Gallup

tulisi vaan ja sanoisi...

eikä ajalla, eikä millään, mut tietenki sitä toivois et kertoja olisi sellainen, jota kohtaan itse tuntee samoin... mut vaikka joku tulisi kertomaan ja itsellä ei olisi häntä kohtaan tunteita... olisin ystävällinen ja asiallinen...
miten reagoisin--> ilahtuisin tosi paljon ja tulisi hyvä mieli. Voi olla että menisin lukkoon ja en saisi hetkeen sanottua mitään järkevää, katsoisin varmaan hölmistyneenä ja kysyisin että ootko tosissas :))
mut kaipa sitä jotenkin pysyisi kasassa ja saisi itsensä koottua ja jotakin sanottuakin sit lopulta... :)

on väliä, miten, missä, milloin..
Ei jossain halkoliiterissä, kirveen kanssa heiluessa, ei räkäkännissä ojan poskella, ei kaverin sanoja lainaten, ei kunhan on joku-tyyliin, eikä varsinkaan varattuna.
Kaunis, romanttinen kesäilta, kukkasten kera, sanat suoraan sydämestä aidosta.

jos olisi ihminen johon minulla on/on ollut tunteita olisi mukavinta kun tulisi yllärinä käymään kahvilla, siinä ei paljon sanoja enää tarvittais. tekstarikin/soitto kävis. Vieraalta ihastujalta on myös imartelevaa saada tunnustuksia, niihin pitää suhtautua lämmöllä vaikka ei aikomustakaan antaa vastakaikua. rohkeaa!

kertojalla, muulla rekvisiitalla ei niinkään. Jos hän tulisi, voisivat ensiaputoimet olla tarpeen

oikeastaan millään tuollaisella. Jos oikea ihminen olisi kyseessä niin silloin ainakin paikka, aika ja tilanne ovat aina oikeita. Jopa viikonloppuinen aamuöinen viesti asiaan liittyen saisi varmasti sydämen sykkimään ylikierroksilla ;-)

duunissa heti maanantaina lounastauolla, kaiken kansan ollessa läsnä, sanomaan (ruokalassa) sille miehelle:
Näiden kaikkien todistajien läsnäollessa tahdotko mut vaimoksesi ja rakastaa...