Hei, onko ketään vanhan isyyslain aikaan syntynyttä (ennen vuotta 1975), jonka isä ei eläessään ollut tunnustusta tehnyt ja on siis sittemmin kuollut. Onko oikeudessa voitettua juttua asiasta tai harkintaa lähteä viemään asiaa eteenpäin? Etsin kiperästi samassa tilanteesa olevia.
Isyys tunnustamatta
ja isä kuollut
4510797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Sinun tapaukseesi sopii hyvin viimeisin KKO:n ratkaisu ja hyvin perusteltu KKO:2003:107. Saat sen sivulta www.finlex.fi
Ennen vuotta 1976 syntyneille ei voida isyyttä vahvistaa, mutta on asianajaja joka on saanut jotekin ihmeellisellä tavalla hoidettua isyyden vahvistamisen kuolleelle lapsettomalle leskimiehelle. On ollut kyse vain rahasta, eikä vainaja ole edes ko. yli 50-vuotiaan biologinen isä. - Tuomioistuimet ovat vain kylmästi harkinneet, että tämä kuollut (oli 75 v.kuollessaan) on siittänyt ko. isyyden vahvistusta hakeneen.
Peräsin jokiaika sitten tuota juttua ja ilmeni, että KKO ei ollut antanut valituslupaa tuon vainajan oikeudenomistajalle ja syyksi epäilivät, että KKO:n väliaikainen oikeussihteeri oli esitellyt jutun perintöriitana, kun kyseessä oli ollut muutoksenhaku "Isyyden vahvistaminen".
Yhdelle alaikäiselle on tulkiten (vahva näyttö ollut) KKO myöntänyt isyyden miehen kuoleman jälkeen. Äiti todistanut makaamisen.
Isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 mom mukaan kannetta ei kuitenkaan voi nostaa, jos mies on kuollut. Saman kertoo isyyslain 5 luku 37 pykälä.
Nyt on sitten tähän KKO:n päätökseen saatu vihdoin muutosta. Helsingin hovioikeus on tuomiossaan S09/528, annettu 7.12.2009, että isyyden vahvistaminen on mahdollista, vaikka kannetta ei olisi nostettu vuosina 1976-1981. Asiassa oli erityisen merkityksellistä se, että kantaja ei useista selvitysyrityksistä huolimatta saanut kanneaikana eikä myöhemminkään selville biologisen isänsä nimeä tai muitakaan selvittämiselle olennaisia tietoja. Äiti salasi biologisen isän tiedot.
Asiassa on sovellettu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua Phinikaridou v. Kypros. Vaikka kanneajat isyysasioissa ovat sinänsä perusteltuja, on vaikea hyväksyä joustamattomia ja poikkeuksettomia kannemääräaikoja, joissa ei oteta huomioon lapsen tietoisuutta tai tietämättömyyttä olosuhteista, jotka liittyvät isän henkilöllisyyteen.
Jos haluat lisätietoja, ota yhteyttä.
Puh-veli mihin ottaisin yhteyttä ?
Päätös ei todennäköinen ole vielä lainvoimainen, koska ei näy filexsissä.
Tiedän tuosta "harkittu" nimimerkin kirjoittamasta tapauksesta. Isyyden vahvistamiseen liittyy erikoislatuinen rikoksella hankittu isyys perintöjen saamiseksi lapsettoman leskimiehen jälkeen. Ei ole kirjoissa mitään rintaperillisestä, eikä tunnustusta aviottomasta lapsesta. Kyseessä on 1945 kihlautuneen ja avioliittoon vihityn avioparin aviolapsi, joka on syntynyt 1946 eli tänään 63-vuotias. Vaihtoi 83 vuotiaan isänsä 53 vuoden jälkeen kuolleeseen mieheen, koska tällä kuolleella oli enemmän omaisuutta kuin omalla isällä. On rikollinen teko, että avioisän isyys kumotaan isää kuulematta, kumotaan KäO:n pöytäkirjalla kumoamista hakeneen lausuman mukaan. "On sanonut etten ole isä". DNA-tutkimuskin oli tehty, mutta kuka oli ollut tukittavana vai auttoiko silloisen kansanterveyslaitoksen tukija lausuman "poissuljenta". Hautoja pitäisi avata, mutta poliisi ei lähde tutkimaan.
