Kutsunnat tulossa, mitä tehdä?

Minulla taas on sillein, että olisin varmasti tosi sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä, mutta kun minut on koulukiusaamalla saatu todella huonolle itsetunnolle. Mulla on nyt kolmen vuoden lykkäys armeijasta juuri sosiaalisten tilanteiden ahdistavuuden vuoksi ensi vuoteen saakka. Silloin olisi taas kutsunnat. Olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa näistä asioista ja hoitaja mainitsi jo suoraan, että minut saataisiin C-luokkaan eli vapautetuksi rauhan aikana palveluksesta. Täytynee sitten ensi vuonna hakeutua uudelleen psykelle ja harkita tuota C-luokkaa... Itsekin kyllä olen sitä mieltä, että suomalaisen miehen pitäisi armeija käydä, mutta kun kaikki ihmisten kanssa olot ahdistavat ja kaikkein vaikeinta on silmiin katsominen. Itse olen juuri hakenut kesätöitä ja minuakin kiinnostaa, että pääseekö armeijaa käymätön edes töihin.

"Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen miehen tulisi käydä intti, mutta itseni kohdalle en ole varma, onko minusta siihen."

Maailma on muuttunut. Itse palvelin vuoden verran 1980-luvulla. Poikani ei tule armeijaan menemään, siitä olen varma. Hän on nyt 3-vuotias. En usko, että 15 vuoden kuluttua Suomessa on nykyisenkaltaista asevelvollisuutta.


"Olen aina ollut sellainen omissa oloissa oleva, enkä viihdy suurissa porukoissa (kaveripiirini on yleensä aina ollut todella suppea)."

Tuo päti myös minuun. Tosin vietin ennen armeijaa puoli vuotta kibbutzilla. Sekin oli sosiaalistava kokemus. Sen jälkeen armeijalla ei ainakaan sillä puolella ollut annettavaa. Sinun sosiaalisuutesi saattaa siellä kehittyä.

"Eniten minua siis ahdistaakin se, etten tiedä kuinka mielenterveyteni kestää kokoaikaista sählinkiä"

-Tuo on peruste vapautukselle - määräajaksi tai kokonaan.

"toisaalta myös huono kuntoni ahdistaa myös"

-nykyään alokkaat jaetaan kunnon puolesta kolmeen ryhmään: kävelemiseen pystyviin, normaaleihin ja ylisuoriutujiin. Kaikille paikka löytyy, huonokuntoisellekin, jos motivaatio palvelukseen muuten on paikallaan.

"Yksia asia, mikä mietityttää on se, että miten nykypäivänä työnantajat suhtautuvat miehiin, jotka inttiä eivät ole käyneet... "

-Eivät mitenkään. Asiaa ei kysytä - ellet halua nimenomaan jäädä inttiin töihin.

Tämmöisena 50 vuotiaana papparaiasena sanoisin, että mene ihmeessä. Oli minullakin alku vaikeaa, kun olin tottunut menemään ja tulemaan miten halusin. Asuin 19 kesäisenä jo itsekseni ja uusi vaimokekin oli hankittu. Alokasaikana tuntui ensimmäiset pari viikkoa ihan helvetiltä, mutta pikkuhiljaa siihen tottui. Kun sitten kaulutuksessa alkoi vaihe, että opeteltiin ihan oikeita sotilastaitoja, homma tuli mielekkäämmäksi. Joustiin kuin aropuput heti alusta asti. Kunto oli mitä oli ja välillä piti juoksulenkillä oksentaa. Kuukaudessa kunto koheni ja alkosajan lopulla sotaharjoituksessa kannoin oman pakkauksen teltan, yhden uuouneen kaverin pakkauksen ja kakri rynkkyä kilometrikaupalla, eikä tuntunut missään. Siinä vaihessa alkaa kummasti itsetunto kohentua. Loppojen lopuksi juuri itsetunnon takia armeijaa voin suositellakin. Sen käytyään voi katsoa olevansa mies, eikä mikään nösserö:)
Niin tai näin minun poikani kyllä tulee intin käymään, koska se on kansalaisvelvollisuus. Kaikki kieltäytyjät ja sivarit on toisten hartioilla keikkuvia luusereita.

