Kristillinen kaste
Miten olisi ymmärrettävä kristillinen kaste? Tästä on monenlaista versiota. Eräät opettavat, että se kuuluu ainoastaan aikuisille, niille jotka ovat tulleet uskoon ja osaavat antaa elämänsä Jeesukselle (ns. vapaat suunnat ) . Toiset taas opettavat, että lapset tulee kastaa, että jos ihminen myöhemmin tulee uskoon, kasteen merkitys ja tarkoitus toteutuu ( viidesläisyys ).
Eräät taas opettavat, että lapset pelastuvat Jeesuksen sovituksen kautta, mutta lapset tulee kastaa, että he pysyisivät liiton armossa.
Huh, huh, jo on tässä monenlaista soppaa, joilla sekoitetaan ihmisten mieliä. Kuinka siten asia olisi ymmärrettävä oikein? No asia on kyllä selvä raamatussa, mutta ihmiset sotkevat toistensa päitä. Tämä asia on ratkaistu helposti raamatusta:
Room.5:18. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi”
Room.6:3. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
Kohdat kertovat selvästi, että kaste on liittämistä siihen työhön jonka Jeesus ristillä teki. Tästä on aivan turha jankuttaa tai väitellä. Kenenkään ei tulisi opettaa, että kastamattomat lapset joutuisivat kadotukseen, vaan että heidät tulee kastaa.
Omaan mahdottomuutensa taitaa muuten kaatua ihmisen antautumiset ja ratkaisutkin, sillä semmoiseen ei liha luonnostaan kykene, eikä koskaan kykene.
Miten olisi ymmärrettävä kristillinen kaste? Tästä on monenlaista versiota. Eräät opettavat, että se kuuluu ainoastaan aikuisille, niille jotka ovat tulleet uskoon ja osaavat antaa elämänsä Jeesukselle (ns. vapaat suunnat ) . Toiset taas opettavat, että lapset tulee kastaa, että jos ihminen myöhemmin tulee uskoon, kasteen merkitys ja tarkoitus toteutuu ( viidesläisyys ).
Eräät taas opettavat, että lapset pelastuvat Jeesuksen sovituksen kautta, mutta lapset tulee kastaa, että he pysyisivät liiton armossa.
Huh, huh, jo on tässä monenlaista soppaa, joilla sekoitetaan ihmisten mieliä. Kuinka siten asia olisi ymmärrettävä oikein? No asia on kyllä selvä raamatussa, mutta ihmiset sotkevat toistensa päitä. Tämä asia on ratkaistu helposti raamatusta:
Room.5:18. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi”
Room.6:3. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
Kohdat kertovat selvästi, että kaste on liittämistä siihen työhön jonka Jeesus ristillä teki. Tästä on aivan turha jankuttaa tai väitellä. Kenenkään ei tulisi opettaa, että kastamattomat lapset joutuisivat kadotukseen, vaan että heidät tulee kastaa.
Omaan mahdottomuutensa taitaa muuten kaatua ihmisen antautumiset ja ratkaisutkin, sillä semmoiseen ei liha luonnostaan kykene, eikä koskaan kykene.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kastamattomana kuolleet
”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”
Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).
Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.
Martti Luther (s.1483-1546)
suuren ymmärryksen Raamatusta, merkillistä jos
et ole sitä omistanut omalle kohdallesi??
Niin, ymmärrys raamattuun tulee Jumalalta, meissä ei sitä itsessämme ole ja olen Jumalan lapsi; Väitetään, mitä väitetään.
Se on hyvä osa!,olla Jeesuksen oma!
>>Joh. 1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä!
”Mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä: jatko kuuluu: ”jotka eivät ole syntyneet vedestä eikä lihan (ihmisen) tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta”(Joh.1:12-13): Luther sanoo: ”vapaan tahdon kannattajat käyttävät tätä paikkaa, mutta todellisuudessa se on moukari sitä vastaan”. Edelleen: ”ei niin , että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta”(2.Kor.3:5): Luther sanoo: ”tällä paikalla tulee huidella ylpeitä henkiä”.
Olin 34 vuotias kun sain kohdata Jeesuksen vapahtajanani! Se tapahtui Jumalan SANAN ja Pyhän Hengen koskettamana! Olin luterilaisen kirkon sylivauvana kastettu "kristitty"?, vaikka en kristillisyydestä mitään edes tiennyt!
Minut vauvana kastettiin minulta lainkaan siihen lupaa kysymättä! Minä en saanut siihen itse lainkaan vaikuttaa halusinko tulla Kristityksi vai en! Aivan samoin oli laita vanhemmillanikin. Ei tiennyt vanhempanikaan kristillisyydestä mitään vaikka olivat ev,lut jäseniä!
Eivät tienneet sukulaisenikaan!
Mutta 34 vuotiaana sain kohdata Jumalan Sanan joka sai minussa TAHDON mielenmuutokseen!,tahdon kääntyä Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen puoleen joka Jumalan Sanan mukaan on minunkin vapahtajani.
Hän Golgatan ristillä sovitti minunkin syntini ja kun sen uskossa vastaan otin, niin sain syntyä uudesti Jumalan Sanasta Ja Hengestä iankaikkiseen elämän toivoon yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa! Kun tämän kaiken olin saanat "uskon kautta" ymmärtää, niin erosin ev,lut kirkosta heti pois!,sillä "Kaste" ei uudestisynnytä ketään elävään uskoon! Olin sen totaalisesti saanut itse todeta. Kirkko oli minut harhaisesti tehnyt muka "kristityksi" kasteen kautta! Sillä kastehan ei ketään uudestisynnytä elävään uskoon!, vaan Jumalan SANA ja Pyhä Henki sen saa aikaiseks!!!
Kun ihminen tulee Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta "uudestisyntyneeksi" uudeksi luomuikseksi ,niin hän Raamatullisesti haluaa julkisesti viedä vanhan syntisen ja epäuskoisen luontonsa "kasteen hautaan" niinkuin Raamattu Sanassaan kehoittaa!
>>Apt. 2:41
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne "kastettiin"!, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Vanginvartijan perheelle julistettiin Jumalan sanaa ja kun he uskoivat ,niin heidät kastettiin ->
>>Apt. 16:33
Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
Krispuksen perheelle myös julistettiin Jumalan evankeliumin sanaa ja kun he "uskoivat" sen ,niin heidätkin heti kastettin!
>>Apt. 18:8
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.
Jeesus sanoi ->
>>Mark 16:16
Joka USKOO ja KASTETAAN, se pelastuu!; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!.
>>Sanot-
>>Room.6:3. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
Kohdat kertovat selvästi, että kaste on liittämistä siihen työhön jonka Jeesus ristillä teki. Tästä on aivan turha jankuttaa tai väitellä. Kenenkään ei tulisi opettaa, että kastamattomat lapset joutuisivat kadotukseen, vaan että heidät tulee kastaa.>Room 5:1 Koska me siis olemme "uskosta" vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme "uskossa" saaneet pääsyn tähän armoon!, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo>Room. 10:17
"Usko"! tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen (sanan) kautta!.>Fil. 3:9 kertoo -
..ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen "uskon kautta", sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta "uskon perusteella"!>Apt 2:41
Jotka nyt ottivat hänen ("sanansa") vastaan, ne "kastettiin", ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua!.
Edellä, Room.5-Luvussa kerrotaan perisynnistä. 6-Luvun alku puhuu, onko meidän pysyttävä siinä synnissä/(aadamin lankeemuksessa). Ei tietenkään, kerran olemme kuolleet pois siitä (synnistä). "Vai, ettekö tiedä, että meidät kaikki Jeesukseen Kristukseen kastetut olemme siis hänen kuolemaansa kastetut" (Room.6:3): Kyllä tämä pienille lapsillekkin kuuluu.
"niin olemme siis haudatut"; mihin? (ei veteen), vaan kasteen kautta kuolemaan. Jos olemme kerran yhtäläisesä kuolemassa, olemme samoin hänen kanssan yhtäläisesä ylösnousemuksessa".
Kun usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta, se ei tule synergismistä.
Uskoihan Johannes jo äitinsä kohdussa, Marian äänellisen tervehdyksen kautta. Samoin Lasadus heräsi kuolleista Jeesuksen sanojen voimasta: "Lasadus tule ulos", ja Lasadus tuli.