Kun avioisyys oli poissuljettu, niin haettiin samaisesta KäO:ta isyyden vahvistaminen tuttavan ja entisen naisystävän todistamisella. Vainajan sisarista Helsingin hovioikeus teetti DNA-tutkimuksen verraten tähän isyyden vahvistuttajaan. Tulo oli neutraali 83 %, joka ei todista edes todennäköiseksi isyyttä vainajaan. Hovioikeus vahvisti kuitenkin, että vainaja on siittänyt isyys kanteen nostaneen miehen. Miehen äiti oli kuollut yli 20 vuotta aiemmin ja isäksi haettava oli kuollut kaksi vuotta aiemmin. Asianosaisia ei voitu kuulla, joka on lainvastaista. Tunnustus olisi tullut olla tässä tapauksessa, ennen kuin isyys vahvistetaan ja voi päästä rintaperilliseksi. Asiaa on viety oikeusmurhasalaliittona ja oikeudenkäynti on ollut rikoksen tekovälineenä tuossa tapauksessa "Onhan yksi tapaus".
Kuolinpesään on jouduttu hakemaan pesänselvittäjä/ -jakaja, joka sattui olemaan "Se mies ei selvitä mitään se sotkee" ! Sotkemista on kestänyt 1998 lähtien ja jatkuu kaiketi. Perintökaaren mukaan pesänselvitys on suoritettava nopeasti.
Vainajan isäkseen saaneen asianajaja on puijannut päämiestään tekemällä temppuja tai jättämällä mm. lakiosavaatimuksen teon huomioimatta ajallaan ja tämä päämies "pesänryöstäjä" on luottanut asiamieheensä. Näin on viivytetty pesänjakoa ja järjestetty toista kymmentä oikeudenkäyntiä, joissa kaikissa on hyväksytty tämän patologisen valehtelija-asianajajan vaatimukset.
Pesään pääsi ulkopuoliset, kun yhdelle pesän osakkaalle oli testamentissa yleistestamentin lisäksi erityistestamenttisaanto ja tämä aiheutti riidan poikasen perillisten kesken. Nyt huomioikaa, että vainaja jätti testamentilla omaisuutensa sisaruksilleen tai heidän jälkeläisilleen. Tämä todistaa jo, että rintaperillistä ei ollut. Vainajan vakuutuskorvaukset oli myös määrätty saajana omaiset. Kaikki sisarukset ja tuttavat tiesivät ettei edesmenneellä ollut lasta. Lapsi tehtiin sanonnan mukaan "Pekka varmaan ilahtuisi ja ryyppääminenkin vähenisi, jos sillä olisi poika" !?
Perinnönjako on kiinni lakiosavaatimuksen myöhään esittämisestä ja esittämättä jättämisestä lain edellyttämällä tavalla. Asia on ollut vuoden hovioikeudessa ja nyt on kolmas esittelijä asiaa tutkimassa.
Tapaus on ainutkertainen Suomen oikeuslaitoksen historiassa ja varmaan jääkin ainoaksi.
Kysyjä peräsi tapausta jos isä on kuollut. HHO:den 7.12.2009 antamassa päätöksessä isä oli elossa ja DNA on saatu silloin verestä tehtynä. Mutta oliko äiti elossa, joka olisi voinut todistaa makaamisen. Ilman äidin lausumaa päätös on virheellinen.
Suomen oikeuslaitoksen tuntien ei varmasti jää ainoaksi. Sen verran kieroa porukkaa ovat nuo lakimiehet.
Jos olet syntynyt ennen 1.10.1976 ja äitisi on syntyessäsi ollut naimaton eikä ole ollut kihloissa isäsi kanssa, ei ole mahdollista saada isyyttä vahvistettua millään keinolla.
Kahdessa tapauksessa kuitenkin isyyden vahvistaminen on mehdoliista.
1) Jos biologinen isäsi oli kihloissa äitisi kanssa, kun synnyit, voit nostaa ns. kihlalapsikanteen, jonka perusteella isyys voidaan vahvistaa. Pitävän näytön saaminen kihlauksesta voi olla vaikeaa.
2) Jos äitisi oli avioliitossa jonkun muun miehen kuin biologisen isäsi kanssa syntyessäsi ja sen jälkeenkin niin kauan, että avioliitto on kestänyt ainakin 1.10.1981 saakka, voit nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi, koska isyyskanteen nostamisen on estänyt se, että olet luullut äitisi aviomiestä isäksesi (virallinen isyys on ollut toinen kuin se biologisesti on).
