Olemme muutaman kuukauden ajan olleet yhdessä ja vielä en ole tavannut miehen lapsia.
Pakko myöntää, mutten ole erityisen luonteva lasten kanssa.
Lapset ovat kaikki alta kymmenen vuoden ja ajatus tapaamisesta suorastaan ahdistaa.
Mutta, koska olen valinnut miehen jolla lapsia on niin jotain minun on muutettava itsessäni.
Toivottavasti saan täältä vinkkiä.
Eli miten ihan alussa minun tulisi olla lasten seurassa? Onhan se heillekkin uusi tilanne.
Ja pitääkö esim kaikkiin lautapeleihin ottaa osaa, jos kertakaikkiaan ei halua. Loukkaanko kenties lapsia/miestä?
Olemme miehen kanssa puhuneet asioista ja hän sanoi, että ei odota minun kokkaavan ja vaippoja vaihtavan koko ajan. Mutta mikä minun roolini ja osani olisi?
Toki pidän lapsista ja kenties joskus haluan itselleniki lapsen, mutta tällä hetkellä olen ihan täys käsi mitä lapsiin tulee.
Että kertokaapa miten "selvitä" tässä kuvioissa.
Mitä kannattaa tehdä ja mistä ehkä todennäköisesti olisi vain haittaa.
Pakko myöntää, mutten ole erityisen luonteva lasten kanssa.
Lapset ovat kaikki alta kymmenen vuoden ja ajatus tapaamisesta suorastaan ahdistaa.
Mutta, koska olen valinnut miehen jolla lapsia on niin jotain minun on muutettava itsessäni.
Toivottavasti saan täältä vinkkiä.
Eli miten ihan alussa minun tulisi olla lasten seurassa? Onhan se heillekkin uusi tilanne.
Ja pitääkö esim kaikkiin lautapeleihin ottaa osaa, jos kertakaikkiaan ei halua. Loukkaanko kenties lapsia/miestä?
Olemme miehen kanssa puhuneet asioista ja hän sanoi, että ei odota minun kokkaavan ja vaippoja vaihtavan koko ajan. Mutta mikä minun roolini ja osani olisi?
Toki pidän lapsista ja kenties joskus haluan itselleniki lapsen, mutta tällä hetkellä olen ihan täys käsi mitä lapsiin tulee.
Että kertokaapa miten "selvitä" tässä kuvioissa.
Mitä kannattaa tehdä ja mistä ehkä todennäköisesti olisi vain haittaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tuossa tilanteessa on vielä helppo perääntyä. etsi mies, jolla ei ole lapsia. kun luet hetken tämän palstan viestejä huomaat miksi annan tämän neuvon.
vastaus nyt oli taas täysin asiaton.
Aloittajalle:
Olen oma itsesi, älä esitä mitään ja mene virran mukana.
Kyllä kaikki menee ihan hyvin usko poiss
et edes jotkut lapset säästyisi isänsä uuden naisen äksyilyiltä ja haukuilta.
hanki sinä itselles dildo että saat tuota pahaa tuultas edes vähän purettua.
Kovaahan se on kun kukaan ei sua enää huoli... !
Kyllä normaalisti ne exät jaksavat keskittyä ex-miehensä uuden suhteen kyttäämiseen ja koittaa lopulta lasten kautta tehdä kiusaa, valitettavan usein se ottaa niin koville että lasten isä onkin löytänyt uuden onnen ja sitä koitetaan kaikin tavoin romuttaa.
Viattomat lapset joutuvat ex-vaimokkeen kiusan uhreiksi, siinä ei keinoja kaihdeta mikä on todella julmaa ja ajattelematonta.
pitää lastensa puolta, suojelee ja neuvoo. Miksi kukaan kyttäisi ex miehen naista? Hullua!
Monesti vaan se uusio on se kyttäävä, kiusaaja, ja manipuoloija joka ei halua että lapset tapaa isäänsä.
Mutta eihän ne myönnä, sillä uhka on niin kova. Jos ei pelkäisi, niin tuskin uusio esätisi lapsia ja isää tapaamasta.
nyt vitun pelle jo päättää että onko se niin että miehen vaimot estää miestä tapaamasta edellisen paskaliittonsa tuotoksia vai oliko se niin että SINÄ et antanut lastesi isän naikkosia tavata.
Sä olet kyllä todellinen skitso !
nyt vitun pelle jo päättää että onko se niin että miehen vaimot estää miestä tapaamasta edellisen paskaliittonsa tuotoksia vai oliko se niin että SINÄ et antanut lastesi isän naikkosia tavata.
