Eikö olisikin maailmassa paljon iloja, joista epäuskoiset sanovat meidän jäävän paitsi?
Joskus myös meistä uskovaisistakin voi tuntua, että jäämme jostakin paitsi, kun tekisi niin mieli tehdä jotakin, mennä jonnekkin tms...
Mutta emmekö muistakin tämän:
"Maailman ilot alkaa, huvilla hauskalla,
vaan niistä kerran palkka, on tuska kuolema.
Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen,
kun sielun on se surma, ja itku iäinen.
Te nuoret siionissa,armossa asukaa,
nuoruuden kiusauksissa, verestä voiman saa."
j n e
Joskus myös meistä uskovaisistakin voi tuntua, että jäämme jostakin paitsi, kun tekisi niin mieli tehdä jotakin, mennä jonnekkin tms...
Mutta emmekö muistakin tämän:
"Maailman ilot alkaa, huvilla hauskalla,
vaan niistä kerran palkka, on tuska kuolema.
Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen,
kun sielun on se surma, ja itku iäinen.
Te nuoret siionissa,armossa asukaa,
nuoruuden kiusauksissa, verestä voiman saa."
j n e
Vastaukset 7
Vanhimmat
että olisin jäänyt paitsi mistään. Meidät on ostettu vapaaksi kalliilla hinnalla synnin ja lain orjuudesta armon ja rakkauden vankeuteen! Näen, että rajat ovat vain rakkautta, eivät ahdistava häkki. Saamme olla turvassa taivaan Isän kämmenellä.
ihminenkin, uskovainenkin on vain inhimillinen, lihallinen olento, jolla myös on haluja, tarpeita ja toiveita...
Varmasti jokainen jossain vaiheessa elämää on saattanut tai saattaa ajatella, että "jää jostakin paitsi", vaikka asiaa uskon kannalta ajateltuaan käsittääkin, että varjeltuu moisilta jutuilta...
Esim itse olisin ollut hyvä urheilussa, minulla olisi ollut todellisia kykyjä erään lajin parissa,ja oikein valmentajat korkeimmiltakin tasoilta ottivat minuun yhteyttä, että alatko tosissaan tämän lajin pariin..
Mietin sitä pitkään, mutta voitin kiusauksen.
Tätä tarkoitin,usk.m.
Vaikka sanoin, etten ole kokenut joutuneeni luopumaan mistään tärkeästä, niin joskus kaipuuni toisen syliin ja lämpöön on voimakas. Silti se ei ole oleellinen asia elämässä, jos tarkastelee sitä uskon kautta.
Varmasti jokaisella on jokin asia, josta on täytynyt luopua, jotta saisi pitää hyvän omantunnon - joillekuille ylitsepääsemätön asia.
Kun on saanut elävän uskon ja voi seurata Jeesusta Kristusta niin ei silloin edes tee mieli lähteä huvittelemaan maailman menoihin. Näin olen ainakin itse asian kokenut.
..maailman "iloista". Olen kaksvitonen ja elin kuutisen vuotta maailmassa. Kyllä totuus on se että ihmisten uskojen kyseenalaistaminen johtuu syvimmästä turvan puutteesta. Uskontojen sättiminen on luonnollinen tapa lähestyä sellaista jota ei vielä itsellä ole ja joka on suurimmilta osin outokin asia.
Muistan tarkkaan sen että "inhosin" lestoja heidän "ylimielisyytensä" takia.. se on osin tottakin että meikäläiset ylenkatsoo sellaista joka on esim kieltänyt uskon. Mut toinen puoli on se oma huonommuus ja alemmuus pyrkii pintaan kun tietää että toinen on uskovainen ja onnellinen.
Ymmärrän ei-lestadiolaisia senkin takia että muistan vihantunteen tulleen JUURI sen takia kun itsellä oli huono olla. Ja KUN Lestadiolaiset eivät TARJONNEET uskoaan vaan ehkä karttoivat, oli vihantunne valmis! Tottakait meikäläiset "karttavat" sen takia koska tietävät heikkoutensa ja pelkäävät itsekkin joutuvansa syntiin uskottoman kaverin kanssa.
Sellaisia ajatuksia.. olisi tunniksi luettavaa jos kaikki ajatukseni k.o asiaa kohtaan kirjoittaisin joten antaahan olla :))
Se oli ihana kommentti,melkein alkoi tässä koneen äärellä itkettää. parhaitenhan asioista tietää kun on käynyt maailmassa. senkään vuoksi ei uskoa kuitenkaan kannata jättää.mutta osasit ymmärtää kumpaakin puolta,lestadiolaisia ja ei-lestadiolaisia.joten´kin tekstistäsi kuulsi se oikea Jumalanlapsen kiihkoton asenne, itseensä ja muihin.
"Ja kyyneleetkin kerran
jää silmiin sammuviin,
kun siunattuina Herran
kutsutaan taivaisiin."
Saara-äitin neuvoja on myös hyvä kuunnella,
varsinkin silloin, kun itse on kiikun kaakun, mitä tahdä jossain asiassa. Voihan sitä sitte vaikka itkeä, itkeä ja olla tekemättä.