rakentaa elämä uudestaan masennuksen jälkeen? Olen sössinyt kaikki vähäisetkin ihmissuhteeni vetäytymällä ja erakoitumalla, koska olin tuolloin varma, että olen riippakivi ja minun olisi parempi kuolla.
Nyt olen alkanut vuosien jälkeen nähdä valoa elämässä. Olen täynnä energiaa ja iloakin, mutta eipä ole ketään kenen kanssa niitä jakaa kun pari vuotta on tullut vietettyä neljän seinän sisällä. Paikkakuntakin on vaihtunut täysin uuteen tässä välillä ja olen aloittanut opiskelun.
Tämä on siis hyvin käytännöllinen ongelma. Miten aloittaa kaikki ns. alusta? Olen ollut hyvin pohjalla ja ajatellut, ajatellut, itkenyt, surrut, ja nyt vasta tuntuu, että kaikki ne vuosien traumat ja ahdistukset alkavat väistyä, olen oivaltanut niiden syitä ja tavallaan valaistunut. Mutta mistä sosiaalista elämää ja muuta etten taas putoa pohjalle vain sen takia? Olisi kauheasti halua tehdä jotain hyödyllistä, mutta en tiedä mistä aloittaa.
Nyt olen alkanut vuosien jälkeen nähdä valoa elämässä. Olen täynnä energiaa ja iloakin, mutta eipä ole ketään kenen kanssa niitä jakaa kun pari vuotta on tullut vietettyä neljän seinän sisällä. Paikkakuntakin on vaihtunut täysin uuteen tässä välillä ja olen aloittanut opiskelun.
Tämä on siis hyvin käytännöllinen ongelma. Miten aloittaa kaikki ns. alusta? Olen ollut hyvin pohjalla ja ajatellut, ajatellut, itkenyt, surrut, ja nyt vasta tuntuu, että kaikki ne vuosien traumat ja ahdistukset alkavat väistyä, olen oivaltanut niiden syitä ja tavallaan valaistunut. Mutta mistä sosiaalista elämää ja muuta etten taas putoa pohjalle vain sen takia? Olisi kauheasti halua tehdä jotain hyödyllistä, mutta en tiedä mistä aloittaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muutama ehdotus. Aloita harrastus, joko täysin uusi tai ennestään tuttu. Sitä kautta saattaa tutustua uusiin ihmisiin, jos sulla on koira, niin esim. agility voi olla sosiaalinen harrastus, tai sitten liity johonkin kerhoon/seuraan, tai aloita jonkin järjestötoiminta.
Voi olla, ettet harrasta mitään ihmeempää ja olet uskovainen, tai et ole vielä uskossa, mutta ne asiat kiinnostaa, niin kannattaa tutkia minkälaista toimintaa seurakunnalle on tarjota. Yleensä niillä on ainakin jonkinlaista järjestettyä ohjelmaa kaikenikäisille, sekin voi olla ihan hyvä mahdollisuus tavata ihmisiä.
Jos harrastukset ei kiinnosta ja seurakuntajutut tuntuu hömpältä ja haluat jotain sosiaalista meininkiä, niin yksi vaihtoehto on se, että tiedustelet onko kotipaikkakunnalla tarjota säännöllistä keskustelukontaktia ammattiauttajaan. Uskon, että siitä saattaisi olla apua ja ainakaan silloin ei tarvitsisi olla täysin yksin.