Hoviherran kaste
Tiedätkö mitä Filippus julisti hoviherralle? Filuppus opetti hänelle kärsivää Kristusta alkaen Jes.53.luvusta. Heti seuraavassa luvussa (Jes.54), puhutaan miten hedelmätön saa riemuita, kun hänellä on paljon lapsia. Se oli hyvin lohdullinen teksti, elämän murjomalle hoviherralle, jolla ei ollut mahdollisuutta saada lapsia. Hän oli eunikki, kuten alkukielestäkin käy ilmi. Samassa yhteydessä Jesaja puhuu iankaikkisesta armosta, Nooan vesistä ja Herran armoliiton horjumattomuudesta (Jes.54:1,8-10). Se oli ennustus uudenliiton kasteesta. Kun Hoviherra oli kastettu, hän jatkoi iloiten matkaansa.
Miksi on jae poistettu? No ensinkään se ei ole luterilaista oppia vastaan mitenkään, sillä emme opeta synergismiä ts. ansiokristillisyyttä ja ratkaisukristillisyyttä, kuten uudelleen kastajat ja muut reformoidut, vaan yksin armosta ja yksin uskon kautta, ilman mitään lain tekoja pelastumista. Puuttuva jae ei ole (selitys Raamatun) mukaan, ole luotettavissa käännöksissä.
Hoviherran kasteessa se jae, joka puhuu tyyliin "jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista" on myöhempi lisäys vasta 800-luvulta. Se ei siis kuulu alkuperäiseen Luukkaan tekstiin eikä siten ole Jumalasta. Asian voi tarkistaa Novum Testamentum Graecesta.
(Apt.2:39)Pietari puhui silloiselle sukupolvelle ja lupasi kasteen myös lapsille jo silloin.
Emmä muuta tiedä sanoa kuin sen, että lapset kastettiin, kuten lukeekin.
"Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että Pietarin täsää käyttämää sanaa "TEKNA" voidaan käyttää sekä nyt elävistä lapsista, että tulevista sukupolvista. Mutta koskaan sillä ei ole vain tulevia sukupolvia tai varttuneita lapsia tarkoittavaa rajoitettua merkitystä, kuten vapaasuunnat esittävät. Myöskään tulevat sukupolvet eivät ole koskaan ilman pieniä lapsia..."
Jeesuksen esimerkki. Eräänä päivänä Jeesus jätti puusepänverstaan Nasaretissa, sanoi kotiväelleen jäähyväiset ja lähti Jordanille, jossa hänen serkkunsa Johannes saarnasi. Jeesus lähestyi Johannesta ja pyysi kastetta. Hämmästyneenä Johannes yritti torjua hänen pyyntönsä sanoen: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"
"Älä nyt vastustele," Jeesus vastasi. "Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. -3:-13 - 15).
Jeesuksen kaste antoi tälle asetukselle *2 jumalallisen leiman (Matt. -3:-13 - 17; vrt. Matt. -21:25). Koska Kristus, vaikka oli synnitön, kastettiin, jotta Jumalan vanhurskas tahto täytettäisiin, meidät, jotka olemme syntisiä, meidätkin tulee kastaa.
Jeesuksen käsky. Maanpäällisen toimintansa päättyessä Kristus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt.- 28:19,20).
Tässä käskyssään Kristus osoitti selvästi, että hän vaati kastetta niiltä, jotka halusivat liittyä hänen seurakuntaansa, hänen hengelliseen valtakuntaansa. Kun Pyhä Henki johti ihmisiä parannukseen ja vastaanottamaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, heidät tuli kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Kaste osoittaisi, että he olivat astuneet henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa ja olivat sitoutuneet elämään sopusoinnussa hänen armon valtakuntansa periaatteiden kanssa. Kristus päätti kastekäskynsä vakuutukseen: "Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit julistivat kasteen välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä (Ap.t. 2:-38; 10:-48; 22:16). Apostolien julistuksesta oli seurauksena, että suuria kansanjoukkoja kastettiin; he muodostivat Uuden testamentin seurakunnan (Ap.t.- 2:-41,47;- 8:12) ja tunnustivat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen arvovallan.
Kaste ja pelastus. Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.- 16:-15,16). Apostolisessa seurakunnassa kaste automaattisesti seurasi Kristuksen vastaanottamista. Se oli vahvistus uuden uskovan uskolle (vrt. Ap.t.- 8:-12;- 16:-30 - 34).
Pietari käytti vedenpaisumusta kuvaamaan kasteen ja pelastuksen välistä suhdetta. Ennen vedenpaisumusta synti oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet että Jumala Nooan välityksellä varoitti maailmaa tuhosta ellei se tekisi parannusta. Vain kahdeksan ihmistä uskoi, astui arkkiin ja pelastui "veden kantamana". "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1.Piet.- 3:-20,21).
Pietari selitti, että meidät pelastaa nyt kaste, niin kuin Nooa ja hänen perheensä pelastuivat veden avulla. Tietenkin Nooan pelasti Jumala eikä vesitulva. Samoin uskovan synnit poistaa Kristuksen veri eikä kastevesi. "Mutta kaste, kuten Nooan kuuliaisuus hänen astuessaan arkkiin, on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kun ihminen Jumalan voimasta vastaa myöntävästi Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus saattaa pelastuksen voimaan." *3
Vaikka kaste on kiinteästi liittyneenä pelastukseen, se ei kuitenkaan takaa pelastusta. *4 Paavali katsoi Israelin lähdön Egyptistä olevan vertauskuvallinen esitys kasteesta: *5 "Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa." Israelin kansa sai vertauskuvallisesti kasteen - pilvi yllä ja vesi kummallakin puolella - kulkiessaan meren poikki. Tästä kokemuksesta huolimatta "useimmat heistä Jumala hylkäsi" (1.-Kor. -10:-1 - 5). Samoin tänäänkään ei kaste automaattisesti takaa pelastusta. Israelin kokemus "on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1.Kor.- 10:-11,12).
"Yksi kaste"
Kasteen toimittaminen vaihtelee kristikunnassa. Jotkut käyttävät upotuskastetta, toiset pirskottamista, toiset taas valelua. Hengen aikaansaamalle ykseydelle Jumalan seurakunnassa on ominaista myös se, että käytössä on vain "yksi kaste" (Ef. -4:5). *6 Mitä Raamattu paljastaa kastamisen käytännöllisestä toimittamisesta ja mitä sen hengellisestä merkityksestä?
'Baptidzoo' - verbin merkitys Uudessa testamentissa. 'Kastaa' - verbi on suomennettu kreikan sanasta baptidzoo (kantasana on verbi baptoo), joka viittaa upottamiseen. *7 Kun kysymys on vesikasteesta, kastamiseen sisältyy ajatus ihmisen upottamisesta tai painamisesta veden alle. *8
Uudessa testamentissa verbiä 'kastaa' käytetään eri merkityksissä: (1) sanalla viitataan vesikasteeseen (esim. Matt. -3:6; Mark. -1:9; Ap.t.- 2:41); (2) sanaa käytetään kielikuvana Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta (Mark.-10: 38,39; Luuk.- 12:-50); (3) Pyhän Hengen tulemisesta (Matt.- 3:11; Mark.- 1:-8; Luuk.- 3:-16; Joh.- 1:-33; Ap.t.- 1:-5;-11:-16) ja (4) rituaalisesta puhdistautumisesta (Mark.- 7:-3,4; Luuk. -11:-38). Tässä neljännessä käyttöesimerkissä on kysymys seremoniallisen epäpuhtauden poistamisesta, jossa kädet upotettiin (kastettiin) veteen ennen ateriaa. *9 Raamattu käyttää substantiivia kaste (baptisma) sekä vesikasteesta että Kristuksen kuolemasta (Matt.- 3:-7; Mark.- 10:-38,39).
J.K.Howard huomauttaa, että Uusi testamentti "ei sisällä mitään todistetta siitä, että pirskottaminen olisi koskaan ollut apostolinen käytäntö; kaikki viittaa siihen, että se on otettu käyttöön vasta myöhemmin." *10
Kastemuoto Uudessa testamentissa. Uuden testamentin mainitsemat vesikasteet toimitettiin siten, että kastettava upotettiin veteen. Johanneksen sanotaan kastaneen Jordanissa (Matt. -3:-6; vrt. Mark. -1:-5). Hän kastoi "Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä" (Joh.- 3:-23). Vain upostuskasteeseen tarvittiin "runsaasti vettä".