Varusmiespalveluksen voit suorittaa myös erikoisjoukoissa, katso esim. näitä:
http://www.mil.fi/varusmies/erityistehtavat/media.dsp

Ja eihän sinne ole pakko mennä heti ensimmäisten joukossa, vaan voit opiskella ensin omaa alaa korkeakoulussa muutaman vuoden ja lähdet suorittamaan armeijaa vasta sitten, kun on hyvät mahdollisuudet päästä näihin oman alan tehtäviin ja saada siitä samalla arvokasta työkokemusta.

Ja sivaria tuskin katsotaan karsaasti akateemisilla aloilla - aika moni nykyinenkin proffa on sivarissa ollut ja palveluspaikat on niistä ajoista kehittyneet kyllä, ennenhän ne oli lähinnä vanhainkodeissa ja mielisairaaloissa...

Kun kahden mummonkin käännyttäminen Suomesta on työn ja vaivan takana, niin miten se onnistuisi, jos koko "puna-armeija" päättäisi muuttaa tänne ja pyytäisi lisäksi perheiden yhdistämisen nimissä 5 miljoonaa pietarilaista tulemaan perässä? Eikö sinunkin olisi aika ruveta "hirveästi välittämään".

Armeija ei tee/eikä ole tekemättä miestä. Jos haluat olla tosimies, niin totaalikieltäytyminen on vaihtoehtosi.
Siitä urkenee ura myös poliittisiin järjestöihin. Itse olin vellihousu ja kävin armeijan "koska siellä kasvetaan mieheksi". Tätä auktoriteettipaskaa on suollettu siitä lähtien kun Suomen itsenäisyydestä taisteltiin. Se taistelu päättyi 1995 totaaliseen häviöön, joten miksipä menisit eurolandian asepalvelukseen. Haluatko kumarrella auktoriteettejä?, nyökytä vaan niin että nenä maata raapii.

Kannattaa yrittää... jos tosissaan ahdistaa niin tuu maitojunalla pois sitte

Kirjoituksestasi päätellen armeija ei ainakaan lähtökohtaisesti sinulle sovi. Tosin voihan siihen tottua; itsekin aluksi stressasin tuota yksityisyyden puutetta mutta vähän ajan päästä se ei tuntunut enää miltään. Kokeile muutama viikko ja vaihda sivariin tai hanki C-paperit (nykypäivänä todella helppoa) jos ei luonnistu. Nykyajan työnantajat eivät välitä armeijan käymisestä mitään. Ainoastaan jollain RUK:illa voi olla positiivista hohtoa, muta sinnehän sinä et ollut menossa.

Ihan tosissaan. Ei sinne ole kaikkien pakko pönkää. Mielestäni modernissa sodankäynnissä ei tarvita kuin motivoituneita ja erikoisalaansa koulutettuja taistelijoita. Onhan sen jo pääesikuntakin myöntänyt että sodankuvana rintamasota "ryssää lahtaamassa" ja linjoja pitämässä Karjalassa on aivan aikaansa elänyt. Ei sellaista jalkaväkisotaa tulla täällä käymään enää koskaan.

Itse kävin armeijan 90-luvun puolivälin paikkeilla. Sotilassuvun vesana päädyin vielä reserviupseerikouluun. VIHASIN JOKAISTA SEKUNTIA. Vaikka olenkin sosiaalinen ja silloin erinomaisessa kunnossa, olen kuten sinäkin enemmän akateeminen puuhastelija kuin joku sotasankari. Jo silloin 19-vuotiaana "taistelijatoverit" tuntuivat keskenkasvuisilta räkänokilta joilla ei ollut mitään tarjottavaa minulle eikä minulla heille. Upseerikokelaana sain moitteita siitä etten huutanut ja mesonnut joukkueelle. Miksi ihmeessä olisin? Ihan riehumattakin oltiin komppanian paras joukkue kaikilla mittareilla. Mutta tätä on armeijan "moderni johtajakoulutus". Ainoastaan metsässä viihdyin mukavasti ja sissinä siellä toki olinkin suurimman osan aikaa. Jos minulla olisi ollut yhtään munaa niin olisin mennyt siviilipalvelukseen. Jos nyt olisin sen ikäinen nykyisellä aikuisen miehen selkärangalla, niin menisin ehdottomasti sivariin. Tarkemmin ajatellen, jos nyt kutsuisivat kertaamaan niin taitaisin jättää väliin ja mennä maalaamaan aitaa mielummin.