Oikeusvarmuusnäkökohdat myös näytettävä toteen sen toisen miehen sekä oletetun isäehdokkaan osalta.
Makaamisnäyttö ja verinäytteet DNA:ta varten ja äidin suostumus isän vaihtamiseksi perintöoikeutta ajatellen.
Isyyslaki ei tunne isän vaihtamista, jos tieto tulee biologisesta isästä vuoden 1981 jälkeen ja on syntynyt ennen 1.10.1976. Riippuen tuomioistuimesta isyys voidaan kuulema tulkita ja jopa harkita (vert. harkittu murha).
kiitos vastauksestasi. Tapauksessani kuitenkaan äitini ei ollut kihloissa isäni kanssa eikä myöskään naimisissa kenenkään muunkaan kanssa. Jännä juttu asiassa on se, että sekä isäni että hänen perheensä pitivät minua kuin omanaan, eli vierailin lomani heidän luonaan sekä pidin säännöllisesti yheyttä muulloinkin. Kun sitten isäni kuoli ja tuli puhe perintöasioista koko perhe kyseli miksi haluaisin vahvistuksen tehdä, sillä kaikkihan he tietävät että olen isäni lapsi. Yhteydenpito perheeseen jatkuu edelleen. Haluavat että kuulun perheeseen, kunhan en vaadi perintöä. Lisäksi koko isäni suku tietää kuka olen eli sukulaisuussuhteet ym. ovat kuin normaalissakin perheessä. Eli näyttöä ei ainakaan puutu. On se vaan väärin jos ei näin selkeitäkään tapauksia pysty vahvistamaan. Itse maksan vanhempieni aiheuttamat sotkut.
>>Eli näyttöä ei ainakaan puutu. On se vaan väärin jos ei näin selkeitäkään tapauksia pysty vahvistamaan.>>
Kyse ei ole näytöstä. Tilanne muuttui, kun nykyinen isyyslaki tuli voimaan 1.10.1976. Aiemman lain mukaan ketään miestä ei voinut "pakottaa" vastoin tahtoaan isäksi. Ainoa tapa jolla silloin tultiin avioliiton ulkopuolella virallisesti isäksi, oli että mies tunnusti isyytensä. Näin on useimmissa maailman maista nykyäänkin.
Nykyisen isyyslain mukaan isyys voidaan vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä ja tämä koski myös jo ennen lain voimaantuloa syntyneitä lapsia (sinuakin). Koska lakia säädettäessä ei pidety hyvänä, että kovin vanhojakin isyysjuttuja voisi viedä käräjille loputtomiin, lainsäätäjä halusi, että ennen lain voimaantuloa syntyneiden isyyskanteet pitää nostaa viiden vuoden siirtymäajan kuluessa, muuten puhevalta on menetetty.
Siirtymäaika meni umpeen 1.10.1981. Siihen saakka sinunkin isyytesi olisi voitu tuomioistuimessa vahvistaa, mutta nyt on jo myöhäistä.
Olen aikoinani selvittänyt tätä asiaa, kun velipuoleni isä kuoli. Äitini ei ollut aikoinaan halunnut käräjöidän lapselleen isää ja jätti isyysasian hoitamatta. Isä maksoi kylläkin elatusmaksua, josta on olemassa merkinnät sosiaalihuollon kirjoissa, mutta se ei ole riittävä todiste (!!) isyydestä. Kun yritin veljeni puolesta asiaa hoitaa, törmäsin juuri tuohon muuttuneeseen lakiin ja viiden vuoden siirtymäaikaan, joka oli auttamattomasti ohi. Kun sanoin, että miksei asiaa tiedotettu paremmin, sosiaalihuollolla on varmasti ollut mahdollisuus selvittää "isättömät" lapset ja tiedottaa heille asiasta, sehän olisi ollut suorastaan heidän velvollisuutensa, tuumasi Pielaveden kunnan silloinen sosiaalijohtaja, että jokaisen Suomen kansalaisen tulee tuntea laki ja siitä lähdetään aina, että kansalaiset tuntevat lainsäädännön. Heh heh, näin ne tietämättömien ihmisten avuksi palkatut virkamiehet toimivat.