Johannes kastoi myös Jeesuksen upottamalla. Hän kastoi Jeesuksen "Jordanissa", ja tultuaan kastetuksi Jeesus nousi "vedestä" (Mark.- 1:9,10; vrt. Matt.- 3:16). *11
Myös apostolisessa seurakunnassa kastettiin veteen upottamalla. Kun evankelista Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran, "he molemmat - - astuivat veteen" ja kasteen jälkeen myös nousivat vedestä (Ap.t.- 8:-38,39).
Upotuskaste historiassa. Ennen kristillistä aikakautta juutalaiset kastoivat käännynnäisiään upottamalla. Qumranin essealaiset noudattivat upotuskastekäytäntöä sekä jäseniinsä että käännynnäisiin. *12
Maalaukset katakombeissa ja kirkoissa, lattiamosaiikeissa, seinissä, katoissa ym. todistavat, että "upotus oli normaali kastemuoto kristillisessä kirkossa aina 1400 - luvulle asti." *13 Vanhojen kirkkojen yhteydessä olevat kastealtaat ja niiden rauniot Pohjois - Afrikassa, Turkissa, Italiassa, Ranskassa ja muualla todistavat yhä tämän vanhan käytännön puolesta. *14
Kasteen merkitys
Kasteen merkitys liittyy läheisesti sen muotoon. Alfred Plummer kirjoittaa: "Kasteen koko merkitys käy ilmi vain silloin, kun kaste toimitetaan upottamalla." *15
Vertauskuva Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kuten vyöryvät vedet kuvasivat vaikeuksia ja ahdinkoa (Ps. 42:8; 69:2,3; 124:4,5), samoin Jeesuksen vesikaste oli profeetallinen kuvaus hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja hautaamisestaan (Mark.- 10:-38; Luuk. -12:-50), ja hänen nousemisensa vedestä kasteen jälkeen kuvasi hänen ylösnousemustaan kuolleista (Room.- 6:-3 - 5).
Kasteella ei olisi ollut mitään merkitystä Kristuksen kärsimyksen vertauskuvana, "jos apostolinen seurakunta olisi noudattanut jotakin muuta kastemuotoa kuin upotuskastetta." Tämän vuoksi "voimakkain peruste upotuskastekäytännölle on teologinen." *16
Vertauskuva synnistä pois kuolemisesta ja elämisestä Jumalalle. Kasteessa uskova astuu kärsimysyhteyteen Herramme kanssa. Paavali kirjoittaa: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus - - herätettiin kuolleista" (Room. 6:-3,4).
Uskovan suhdetta Kristukseen kuvataan sellaisilla sanonnoilla kuin "Kristukseen Jeesukseen kastetut", "kastettu hänen kuolemaansa" ja "kasteessa - - haudattiin yhdessä hänen kanssaan". Howard toteaa: "Vertauskuvallisessa kastetoimituksessa uskova astuu Kristuksen kuolemaan, ja tuosta kuolemasta tulee todellisuudessa hänen kuolemansa; samoin hän kasteessa liittyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja tuosta ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa." *17 Mitä uskovan osallistuminen kasteessa Herramme kärsimyksiin merkitsee?
1. Kuolemista pois synnistä. Kasteessa "yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen (Kristuksen) kanssaan" (Room. -6:5); uskova on kasteessa "Kristuksen kanssa ristiinnaulittu" (Gal. -2:-19). "Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta" (Room. 6:-6,7).
Uskovat ovat hyljänneet entisen elämäntyylinsä. He ovat kuolleet pois synnistä - "vanha on kadonnut" (2.Kor. -5:-17) ja heidän elämänsä on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kaste kuvaa vanhan elämän ristiinnaulitsemista. Kysymys ei ole vain kuolemasta, vaan myös hautaamisesta: "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin" (Kol.- 2:12). Kuten hautaaminen seuraa henkilön kuolemaa, samoin uskovan astuessa kasteessa vesihautaan hänen vanha elämänsä, joka kuoli hänen ottaessaan vastaan Jeesuksen Kristuksen, haudataan.
Kasteessa uskova hylkää maailman. Herra sanoo: "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen" (2.Kor.- 6:-17). Tälle käskylle kuuliaisina kaste - ehdokkaat ilmaisevat julkisesti hylkäävänsä Saatanan palvelemisen ja vastaanottavansa Kristuksen elämäänsä.
Apostolisessa seurakunnassa kutsu kääntymykseen sisälsi myös kutsun ottaa kaste (Ap.t.- 2:-38). Kaste on siten merkkinä todellisesta kääntymyksestä. Uskovat kuolevat pois lain rikkomisesta ja saavat vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen puhdistavan veren kautta. Kastetoimitus kuvaa sisäistä puhdistautumista - tunnustettujen syntien pesemistä pois.
2. Elämistä Jumalalle. Kristuksen ylösnousemusvoima alkaa työnsä elämässämme. Se tekee meidät kykeneviksi elämään uutta elämää (Room.- 6:-4): "te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. -6:-11). Kasteemme todistaa, että ainoa toivomme elää voittoisaa elämää on ylösnousseen Herramme armossa. Hän on Pyhän Hengen elävöittävän voiman kautta hankkinut meille uuden hengellisen elämän. Tämä uusi elämä kohottaa meidän inhimillisessä kokemuksessamme uudelle, korkeammalle tasolle, jossa saamme uudet arvot, toiveet ja tavoitteet. Elämämme keskittyy Jeesuksee Kristukseen, johon olemme sitoutuneet. Olemme Vapahtajamme uusia opetuslapsia, ja kaste on opetuslapseutemme merkki.
Vertauskuva liittosuhteesta. Vanhan testamentin aikoina ympärileikkaus oli merkkinä liittosuhteesta Jumalan ja Abrahamin välillä (1.Moos.- 17:-1 - 7).
Abrahamilaisella liitolla oli sekä hengellinen että kansallinen merkitys. Ympärileikkaus oli merkki kansallisesta identiteetistä. Abraham itse ja kaikki kahdeksan päivän ikäiset ja sitä vanhemmat miespuoliset jäsenet hänen perhekunnastaan oli ympärileikattava (1.Moos.- 17:-10 - 14,-25 - 27). Jokainen miespuolinen ympärileikkaamaton oli poistettava Jumalan kansan keskuudesta, sillä hän oli rikkonut liiton (1.Moos.- 17:-14).
Abraham oli aikuinen, kun Jumala teki hänen kanssaan liiton. Tämä osoittaa, että liitolla oli hengellinen ulottuvuus. Abrahamin ympärileikkaus oli merkkinä ja vahvistuksena hänen sitä edeltäneestä uskonvanhurskauden kokemuksestaan. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi" (Room.- 4:11).
Mutta pelkkä ympärileikkaus ei taannut pääsyä todelliseen hengelliseen liittoon. Profeetat varoittivat toistuvasti, että vain hengellinen ympärileikkaus olisi riittävä. "Ympärileikatkaa siis sydämenne - taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko" (5.-Moos. -10:-16; vrt. 30:6; Jer. -4:4). Sydämeltään ympärileikkaamattomat saisivat rangaistuksen pakanoiden kanssa (Jer. -9:25).
Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, he rikkoivat liittosuhteensa Jumalaan ja siten heidän erityisasemansa Jumalan valittuna kansana päättyi (Dan.- 9:-24 - 27; ks. tämän kirjan lukua 4). Vaikka Jumalan liitto ja lupaukset pysyivät muuttumattomina, hän valitsi uuden kansan. Hengellinen Israel tuli juutalaisen kansakunnan tilalle (Gal. 3:-27 - 29; -6:-15,16).
