Terve,
Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, mutten tiedä yhtään mitä tehdä. Olen aivan ulapalla.
Minulle on aina opetettu, että on aivan sama mitä teen se ei riitä, ihan sama mihin menen en pärjää, ja kaikki on aivan turhaa. Pitkä tarina.
Haluaisin kuitenkin nyt tehdä jotain ja olla jotain.
Eli, jos aloitetaan aivan alusta;
Lukio. Mitä tehdä sen jälkeen?
Kuinka hyvät paperit pitäisi tulla ulos, että pääsisi yliopistoon? Haluaisin päästä journalistiksi, eli viestintää, sen verran olen itse saanut selville, muu tieto vain pakenee koko ajan, ja tämä ressaaminen kaikesta ei auta..
Kun pyrin yliopistoon (jos lukion jälkeen minulta ei odoteta muuta?), mihin minä pyrin, ja miksikä minä pyrkisin ja minne ja miten?
Todellakin, aivan yksityiskohtaiset neuvot olisivat nyt eduksi.
Olen opiskellut lukiossa, mutta opintoni jäävät jatkuvasti kesken rahan puutteen takia. Mutta tarvitsen jonkun suunnitelman että jaksan taistella kaikkea vastaan.
Eli, ensin lukio? Sitten pääsykokeisiin jonnekin? Sitten yliopistoon? Miten tämä kaikki käytännössä toimii ja mitä kaikki maisterit ja PHDt sun muut oikein merkitsevät???
Haluaisin päästä elämässä eteenpäin, mutten tiedä yhtään mitä tehdä. Olen aivan ulapalla.
Minulle on aina opetettu, että on aivan sama mitä teen se ei riitä, ihan sama mihin menen en pärjää, ja kaikki on aivan turhaa. Pitkä tarina.
Haluaisin kuitenkin nyt tehdä jotain ja olla jotain.
Eli, jos aloitetaan aivan alusta;
Lukio. Mitä tehdä sen jälkeen?
Kuinka hyvät paperit pitäisi tulla ulos, että pääsisi yliopistoon? Haluaisin päästä journalistiksi, eli viestintää, sen verran olen itse saanut selville, muu tieto vain pakenee koko ajan, ja tämä ressaaminen kaikesta ei auta..
Kun pyrin yliopistoon (jos lukion jälkeen minulta ei odoteta muuta?), mihin minä pyrin, ja miksikä minä pyrkisin ja minne ja miten?
Todellakin, aivan yksityiskohtaiset neuvot olisivat nyt eduksi.
Olen opiskellut lukiossa, mutta opintoni jäävät jatkuvasti kesken rahan puutteen takia. Mutta tarvitsen jonkun suunnitelman että jaksan taistella kaikkea vastaan.
Eli, ensin lukio? Sitten pääsykokeisiin jonnekin? Sitten yliopistoon? Miten tämä kaikki käytännössä toimii ja mitä kaikki maisterit ja PHDt sun muut oikein merkitsevät???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset mene lukion iltalinjalle ja käy päivällä töissä, jos rahat eivät riitä?
Pienet mahdollisuudet on päästä yliopistoon myös huonoilla papereilla, mutta se edellyttää onnistumista pääsykokeessa. Mitä paremmat lukion paperit, sen enemmän saat taustapisteitä hakiessasi. Esim. viestintä on tosi suosittu ala, joten sinne et välttämättä heti pääse. Kyvyistäsi tietenkin riippuu, mutta suosittelen suunnitelmaa b. Itse olen muuten päässyt 7,5 keskiarvolla yliopistoon, ja huonommillakin papereilla on päästy.
Milloin meinasit kirjoittaa ylioppilaaksi? Sinä keväänä voit hakea yliopistoon. Sitten osallistut pääsykokeisiin ja sitä rataa. Yliopistossa suoritat ensin kandidaatin tutkinnon (noin kolme vuotta) ja siitä voit halutessasi jatkaa maisteriin.
Kiitos vastauksesta.
Jotain tietoja katselin niin viestintä taisi olla suosituin hakukohde ainakin jyväskylään viime vuonna.