Epäilen, että et mahda asialle mitään. Toivottavasti sinua kuitenkin edes vähän lohduttaa tieto siitä, ettet ole ainoa.
On se monimutkaista tuo lakikin. Löysin muutaman ennakkotapauksen netistä, joissa käsiteltiin samaa asiaa. "Isättömät" lapset olivat jutun voittaneet. Silti haluan kuulla juttuja oikeasta elämästä, en pelkästään ennakkopäätöksiä. Yhdessä tapauksesa oli vedottu syrjintään, joka siis on ristiriidassa tähän säädettyyn isyyslakiin. Jotta olisin voinut nostaa isääni vastaan kanteen siirtymäaikana olisi minun täytynyt se ymmärtää tehdä viimeistään 7-vuotiaana. Edelleenkin mielestäni myös vanhemmat jutut tulisi hoitaa tapauskohtaisesti. Mutta mielipiteillähän ei oikeudessa juurikaan väliä ole? Eikä sillä mikä oikeasti on oikein. Siirtymäajan kuluessa olisi varmaan äitinikin ymmärtänyt laittaa kanteen vireille, jos olisi tästä siirtymäajasta tiennyt. Kenen tehtävä siitä olisi ollut ilmoittaa? Vai pitääkö jokaisen kansalaisen tuntea Suomen laki niin läpikotaisin, että tämänkin piti olla itsestäänselvyys?
Aion kuitenkin jatkaa taistelua ja ottaa selville kaiken mahdollisen tästä asiasta. Jokuhan minutkin on tähän maailmaan siittänyt, eipä tietääkseni pelkästään äiti siihen yksin pysty. Ymmärrän hyvin, että vaikeasti selvitettäviäkin asioita on ja niitä on tässä siirtymäajassa ajateltu, mutta että päivänselvät tapauksetkin jätetään sikseen. Ja jos eivät vanhemmat ole kyenneet syystä tai toisesta asiaa hoitamaan, tulisi siihen lapsella olla oikeus. Syrjintää todellakin.
Kun äitisi tietää kuka on ollut sinun alkuunpanija, niin eikö se riitä. Jos olet hakemassa perintöoikeutta, niin hiuksesi kerkiävät harmaantua ja siittenkin jää asia äitisi antaman tiedon varaan.
Onko sinulla ollut sitä kasvatusisää vai jäitkö peräti isättömäksi?
Minunkin mielestäni olisi oikein, että isäsi voisit saada virallisestikin isäksi, mutta korkeimman oikeuden uusin ennakkopäätös on asiassa yksiselitteinen. Siirtymäaika ei ollut edes perustuslain eikä ihmisoikeussopimusten vastainen.
KKO 2003:107
"Ennen isyyslain voimaantuloa syntynyt A oli nostanut isyyden vahvistamista koskevan kanteen sen jälkeen, kun isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetty viiden vuoden määräaika oli kulunut ja mies oli kuollut. Mainitun säännöksen soveltaminen ei ollut ristiriidassa perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjinnän kiellon kanssa."
Kerro mistä löytyy lakipykälä, että jos toinen mies kuin äitini kanssa naimisissa oleva on ollut isäni, puoltaisi isyyttä.
Kerro myös miten perustelen kun ei ole isä puhumassa ja tuskin äiti edes hyväksyy moista isyyden vaivistamista.
Olen käynyt isyyslakia läpi, mutta en ole saanut selville, miten isyyskanteen voisin nostaa. Meitä on muuten paljon samassa jamassa olevis.
Asian tiimoilta ei löydy mitään sitä tukevaa pykälää.
Jos lapsi on syntynyt avioliitossa ja isyys myöhemmin todetaan vääräksi, voidaan aviomiehen isyys kumota ja oikea biologinen isyys vahvistaa perustuen korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen vuodelta 1993. Näin vaikka biologinen isä olisi jo kuollutkin.
KKO 1993:58
"A oli syntynyt aviolapsena ennen isyyslain voimaantuloa. Lain voimaantulon jälkeen vahvistettiin, ettei A:n äidin silloinen aviomies ollut A:n isä. A:n isyyden vahvistamista koskeva kanne tutkittiin, vaikka se oli nostettu myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta ja mies oli kuollut."