Kristuksen kuolema vahvisti uuden liiton. Tähän liittoon astuttiin hengellisen ympärileikkauksen kautta - uskon vastauksena Jeesuksen sovituskuolemaan. Evankeliumi kuuluu uudessa liitossa yhtä hyvin ympärileikkaamattomille kuin ympärileikatuille (Gal. -2:7). Uusi liitto edellyttää sisäistä uskoa eikä ulkonaista riittiä niiltä, jotka haluavat kuulua hengelliseen Israeliin. Ihminen voi syntymänsä perusteella olla juutalainen, mutta ihminen voi olla kristitty ainoastaan uudestisyntymisen perusteella. "Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko" (Gal.- 5:6). "Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki" (Room. 2:-29).
Kaste edustaa tätä hengellistä ympärileikkausta, se on merkki pelastavasta suhteesta Jeesukseen. "Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista" (Kol. -2:-11,12).
"Kun 'syntinen luonto' on Jeesuksen suorittamassa hengellisessä ympärileikkauksessa poistettu, kastettu pukeutuu Kristukseen ja astuu liittosuhteeseen hänen kanssaan. Tästä on seurauksena, että hänellä on oikeus omistaa itselleen liiton lupaukset."18 "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. - - Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu" (Gal.- 3:-27 - 29). Niille, jotka ovat astuneet tähän uuteen liittoon, Jumala vakuuttaa: "Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani" (Jer. -31:33).
Vertauskuva antautumisesta Kristuksen palvelukseen. Kasteessaan Jeesus vastaanotti Pyhän Hengen erityisen vuodatuksen, joka oli merkkinä hänen voitelemisestaan Isältään saamansan tehtävän suorittamiseen (Matt. 3:-13 - 17; Ap.t. 10:38). Hänen kokemuksensa osoittaa, että vesikaste ja henkikaste kuuluvat yhteen, että kaste ilman Pyhän Hengen vastaanottamista on vajaa.
Apostolisessa seurakunnassa Pyhän Hengen vuodatus yleensä seurasi vesikastetta. Samoin on tänäänkin: kun meidät kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät pyhitetään kolmiyhteisen Jumalan palvelukseen levittämään ikuista evankeliumia.
Pyhä Henki valmistaa meitä tähän palvelutehtävään puhdistamalla sydämemme synnistä. Johannes julisti Jeesuksesta: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt.- 3:11). Jesaja ilmoitti, että Jumala puhdistaisi kansansa lian "oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä" (Jes.- 4:4). "Minä puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan, - - minä irrotan sinusta kaiken kuonan" (Jes. 1:25). Synnille "meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli" (Hepr.- 12:-29). Pyhä Henki puhdistaa kaikkien niiden elämän, jotka hänelle antautuvat.
Sitten Pyhä Henki varustaa heidät lahjoillaan. Nämä lahjat ovat "kasteen yhteydessä annettuja erityisiä jumalallisia kykyjä, jotka tekevät uskovan kykeneväksi palvelemaan seurakuntaa ja niitä, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta." *19 Pyhän Hengen kaste antoi varhaisseurakunnalle voiman todistamiseen (Ap.t.- 1:-5,8), ja sama kaste tekee seurakunnan kykeneväksi saattamaan päätökseen lähetystehtävänsä, valtakunnan ikuisen evankeliumin julistamisen (Matt.- 24:-14; Ilm. 14:-6).
Vertauskuva seurakuntaan liittymisestä. Kaste on merkki ihmisen uudestisyntymisestä (Joh. 3:3,5) samoin kuin hänen astumisestaan Kristuksen hengelliseen valtakuntaan. *20 Koska kaste yhdistää uskovan Kristukseen, se toimii myös ovena seurakuntaan. Kasteen kautta Herra lisää uusia opetuslapsia uskovien yhteisöön - hänen ruumiiseensa, seurakuntaan (Ap.t. 2:-41,47, 1.-Kor.- 12:-13). Tämän jälkeen he ovat Jumalan perheen jäseniä. Ketään ei voida kastaa ilman että hän liittyisi seurakuntaperheeseen.
Kasteen edellytykset
Raamattu vertaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhdetta avioliittoon. Avioliitossa kummankin osapuolen tulisi olla selvillä avioliittoon liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista. Kastetta haluavien tulee ilmentää elämässään uskoa, katumusta ja kääntymyksen hedelmiä. Heidän tulee myös ymmärtää kasteen ja siihen liittyvän hengellisen suhteen merkitys. *21
Usko. Yksi kasteen edellytys on usko Jeesuksen sovitusuhriin, joka on ainoa pelastuskeino synnistä. Jeesus sanoi: "Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" (Mark.- 16:-16). Apostolisessa seurakunnassa kastettiin ainoastaan ne, jotka uskoivat evankeliumin (Ap.t. 8:-12,36,37; 18:-8).
Koska "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room.- 10:-17), opetus on olennainen osa kasteelle valmistautumista. Kristuksen suuri lähetyskäsky vahvistaa sellaisen opetuksen tärkeyden: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa" (Matt. -28:-19 - 20). Opetuslapseksi tuleminen edellyttää perusteellista opetusta.
Kääntymys. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste'" (Ap.t.- 2:38). Jumalan sanan opetus ei synnytä ainoastaan uskoa vaan myös kääntymystä. Vastauksena Jumalan kutsuun ihminen näkee kadotuksenalaisen tilansa, tunnustaa syntinsä, antautuu Jumalalle, katuu syntejään, hyväksyy Kristuksen aikaansaaman sovituksen ja pyhittäytyy uuteen elämään hänen yhteydessään. Ilman kääntymystä ihminen ei voi päästä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Vain kääntymyksen kautta ihminen voi kokea kuoleman synnille - mikä on kasteen edellytys.
Kääntymyksen hedelmät. Niiden, jotka haluavat kastetta, tulee tunnustaa uskonsa ja kääntyä. Mutta elleivät he tee hedelmää, jossa heidän kääntymyksensä näkyy (Matt.- 3:-8), he eivät täytä kasteen raamatullisia edellytyksiä. Heidän tulee elämässään osoittaa sitoutuneensa totuuteen sellaisena kuin se on Jeesuksessa ja ilmaista rakkautensa Jumalaan noudattamalla hänen käskyjään. Valmistautuessaan kasteelle heidän tulee luopua erheellisistä uskomuksista ja tavoista. Heidän elämässään ilmenevät Hengen hedelmät osoittavat, että Herra asuu heissä ja he hänessä (Joh. 15:-1 - 8). Ellei tämä ilmene heidän suhteessaan Kristukseen, he eivät ole vielä valmiita liittymään seurakuntaan. *22
Kaste-ehdokkaiden tutkiminen. Seurakunnan jäseneksi tuleminen merkitsee hengellisen askelen ottamista; kysymys ei ole vain nimen merkitsemisestä johonkin kirjaan. Kasteen toimittaja on vastuussa kaste - ehdokkaan valmiuden toteamisesta. Hänen tulee varmistua siitä, että kaste - ehdokas ymmärtää ne periaatteet, joita seurakunta puolustaa, ja että kaste - ehdokkaan voidaan havaita kokeneen uudestisyntymisen ja olevan henkilökohtaisessa suhteessa Herraan Jeesukseen. *23
Kasteen toimittajan tulee kuitenkin varoa arvostelemasta kastetta haluavan vaikuttimia. "Kun henkilö ilmaisee haluavansa liittyä seurakunnan jäseneksi, meidän tulee tarkastella hänen elämänsä hedelmiä ja jättää vastuu hänen vaikuttimistaan hänen itsensä kannettavaksi." *24
Jotkut on haudattu elävinä kasteen hautaan. Oma minä ei ole kuollut. He eivät vastaanottaneet uutta elämää Kristuksessa. Ne, jotka tällä tavoin ovat liittyneet seurakuntaan, ovat tuoneet mukanaan heikkouden ja luopumuksen siemeniä. Heidän pyhittymätön vaikutuksensa hämmentää sekä seurakunnan sisäpuolella että sen ulkopuolella olevia ja vaarantaa seurakunnan todistustehtävän.