Akateemisilla aloilla armeijan käymisestä ei ole yhtään mitään hyötyä. Kutsunnoissa voi joku eversti mouhota kuinka tiukka tetsaaminen takaa paikan suuryrityksen johdossa mutta ei se homma noin toimi nykysuomessa. Ehkä joillain rakennuksilla tuosta voi hyötyä olla, tuskin sielläkään. Viisaasti valittu sivaripaikka sen sijaan voi avata hyviä työmahdollisuuksia esimerkiksi tulevaisuudessa opintojen aikaisiksi kesätöiksi ja jopa tarjota jotain osaamista josta on hyötyä tulevissa töissäkin ihan valmistumisen jälkeen. Ehkä.

Enemmän olisin sinuna huolissani huonosta kunnostasi. Sitä voi korottaa tietysti monella tapaa ja armeijassakin isoin osa varusmiehistä vain läskistyy alokasajan jälkeen. Vain jalkaväkimiehet, sissit ja muutamat erikoisalan aliupseerikoulut tarjoavat alokasajan jälkeen kunnollista kuntokoulutusta. Autonkuljettajat ja keittolaspadet todennäköisesti vain lohovat entisestään. Nyt hyvä mies lenkille!

Maanpuolustuksesta vielä yleisestiottaen. Palkka-armeija on ehdoton tulevaisuus mikäli halutaan uskottavaa maanpuolustusta ylläpitää.

Ai niin, mullakin on neljävuotias poika enkä tule koskaan ehdottamaan hänelle armeijaan menoa ja toivonkin että hänen mielenkiintonsa suuntautuu muualle kuin menneen maailman sotamuistojen verestämiselle (ellei sitten päädy historiaa lukemaan!).

Kyllä sinäkin siellä intissä saisit vähän lisää ryhtiä ja itsehallintaa. Mutta ne ketkä sitä tarvisivat ovat niitä ketkä sinne eivät mene.
Palkka-armeija on Suomen tulevaisuus, joten yhteiskunnallisesti on ihan yhdentekevää, menetkö sinne tetsaamaan ja seisoskelemaan vai et.
Mieti asiaa siltä kantilta, että tykkimiehen kakku on puoli vuotta, sivarin on vuosi. En tiedä tulevaisuuden näkymiäsi, mutta kannattaa pyrkiä tekemään jotain hyödyllistä ja haasteellista elämässä.
Sodalla ylpeily tai kauneksuminen on kertakaikkiaan sellainen piirre ihmisessä, mikä tulisi niittää pois. Jokainen kuolema on yksi maailmanloppu.

Ei inttiin ole pakko mennä jos se ahdistaa. Ei nykyaikana juurikaan ketään kysele mitään intistä työhaastatteluissa ja tarvittaessa voit vaikka valehdella että olet käynyt intin.

Sinut on varmaankin inttijutuilla peloteltu kuvittelemaan kaikenlaista. Totuus on kuitenkin, että simputtaa ei enää saa, useimmissa varuskunnissa on vessoissa jo ovet ja omat harrastukset saa ottaa mukaan, kunhan sotilaallisen käytöksen on oppinut. Useimmissa varuskunnissa pääsee myös ensimmäisille kotilomille todella pian. Olen itsekin nörtti, eikä sitten ollutkaan vaikeaa luopua sisähuveista.

Kavereita ei tarvitse olla, kunhan tekee niin kuin "isommat" käskevät. Ei niihin tupalaisten juttuihin tarvitse lähteä mukaan. Kukaties, vaikka löytäisit samankaltaista seuraa sieltä tai loppuelämäksi parhaat kaverit. Älä ainakaan siksi jätä inttiä väliin, että sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita. Kaikki asiat oppii harjoittelemalla - myös minä opin.

Annan sinulle neuvon, että mene kokeilemaan sitä inttiä. Sieltä pääsee pois myös kesken kaiken. Pari kaveria on lopettanut kesken - toinen polvien ja toinen peliriippuvuuden vuoksi. Molemmat olivat kovasti pahoillaan, kun olivat innoissaan inttiin menosta. Sitten on myös yksi puolituttu, joka oli menossa sivariin kun ei tahtonut tukkaansa leikata, mutta päätyi olemaan vuoden ja tuli alikessun natsojen kanssa ulos.

