kertominen ei aina ole kovin järkevää. Siitäkin voi tulla suruja pusakkaan ja takkiin saada. Nykyään olen vähän pidättyväisempi koska vaikuttaa kohteliaalta eikä niin hyökkäävältä.
Tunteitani sanon oikeisiin kohtiin ja silloin kun kohde on tasan varmasti oikea.
Tunteitani sanon oikeisiin kohtiin ja silloin kun kohde on tasan varmasti oikea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta toisaalta, jos ei kerro niin asia voi jäädä kaihertamaan omaa mieltä. Riippuu tietysti vähän molempien tilanteistakin, että kannattaako kertoa vai ei..
Mä en pysty sanoon ihan tosta noin vaan kellekään, että tykkään tai rakastan.. edes omalle perheen jäsenelle.. tulee vaan sellanen lukko, kun tunne on niin vahva, niin ei saa sanaa suustaan, vaikka haluaiskin.. Ja yleensä sitten kun sanon jotain tunteikasta, niin tarkotan sitä todella.. Tunteista kirjottaminen on helpompaa..
Eikä niitä tunteita aina tarvitse tuputtuu.. Musta uskottavampaa on se, että sanoo sillon tällön rakastavansa toista, eikä jankuta tunteista koko ajan.. menee uskottavuus, jos koko ajan hokee rakastavansa toista.. Kyllähän sen ilman sanomistakin sitten huomaa, kun aito rakkaus on kyseessä..