Tylsä ilta taas menossa. Mies tuijottaa televisiota ja minä koneella tai sitten toisinpäin. Mitään yhteistä ei ole. Vuosia suunnittelin ja toteutin kaikkea mukavaa yhteistä tekemistä. Nyt tuntuu kuin vetäisi rekeä perässä ja ei huvita enää yhtään yhteinen aika ja tekeminen. Miehellä on omat menot, samoin minulla, joskin olen suurimman osan ajastani kotona koska nuorimmaiset lapset asuvat vielä kotona.
Onko kohtalotovereita? Ovatko viikonloput ajantappamista ja hidasta ja tympeää olemista. Pikku hiljaa on hiipinyt mieleen ajatus, että repäisisi koko tylsän kuvion halki; ottaisi ja lähtisi, vielä on elämää paljon kokematta ja näkemättä....
Onko kohtalotovereita? Ovatko viikonloput ajantappamista ja hidasta ja tympeää olemista. Pikku hiljaa on hiipinyt mieleen ajatus, että repäisisi koko tylsän kuvion halki; ottaisi ja lähtisi, vielä on elämää paljon kokematta ja näkemättä....
Vastaukset 23
Vanhimmat
ole koskaan tylsää, mieskin tuli just kotiin, oli poissa 9 tuntia, ihan mukava, että tuli takaisin,
missä lie ollut :)
Enkä lähde mihinkään, kuka sitä nyt kotoaan pois lähtisi.
tässä se nähdään, kun juuri olit menossa pumppaamaan pyörän kumeja, niin ukko pöllähtää kotiin. Hitsin hitsi! :-D)))))))))))
mutta palataan asiaan, kesähän on vasta alussa =))
kunnossa. :-D))) Ihan niin kuin en tietäisi, miten asiat ovat kohdallasi. Hehheh!!!
mistä sinä tiedät miten asiani ovat :O))
Pyörä on lähtövalmiina, ei kun polkasee käyntiin, tie on kyllä vaaroja täynnä.
Pitäisi lukea yksi kirja ja sitten lähettää se Turkuun, K odottaa malttamattomana.
Ei tässä ehdi tylsistymään :)
jopa miehen kanssa, katsohan peiliin.
nyt aina niin hektistä ja mukavaa oo, miullaki mies tuli just kotii. Mie jouduin käväsee autolla vähän aikaa sit, tuol parinkymmenenkilsan päästä hakemassa nuorimmaisen rippijutuista, nuortenillasta pois, ku keskimmäinen tytär ei suostunu, hää kävi sisarensa nimittäin viemässä.
Töissähän sitä saa hyvin ajan kulumaa, teenhän vuorotyötä, nyt on kyl kesäloma menossa ja pikkasen hohhaillessa yksin päivät tääl kotona ekaviikon aikana on menny, mitä nyt muutaman kerran kaupungissa on tullu kävästyy:)))
Jaksamisia, vaik tervalta välil maistuiski:))))
miul on treffit parin päivän päästä. Edellisistä on yli kolkytä vuotta ja oon kyllä aikalailla hermona.
minuakin jännittäisi tuollainen tilanne.
Laita ittes nätiksi ja hymyile.
On se mukava tuntee niitä perhosia vatsanpohjassa:))))
koko kuvion. Muutan ensi viikolla omaan asuntoon ja jätän tämän repivän kiviriipan taakseni. Kova päätös, mutta se pitää. Kauan jouduin sitä harkitsemaan, sillä ei sitä ihan noin vain kävellä ulos pitkästä suhteesta.
Nyt vasta luin sinun kirjoituksesi. Joo, uskon, että kova päätös. Olet varmasti harkinnut asiaa ja tullut tällaiseen päätökseen. Olet oikeassa, että ei sitä ihan noin vaan kävellä ulos pitkästä suhteesta.
Toisaaltaan, kun sen päätöksen on tehnyt, niin sitä on kuitenkin jollakin tavalla helpottunut olo.
Lähtemisen ja helpotuksen jälkeen alkaa sitten se toipuminen ja eteenpäin meneminen.
Tarkoitan, että näin minulla.
Olen sitä mieltä, että on turha jatkaa yhdessäoloa, jos Tietää, että se ei kuitenkaan onnistu.
Joskus on otettava askel eteenpäin.
Raskas aika kuitenkin edessä ja siitä osanottoni.
tämä ei ole helppoa, mutta olen tästä täysin varma, enkä peräänny enää. Asunto on hommattu ja avaimet ovat pöydällä ja ensi viikon alussa alan roudata tavaroitani ulos täältä. Joudun vaatimattomampaan olosuhteeseen, mutta kun kysymys on siitä, että onko minulla omaa elämää ollenkaan, niin valitsen sen mieluimmin. En ole pystynyt tekemään työtäni pitkään aikaan, koska vaatimukset ovat olleet liian kovat. Nyt siitä tulee loppu.
hankkia mun kaltainen nainen joka elää elämäänsä ja antaa toisenkin elää. Seksikin voitais hoidella itseksemme kumpikin omassa sängyssä meditoiden;D
Kova päätös repiä kaikki rikki. No, onhan siitä kokemusta ja eheytyminen takasin elämään alkaa siitä hetkestä, kun jalat on oman pöydän alla. Tosin, olisiko ollut vielä "jotakin" jolla olisi saanut tilannetta hoidettua? Tosin, koko elämää ei pidä odottaa josko elämä paranis. No, viiden vuoden päästä et enää sure etkä vihaa. Alku on rankkaa, tsemppiä.
sitä nyt aina niin hauskaa olisi, joskus tympii ja joskus taas ei,
tämähän on kato sitä elämää jota eletään.