Neljä kuukautta ennen inttiin lähtöä sitten alat liikkua joka päivä 30min-1h (ja lepäät ainakin yhden päivän) ja kuukautta ennen aloitat juoksemisen, niin ei tule liikunnan kanssa ongelmia.

Yleensä muuten jo kutsunnoissa näkevät, kenestä on inttiin menijäksi, joten ehkä saat jo siellä kehotuksen mennä kotiin kasvamaan pariksi vuodeksi.

Työnantajat ovat nykyään joustavampia, mutta vielä on sellainen "ituhipit ovat laiskoja ja saamattomia" -ajattelu vielä vallalla. Jos vielä henkisiin syihin vedoten olet jäänyt intistä pois, niin pitävät sinua todennäköisesti mielenvikaisena. Esimerkiksi masennus on joillekin työnantajille paha mielenvikaisuus.

Jos sinulla on heikko mielenterveys, ei kannata ehdoin tahdoin hakeutua tilanteisiin jotka rasittavat sitä ennestään. Et tietenkään voi elää elämääsi vältellen kaikkia mahdollisia sosiaalisia tilanteita, mutta armeija kestää kuitenkin vähintään sen puoli vuotta. Minulle se ainakin olisi liikaa. Minusta voit aivan hyvin mennä sivariin ja olla oikeasti hyödyksi.

hey kamoon mään!


vitrtumo niistä töistä välii ku ei tääl kaikki muutkaa työllisty


toki upseerit työllistyy parhaite, mut jos on tosta kii nii mee vaik sivariks ja saat jotain työkokemusta!

paree seki on ku jäähä koko iäkkseen kotiin marisee äipäll et ko mua kiusattiin niin aen pärjää missää..

tietyst ei voi yleistää mut kyl tietyst joku vastuu on ain ittell..sivaripaika vaa pitää osata hakee ja etu toki on jos perheel on fyffee et voi tehä jotain muuta ko kantaa paskavaippoi roskiin koko 12 kk paikallises terveyskeskuksess...

kandee elää ja muistaa viisaus et jos sua pelottaa sosiaaliset tilanteet niin et ttet pysty ees kattoon muita silmiin, niin et varmaan tee sit töitäkää ainakaa palveluammateiss tai muis sellasis esim. hampparibaareis jois täytyy olla ylisosisaalinen, kannustan yliopistotutkijaks vaik palkka on perseestä ja aina sitä ei tuu ollenkaan niin ainakin on perseilymesta valmiina ja saa tehä mikä kiinnostaa ja ylläri täällä on myös muita ihmisii työttömyyskorvauksill..


et simmottiis ja toommomttis...


LOL


ja menestystä!!!

Ilmeisesti Suomeen on pakko perustaa kohta palkka-armeija, kun tuntuu siltä, että joka toinen nuori jannu alkaa olla jonkin sortin akateemikko, että ei oikein huvittaisi tehdä muuta kuin näitä matemaattisia- ja atk-juttuja l. esim. pelailla jollain hiton konsolilla ampumispelejä sen sijaan, että kävisi sen armeijan. Kas kun armeijassa saattaa saada myös ymmärryksen siitä mitä tapahtuu, kun oikeasti räiskii mutkalla kuvioita päin. Noh, oppii siellä ainakin olemaan ampumatta itseään alaraajoihin(yleensä..).
Tulipa mieleen tuo suomalaisten keskipituus. Varmasti kyllä on keskipituus kasvanut, mutta ainakin miesten keskimääräinen lihastonus on pysynyt korkeintaan samana ellei jopa pudonnut. On tietenkin se joukko, jotka ovat vielä keksi-ikäisinäkin kuin laskuvarjojääkäreiden eliittimiehiä(ja naisia), mutta sitten on tämä perunalastukansa, jotka ilmeisesti puolustautusivat pelikonsoleilla tai joillain muilla "akateemisilla" aseilla, jos rytinät tulisivat.
Eihän armeija tietenkään mikään "kiva" paikka ole. Mutta elämässä joutuu sietämään asioita ja muita ihmisiä. Ei sinne tietenkään kannata mennä, jos on todella mielenterveyden kanssa ongelmia. Mutta suosittelen kuitenkin, työnantajakin arvostaa varmasti sitä. Ja sitten iltalomilla kuntosalille eikä mihinkään kaljanjuontiin.