Sä olet kyllä todellinen skitso !
hyökätä jo kahen kuukauden jälkeen miehen lasten seuraan? Eikö se mies olekkaan se tärkee??
..miten tulisi olla lasten seurassa...??? Hyvänen aika, tuo lause ei lupaa hyvää.....
Jos sulla ei ole muuta sanomista niin mitä jos lopettaisit sen kirjoittelun NYT!
Voi vittu että on asiallista jengiä, toinen pyytää apua niin toinen sanelee jalustaltaan ylimielisesti
tollasta. Mikä vittu sä kuvittelet olevas ?
En pyytänyt neuvoja siihen, että jätänkö miehen ja etsin sen lapsettoman..huh huh
Rakastan miestä ja tämä päivä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen. Minä en ole tosiaan änkäämässä toisen elämään kun lapset ovat hänellä. Miehen pyyntö ja normaalia parisuhdekehitystä.
Mietin, että mikä noita tyyppejä vaivaa? Samapa tuo.
Kuitenkin lukisin mielelläni kirjoituksia, miten teidän ekatapaaminen meni lasten osalta.
koskaan ollut moista tilannetta, että olisin joutunut antamaan lapsemme vieraan ihmisen seuraan. Huh huh.. jos isä ei yksin osaa lapsiaan hoitaa, niin olkoot sitten ottamatta. Lapsilla on äiti joka varmasti osaa heitä hoitaa jos mies ei kykene. Kumma että kykenee avioliitossa hoitaa, mikä tekee niin avuttomaksi ettei eron jälkeen osaisi. En ymmärrä.
Ai mikä on sun rooli?? Ei mikään, ei se mitään roolileikkiä ole. Olet sen miehen naisystävä, et muuta.
että sä olet säälittävä raukka.
Jos mä joutuisin elämään sun elämää niin juoksisin varmaan järveen.
Mut onneks en ole, ONNEKS.
käy, että joudut olemaan tekemisissä miehesi lasten kanssa, muutut varmasti, halusitpa tai et. Parempaan tai huonompaan suuntaan, kuten täällä on saatu lukea.
Sinulla ei ole oikeutta puuttua juurikaan lasten elämään tai kasvatukseen, eli et pysty muuttamaan heitä, vaan jos muutoksia tarvitaan, joudut tekemään ne itsessäsi.
Iloinen, avarakatseinen ja positiivinen ihminen on lapsille hyväksi. Tärkeää on myös se, että suhtaudut lasten molempiin vanhempiin myötämielisesti. Lapset vaistoavat todelliset asenteesi ja asettuvat valintatilanteissa oman äitinsä puolelle.
Roolistasi tulee vaativa. Et koskaan voi olla tärkeimmällä sijalla miehesi elämässä. Mutta jos todella rakastat häntä, niin kaipa se riittää.
Minun mieheni on ainakin sanonut että vaikka hänellä onkin lapsia on hänellä ykköspallilla lastensa lisäksi hänen vaimonsa, minä. Kaikki muut tulee sen jälkeen.
Minä taas äitinä tiedän myös, että mieheni ei häviä asemassaan lapselleni millään tavalla.
Täällä taitaa nyt kirjoitella ex rouvat.
Minä en ole tulossa sotkemaan olemassa olevia kuvioita. Piste.
Mies rakastaa lapsiaan ja on erittäin hyvä isä heille. Hän EI hae naista sen takia, ettei osaisi klaarata elämäänsä lastensa kanssa.
Se, miksi ko. pari erosi, ei kuulu minulle.
Jollakulla teillä taitaa olla luetun ymmärtämisessä vaikeuksia, kysyin neuvoja ja vinkkejä miten toimia. Mutta tämäkin palsta on näköjään katkeria yksinhuoltajia täynnä, jotka ei suurin surminkaan antaisi exänxä mennä elämässä eteenpäin.
Mutta me mennään. Teen parhaani ja toivon, että se riittää.
Älä välitä noista Lissun lateluista, se on mielenterveydeltään epävakaa yksinäinen ihmisraunio.
