollisimman kauas. Osa ei koskaan pääselähtemään, koska he ovat omasta mielestään liian mitättömiä lähteäkseen ja jättääkseen sen, joka tarvitsee jatkuvaa palvontaa.
Oletko kuullut, että joskus on hyvä huojentaa mieltään kun on oikein mieli raskaana ja tämä palsta toimii erinomaisesti siinä tarkoituksessa.
mieli raskaana. En ole moista kuullut.. Olepas nyt sitten mieli raskaana ihan rauhassa vaan. :)
Mieli raskaana tai vituttaa muuten vaan, mitä sillä on väliä. Tänne saa kirjoittaa yh-asiasta kuin yh-asiasta ja vaikkei olisi mitään tarkoitusta sillä että kirjoittaa.
Mikä sinun tarkoituksesi on?
Vittuile rauhassa kirjoittajille, sehän on sinun tarkoituksesi.