Minä en käynyt inttiä mistään "velvollisuuden-, enkä mistään muustakaan tunteesta."
Kävin lääkärin tarkastuksessa, mut kutsuntoihin en humalatilastani johtuen koskaan päässyt..
Eräänä sumuisena päivänä posti toi kirjeen "litteroineen, et paina silloin ja silloin Vekaranjärvelle.
Olin myös ihan rapa kunnossa, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Jännitti koko homma muutenkin..
En sitä, et kuinka pärjään, jaksan, vaan sitä massaa, ja miten, milloin, minne ja missä. Ujohkona ei niin
hauska alkuaika ja vatsa oli toista viikkoa ihan kuralla, sain joltain "kohtalokaverilta" ripulilääkettä..
No, oppii siellä pikkuhiljaa tavoille ja lähtee rullaa enemmän tai suuremman veettämisen kans..
Ainakin mun kunto nousi aivan uusiin ulottuvuuksiin, henkinenkin puoli, vaik sisulla pahemmin mitään
ajattelematta siellä "marssittiin" eteenpäin aamuja.. Silloisesta gimmafrendistä oli toki paaaljon tukea, ja
kun lomatkin alkoi hyvin pyörimään.. - Nykyajan työnantajat (riippuu paikasta) ei kai niin hirveästi tuota
asiaa tuijota, jos muuten on pätevä, mutta onhan se ylimääräinen plussa, joten kokeile edes, ei sinne
ole pakko jäädä, jos ei tod. sopeudu. Mutta tee niin tai näin niin tsemppiä...

Lol, no teille paskahuosuille on oma paikka johon mennä: sivari. Sieltä voi äidille soitella vaikka koko ajan, kunhan vaan mummojen vaippojen vaihtamiselta ehtii.

Oma poikani kävi pelkän armeijan opiskelujen aikana. Pojan isä oli sitä mieltä, että aliupseerikoulutus katsotaan hyödyksi valittaessa työntekijöitä tehtäviinsä.
Poikani on kuitenkin saanut diblomi-insinööri koulutuksella esimies tehtävät ilman aliupseerikoulutusta. Ehkäpä nykyään ei katsota enää niin tarkasti, mitä on armeija-aikanaan suorittanut.

Minäkin olin pienenä 6-vuotiaana "akateemikko", eli viihdyin hyvin omissa oloissani ja tykkäsin pohtia asioita. Olin porukassa pihalla kuin lumiukko. Pohdin jo silloin että jättäisin peruskoulun väliin, kun tykkäsin enemmän leikkiä leegoilla "akateemisia" asioita. Haittaako muuten töynantajia jos eil ole käynyt peruskoulua?

Leikki sikseen, mutta kirjoituksesta päätellen sinussa ei ole mitään vikaa, oikeasti vikaa siis! Ihmiset ovat erilaisia ja armeijassa etenkin on koko kirjo, et uskokkaan kuinka erilaisia ihmiset ovat ennen kuin sinne menet, eikä suinkaan "sotilasainesta", josta jotenkin erottuisit erilaisena, hah! Aikaisemmin ei pohidttu menenkö armeijaan jos nyt vähän jännitti, vaan sinne mentiin, niinkuin 7 vuotiaana kouluun. Tuo on nykyajan hömpötystä että kuvitellaan että sinne ei ole pakko mennä. Senkun menet ja opit paljon uutta elämästä, ja saat ikimuistoisia kokemuksiakin. Sitä tämä elämä on, uusia kokemuksia. Jos lakkaa kokemasta, ja pelkäät kaikkea, lakkaat elämästä. Armeija voi olla positiivinen asia monelle ihmiselle. Muutenkin se antaa nuorille vähän ryhtiä moniin asoihin. Isät ovat yleensä ylpeitä vetelistä nuorista pojistaan kun ryhti paranee silmissä, samoin kuin äidit kun lapset pienenä ryhdistäytyvät koululaisina. Ei ekalla luokalla ehkä maailmaa mullistavia asioita opita, kuin ei 6kk armeijassakaan, mutta aina se jotain antaa. Ihminen ehtii olla loppuelämänsä siviilissä, vain kerran armeijassa, joten sen takia en siviilipalvelusta suosittele kenellekkään ilman OIKEAA syytä.