Kävin iltalukiota, mutta töitä en vain saa millään, kun ei ole koulutusta. Olen hakenut kaikennäköisiin töihin, ja joitain töitä tein, mutta kun palkkaa ei ollut työkavereille kuulunut niin lähdin ennenkuin suurempaa menekkiä ehti aiheutua.
Olen ollut hakijana henkilöstövuokraus firmoissa ja työkkärissä, mutta jostain syystä jään aina kaiken ulkopuolelle.
Haluaisin kirjoittaa jo tänä vuonna, mutta ei taida onnistua.
Haluaisin vain keskittyä kouluun, mutten kuitenkaan vain mennä jonnekin kouluun jonne pääsee sisälle. Nimenomaan lukion haluan suorittaa loppuun, olen sitä jo kauan käynyt.
Tilanteeni on hieman altavastaajan asemassa, sillä minulla ei ole perhettä, eikä ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Olen siis 24 vuotias. Eli mitään tukea tai informaatiota ei ole minulle tarjolla, tai mitään suhteita joilla saisin jotain töitä.
Mistä ihmeestä opiskelija saa töitä??
Kyllähän työmarkkinatuellakin elää ja käy koulua siinä sivussa. Mä itse olin lukioaikana vuoden ajan työmarkkinatuella. Päivät olin työharjoittelussa, illat sitten kävin lukiota. Työharjoittelu on ihan hyvä tapa saada työkokemusta esim. kaupan alalta. Se avaa mahdollisuuksia saada oikeita töitä myöhemmin.
No, tässä ne ongelmat alkaa, koittakaa pysyä mukana;
En saa työmarkkinatukea, tai voi olla hakijana työkkärissä, koska vuonna 2003 jouduin lopettamaan työharjoitteluni sairauden takia. Joka kerta kun menen työkkäriin he pyytävät samaa selvitystä samasta asiasta, ja aina kun sen annan mitään ei enää kuulu, ja kun palaan työkkäriin he antavat minulle samaisen paperin täytettäväkseen. Olen luovuttanut työkkärin kanssa täysin. Ehkä ei kannattaisi, mutta kun olen muutenkin niin masentunut eikä mikään oikein jaksa enää kiinnostaa ei tällainen taistelu oikein innosta, kun sitä on jatkunut jo yli viisi vuotta.
Olin sairaslomalla helmikuusta ja se jatkuu elokuuhun asti. Mutta yllättäen kela myönsi vain korvauksia neljäksi kuukaudeksi. Ja sen koko neljän kuukauden ajan minun koko sairauspäivärahani meni maksaessani vuokraa asunnosta jossa en asunut.
Voin selittää; Sain tukiasunnon maaliskuussa, ja he lupasivat hoitaa kaikkia raha-asioitani helpommin, koska olin ollut täysin arhaton ja asunnoton jo viime syyskuusta lähtien. He eivät kuitenkaan tehneet töitään, ja minä idiootti allekirjoitin vuokrasopimuksen ja luotin heihin.
Sain sairauspäivärahani, mutten mitään muuta, sairauspäivärahan jälkeen minulle jäi käteen muutama kymppi, enkä voinut siis tietenkään asua yksinäni, ei sillä syö edes viikkoa. Joten sanoin asiasta siltavalmennuksen asunto asioita hoitaville, eikä heitä kiinnostanut. Sanoin etten voi asua asunnossa koska minulla ei ole rahaa, he eivät hätkähtäneekään. Pyysin, että tukiasunto annetaisiin jollekin muulle koska minä en sitä tarvitsisi, niin sekään ei onnistunut. He vaativat kuitenkin että minä maksan sairauspäivärahoistani koko vuokran, jonka jälkeen minulle ei jäänyt mitään.