Tulisiko vastasyntyneitä ja lapsia kastaa? Kasteessa uusia uskovia liitetään seurakunnan yhteyteen jäseninä, jotka ovat "uudestisyntyneitä". Olemme edellä nähneet, että kääntymys on kasteen ja seurakunnan jäsenyyden edellytyksenä (Ap.t.- 8:12,13,-29 - 38;- 9:17,18;- 1.Kor.- 1:-14). Karl Barth myönsi: "Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan kohtaa, missä vastasyntyneen kaste mainittaisiin." *25 G.R.Beasley - Murray tunnusti: "Havaitsen mahdottomaksi tunnistaa vastasyntyneen kasteessa Uuden testamentin seurakunnan kastetta." *26
Koska vastasyntyneet ja pienet lapset eivät voi kokea kääntymystä, he eivät täytä kasteen edellytystä. Merkitseekö tämä sitä, että heidät on jätettävä uuden liiton yhteisön ulkopuolelle? Ei tietenkään! Jeesus ei sulkenut heitä armon valtakuntansa ulkopuolelle. Hän sanoi: "'Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.' Hän pani kätensä heidän päälleen" (Matt.- 19:-14,15). Uskovat vanhemmat suorittavat tärkeää tehtävää ohjatessaan lapsiaan sellaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, että he tulevat johdetuiksi myös kasteelle.
Jeesuksen myönteinen suhtautuminen äiteihin, jotka toivat lapsiaan hänen siunattavakseen, on johtanut seurakunnassa jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävään juhlahetkeen. Siinä pyydetään erityistä siunausta lapselle, jonka vanhemmat tuovat kirkkoon Jumalan eteen hänen siunattavakseen.
Minkä ikäisenä henkilö voidaan kastaa? Henkilö voidaan kastaa, jos hän (1) on kyllin vanha ymmärtämään kasteen merkityksen, (2) on antautunut Kristukselle ja kääntynyt, (3) ymmärtää kristinuskon perusperiaatteet ja (4) ymmärtää seurakunnan jäsenyyden merkityksen. Ihminen saattaa pelastuksensa vaaraan vain silloin, kun hän on saavuttanut vastuullisen iän ja siitä huolimatta torjuu Pyhän Hengen vaikutuksen.
Yksilöllisistä eroista johtuu, että eri henkilöt saavuttavat hengellisen kypsyyden eri ikäisinä. Jotkut ovat näin ollen valmiita kasteelle aikaisemmin kuin toiset. Ei siis voida asettaa mitään ehdotonta vähimmäisikärajaa kasteen toimittamiselle. Kun vanhemmat suostuvat lapsensa kastamiseen varhaisessa iässä, heidän tulee ottaa samalla vastuu lapsensa hengellisestä kasvusta ja luonteen kehityksestä.
Kasteen hedelmä
Kasteen arvokkain hedelmä on Kristukselle eletty elämä. Kastetun tavoitteet ja päämäärä keskittyy Kristukseen, ei omaan itseen. "Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä" (Kol. 3:1,2). Kasvaessamme hengellisesti saamme Kristukselta jatkuvasti armoa toisten palvelemiseksi. "Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa" (2.Piet.- 1:-2). Kun pysymmy sitoutuneina kastelupauksiimme, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jonka nimeen meidät on kastettu, jakaa meille apua kaikkeen, mitä kohtaamme kasteemme jälkeisessä elämässä.
Toinen kasteen hedelmä on Kristuksen seurakunnalle eletty elämä. Emme ole enää muista erossa olevia yksilöitä; meistä on tullut Kristuksen seurakunnan jäseniä. Elävinä kivinä muodostamme Jumalan temppelin (1.Piet.- 2:-2 - 5). Ylläpidämme erityistä suhdetta Kristukseen, seurakunnan päähän, jolta vastaanotamme päivittäin armoa kasvaaksemme ja kehittyäksemme rakkaudessa (Ef. -4:-12). Saamme kantaaksemme velvollisuuksia uuden liiton yhteisössä, jonka jäsenet kantavat vastuuta äsken kastetuista (1.-Kor. -12:-12 - 26). Näiden uusien jäsenten oman samoinkuin seurakunnankin edun vuoksi heidät on saatava mukan seurakunnan jumalanpalveluselämään, yhteiseen rukoukseen ja rakastavaan palveluun (Ef. 4:12).
Kasteen viimeinen hedelmä on maailmassa ja maailman hyväksi eletty elämä. On totta, että me kastetut olemme taivaan kansalaisia (Fil.- 3:-20). Mutta meidät on kutsuttu ulos maailmasta yksinkertaisesti saadaksemme harjoitusta Kristuksen ruumiissa ja palataksemme maailmaan palvelijoina, Kristuksen työtovereina hänen pelastustyössään. Todelliset opetuslapset eivät vetäydy maailmasta sulkeutuaksemme seurakuntaan; olemme syntyneet Kristuksen valtakuntaan lähetystyöntekijöiksi. Uskollisuus kasteessa tekemällemme liitolle sisältää toisten johtamisen armon valtakuntaan. *27
Tänään Jumala odottaa hartaasti meitä astumaan siihen yltäkylläiseen elämään, jonka hän on armossaan meille varannut. "Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois" (Ap.t. 22:-16).
Huomautuksia ja lähdeviitteitä 1. S.M. Samuel, "A Brave African Wife", Review and Herald, February 14,1963, s. 19.
2. Kristus asetti kaksi pyhää asetusta: kasteen ja Herran ehtoollisen. Asetus ei ole sakramentti opus operatum - merkityksessä eli siten, että se vaikuttaisi ja jakaisi itsessään armoa ja pelastusta pelkkänä sakramentaalisena tekona. Kaste ja Herran ehtoollinen ovat sakramentteja vain siinä merkityksessä, että ovat kuin sacramentum, roomalaisten sotilaiden vala, jolla he sitoutuivat tottelemaan päällikköään kuolemankin uhatessa. Nämä asetukset merkitsevät täydellistä uskollisuutta Kristukselle. Ks. Strong, Systematic Theology (Philadelphia, PA: Judson Press, 1954), s. 930; "Baptism," SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 128,129.
3. Jemison, Christian Beliefs s. 244.
4. .
6. Toisinaan on henkilöitä, jotka on kastettu upotuskasteella, mutta jotka siitä huolimatta ovat vakuuttuneita siitä, että heidät olisi kastettava uudestaan. Onko tällainen toivomus ristiriidassa sen Uuden testamentin sanan kanssa, että on vain "yksi kaste" (Ef. 4:5)? Paavalin esimerkki osoittaa, että niin ei ole. Matkallaan Efesokseen Paavali kohtasi useita opetuslapsia, jotka Johannes Kastaja oli kastanut. He olivat kokeneet kääntymyksen ja ilmaisseet uskonsa tulevaan Messiaaseen (Ap.t. 19:-1 - 5).
Näillä opetuslapsilla ei ollut selkeää käsitystä evankeliumista. "Kun he saivat kasteen Johannekselta, heillä oli monia vakavia harhakäsityksiä. Mutta saatuaan kirkkaampaa valoa he ottivat iloiten vastaan Kristuksen Lunastajakseen, ja tämä edistysaskel merkitsi myös muutosta heidän velvollisuuksissaan. Puhtaamman uskonnäkemyksen mukana tapahtui vastaava muutos myös heidän elämässään ja luonteessaan. Merkiksi tästä muutoksesta ja tunnustuksena heidän uskostaan Kristukseen heidät kastettiin uudelleen Jeesuksen nimeen.
"Monella vilpittömällä Kristuksen seuraajalla on ollut samankaltainen kokemus. Selkeämpi näkemys Jumalan tahdosta merkitsee muutosta ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Paljastuu uusia velvollisuuksia. Moni sellainen asia, joka aikaisemmin näytti viattomalta tai jopa kiitettävältä, nähdäänkin nyt syntinä. - - Nyt hänen entinen kasteensa ei häntä tyydytä. Hän on nähnyt itsensä syntiseksi, Jumalan lain tuomitsemaksi. Hän on uudelleen kokenut kuoleman pois synnistä ja hän haluaa jälleen tulla haudatuksi Kristuksen kanssa kasteessa, jotta hän voisi nousta uuteen elämään. Tällainen menettely on sopusoinnussa Paavalin esimerkin kanssa, kun tämä kastoi juutalaisia käännynnäisiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta tuo tapaus kirjoitettiin muistiin opetukseksi seurakunnalle" Raamatussa ei ole mitään, mikä kieltäisi uudelleen kastamisen henkilöiltä, jotka ovat rikkoneet liittonsa Jumalan kanssa vakavan synnin tai luopumuksen kautta ja sen jälkeen kokeneet kääntymyksen ja haluavat uudistaa liittonsa (ks. Seventh - day Adventist Church Manual, s. 51,162; White, Evangelism, s. 375).