Kasvatusisä on ollut olemassa ja muutenkin asiat suhteellisen kohdallaan. Kiitos vaan kehoituksestasi, mutta niinhän se on että sen mitä todella haluaa, sen myös saa. Aion olla sinnikäs ja todellakin haalia puolelleni niin paljon taustatukea ja varmuutta että selvitän asian vielä perinpohjaisesti. Ainoa perintöni isältäni on sinnikkyyteni. Minua ei ole saatettu maailmaan vahingossa ja katson oikeudekseni olla tasavertainen muiden lasten kanssa tässä perintöasiassakin. Antaa vaan hiusten harmaantua, mutta vaikka painiskelisin asian kanssa loppuikäni, en jätä tätä tähän. Enemmän jäisi harmittamaan se, etten ole yrittänyt, kuin se että en saa tahtoani läpi. Ehkäpä laissa ei vielä tänä päivänä löydy kohtaa, jolla saan asian läpi, mutta jonain päivänä voi löytyä. Olen jo tarpeeksi pitkään hautonut asiaa kiven alla ja nyt se on valmis päivänvaloon. Tiedän, että samassa tilanteessa olevia on muitakin, joten jonain päivänä vielä kaikki isättömät saavat isän, virallisesti.
Oletko ajatellut asiaa tarkemmin, riittäisikö itsellesi pelkkä äitisi tieto? Minun tapauksessani tästä tietää moni muukin kuin äitini, jopa isäni perhe ja sukulaiset. Mutta kyse ei nyt olekaan pelkästä tiedosta, vaan oikeudesta.
Mainitsemasi KKO:n tulkittu ratkaisu on yksittäinen tapaus ja jokainen isyyden vahvistamisasia on tapauksena omansa ja tulee ratkaista lain mukaan ja huomioida onko kyseessä lapsi vai jo yli keski-iän ylittänyt pesänryöstäjä.
Hyvä että selvitit ettei lakipykälää löydy isyyden vahvistamiselle - ei vaikka olisi ne kaksi isää ja vaikka molemmat olisivat haudassa.
Olisin halunnut kyllä olla jonkin toisen siittämä kuin isäni. Kuri oli kova. Rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta vaadittiin. En juuri koskaan pystynyt puhumaan isäni kanssa. Olen kopio isästäni ja siksi vaihtaisin perimääni heti jos voisin.
En ole käynyt isäni haudalla sen jälkeen kun hänet nurmen alle laitettiin. Onneksi olen sinut ongelmani kanssa ja kymmeniä vuosia olen kouluttautunut ihmisenä olemisen vaikealla tiellä.
Hyvä kuri, oikeudenmukaisuus ja rehellisyyshän ovat ihan hyviä asioita kaikki. Perimää ei voi vaihtaa, eikä katkeruudessakaan kannata elää. Sanontahan kuuluu: "Älä anna auringon laskea vihasi ylle". Jos ei nukkumaan kannata vihaisena mennä, niin ei myöskään elää elämäänsä vihaten.
Elämästä löytyy paljon hyvääkin. Onnea elämäntiellesi.
Perimä voisi olla toisenlainen, jos olisi ollut toisenlainen isä. Täydellisyys ihmisenä tuntuu rasittavan joskus liikaa.
Isyyskanne on nostettava isäksi epäillyn kuolemasta vuoden sisällä hänen oikeudenomistajilleen, perillisilleen tai rintaperillisilleen, mitä he nyt sitten ovatkin.
Jos aikaa isäsi kuolemasta on yli vuosi, niin älä hakkaa päätäsi kallioon. Olet myöhässä kanteen nostamisessakin - olet myösässä isyyden vahvistamisessakin - se aika kanteen nostamiselle isyyden vahvistamiseksi oli viimeistään 1.10.1981
Juuri tuollaiset viestit eivät saa minua lopettamaan taisteluani. Ehkäpä sinun mielestäsi hakkaan päätäni kallioon, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen tässäkään tapauksessa. Aina löytyy keinoja.
Vuoden määräajasta ei muuten ole ollut mainintaa missään, mutta oli tai ei, se ei minua enää lannista.
Annahan puhelinnumerosi tai sähköpostiosoitteesi, niin keskustelen mielelläni asiastasi, sillä sinnikkyyttä vaativia nämä "oikeusmurhat" ovat ja useimmiten jäävät selvittämättä.
Luehan isyyslain 5 luku isyyden kumoaminen 35 ja 36 §:lä.
Ehkä tapauksessasi olisi ensin kumottava isyys ja sitten vahvistettava isyys.