Jos et viihdy niin tee jotain älä valita.
mutta turvallista.Elämä soljuu eteenpäin omaa verkkaista tahtiaan ja tottumushan on toinen luonto.Kyllä varmasti kaikille tulee välillä sellainen olo että saatana ulko-ovi lujasti kiinni ja ulos avaraan maailmaan.Kuitenkin se kaikki eletty elämä ja yhdessä koetut hetket painavat vaakakupissa eikä se niin helppoa ole alkaa kaikkea alusta.Sehän olisi sama kun heittäisi kaiken koetun menemään ja lähtisi tyhjästä rakentamaan uutta elämää.Itse en uskaltaisi sille linjalle lähteä koska täällä kotona se rakkaus ja kiintymys kuitenkin asuu.Tai jotain...
että elämänkumppanisi lukee tuon tekstisi. Parempaa rakkauden tunnustusta ei taida pitkässä suhteessa eläjät toisilleen pystyä antamaankaan.
Tänä iltana en voi väittää, että olis tylsä ilta. Ans ku selitän. Helsingissä ollessani poika "esitteli" minulle löytämäänsä musiikkia ja siitä sitten äityi jutteluita ja tietysti kuuntelimme kyseistä musiikkia.
Nyt aloin iltasella kuuntelemaan hänen musiikkiaan uudestaan.
Kyseessä on Hyvin mielenkiintoinen laulajatar. Hän on syntynyt Perussa (1922-2008). Sopraano.
Mutta, mutta ja suuri Mutta vielä perään. Nimittäin hänen äänialansa on hurrrrjan laaja. Yli neljä oktaavia. Päästelee tosta noin vaan niin kimeitä ääniä, että oikein vanhat ihmiset eivät taida edes enää niitä kuulla. Sitten tämä nainen hönkäsee NIIn matalaa ääntä, että ihan rupiaa pelekäämään.
Hyvin runsassävyinen ääni.
Hän sanoi, että on polveutunut Inkojen kuuluisasta kuninkaasta Alahualpasta ja kuten varmaan tiedätte :), niin Alahualpa (1502-1533) oli Perun inkavaltakunnan viimeinen hallitsija.
Valitsin kuunneltavaksi saman kappaleen, minkä poikakin pisti minulle ja jota kuuntelin silmät ympyriäisinä.
Tässä kappaleessa myös esiintyy alin sävel ja ylin sävel, mitkä hän suustaan pystyy laulamaan.
Kyseessä siis Perulainen Yma Sumac ja laulu on Chuncho (metsän/viidakon oliot)
Käsittämätön äänen käyttö, huh huh.
Tämän kun kuuntelet, niin tylsyys kaikkoaa pariksi minuutiksi, ainaskin :)
http://www.youtube.com/watch?v=P0TnJs7Szqs&feature=related
esitys. Mitä sitten tulee oktaavien määrään, niin Johan "Jussi" Björling pääsi korkeaan C:hen vaivatta, mitä ei kai kaikki kuuluisimmatkaan tenorit ole koskaan saavuttaneet.
Joo vaikuttava-sana passaa kyllä hyvin tähän laulajattareen. Kuuntelin hänen muitakin kappaleitaan ja jotkut pistivät suupielet hymyyn. Lähinnä äänen värikkyydellä ja jollakin tavalla oudon kummallisella ja lähes pelottavalla värinällä. Mystinen ääni. Yli neljä oktaavia on jo jotakin.
Jotenkin oon niin ihastuksissani, jos joku päästelee suuaukostaan vaikka mitä ja puhtaasti sinne tänne ja tuonne. Instrumenttina oma Keho. Äänihuulten hallinta, hengitys ja vaikka mitä, joista en edes tiedä, kun itse laulelen harakan äänellä :) Korvat sentäs toimii (onneks)
Minäkin tossa alkuillasta jotakin soittelin, mutta minä käytin soitinta, enkä soittanut omalla kehollani. Sitä tässä tarkotin, että on se ihmiskeho vaan erikoisen erikoinen. :)
Ja mitä "Jussiin" tulee, niin siinäpä todellinen taiteilija.
Täällähä on ollut vallan henkevä keskustelu menossa.))))
Vaikuttava esitys tosiaan ällistyttävää viidakon äänten tulkintaa
Mustat `linnut pyrähtivät Sir Alfred Hitchcock elokuvasta taianomaisesti paikalle.
Jussi Björling on ehdoton kesäyön unelma
Elämän pyörteisiin
Tällaiset elämän kokonaisvaltaiset päätökset(Erot)ihmissuhteissa ovat henkisenä kokemuksena hyvin raskaita silti raskaatkin kokemukset vaimenevat aikanaan .Sinulle - Teotwawki toivon jaksamista elämäsi käännekohdassa.
just noin meidänkin illat suunnilleen menevät, mut mä en koe sitä olleskaan tylsänä, vaan turvallisena.
Joskus tietty käydäänkin jossain, joko yhdessä tai erikseen, siitä tulee aina tunne, et nyt meni tutut rutiinit sekasin.