7. Ks. Albrecht Oepke, "Bapto, Baptizo," Theological Dictionary of the New Testament, ed. Gerhard Kittell, trans. Geoffrey W.Bromiley (Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publ. Co., 1964), vol. 1, s.529. Vine huomauttaa, että verbiä bapto "käytettiin kreikkalaisten keskuudessa puhuttaessa vaatteen värjäyksestä tai veden ammentamisesta siten että toinen vesiastia upotetaan toiseen, jne." (W.E. Vine, An Expository Dictionary of Biblical Words (New York, NY: Thomas Nelson, 1985), s.50). Uudessa testamentissa on kolme kohtaa, joissa verbi baptoo on suomennettu verbillä 'kastaa'. Kussakin näistä tapauksista on kysymys kastaa - verbin 1. merkityksestä: "upottaa jotakin hetkeksi nesteeseen" (Suomen kielen perussanakirja (Valtion painatuskeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1990). Vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta rikas mies pyysi Abrahamia sallimaan, että Lasarus "kastaisi sormenpäänsä veteen" ja vilvoittaisi hänen kieltään (Luuk. -16:24). Ristiinnaulitsemista edeltävänä iltana Jeesus paljasti kavaltajansa siten, että "hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle" (Joh.- 13:26). Ja kun Johannes näyssä näki Jeesuksen ratsastavan taivaan sotajoukkojen johtajana, Jeesuksella oli pukunaan "vereen kastettu viitta" (Ilm.- 19:-13).
8. George E. Rice, "Baptism: Union With Christ", Ministry, May 1982, s. 20.
9. Katso Albrecht Oepke, "Bapto, Baptizo", Theological Dictionary of the New Testament, vol.1, s. 535. Vrt. Arndt and Gingrich, Greek - English Lexicon of the New Testament, s. 131.
10. J.K. Howard, New Testament Baptism (London: Pickering & Inglis Ltd., 1970), s. 48.
11. Kursiivi lisätty.
12. Matthew Black, The Scrolls and Christian Origins (New York: Charles Scribner's Sons, 1961), s. 96 - 98. Katso myös "Baptism", SDA Bible Dictionary, rev.ed. s. 118,119.
13. G.E. Rice, "Baptism in the Early Church", Ministry, March, 1981, s. 22. Vrt. Henry F. Brown, Baptism Through the Centuries (Mountain View, Cal., Pacific Press, 1965); William L. Lampkin, A History of Immersion (Nashville: Broadman Press, 1962); Wolfred N. Cotte, The Archeology of Baptism (London, Yates and Alexander, 1876).
14. Brown, Baptism Through the Centuries, s. 49 - 90.
15. Alfred Plummer, A Critical and Exegetical Commentary on the Gospel According to S. Luke, The International Critical Commentary, ed. Samuel R. Driver, et al., 5th ed. (Edinburgh, T.& T. Clard, 1981 reprint), s. 88.
16. "Baptism", SDA Encyclopedia rev.ed., s. 128.
17. Howard, New Testament Baptism, s. 69.
18. G.E. Rice, "Baptism, Union With Christ", Ministry, May 1982, s. 21.
19. Gottfried Oosterwal, "Every Member a Minister? From Baptism to a Teological Base", Ministry, Feb. 1980, s. 4 - 7. Ks. myös Rex D. Edwards, "Baptism as Ordination", Ministry, Aug. 1983, s. 4 - 6.
20. White SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.6, s.1075.
21. Jos kasteen toimittamiselle on asetettu joitakin edellytyksiä, miten joku voi antaa "kastaa itsensä kuolleiden puolesta"? Seuraava selitys auttaa ymmärtämään Paavalin tarkoitusta:
1.Korinttilaiskirjeensä 15. luvussa Paavali korostaa kuolleitten ylösnousemuksen merkitystä ja torjuu käsityksen, jonka mukaan mitään ylösnousemusta ei olisikaan. Hän osoittaa, että jos ylösnousemusta ei ole, uskovan usko on turhaa ja pohjaa vailla (1. Kor. 15:14,17). Tähän liittyen hän kysyy: "Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1. Kor. 15:29).
Jotkut ovat tulkinneet edellä mainitun sanonnan viittaavan sellaiseen käytäntöön, missä uskovaiset olisivat ottaneet kasteen kuolleen ihmisen sijasta. Kun otetaan huomioon Raamatussa esitetyt kasteen edellytykset, tuollainen käsitys on ristiriidassa sen kanssa. W. Robertson Nicoll esittää Paavalin viittaavan sellaiseen, mikä oli tuolloin normaali tilanne: "Kristittyjen kuolema johti jälkeenjääneiden kääntymykseen; poisnukkuneiden rakkaittensa tähden he - toivossa saada kohdata heidät jälleen, kääntyvät kristityiksi." Tällaiset käännynnäiset menivät kuolleitten vuoksi kasteelle. "Toivo tulevasta autuudesta, johon liittyivät perheyhteydet ja ystävyyssuhteet, oli yksi voimakkaimmista tekijöistä kristinuskon varhaisessa leviämisessä" (W. Robertson Nicoll, toim., The Expositor's Greek Testament (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1956), vol.2, ps.931. M. Raedar huomauttaa, että alkutekstissä esiintyvä prepositio (kr. huper), joka on suomennettu 'puolesta', viittaa tarkoitukseen. Se merkitsee sitä, että kaste toimitettiin sen vuoksi, että kastettu voisi päästä jälleen ylösnousemuksessa kuolleiden kristittyjen omaistensa yhteyteen (M. Raeder, "Vikariatstaufe in 1 K.15:29?" Zeitschrift fur die Neutestamentliche Wissenschaft, 45 (1955), s. 258-260, lainattu Harold Riesenfeldin artikkelissa "Huper", Theological Dictionary of the New Testament, vol. 8, s.513. Vrt. Howard, New Testament Baptism, s.108,109).
Howard esittää, että Paavalin lausuma 1. Kor. 15:29 merkitsee tekstiyhteydessään ymmärrettynä seuraavaa: "Jos Kristus ei ole ylösnoussut, ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina, ovat kadotettuja ja mekin olemme säälittäviä ja ilman toivoa. Erityisesti näin on laita niiden, jotka ovat ottaneet kasteen ja liittyneet kristilliseen seurakuntaan voidakseen ylösnousemuksen jälkeen jälleen kohdata ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina"
Huh, huh arvaa luinko? No en!
BAPTIDZOO -SANASTA JA KASTEEN MUODOSTA
Olen kirjoittanut tähän suoraan Matti Väisäsen uudesta kirjasta "Pyhä kaste Raamatussa", mitä hän opettaa "kastaa" ja "kaste" -sanojen merkityksestä Raamatun alkukielissä hepreassa ja kreikassa, ja kasteen ulkonaisesta muodosta. Jossain kohdin olen harpannut tekstissä, eli yhdistänyt oleellisen ja tiivistänyt näin tekstiä.
Matti Väisänen:
"Kastaa" ja "kaste" -sanat Raamatun alkukielissä.
Uuras Saarnivaara on suorittanut varsin seikkaperäisen tutkistelun "kastaa" ja "kaste" –sanojen käytöstä Raamatun alkukielissä. Hänen lisäkseen seuraavassa hyödynnetään Willem A. Van Gemerenin, Colin Brownin ja Kittel-Friedrich-Pitkinin teologisia ja eksegeettisiä sanakirjoja.Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään sanoja baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste". Jeesus ei puhunut kreikkaa, vaan arameaa, joka on heprean läheinen sukulaiskieli. Nämä sanat olivat siksi käännöksiä heprean ja aramean - molemmissa käytettiin samoja sanoja - sanoista TaVáL = "kastaa" ja TeViLá = "kaste". Vanhan testamentin kreikkalaisessa käännöksessä (200 -luvulla eKr.), joka tunnetaan nimellä Septuaginta, TaVáL käännetään tavallisesti sanoilla baptoo ja baptidzoo. Näistä edellinen on lyhempi perusmuoto, jälkimmäinen sen frekventatiivimuoto - joka ilmaisee toistuvaa tapahtumista - ja kuitenkin on menettänyt frekventatiivisen merkityksensä ja yleensä merkitsee samaa kuin baptoo. Baptidzoo on kuitenkin muoto, jota aina käytetään kastetoimituksesta. Vastaava substantiivi on baptisma = "kaste". Jeesus, joka puhui arameaa, ilmeisesti käytti sanoja TaVáL = "kastaa", ja TeViLá = "kaste", ja samoin teki Johannes Kastaja. Näitä sanoja käytetään myös aikamme hepreankielisissä Uuden testamentin käännöksissä. Niiden merkityksen ymmärtämiseksi on tärkeää tutkia, miten niitä käytetään hepreankielisessä Vanhassa testamentissa ja miten ne on käännetty Septuagintassa, sekä miten Septuaginta käyttää baptidzoo ja baptisma -sanoja.