Minulle voit laittaa kommentteja osoitteeseen
[email protected]
minä syntynyt -69. isä kuoli maaliskuussa 2004. maksanut aikanaan elatusmaksut. isyys vahvistamatta. isä haudattiin viikko sitten. nyt kuulin / näin ettei virkatodistuksiissa ole minua lapsena eikä omassani häntä isänä. eli jäin perinnöttä??? dna-testi voitaisiin kuulemma tehdä vainajan (isä) sisaruksista, vähintään kaksi tarvitaan minun ja äitini. 250 € kappale. mutta saako niillä oikeudessa isyyden vahvistettua???
en pidä itseäni pesänryöstäjänä! isä ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut muita lapsia (tai virallisesti siis ei yhtäkään lasta) pesän varanto huomattava! lisäksi haluan virallisen isän. kenenkään on turha tulla minulle muuta sönköttämään! MITÄ TEEN?????????????????????
... tehdä asialle yhtään mitään. Ainoa mahdollisuus, jolla olisit voinut tulla virallisesti isäsi lapseksi, olisi ollut se, että isäsi olisi tunnustanut sinut ennen kuolemaasi. Nyt sekään ei enää ole mahdollista.
Lue korkeimman oikeuden vastaava ennakkopäätös (KKO 2003:107)
Otayhteys, niin keskustellaan - tiedän asiasta aika paljon
[email protected]
Otapa yhteyttä -> [email protected], niin kerätään samassa jamassa olevaa porukkaa kasaan ja ryhdytään taistoon!
Meitä hiljaiseksi vaiennettuja on paljon. Minä olen aina tiennyt isäni, hän on maksanut elatusmaksut "könttämaksuna" aikoinaan ja maksanut myös koulutukseni. Kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini, isäni katkaisi yhteydenpidon. Olen luullut olevani tunnustettu, mutta minulle vannotettiin jo lapsena, etten saa kertoa kuka on isäni. Niinpä en ole ymmärtänyt perätä oikeuksiani silloin kun isyyslain muutos tehtiin ja kun minulla olisi ollut oikeus vaatia tunnustamista. Tuolloin asuin isäni ja hänen perheensä kanssa samalla paikkakunnalla, mutta emme pitäneet yhteyttä. Isä tuinnusti tienneensä, että minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus vaatia oikeuksiani ja ehkä juuri sen vuoksi hän oli hiljaa. Kun isäni muutamia vuosia sitten sairastui vakavasti, hän etsi minut ja otti minuun yhteyttä. Vasta sairastumisensa jälkeen hän oli kertonut sisarpuolilleni minusta, vaikka myös hänen vaimonsa oli kaiken aikaa ollut olemassaolostani tietoinen.
Kukaan teistä ei puhu siitä, miltä tuntuu kun kymmenien vuosien jälkeen "väännetää puukkoa haavassa". Asia, joka on ollut häpeä koko olemassaolon ajan, ja jonka jotenkin on saanut lokeroitua, kaivetaan esiin.
Toki isän yhteydenotto tuntui hyvältä, mutta aiheutti todellisen tunteiden mylläkän ja palautti häpeän ja mitättömyyden tunteen,jotka jo olivat jotenkin hallinnassa. Jostakin syystä nyt sitten välähti mieleeni, että papereissa, joissa "kilohintani" oli aikoinaan sovittu, ei ollut sanaa isä. Kun aloin asiaa kaivella, karmea totuus ja todellinen häpeäni paljastui - minulla ei olekaan isää.
Edelleen hän sanoo olevansa isäni muttei suostu minua tunnustamaan. Sisarpuoleni, jotka nyt olen tavannut, ihmettelevät, miksi näin vanhana haluaisin isyyden tunnustamista kun kuitenkin tiedän kuka isäni on. Olen sanonut, etten halua mitään muuta kuin sen, että hän tunnustaa minut virallisesti ( en ole vaatimassa perintöä), mutta sitä oikeutta minulle ei suoda eikä muka ymmärretä, miksi sitä haluan. Toki tunnustaminen ei lähentäisi minua isäni sukuun - siihen minua ei haluta, mutta antaisi se minulle, lapsilleni ja lastenlapsilleni ihmisarvon ja edes jonkinlaiset viralliset juuret. Uskon, että kysymys on vaimon ja isäni välisisä asioista ja siitä, että nimenomaan vaimo ja sisarpuoleni pelkäävät menettävänsä heille niin rakasta omaisuuttaan. Uskon myös, että heille olisi häpeä jos olemassaoloni tulisi julkisuuteen.