Ole oma itsesi lasten seurassa, älä tee mitää mikä pahalle tuntuu, anna aikaa itsellesi ja lapsille
niin kaikki menee hyvin.
pitääkö omien lasten kanssa ottaa osaa kaikkiin lautapeleihin? tuo oli vähän sen sorttinen kysymys. puhu miehesi kanssa. miehen voi olla vaikea ymmärtää kaikkia tunteitasi, kun kyse on hänen omista lapsistaan, mutta on tärkeää, että pystytte puhumaan.
tärkeintä on, ettet heti rynnistä muuttamaan mitään lasten elämässä, vaan tutustut pikkuhiljaa. sinun on väistämättä oltava tekemisissä jonkin verran lasten äidin kanssakin, käytännön asioissa. siihen kannattaa varautua. helpottaa tietysti valtavasti asioita, jos mies ja ex pystyvät sopimaan lasten asioista sovussa ja eksä on ehkä jo totutellut ajatukseen, että heidän lapsillaan saattaa joskus olla äitipuoli. ja sinun on hyväksyttävä ajatus, ettei sinun kasvatusmetodisi välttämättä ole sama kuin miehen ja lasten äidin. siinä tapauksessa miehen ja lasten äidin mielipide ratkaisee, sinulla ei ole sananvaltaa, mutta sinun on toteutettava lasten kasvatus lasten vanhempien haluamalla tavalla, vaikka kuinka tekisi kipeää, jos kerran miehen kanssa haluat elää. jopa omassa kodissasi toinen nainen saattaa määrätä asioiden kulun osittain, jos mies on eksänsä kanssa samaa mieltä siitä, miten lasten kanssa pitää tehdä. et myöskään enää määrää täysin omasta palkastasi, vaan tulosi menevät väistämättä myös miehen lapsille ainakin sitä kautta, että joudut ostamaan ruokaa suurelle poppoolle, joudut ehkä maksamaan suurempaa asuntoa kuin itse tarvitsisit miehen kanssa, jotta miehen lapset mahtuvat sinne.
joo, tiedän että olet päätöksesi tehnyt, mutta kannattaa kuitenkin lukea muutama tämän palstan aloitus, jotta pääset jyvälle siitä, millaisia tunteita joudut kohtaamaan. ihan oikeasti, tänne kirjoittavat sellaiset ihmiset, jotka ovat kokeneet uusperhe-elämän. tässä kun ei ole kyse vain käytännön asioiden hoitamisesta lasten osalta, vaan ennen kaikkea kaikista niistä tunteista, joita joudut kohtaamaan. tunteista, joita miehellä on lapsia kohtaan, miehen menneisyydestä, omista tunteistasi "vieraita lapsia" kohtaan jne. tunnepuoli on tärkeämpi kuin käytännön asiat. jos omia tunteitaan pystyy käsittelemään, niin käytännön asiat hoituvat. ei kannata olla sinisilmäinen tyyliin "kaikki lapset on kivoja", vaan ottaa todesta ne ongelmat mistä tällä palstalla kirjoitetaan. kaikki ongelmat eivät luultavasti ja toivottavasti koske teidän perhettä, mutta joitain ongelmia tulee ihan varmasti. sellaisen neuvon annan vielä, että kannattaa totutella tilanteeseen ainakin pari vuotta ennen kuin alat tehdä lapsia miehen kanssa (jos ylipäätään sellaisia haluat). siinä tulee taas seuraava vaihe, jossa sinun on kyettävä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, omiasi ja miehen lapsia. ja se ei aina ole kovin helppoa. uusioperheissä asiat sujuu paremmin, jos molemmilla on lapsia entisistä suhteista, silloin puolisot ovat ikään kuin samalla viivalla. lapsettoman on monesti hankalampi sietää uusperhe-elämää, mutta mahdollista se kuitenkin on. onnea yritykselle.
"sinun on hyväksyttävä ajatus, ettei sinun kasvatusmetodisi välttämättä ole sama kuin miehen ja lasten äidin. siinä tapauksessa miehen ja lasten äidin mielipide ratkaisee, sinulla ei ole sananvaltaa"
Tämä on varmaan sinun näkemyksesi, mutta minä, toinen aikuisista päätän oman kotini lasten säännöistä heidän täällä oloaikana. Vaikka se kuinka harmittaisi lasten äitiä, niin minä olen äitipuoli omassa sekä lasten vkl-kotina, aikuinen päättä säännöistä ja rajoista, ei etävanhempi, silloin kun lapset ovat meillä.
"et myöskään enää määrää täysin omasta palkastasi, vaan tulosi menevät väistämättä myös miehen lapsille ainakin sitä kautta, että joudut ostamaan ruokaa suurelle poppoolle, joudut ehkä maksamaan suurempaa asuntoa kuin itse tarvitsisit miehen kanssa, jotta miehen lapset mahtuvat sinne."