Vanha testamentti:
"ja kastoivat (JiTBeLu, LXX: emolynan = tahrasivat) puvun vereen" (1 Moos. 37:31). "...ottakaa sitten kimppu isoppia, kastakaa (TeVaLtäm, LXX: bapsantes, aor. part. sanasta baptoo) se vatiin laskettuun vereen..." (2 Moos. 12:22). "Hän kastakoon (TaVaL, LXX: bapsei, fut. sanasta baptoo) sormensa vereen..." (3 Moos.4:6. Samoin 4:17 ja 9:9, paitsi, että viimeksimainitussa on imperfekti: "...hän kastoi (jiTBoL, LXX: ebapsen)..." "Sitten hän ottakoon elävän linnun ja kastakoon (TaVaL, LXX: bapsei) sen ... teurastetun linnun vereen" (3 Moos 14:6; sama j. 51). "Jokainen, joka ... koskee taistelussa kaatuneen ... ruumiiseen ... on epäpuhdas ...
Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä. Joku, joka on puhdas, ottakoon sitten isopin oksia, kastakoon (TaVaL, LXX:bapsei) ne veteen ja pirskottakoon vedellä asumuksen, kaikki siellä olevat tavarat ja myös ihmiset, jotka ovat olleet siellä... Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä (RaHaZ). Iltaan mennessä hän on puhdas." (4 Moos. 19:16-19). "Asser ... kastakoon (ToVeL, LXX: bapsei) ... jalkansa öljyyn" (5 Moos. 33:24) (KR-33). "...heidän jalkansa painuivat (sekä KR-33, että KR-92), "kastuivat" (niTBeLu, LXX: ebafeesan, baptoo -verbin pass. aor.) rantaveteen..." (Joos. 3:15). "...kasta (TaVaLt, LXX: bapseis, fut. sanasta baptoo) leipäpalasi hapanviiniin..." (Ruut. 2:14). "...kastoi (jiTBoL, LXX: ebapsen, aor. sanasta baptoo) sauvansa kärjen hunajakennoon..." (1 Sam. 14:27). "...kastautui (jiTBoL, LXX: ebaptisato, aor. verbistä baptidzoo) joessa seitsemän kertaa..." (2 Kun. 5:14). "...sinä ryvettäisit (tiTBeLéni, LXX: ebapsas, aor. verbistä baptoo) minut likakuopassa" (Job 9:31). Useimmissa näistä kohdista ei ole kysymys upottamisesta veden tai veren alle, vaan osittaisesta kastamisesta.
Joosefin veljet kastoivat hänen ihokkaansa tahraamalla sen eläimen verellä. Vihmomisessa käytettyä isoppikimppua ei ilmeisesti upotettu kädessä oleva osa mukaanluettuna vereen tai veteen, vaan ainoastaan sen pää kastettiin siihen - samaan tapaan kuin meillä vispilä. Elävää lintua oli mahdoton upottaa kuolleen linnun vereen, vaan sen kastaminen ulottui vain pieneen osaan sen ruumista. Kohta, joka kehottaa Asseria kastamaan jalkansa öljyyn, on kuvaannollinen, eikä siinä nähtävästi ajatella koko jalan upottamista öljyyn. Kun leipäpala kastettiin hapanviiniin, sitä tuskin pantiin käden pitelemää osaa myöten upoksiin, vaan se painettiin siihen vain osaksi. Joonatan ei voinut upottaa sauvaansa mehiläisten kennokakkuun, vaan kastoi sen pään hunajaan. Jobin kirjan puhe likakuoppaan tai lokaan upottamisesta on kuvaannollinen, mutta tuskinpa siinä on kysymys likakuoppaan tai lokaan upoksiin panemisesta. Sormeakaan ei pirskottamista varten nähtävästi upotettu juurta myöten vereen. Naeman saattoi kyllä sukeltaa Jordaniin, kuten KR-33 kääntää. Tämä on kuitenkin epävarmaa, sillä profeetta Elisa ei käskenyt häntä sukeltamaan, vaan vain peseytymään (RaHaZeta)(2 Kun. 5:10).
Uusi testamentti:
Muusta kuin varsinaisesta kasteesta käytettyinä sanat baptidzoo ja baptismos esiintyvät seuraavissa kohdissa:
"...ennen kuin ovat itseään vedellä vihmoneet (baptisoontai = peseytyä; muutamissa käsikirjoituksissa on rantisoontai = puhdistautua); ja paljon muuta..., niin kuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä (baptismuus) (Mark. 7:4, KR-38). "Astia" (batos) on nestemitta, 36,4 litraa. Kukaan ei pese sen kokoisia kiviastioita upottamalla, ei ainakaan vähävetisessä Palestiinassa. "Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt" (ebaptisthee, pass. aor. verbistä baptidzoo) (Luuk. 11:38). Sanat baptidzoo ja baptismos merkitsevät näissä kohdissa ilmeisesti samaa kuin heprean ja aramean TaVáL ja TeViLá, vedessä eriasteisesti kastamista tai pesemistä, harvoin upottamista. "...ja erilaiset pesut (baptismois), nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin..." (Heb. 9:10). "...isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen (ebaptisanto) Mooseksen seuraajiksi" (1 Kor. 10:1-2)."
Näin siis sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät myös UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi "peseytymistä", "käsien ja jalkojen pesemistä", "sumupilvestä kostumista" jne. Uuden testamentin baptidzoo -sanalla on vanhatestamentillinen tausta. Erilaiset "pesot" (Heb. 9:10), "vihmonta" (Jes. 52:15; Hes. 36:25; Heb. 12:24) ja "pirskottaminen" (4 Moos. 8:7) olivat vanhassa liitossa yleisiä tapoja: Herra käski Moosesta tekemään vaskialtaan peseytymistä varten ilmestysmajan ja alttarin välille. Samassa yhteydessä Raamattu selittää peseytymisen tarkoittavan käsien ja jalkojen pesemistä: "Tee peseytymistä varten pronssinen allas ja sille pronssinen jalusta, sijoita se pyhäkköteltan ja alttarin väliin ja täytä se vedellä. Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. Kun he ovat menossa pyhäkkötelttaan, heidän on ensin peseydyttävä vedellä, etteivät he kuolisi. Myös silloin, kun he astuvat alttarin ääreen palvelustoimiinsa polttamaan tuliuhreja Herralle, heidän on ensin pestävä kätensä ja jalkansa, etteivät he kuolisi." (2 Moos. 30:18-21). Jesaja ennusti Messiaasta: "Niin hän on vihmova monet pakanakansat" (heprealaisen tekstin mukaan, Jes. 52:15). Leeviläisten puhdistamiseksi oli "pirskotettava" heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4 Moos. 8:7).
Baptidzoo -sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Baptidzoo -sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista, eikä mitään muuta.
Väite, että sanat baptidzoo ja baptisma merkitsisivät aina upottamista, ei täten pidä lainkaan paikkaansa. Erehdys johtuu ainakin osaksi siitä, että näiden ja niiden perustana olevien TaVáL ja TeViLá -sanojen käyttöä Raamatussa ja Septuagintassa ei ole tutkittu. Uusi testamentti käyttää upottamisesta (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) kokonaan toista sanaa katapontidzoo.
Kasteen muoto Uudessa testamentissa.
