Vankka usko älyttömään

" Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi ?

Sillä kun Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa,
niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja
pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai
kreikkalaisia, on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset ja Jumalan heikkous on väkevämpi
kuin ihmiset... "
(1kor 1: 20-25 )

Ihmiset höpöttävät
aamusta iltaan

Kaikkea roskaa

He elämänsä uhraa
älyänsä käyttää,
uskoen

Kaikenlaiseen moskaan

Odottavat jotakin, jotakin
mikä toteudu

Ei oikeasti koskaan

He elivät, he olivat
siinä sivussa kait
monta muutakin

Elämää tuhosivat

Outoa on, jos tämä kaikki
hymyilyttää, jopa
naurun iloisen
ilmoille

Heläyttää

Lie älyllänsäkin sijansa,
mutt' helpompi on

Uskoa kaikenlaiseen
roskaan, ilman ett'
omaisi kykyä

Edes elämisen syvyyttä

Käsittää!

Mutta kaikkein ihmeellisintä kuitenkin on kyky uskoa siihen, että täydellisestä tyhjyydestä ja olemattomuudesta syntyy yhtäkkiä, omia aikojaan olevaisuus, järjestys, maailmankaikkeus.
Se vaatii poikkeuksellisen vahvaa uskoa olemattomaan. Ei minun, epäilijän voimillani.