Se on samaa kuin kunnianhimo. Meissä kaikissa pitäisi löytyä narsismia? Jotkut vaan on enempi narsisteja kuin toiset, eli kunnianhimoisempia. Olen itse kokenut kiusaamisen koulussa ja töissä, olen ollut lellitty lapsi ja se on nähty pahana. Jos olisin ollut se rikki ollut yksinhuoltaja äidin kasvatti niin minua olisi luultavasti ylistetty. En tiedä. Itse saan jatkuvasti taistella kaikkia vastaan. Ei jaksa enään sitä. Minun on vaan hyväksyttävä että en voi muuttaa elämässäni mitään ja otettava vastaan kaikki tuleva paska mitä tulee. Ehkä kestän kaiken ja ehkä en. Yksi elämä meillä vain on ja siitä on otettava kaikki irti. Jos olen aivan pohjalla niin toivon että minut sieltä joku vielä nostaa, koska niin tekisin toiselle. Olenko ajatuksineni yksin?
Eikö narsismi ole ihmisen perusolemusta?
bird2
4140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et ole yksin - oletan siis, ettet tahdo narsistiksi. sanot, että ihmisellä on vain yksi elämä, joten miksi tuhlata se tuhoamalla muita ihmisiä? voihan sen aikansa niinkin käyttää...
itsetunto, tietynlainen ylpeys ja kunnianhimo ovat kyllä hyvästä, eipä sellaista paljoa jalkoihinsa poljeta, joka kulkee pää pystyssä ja on selvillä itsensä kanssa. kateutta sellainenkin tietty aiheuttaa.
olin itsekin lapsena lellikki, ja kun kodin ulkopuolella tuli vastaan ihmisiä, jotka eivät olleet eläneet pumpulissa, jäin aika helposti jalkoihin. minään snobina mua on harvemmin pidetty, sillä en ole liiemmin välittänyt vanhempieni varallisuudesta tai oikeastaan se kaikki omaisuus on ollut minulle itsestäänselvyys, jopa yhdentekevää. esimerkiksi kalliita vaatteita mulla ei ole, kampaajalla en ole käynyt vuosiin, lähes kaiken minkä voin tehdä itse myös teen. sisarukseni taas ovat ottaneet oikeudekseen nauttia vanhempiemme rahoista, kaikkea kallista ja uutta on pitänyt saada jatkuvasti, ja ovat myös saaneet kärsiä snobeilustaan.
se, kuinka paljon varallisuutta ihmisellä on tai kuinka menestynyt tai kaunis tai fiksu hän on, ei ole mikään syy joutua kiusatuksi. kuten sanot narsismin kuuluvan ihmisen perusluonteeseen (kyllä, olen ihan samaa mieltä kanssasi, pelottavaa löytää jokaisesta piirteitä), on myös kateus juurtunut ihmiseen. ne, jotka näistä asioista sinua ovat kiusanneet, ovat kehittymättömiä kun eivät pysty käsittelemään omia tunteitaan, ja oma paha olo pitää purkaa muihin. kaikki eivät vain tajua, että välttämättä se mitä toisella on, ei ole mitenkään itseltään pois.
pää pystyyn:)
Hyvä kommentti! :)
Samojen ongelmien kanssa tässä painitaan itsekukin. Saa kunnianhimoa olla ja saa ihminen olla ylpeä saavutuksistaan!
"Minun on vaan hyväksyttävä että en voi muuttaa elämässäni mitään ja otettava vastaan kaikki tuleva paska mitä tulee"
Ne muutokset tulee pikkuhiljaa, eikä sun pidä huolestua jos on tällä hetkellä voimaton olo. Jos tarkastelet elämääsi 10 vuotta takaperin, huomaat muutoksia, samoin tulee käymään 10 vuoden kuluttua kun sieltä tähyilet tätä päivää. Kaikki tieto ja kokemukset mitä saamme päivittäin, rakentaa meitä pikkuhiljaa vahvemmiksi.
"Jos olen aivan pohjalla niin toivon että minut sieltä joku vielä nostaa, koska niin tekisin toiselle."
Tuossa tuli omin sanoin sanottuna yksi maailman tärkeimmista säännöistä: kultainen sääntö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö
Tuon ajatuksesi kanssa et kyllä ole väärällä tavalla narsistinen =)
Niin väärinhän olen tehnyt, mutta myös minulle tehty väärin. Tunnistan itsessäni uhrin ja narsistin. On ruvennut tulemaan ajatus että menisi uudestaan ryhmäterapiaan.