kaiken sen, mitä esteitä näet tai kokisit olevan tässä meidän "jutussa", jos tehtäisiin lähempää tuttavuutta. Voin sitten kuvitella vastauksen olevan sulta.
Kerrotko
madness
421137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
että näet sen kun katsot minuun.
katson sinuun? Mitäköhän tarkoitat, pituuseroako?
Eihän pituus ole mikään ongelma ;)
tää este vois olla? Nyt ei keksi, auta vähän=)
ko. henkilö tietää kyllä mikä ongelma on (vaikka tuskin on minusta kiinnostunut). Asia on niin ilmeinen.
jos olet oulusta ja töis yhes ns koulussa niin olet oikea henkilö. ja minä mies joka sua ain katselen ihastuksissani kun sut näen. voitas kyllä maanantaina tavata ja aukaista lukko meidän väliltä.
ihan miten asiaa ajttelee. Ikäero on yksi, jonka itse koen esteeksi. Olen liian vanha hänelle :(
Mutta kuitenkin haluan häntä ihan sairaasti.
vuotta vanhempi oot sitten?
Ikä on vain numero.....
Mikäli kumpikin on täysi-ikäinen/ alaikäinen..
on se, että hän on naimisissa.
se ole este tutustumiseen.
eipä niin kun naimisissa ja ajattelee noin niinkuin suhdemielessä niin kuinka sitä pokkana voi säästä alkaa puhumaan kun tekis mieli sanoa että ootta hiton himottavan näköinen pakkaus. Olkaa hyvä:)
Parempi olla hiljaa ja olla pilaamatta hetkeä kun hetki voi myöhemmin olla oikeampi.
naimisissa, ylipainoinen ja kärkäs suustaan?
se onkin jo painavampi syy pysytellä erossa ja kunnioittaa toisen periaatteita... voihan sitä tietty kokeilla, onko toisella niitä periaatteita vai ei ja jos houkutus on suuri niin se toinen voi vaikka langetakin. Toisaalta...onko se sitten niin onnellinen olotila, jos lähtee hyvästä parisuhteesta lätkimään jännityksen vuoksi...
Mulla on se sellainen hyvä parisuhde, jota en vaihtais hektiseen ja epävarmaan suhteeseen, vaikka nyt satuinkin ihastumaan/rakastumaan toiseen tyyppiin tässä muutama vuosi sitten...tosin tunteet on jo sen verran kuihtuneet kyseistä tyyppiä kohtaan ettei enää minkäänlaista jännitettä ole välillämme ja näinollen en koe senkään vuoksi innostusta aloittaa mitään hänen kanssaan.
Tuttu ja turvallinen parisuhde voittaa sen jännityksen, mitä on kokenut nuorempana vuosia sitten...
Jos kerran haluaa jännitystä elämäänsä niin eikö kannata elää nuoruus ilman että avioituu liian aikaisin - eipä sitten tule niitä sydänsuruja, ainakaan tieten tahtoen.
Totta puhut! Itse ajattelen, että vaikka kuinka olisi kaukaa viisas ja yrittäisi pedata mahdollisimman tasaisen ja hyvän parisuhteen itselleen, ei siitä huolimatta voi nuorena tietää, mitä elämä eteen tuo.
Joidenkin kohdalla tuo jatkuva ennakoiminen ja varautuminen tilanteisiin on hyvä keino suojata parisuhdettakin. Onko se sen arvoista? Joillekin, kyllä. Kaikille se ei kuitenkaan ole se onni.
Tuttu ja turvallinen parisuhde kaikkine koettuine vastoinkäymiseen voi hioa pariskunnan yhteen, jos molemmilta löytyy tahtoa ja ymmärrystä. Aina näin ei kuitenkaan käy. Se on niin persoonallisista ominasuuksista riippuvainen asia.
Tapaat elämää suuremman rakkauden, joka laittaa koko elämä tärkeysjärjestyksen uudelleen. Sitä ei voi tietää, mitä se voi olla jos ei ole itse kokenut. Voiko sen jälkeen puhtaalla omallatunnolla jatkaa tuossa vakaassa parisuhteessa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Joku pystyy, joku ei.
Näin karrikoidusti sanottuna, kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään ole niin selkeätä kun kirjoittaa avoimelle palstalle, vaikeaa.
sitä olla itselläkin periaatteita, ettei halua rikkoa toisen suhdetta tai liittoa, ja kuvitella rakentavansa jotakin kaunista ja hyvää niistä raunioista. Mieluummin sitä pyyhkii ensin pöydän puhtaaksi ja aloittaa avoimesti ja ilman syyllisyydentuntoja.
voi tosiaan hakea elämäänsä helpomminkin. Esim. ulkomailla tai toisessa kaupungissa matkusteltuaan. Kukaan ei huutele perään.