Yksinkertaisesti, mene armeijaan! Uskalsit 4 vuotiaana tarhaankin, jossa tarhatätit komensi, niin kyllä nyt 18 vuotiaana uskallat "aikuisten päiväkotiinkin", eikö vain? Jännittäminen on normaalia, kyllä se siitä.

en lukenut viestiäsi, mutta mene vaan suosiolla sivariin

Kumma jos ei Suomen suurimmasta lastentarhasta selviä.

Vai että kusunnat edessä ja olet niin fiksu ettet viitsisi mennä?
Vastaus tähän on yksinkertainen. Elämässä ei yleensäkään kysytä viitsitkö, myös vastetahtoisia, ikäviä ja vaikeita asioita on kyettävä tekemään. Armeija opettaa auktoriteetin ja paineen sietämistä, sosiaalisia taitoja, empatiaa jne. Niin nämä ovat kaikki taitoja, joita myös johtaja tarvitsee ja niitähän kaikkia haluavat olla.

Muutenkaan armeijan ei pitäsi olla vaikea rasti. Lyhimmillään selviää muutamalla kuukaudella.

Sanottakoon vielä, että luopiot eli sivarit ja totaalikieltäytyvät erottautuvat työelämässä yhteistyökyvyttöminä "juilaavina neiteinä" joille ainoa oikea työpaikka on julkinen sektori jollakin naisvaltaisella sosiaalialalla. Edellä mainitulla alalla armeijan käymättömyydestä ei luultavasti ole haittaa.

pääset kehittymään, eväitä eloon..

Itse kävin juuri intin, 2/09 saapumiserää.

Samanlainen tyyppi olen kuin sinä, paska kunto, viihtyy enemmän yksin, en kuitenkaan mikään ujo ole. Hyvin pärjäsin.

Pari ekaa viikkoa oli pahimmat, sitten alko menee rutiinilla. Ei suurempia ongelmia.

Hae vaan johonkin helpompaan duuniin jos epäilet ettei kunto kestä. Kyllä siellä jokaiselle löytyy jotain. Tykistö, IT jne.

For real, en näe mitään ongelmaa ettetkö inttiin voisi mennä. Paitsi jos et vain yksinkertaisesti viitsi. Ei itseäkään kiinnostanut, mutta menin asenteella että ainakin kunto kasvaa ja onpahan elämys siinä missä muutkin. En kadu, vaikka paskaahan se oli.

...minäkin selvisin siitä vaikken ollutkaan huippukuntoinen ja liiankin älykkö. Siellä opppi myös muita tapoja suhtautua asioihin. Kaverit jeesaa kyllä, ei ainakaan ennen jätetty...

hmm..kaikesta huolimatta suosittelen kyllä sitä intin käymistä ,mihin sitten päätyisitkin siellä niin kokemukset ovat korvaamattomia,sen voin taata. Kavereita saat sieltä ja varsin löytyy samanhenkisiä nörttejä sieltä myös kuin sinä,ei ongelmaa. Sosialisoituminen kuuluu asiaan,opit työskentelemään ryhmässä ja erilaisten ihmisten kanssa ja lukemaan heitä. Paineensietoa jne..tällasta,kaikkee tätä tulee tarttee työelämässä,olit sitten se akateemikko tai levyseppähitsaaja,ihmisistä et pääse eroon. Juu ja kyllä se 6 kk ei paljoa ole,se menee hetkessä ja ainutkertainen elämys. Hetkittäin varsin ottaa nupista, mutta ei sitä liian vakavasti tartte ottaa. Sinne vaan reippaasti ja turha skeptismi heitä menee.

Kuntoa kohottamaan ja sitä kautta itsetuntokin kohenee ja alat näkee asioita eri kantilta. Muutaman viikon kuluttua alusta ja kun pääset pois sitten niin toteat, että ei se nyt niin hirvee paikka ollutkaan loppupeleissä. Tärkeetä on, että sulla on motivaatio kohdillaan kun lähdet sinne,se tekee siitä paljon helpompaa sulle ja kaikille muillekin siellä,kaikilla on hauskaa :) .

Hetkittäin on fyysisesti ja henkisesti varsin rankkaa, mutta absoluuttisesti molemmilta puolilta pelkkää plussaa tuut saamaan.