Ei tunnu hyvältä, mutta kun en ole ihmisarvoinen muiden silmissä, niin minkäs voin! Toki haluaisin oikeuteni, mutta olen menettänyt toivoni. Toivon kuitenkin teille kanssasisarilleni ja -veljilleni voimia jatkaa oikeutettua taistelua!
Ota yhteys [email protected]
Olen syntynyt avioliiton ulkopuolella.Isäni ei ole tunustanut isyyttään.Saatuani tietää sisaristani isäni puolelta sisareni lupautui DNA-testiin.Saatujen tulosten perusteella meillä on sama isä 97 prosentin varmuudella.Tämän perusteella yritin saada väestörekistietoihini tiedon Isästäni.Tämä ei suomen lakien mukaan ole mahdollista.Pidän tätä perus-ja ihmisoikeuksien luokkauksena.Otin yhteyttä kansanedustajaan ja lähetin hänelle sähköpostia jossa pyysin häntä mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan epäkohdan poistamiseksi.Koska katson tämän olevan jonkinlaisen mahdollisuuden asin saamiseksi oikeudenmukaiseksi.Olen keskustellut muutamien lainoppineiden kanssa ja he ovat myös sitä mieltä että kyseisessä laissa on paha epäkohta.Älkäämme luovuttako mahdollisuutemme eivä ole menneet onhan meillä oikeus valittaa EU-tuomioistuimeenkin jos asi ei muuten korjaannu. l
Hei,
Olisin kiinnostunut tapauksestasi, koska olen itsekin samassa tilanteessa. Tosin isä on vielä elossa samoin kuin äitikin, mutta nyt lastenvalvojan kautta isyyttä selvitettäessä isä ei ole suostunut tunnustamaan, vaikka on DNA-testillä todettu 99,99 %:sti isäksi, joten seuraavaksi on kanteen vuoro. Äiti salasi 45 vuotta isäni. Oletko saanut selvitettyä asiaa eteenpäin?
Puh-veli
Hei
Tilanteeni on sellainen, ettei äitini suostu kertomaan minulle kuka oma biologinen isäni on. Olen kysynyt sitä häneltä useasti, mutta hän ei vain suostu kertomaan. Olen siis avioliiton ulkopuolella syntynyt ja ennen vuotta 1976.
Onko minulla mitään mahdollisuuksia saada oikeusteitse tietoa isästäni? En kaipaa perintöä, haluaisin vain tietää hänestä jotain.
Voisit kysyä syntymäkotikuntasi lastenvalvojalta onko siellä mitään tietoa/sopimusta elatuksestasi/keskusteluja isyyden vahvistamisesta syntymäsi aikoihin.
Muutoin voit tietysti yrittää kysyä mahdollisilta sukulaisilta/tuttavilta, jotka voisivat valottaa syntymäsi aikaisia tilanteita.
Varsinainen kanneaika isyyden vahvistamiselle on umpeutunut 1981. Jotta kannetta voisi edes harkita, pitäisi isän henkilöllisyys edes jollakin todennäköisyydellä selvittää.
Terveisin,
Puh-veli
!!
Kyllä ja nyt ongelmat jatkuvat laki 1976 muuttunut ja paperit epäselvät
latusmaksut olleet ok mutta 1952 lastenvalvoja ja isäni ei ole vienyt papereita käräjäoikeuteen!
Mitä nyt en tiedä
Kuolleesta isäsätäni on otettu kappelissa Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä DNA varille ettätästä joutuu uudelleen kaivelemaan isyys termiä ja tulkintaa oikeudesta.
Uusin korkeimman oikeuden päätös tänään KKO 2012:11. Isyyslainvoimaanpanosta annetun lain 7 § 2 mom on todettu perustuslain vastaiseksi. Isyyskanne voidaan nostaa, vaikka lapsi olisi syntynyt ennen isyyslain voimaan tuloa 1.10.1976 ja vaikka määräaika kanteelle olisi mennyt umpeen.
KKO sovelsi perustuslain 10 ja 106 § ja euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.