Jokainen kantaa vastuunsa ja miettii varmasti tarkasti asiat. Vahinkoa ei voi syyttää.
Tosiaan ei voi tietää mitä elämässä saattaa tapahtua. On niin helppo olla onnellinen...
ehkä se että et ole välttämättä aivan vapaa ja varmaan luulet etten mäkään ole, siinähän sitä
Ollaan samassa työpaikassa ja vaikkei ollakaan samoissa tehtävissä niin mietityttää miten meidän romanssiin suhtauduttaisiin siellä. Vapaita ollaan molemmat.
ajattelevat.Eiköhän kuitenkin ensisijaisesti eletä itselleen eikä muille.
kunhan vain saisin hänet ensiksi käsiini.. perhanan mies!
hän ei, tai sit kummallakaan ei ois rahaa hankkia. nyyh nyyh.
Pienet lapset ja kristillinen avioliitto!
Minä en näe mitään estettä (nyt kun erokin mulla selvä) mutta hänen voisin kuvitella ajattelevan esteenä olevan ikäero (ns. väärinpäin) ja välimatka. Oliko sulle?
selvennykseksi: en ole sama ku tuossa viestiä aikaisemmin sadness-nimimerkillä kirjoittanut. Vahingossa tuli samanlainen nimimerkki.
Ulkopuolisilta saattaisi tulla muutama soraääni, mutta niillähän ei ole mitään merkitystä.... Ensimmäinen "este" saattaisi olla tunteiden näyttäminen.
Elämä on oikeasti paljon mutkattomampaa - moni vain tekee siitä itsellensä haasteen.
se, että olen iloisesti avioliitossa. Kun tulee tilaisuus erota, joudun lähtemään kauas pois näistä maisemista, joten emme sittenkään enää kohtaa.
Siinä se.
on se että olen opettajasi ja meillä liian suuri ikäero.
Ei ole mitään esteitä. Tai on se yksi.. kun en tunne sua..
sä oot paljon nuorempi.
n-->m
mitään muita esteitä, kun se että olet varattu. On meillä ikäeroakin (väärinpäin eli oot nuorempi), mut en näe sitä esteenä. Ihmiseen ihastuu, ei numeroihin.
Siinäpäs kysymys
No jos saa tähän sekaantua sen verran, että ainakin omassa tapauksessani "tiedän" toisen olevan varattu, koska häntä näkee aina samassa erisukupuolisessa seurassa, vaikka eihän se välttämättä mitään meinaa, mutta kyllä siitä silti vahva olettamus asiasta syntyy.
Kokemuksesta voin sanoa, ettei ei kannata luulla -_-
Kokemuksesta voin myös sanoa, etten osaa kirjoittaa...
Millaisesta kokemuksesta voit näin sanoa, jos saa kysyä?
koska on itse kertonut. Ei vaan helposti unohda ihmistä, jonka kanssa kokee et synkkaa hyvin.
viitsi tehdä tuttavuutta, kun toinen on varattu, ja itse olen liian ihastunut..
En ole näin ihastunut ennen, jos vaikka vertaa edellisiä suhteita..
se sama, että jos toinen on varattu, miten läheisesti sitä sitten kannattaa tutustua. Jos ikäeroa olisi todella paljon, sekin varmaan mietityttäisi. Jollekin jokin olisi paljon, toiselle taas ei. Vähän riippuu. Se, millainen tausta kenelläkin on, mitä ajatuksia tulevasta, miten nopeasti tai hitaasti kukin noin ylipäänsä tutustuu ihmisiin, vaikuttaa kai myös.
ehkä jotkus tuntuu siltä, että on helpompi olla yksin. Varmasti tämä vaihtelee paljon ihmisestä toiseen. Joskus on sanottu, että kehonkielestä näkee jotain, jos huomaa... Jotkut eivät todellakaan huomaa.
Toivottavasti tuo tutustuminen onnistui/onnistuu.
...vai muuten extra-varovainen ilmaisussasi? Kirjoititko tuossa itsestäsi vai jostain toisesta?
tuon, koska olen kuullut/lukenut sen ennenkin...
Itsestäni vähän (onkohan helpompi olla yksin, enkä oikein huomaa) ja jotain yleistäkin. En oikein osaa edes kirjoittaa suoraan. Näköjään taaskaan.