Lähde kokeilee! et häviä siinä mitään.

Kyllä sinä siellä pärjäät. Se on kasvattavana kokemuksena vertaansa vailla.

Sinun kaltaisia matemaatikoita jne intti suorastaan kaipaa. Kuntoa ehdit kohottaa ja loput hoituu siellä Intissä.

tuo Ent jermukin sanoi Intti on ensisijaisesti kasvattava koulu. Ennen sanottiin, että intti tekee pojasta miehen. Poikanen saa sieltä: sosiaalisuutta, ryhmähengessä toimivuutta, epäitsekkyyttä, säännöllisyyden toimivuuden opetusta, hyviä tieto/taitoja myös arkielämään, parempaa kuntoa, kavereita, luonnossa liikkumista, muistoja...
Tuon tietopaketin kanssa sieltä palaa mies. Armeijan aikana sitä pitää typeränä ajanhaaskauksena, komenteluna tai hierarkisena tyhjänpäiväisyytenä, MUTTA armeijan jälkeen huomaa itsessään monia kypsän ihmisen muutoksia, juuri noiden asioiden antaman opin takia. Sitä ei pidä ottaa liian ryppyotsaisesti vaan retkeilymentaliteetilla, PÄÄSET ulos sieltä neljän seinän sisältä. Nyt saat siihen erinomaisen MAHDOLLISUUDEN ja vielä TÄYSIHOIDOLLA !!!
Kyllä sä siellä pärjäät, ja vielä kiittelet mielessäs 10 vuoden jälkeen että menit.

ja sitten ei enää tarvii mennäkkään....

Suomi ja Kreikka ovat Euroopan ainoat maat, joilla on miehiä koskeva asevelvollisuus. Tämä kummajainen herättää ihmetystä ulkomailla. Ulkomaille hakeutuvia nuoria miehiä jopa neuvotaan, ettei kannata mainita suorittaneensa asevelvollisuutta (uutisissa) koska armeija koetaan ulkomailla hyvin negatiiviseksi asiaksi, antaa kuvan Kiinasta/Pohjois-Koreasta jne.. asevelvollisuus ei siis loista missään muualla kuin Suomessa ja suomalaisissa. Naivi kansa uskoo ja sille on helppo uskotella! Sijaintimme ei ole mikään ongelma palkka-armeijalle. Turha haaveilla, että vanhanaikainen asevelvollisuus on uskottava! Se on vain keino syöttää pajunköyttä ja säilyttää kaikki ennallaan. Asevelvollisuus on jäänne, jolla yritetään vesittää Natoon liittyminen, mitään muuta merkitystä sillä ei ole. Yleinen asevelvollisuutemme ei ole meitä turvannut milloinkaan, kaikki sodat on hävitty. Miten siihen voi joku edelleen edes uskoa? Ainoa tapa muutokselle on purkaa yleinen asevelvollisuus. Jos tätä ei pureta, emme ole milloinkaan Natossa, vaan meillä vaappuu aina ruosteinen järjestelmä. Yleinen asevelvollisuus on tutkimusten mukaan erittäin kallis järjestelmä, vaikka aina muuta yritetään uskotella. Suomalaiset ovat jaaritelleet ja jahkuneet asian kanssa iät ja ajat kyllästymiseen asti. Ruotsi on ollut aina uudistusmielinen ja edellä Suomea. Se ei tee ruotsalaisista mitenkään "naismaisia", että he uskaltavat tehdä muutoksia. Mehän pelkäämme, emme uskalla tehdä mitään. Muutoksiin vaaditaan nimenomaan rohkeutta ja meiltä se puuttuu! Ehkä ruotsalaiset ovat sittenkin älykkäämpi kansa, vaikuttaa vahvasti siltä. Suomi voisi myös lopettaa miesten ihmisoikeuksien polkemisen ja muuttua sivistyneeksi demokraattiseksi valtioksi. Palkka-armeija poistaa pakottamisen, siinä on suuri ero Ruotsiin, vaikka Ruotsissa eikä muuallakaan Euroopassa ole pakotettu ketään miesmuistiin.
Saksassa on hyvin rajallinen järjestelmä, ainoastaan murto-osa miesväestöstä suorittaa asepalveluksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon että Saksassa vaihtoehtona on lähteä ulkomaille suorittamaan ns. kehitysmaa-sivari. Tällaista vaihtoehtoahan ei Suomessa ole myöskään.