Muuttaako tama tilannetta kaikkien ennen 1.101976 syntyneiden lasten suhteen vai tuliko tama paatos, koska kyseisen paatoksen hakijalla ei ollut todellista mahdollisuutta selvittää isän henkilöllisyyttä ennen 1.10.1981?
Seuraavassa oleellisia kohtia KKO:n ratkaisun perusteluista:
"27. Kuten edellä kohdissa 11 ja 12 on kuvattu, ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaan isyysasioita koskevien kannerajoitusten soveltaminen saattaa johtaa 8 artiklassa tarkoitetun yksityiselämän suojan loukkaukseen, jos kannerajoitukset käytännössä estävät henkilön biologisen isän selvittämisen ja isyyden vahvistamisen. Näin on katsottu voivan olla --->tilanteissa, joissa henkilöllä ei hänestä itsestään riippumattomista syistä johtuen ole ollut todellista mahdollisuutta selvittää biologisen isänsä henkilöllisyyttä ja saada isyys vahvistetuksi tuomioistuimessa määräajan kuluessatapauksissa, joissa oikeudelliset tai tosiasialliset syyt ovat estäneet isyyskanteen nostamisen määräajassaettei A:lla ole laissa asetetussa määräajassa ollut todellista mahdollisuutta isyyskanteen ajamiseen eikä muutakaan keinoa isyyden vahvistamiseentässä tapauksessa
Onpa meitä isättömiä paljon. Minä yksi joukossa mukana, olen syntynyt 1946 virallista isyyden tunnustusta ei ole tehty,mutta elatusmaksu sopimus ja maksuista kuitit löytyvät. Isäni on kertonut velipuolille että on sisko olemassa ja olemme pitäneet yhteyttä jo 30 vuotta. Isä kuoli n1½ vuotta sitten ja perinnön jaossa minulla ei ollut osaa eikä arpaa,enhän ollut tunnustettu sisko. Nuorin veljistä lupasi antaa dna testiä varten verta jos tarvitaan. Perinnöstä en halua mitään kun on pieni ,pitäköön pojat. Mutta haluaisin kuitenkin olla laillisesti isäni tytär. Luulen että tuolloin sodan jälkeen nämä asiat on painettu villasella sekä isäni ammatin vuoksi hyssytelty.
Minä (-49) olen tilanteessa, että kasvatusisäni kuoltua haluaisin saada biologisen isäni tunnustamaan virallisesti isyyden. Hän on maksanut aikanaan elatusmaksut ja elatussopimus on käytettävissäni, mutta sehän ei tee isyyttä viralliseksi. Biologinen isäni ei halua olla missään tekemisissä kanssani enkä ole häntä nähnytkään, nimen ja osoitteen tiedän. En ole uskaltanut mennä häntä tapaamaan. Nyt haluaisinkin tietää, miten menettelisin. Hoitaako lastenvalvoja häneltä tunnustuksen ja jos sitä ei saada, sen jälkeen DNA-testit vai miten?
Kiitos vastauksista!
moi olen kalle ja on juuri kyseinen asia vireillä :( jossa isäni ei ollut tunnustannut minua kirkonkirjoihin koskaan ja kuoltuaan hänen sisarensa kaappasi sen varjolla hallinan isäni jäämistöön mutta olen käynnyt nyt oikeutta ja toivon että asia ratkaistaan oikeuden mukaisesti eikä mihinkään ikivanhaan pykälään vedoten
Keroisitko lisää tapauksesta, mitä papereita sinulla oli käytettävissä kun laitoit asian vireille. Nostitko siis kanteen isyyden tunnustamista varten? Jos saat isyyden vahvistettua niin saatko silloin oikeuden perintöön suoraan vai pitääkö perinnön uudelleen jakoa hakea vielä erikseen oikeudesta?
hei harmistunut.minulla sama tilanne kuin sinulla.olen 47v. nainen.minulla kasvatti isä joka kuollut.luulin isäksi .vaikka olikin ilkeä minua kohtaan.nyt ymmärrän syyn.sain 15v.tietää kuka on oikea isäni,en ole tavannut.hänen nykyinen avovaimo kieltää sen.tiedän että hän ei ole tunnustanut minua.ei ole ikinä maksanut mitään.nyt aikuisena tunnen pahaa mieltä siitä että,en ole saanut tavata isääni.kaikki nämä vuodet.hänellä on jo ikää.en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.