Menin sossuun pyytämään tukea, mutta heidän mukaansa minulla oli rahaa, koska he laskivat helmikuussa saadut sairauspäivärahat maaliskuulle, ja maaliskuun seuraavalle kuulle jne, un ne rahat olivat jo menneet ihmiselle jonka luona asuin ja joka ruokki minua syyskuusta lähtien. Eli en saanut apua. Ja kun vuokrasopimus nyt vihdoin loppui, samoin loppui sairauspäivärahani tulo, ja olen siis jälleen pahemmassakin tilanteessa kuin ennen, sillä nyt on kesä eikä kouluun pääse, töitä ei ole kouluttamattomalle, ja olen ressaantuneempi kuin olin ennen. Haluaisin mennä kouluun mutta kaikki tuntuu tekevät asiasta kovin vaikeaa ja mahdotontakin.
Ainoat sanat joita kuulen tähän on, että kyllä nyt jonkun pitäisi auttaa, ja kukaan ei auta, mitään en voi enää tehdä, haen sossusta tälläkin hetkellä rahaa, iimekuulta ei ole tullut edes vastausta. En tiedä miten ihmeessä minun tulisi suunnitella elämääni tällätavoin. Eikä tämä työttömän elämäkään niin kovin vaikeaa olisi jos olisi muita fiksuja ei alkoholisteja seurana. Kaikilla menee niin kovin hyvin, ja minulla menee kaikki niin päin vittua että itsemurha alkaa tuntua kovin kiintoisalta vaihtoehdolta.
Eli työharjoittelu ei nyt viidenvuoden taistelun jälkeen taida onnistua, sossusta en saa tukea, sairauspäivärahat menivät jo "tukijärjestölle" joka ryöväsi minut täysin, ja nyt on asiat siinä kunnossa, etten tiedä mihin kääntyä tai mitä tehdä. Haluaisin niin kovasti aloittaa elämäni uudelleen, lapsuuteni meni ihan päin helvettiä mutten luovuttanut, nuoruuteni meni vielä enemmän päin helvettiä mutten luovuttanut, olisiko nyt jo sen aika..
Hei
Tilanteesi on osittain tuttu, joskaan minulla ei ihan noin rankkaa ole ollut. Masennusta on kuitenkin ollut koko nuoruus (olen nyt 23v), sekä kotoa muutettuani rahatilanne erittäin kurja ja byrokratian rattaissa pyörinyt siis vuosien ajan.
Tällä hetkellä olen tosiaan terapiassa sekä masennukseni on kurissa lääkkeiden avulla. Olen hakenut tänä keväänä yliopistoon toista kertaa, ja tällä kertaa tuntuu että se meni hyvin, ja voisin kuvitella että pääsisin jopa sisään. Kirjoitin ylioppilaaksi arvosanoin a, b, c m, joten sisäänpääsyni on sataprosenttisesti kiinni pääsykokeesta. En olisi onnistunut urakassani jos en olisi saanut apua masennukseeni.
Suosittelen siis että pyydät ajan terveyskeskuksen lääkärille, kerrot masennuksestasi ja elämäntilanteestasi, ja että pyytäisit lähetteen psykologille. Psykologin kanssa sitten voitte miettiä mikä olisi paras apu tilanteeseesi, itselleni oli masennuslääkkeet sekä terapian aloitus.
Terapiaan voi hakea kelan korvausta, ja jos minä sain sen, niin uskoisin että sinäkin voisit saada. Suosittelen yrittämään kuitenkin, iso osa ongelmien ratkaisussa on apu tuohon masennukseesi, olisi tärkeää että saisit otteen elämästäsi ja heittäisit vesilintua noilla itsemurha-ajatuksilla. (nimim. been there..)
Raha-ongelmiin apua olen itse saanut sosiaalitoimistosta. Käyn osa-aikatöissä joten palkkani ei riitä elämiseeni, ja olen jo yli vuoden saanut joka kuukausi sossusta rahaa niin että saan laskut maksettua ja vähän enemmänkin.
Missä päin asut? Suosittelen että pyydät sosiaalitoimistosta ajan jossa käyt juttelemassa tilanteestasi ja mietitte miten voisit saada taloudellista tukea. Ja jos he jättävät päätöksen tekemättä niin sinnikkäästi soitat perään ja käyt paikan päällä, heillä on velvollisuus auttaa sinua.
Mikäli haluat jutella jonkun vähän vastaavia kokeneen kanssa, niin voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]