Tämän aikakauden työpaikka-vitsauksista, kiusaaminen lienee yleisintä harmaan talouden rinnalla. Ns. rennot, rempseät ja hauskat (ainakin omasta mielestään) työntekijät harjoittavat tätä paljon peiteltyä ja hyssyteltyä työpaikan yhteishenkeä tappavaa toimintaa muita useimmin.
Kiusaaminen ilmenee yleensä toisen seläntakana juoruamisena (toisten työntekijöiden provosoimisena), jonka tarkoituksena on kääntää muuta työporukkaa kiusaajan kohdetta vastaan. Yleensä fiksut ja terveen itsetunnon omaavat henkilöt eivät lähde tällaiseen toimintaan mukaan. Kiusaaminen voi olla myöskin julkista nolaamista, huutamista tai haukkumista, toisen syyttämistä omista virheistään ja omien työtehtäviensä siirtämistä toiselle vastoin esimiehen antamia ohjeita.
Omien havaintojeni perusteella kiusaamista tapahtuu niin mies- että naisvaltaisilla aloilla. Eniten kuitenkin kunnallisilla, naisvaltaisilla aloilla, joissa työntekijät on ajettu ahtaalle liian vähän työvoiman ja leikkausten vuoksi. "Ylhäältä päin" tulevan painostuksenkaan takia, ei kiusaaminen ole koskaan suvaittua, saati kannattavaa.
Yleensä kiusaajilla on joko suuri ego ja pelko sen horjumisesta tai muuten vain normaalia heikompi itsetunto, jota täytyy jatkuvasti tai välillä pönkittää muiden alistamisella. Kiusaaminen voi johtua myöskin kateellisuudesta esim. työtoverin suoriutuessa kiitettävästi ja moitteettomasti ja saadessaan tästä kiitosta ja viedessään samalla huomiota kiusaajaltaan.
Kiusaaminen jättää yleensä sen kohteeseen syvät arvet. Vaikka kohteena olisikin vahvempi persoona, tasapainoinen aikuinen ihminen, aiheeton alistaminen loukkaa aina. Heikommat, jo lapsena kiusaamisesta kärsineet yleensä masentuvat ja eristäytyvät täysin työympäristössään. Anteeksi pyyntö ei yleensä riitä. Se tuntuu ehkä kiusaajasta joskus helpottavalta, jos sen saa sanottua ja hän kerää jälleen "pointsit kotiin", mutta työntekijöiden väliin voi jäädä ikuinen luottamuksen puute.
Jos olet työpaikkakiusaaja, mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit itsesi-kaltaisen kohteeksi ja työympäristösi silmätikuksi. Voin kertoa, että joka ikinen työvuoroasi lähestyvä minuutti tuntuu veitseniskulta rinnassasi. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Jos olet kiusannut/loukannut työtoveriasi kerran -jätä se siihen kertaan.
Hyvää kesää ja aurinkoisia päiviä, arkeen ja juhlaan =)
Kiusaaminen ilmenee yleensä toisen seläntakana juoruamisena (toisten työntekijöiden provosoimisena), jonka tarkoituksena on kääntää muuta työporukkaa kiusaajan kohdetta vastaan. Yleensä fiksut ja terveen itsetunnon omaavat henkilöt eivät lähde tällaiseen toimintaan mukaan. Kiusaaminen voi olla myöskin julkista nolaamista, huutamista tai haukkumista, toisen syyttämistä omista virheistään ja omien työtehtäviensä siirtämistä toiselle vastoin esimiehen antamia ohjeita.
Omien havaintojeni perusteella kiusaamista tapahtuu niin mies- että naisvaltaisilla aloilla. Eniten kuitenkin kunnallisilla, naisvaltaisilla aloilla, joissa työntekijät on ajettu ahtaalle liian vähän työvoiman ja leikkausten vuoksi. "Ylhäältä päin" tulevan painostuksenkaan takia, ei kiusaaminen ole koskaan suvaittua, saati kannattavaa.
Yleensä kiusaajilla on joko suuri ego ja pelko sen horjumisesta tai muuten vain normaalia heikompi itsetunto, jota täytyy jatkuvasti tai välillä pönkittää muiden alistamisella. Kiusaaminen voi johtua myöskin kateellisuudesta esim. työtoverin suoriutuessa kiitettävästi ja moitteettomasti ja saadessaan tästä kiitosta ja viedessään samalla huomiota kiusaajaltaan.
Kiusaaminen jättää yleensä sen kohteeseen syvät arvet. Vaikka kohteena olisikin vahvempi persoona, tasapainoinen aikuinen ihminen, aiheeton alistaminen loukkaa aina. Heikommat, jo lapsena kiusaamisesta kärsineet yleensä masentuvat ja eristäytyvät täysin työympäristössään. Anteeksi pyyntö ei yleensä riitä. Se tuntuu ehkä kiusaajasta joskus helpottavalta, jos sen saa sanottua ja hän kerää jälleen "pointsit kotiin", mutta työntekijöiden väliin voi jäädä ikuinen luottamuksen puute.
Jos olet työpaikkakiusaaja, mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit itsesi-kaltaisen kohteeksi ja työympäristösi silmätikuksi. Voin kertoa, että joka ikinen työvuoroasi lähestyvä minuutti tuntuu veitseniskulta rinnassasi. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Jos olet kiusannut/loukannut työtoveriasi kerran -jätä se siihen kertaan.
Hyvää kesää ja aurinkoisia päiviä, arkeen ja juhlaan =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä teksti!
Jep, sitä tuntee olevansa niin yksin. Vaikka muut eivät olisikaan kiusaajan puolella, ei uskalleta puuttua asiaan. Pelkona kai sama kohtalo.
-kin tähän törmää tosi usein. Sitten meidän tulisi ratkoa oppilaitten kiusaamistapauksia..., arveluttavaa.
Aivan.. luulisi olevan vaikeaa keskittyä lasten kiusaamis-tapauksiin kouluissa ja päiväkodeissa, kun tietyt tyypit keskittyvät liikaa omien etujensa ajamiseen tai työtoverin mustamaalaamiseen. Senkin takia varmaan jää jatkuvasti vakavia kiusaus-tapauksia huomiotta, joiden seuraamuksista saa sitten kuulla mediassakin.
Joka paikassa toitotetaan hienosti, että "koulukiusaamiseen täytyy puuttua", mutta eihän se asia voi edistyä, jos aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä. Lapset eivät ole tyhmiä ja kasvatusmetodi "älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon" ei varmasti tule toimimaan minkään sukupolven kohdalla.
(Me) aikuiset ihmiset olemme kaiken pahan alku ja juuri. Meistä se muutos on lähdettävä ja TODELLAKIN olen sitä mieltä, että kaikille ihmisten kanssa työtä tekeville pitäisi työhaastattelun yhteydessä tehdä perusteelliset psykologiset soveltuvuustestit ja rikosrekisterin tarkastamiset, ennenkuin edes harkitaan virkaan valitsemisessa (esim. poliisit, lääkärit ja opettajat).
Maailma on sairas paikka ja vielä sairaammaksi se muuttuu, jos ihmiset eivät lopeta huononilmapiirin edistämistä...