Uuden testamentin sanonnat "hän nousi heti vedestä" (Matt. 3:16), "astuivat veteen", "Kun he olivat nousseet vedestä" (Apt. 8:38s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta "upottamisesta". Näitä sanontoja käytetään eri syvyyksiin veteen menemisestä ja siitä nousemisesta, myös vain nilkkoihin tai polviin asti menemisestä ja nousemisesta. On harhatulkintaa väittää, että ne sinänsä viittaisivat upotuskasteeseen. Kastajan ja kastettavan täytyi astua veteen, koska se aivan rannassa on tavallisesti liejuista ja roskaista.
Kun evankeliumeissa käytetään tätä sanaa astioiden, pöytien ym. pesemisestä, on selvää, ettei se voi tarkoittaa yksinomaan upottamista. Kun puhutaan Pyhällä Hengellä kastamisesta (Luuk.3:16; Apt. 1:5) olisi luonnotonta sanoa, että se oli Pyhään Henkeen upottamista. Gazan lähettyvillä, missä Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran (Apt. 8:36-38), saattoi korkeintaan olla pieni kevätpuro, joka kesäisin oli melkein kuiva. Kun Ananias kastoi Sauluksen Damaskoksessa, Juudaksen talossa, on epäoikeutettua luulla, että siellä olisi ollut amme upottamista varten. Kun Filippin vanginvartija otti Paavalin ja Silaan kotiinsa "samalla yön tunnilla" (en ekeinee tee hoora tees nuktos), ja kun "hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti" (Apt. 16:33), niin on ilmeistä, että sitä ei voitu tehdä upottamalla.
Kun joku otti sanan vastaan, hänet kastettiin heti, vaikka keskellä yötä, kuten Filippin vanginvartijakin perhekuntineen. Kuulijakunnalla ei tietenkään ollut kastepukuja mukanaan - eihän köyhillä ihmisillä edes ollut muuta vaatepartta, kuin päällä oleva. Siihen kääriytyneenä paneuduttiin nukkumaankin. Myöskään alastomana ei voitu esiintyä, sillä toimitusta seurasi yleisöjoukko. Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset paljastavat, että valelu on todennäköisesti ollut alkukirkon yleisin kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä. Tällainen Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa säilynyt vanhin Jeesuksen kastamista esittävä kuva on syntynyt heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen, joten sen todistusvoima on suuri.
Justinus Marttyyri (110-165 jKr.) mainitsee kirjassaan "Apologia", että perkeleet ovat ruvenneet matkimaan kristillistä kastetta, kun epäjumalain papit temppeleissään pirskottavat itsensä vedellä. Jos tämä pirskottaminen oli oikean kasteen matkimista, niin oli kristityillä tapana kastaa pirskottamalla. Tertullianus (145-220 jKr.) mainitsee kirjassaan "De Baptismo" ("Kasteesta") "veteen kastamisesta" ja "pirskottamisesta" ja kirjoittaa 4. luvussa: "Ei ole lainkaan väliä kastetaanko ihminen meressä tai lammikossa, virrassa tai maljassa, järvessä tai ruuhessa".
Tällä ei kielletä, että Raamatun aikana olisi toimitettu upotuskasteita, mutta millään alkukielen sanalla tai raamatunkohdalla sitä ei voida todistaa. Didakheessa mainitaan valelukaste. Voidaan olettaa, että Jeesuskin kastettiin valelemalla, kuten Rooman katakombista löydetty ikivanha maalaus kuvaa! Kirkkohistoria kyllä kertoo, että upotuskaste oli muinoin yleinen. Raamatussa ei kuitenkaan ole ohjetta, että kaste olisi toimitettava tällä tavalla. Mikäli upottamista käytettiin, se oli kirkollinen perimätapa, ei Raamatussa määrätty muoto.
Raamatussa ei ole erityistä säädöstä kastetavasta. Siksi on yhdentekevää, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko, kunhan kaste vain toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen puhtaalla vedellä. Todennäköisintä on, että alkuseurakunta käytti useita eri kastetapoja (arkeologia).
Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan "puhdistusta synnistä" ja "elävän veden virtoja". Vihmominen eli pirskottaminen kuvasi "puhdistusta" ja "Jumalan armon siunausta". Upottaminen kuvasti paitsi "puhdistusta synneistä", vanhan ihmisen kuolemaa" ja "uuden ihmisen syntymistä". Alkukirkko ymmärsi, että kasteen olemus ei riipu veden määrästä, vaan laadusta: sen on oltava "Kristuksen veren punaamaa"! Kasteen siunaus ei ole riippuvainen ulkonaisesta kastetavasta "kastajaliikkeet" käyttivät valelukastetta aina vuoteen 1642 asti. Niinpä baptismin perustaja John Smyth kastoi itse itsensä valelemalla 1608. Vasta hollantilaisten Rhijnsburgerien vaikutuksesta alettiin opettaa, että ainoa oikea kastetapa oli kastettavan upottaminen. Vapaitten suuntien vaatimus, että kaste on aina toimitettava upottamalla, on menemistä yli sen, mitä meille on Raamatussa kirjoitettu; se on legalismia eli lakihenkisyyttä.
Tämä asia ei ole minulle ihan selvä - mitä jos jotakuta ei kasteta ollenkaan? Onko sillä merkitystä? Jos ajatellaan vaikka kirkkoon kuulumattomien vanhempien lasta, joka aikuisiällä liittyy seurakuntaamme (vanhoillislestadiolaisuuteen), pitäisikö hänet kastaa?
Niin, mielestäni raamatun mukaan kaste on ihan välttämätön ja syystä, että Jumala on niin säätänyt: "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu" (Mark.16:16). "Ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumaln valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha ja mikä Hengestä, on henki" (Joh.3:5-6). Mistäs ne lapset ovat syntyneet kuin lihasta? Heidänkin on tarpeen syntyä vedestä ja Hengestä. Ainoastaan kasteessa synnytään vedestä ja Hengestä. Tällä tarkoitan, että molemmat tulee olla usko ja kaste. Mutta käsittääkseni ei kasteen tahaton puuttuminen kadota, vaan sen hylkääminen ja halveksinen. Se minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen eroittako.
Kasteko Papin Teko?
Kai Antturi sanoo eräässä kirjoituksessansa kasteen papin teoksi. Jokainen Raamatun tunteva kristitty tietää, ettei ihminen voi tehdä mitään sellaista mitä kaste tarjoaa. Sanoohan Paavali: ”vai ettekö tiedä, että me kaikki , jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen olemme hänen kuolemaansa kastetut.”(Room.6:3). Ihmiset voivat kyllä julistaa evankeliumia ja toimittaa kasteen, mutta sen sisältö on yksin Jumalan teko. Antturi viittasi myös Laurin (muutaman viikon ikäinen vauva) ymmärtämättömyyteen. Ymmärsikö Lauri sitäkään, että oli syntyessään syntinen(Ps.51:7), kuoleman ja kadotustuomion oma(Room.5:12). Kukaan ei saa estää viemästä lasta kasteessa Vapahtajan luo. Kasteessa näet ihminen liitetään Kristukseen(1.Kor.12:13). Siis Herra on itse kasteessa. Paavali sanoo myös: ” sillä kaikki te jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”. Lapsikaste on Kristillinen kaste, kun se toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Vahva ja oikea vakaumus Raamatusta on, että kaste on Jumalan teko, johon hän on liittänyt pelastuksen, joka kuuluu myös pienille lapsille. Minä uskon, etten voi omasta järjestäni uskoa, vaan yksin armosta.
Eihän kuitenkaan kasteen tahaton puuttuminen kadota meidäm lapsia, vaan sen hylkääminen ja halveksiminen. Ennemmin vielä se taitaa koskea vanhempia, kun eivät vie lapsiaan kasteessa Vapahtajan luo.
Koska Jeesus ei enää elä maan päällä viemme pienetkin lapset hänen luokseen kasteessa (Gal.3:25-29). Näin olemme siinä armoliitossa, kasteen ja uskon kautta, jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa. Emme me tarvitse maassamme luopuneenakaan uudelleen kastamista, vaan uudelleen uskomista. Näin voimme palata jälleen ihanasti kasteen sakramentti uudestisyntymiseen.
Kasteen armoliittoon...