Taas hölyn pölyä.. Minä en maksa mieheni lasten menoista vaan heidän huoltajansa sen tekee, teillä on ehkä se käytäntö, että äiti/isäpuoli maksaa toisen lapsen menot mutta meillä se ei toimi noin. Minun palkkani on minun ja mieheni on taas hänen omassa käytössään.
Mutta meitä on moneksi, sekä toimintatavat ovat erinlaisia perheissä ja jokainen koittaa varmasti löytää itselle sen kultaisen keskitien.
"Tämä on varmaan sinun näkemyksesi, mutta minä, toinen aikuisista päätän oman kotini lasten säännöistä heidän täällä oloaikana. Vaikka se kuinka harmittaisi lasten äitiä, niin minä olen äitipuoli omassa sekä lasten vkl-kotina, aikuinen päättä säännöistä ja rajoista, ei etävanhempi, silloin kun lapset ovat meillä. "
tämä edellyttää sitä, että myös puolisosi on samaa mieltä kuin sinä. mitä tulee lasten kasvatusta koskeviin asioihin, niin biologisen vanhemman mielipide ajaa aina isäpuolen tai äitipuolen mielipiteen ohi. eli jos puolisosi on eri mieltä lastensa kasvatuksesta kuin sinä, hänen mielipiteensä ratkaisee, koska hän on lasten biologinen vanhempi. sinulla ei ole eikä pidä olla samanlaisia oikeuksia kuin biologisella vanhemmalla. ihan jo siitä syystä ettet ole biologinen vanhempi ja toisekseen siksi koska et osallistu lasten kuluihin millään tavalla. se, joka ottaa vastuun, ja koko vastuun velvollisuuksineen, päättää viime kädessä, vaikka sinä asuisitkin samassa huushollissa.
tietysti on hyvä jos isäpuoli tai äitipuoli saa oman mielipiteensä kuuluville omassa kodissaan, ettei tule ihan sotatilanne ja ihan uusperheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta, mutta kyllä se vaan on niin, että ei sinulla samanlaista sanavalta ole kuin omien mahdollisten lastesi kanssa. on kohtuutonta, että sinulla olisi määräysvalta, koska et ota esimerkiksi taloudellista vastuuta lapsista. ja lapset menevät kyllä uusperheen vanhempien tarpeiden edelle, eli kyllä elintaso on matalampi kuin jos elelisitte kahdestaan miehen kanssa. mutta sehän on valintakysymys, antaako sen vaikuttaa puolison valintaan.
pointtini oli lähinnä, että uusperheessä on todella paljon sellaisia kysymyksiä, joihin ydinperheet eivät ikinä törmää, tärkein on juuri tämä tunnepuoli, miten siitä selviää. ei kannata olla sinisilmäinen, jos uusperhettä alkaa perustaa.
LÄHDE KUN VIELÄ VOIT!!!!!
Tämä on kyllä se neuvo, mitä sinun kannattaisi kuunnella. Minä olin samassa tilanteessa monta vuotta sitten, enkä kadu hetkeäkään että lähdin suhteesta jossa miehellä oli lapsi. Ellet ole erityisen lapsirakas, et tule koskaan "hyväksymään/olemaan sinut" tämän asian kanssa että miehelle lapsi menee kaiken edelle.
Ja jos huonosti käy, niin voit saada kiusaa tekevän exän kaupan päälle, näin ei kuitenkaan aina ole, mutta varmaan fifty-fifty mahdollisuus.. Lapsettoman on todella vaikea ymmärtää lapsiperheen arkea ja kaikkea mitä siihen sisältyy.
Siksi siis neuvo, lähde nykyisestä suhteesta ja etsi lapseton mies, hänen kanssaan voit rakentaa itse sen perheen ja täten opetella äidiksi ihan omien lasten myötä, eikä niin että hampaat irvessä joutuu olemaan se äitipuoli vasten tahtoaan.
Miksi siis vierailet uusperhepalstalla ?
Joko sinulla on uusi uusperhe ?
Eiköhän tänne saa laittaa viestiä ihan ketä tahtoo ja jos edellisellä on kuitenkin ollut kokemusta siitä perhekuviosta, ja kertoo oman ajatuksensa siihen kuvioon?
Miksi noi asiaton reagointi. Oliko edellinen kysymys jotenkin mielestäsi asiaton ?
Minusta se oli vain kysy´mys ilman sarvia ja hampaita.
Noh, negatiivinen ihminen näkee kaikki asiat negatiivisena.