Itävallassa pisin palveluaika on kuusi kuukautta ja sivari yhdeksän kuukautta, asevelvollisuuden suorittamiselle on muitakin vaihtoehtoja. Sveitsi perustaa järjestelmänsä enemmän kertauksiin. Sveitsissä ainoastaan n. puolet miehistä suorittaa asepalveluksen.

Suomi ja Kreikka ovat ainoita maita Euroopassa joissa asepalvelukseen pakotetaan yli 70% miesväestöstä. Armeijan kävijöiden määrä on ollut Suomessa tasaisessa laskussa.
Norja
1/3-osa ikäluokan miehistä kutsutaan, palvelusaika 6/9/12 kk, siviilipalvelusaika 12 kk. Naiset ovat voineet astua vapaaehtoisena asepalvelukseen vuodesta 1984 alkaen. Norjassa on pidemmän aikaan kaavailtu pakollista asepalvelua naisille.[3]
Asevelvollisuus ei koske ahvenanmaalaisia. Ahvenanmaalainen voidaan velvoittaa palvelemaan luotsi- tai majakkalaitoksessa, mutta, koska tällaista palvelusta ei ole koskaan järjestetty, ahvenanmaalaiset ovat olleet jatkuvasti vapautettuja ainakin rauhanaikaisen asepalveluksen suorituksesta
Tanska
Asevelvollisuus koskee kaikkia kykeneviä miehiä. Heistä osa arvotaan palvelukseen kutsunnoissa. Normaali palvelusaika 4 kuukautta. Siviilipalvelus kestää 6 kuukautta. Vuosittain noin 30 % asevelvollisuusiän saavuttavista miehistä astuu palvelukseen. Asepalveluksen suorittamisesta maksetaan korvausta yli tuhat euroa kuukaudessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asevelvollisuuden_mukaan

--------------------------------------------------jatkuuu

Suomen armeijalaitos on aikansa elänyt! Vain miehille vankeustuomion uhalla pakollinen asevelvollisuus on kansallinen reliikki, jäänne, josta tulisi hankkiutua eroon pikimmiten. Nykyisen kaltainen asevelvollisuus on kallis, tarpeeton ja epätasa-arvoinen järjestelmä, mikä on jo ajat sitten tunnustettukin useimmissa muissa sivistysmaissa. Euroopan maista yleinen miesten asevelvollisuus on voimassa Suomen lisäksi enää Kreikassa ja Kyproksella!

Näinä niukkuuden aikoina Suomi voisi säästää pitkän pennin juuri puolustusmenoista. Sen sijaan, että valtiovalta keskustelee puolustusbudjetin vuosittaisesta korotusautomaatista, tulisi keskustelu kääntää siihen, kuinka paljon puolustusmenoista voidaan säästää. Uusia taisteluhävittäjiä ja muita aseita ei tule hankkia, minkä lisäksi tulee vihdoinkin tunnustaa, että nykyisen kokoisessa reservissä ei ole enää aikoihin ollut mitään järkeä.

Jos Suomella on pakko olla armeija, olkoot se pienempi, halvempi ja vapaaehtoisuuteen perustuva! Talvisotaromantikot, venäjänpelkoiset ja veteraanipopulistit tukkikoot viimeinkin turpansa – on tätä hulluutta kestänyt jo ihan tarpeeksi kauan!



Tasa-arvon kannalta ei ole oikein, että asevelvollisuus on miehille pakollinen ja naisille vapaaehtoinen. Siskot! Te taistelussa rakkaat toverit! Koska Suomen armeijassa jo on ja tulee myös jatkossa olemaan naisia, pitää siellä oleville naisille taata mahdollisimman tasa-arvoinen työympäristö. Myös tässä Suomen nykyinen armeijalaitos on epäonnistunut. Armeijauran valinneilla naisilla ei käytännössä ole samoja etenemismahdollisuuksia kuin miehillä, vaan heitä vähätellään ja heidän uralla menestymistään jopa aivan tahallisesti haitataan.


Tulta munille, sanon minä, ja suuntaan piipun kohti armeijalaitosta! Koko nykyinen asepalvelus pitää räjäyttää!

älä mene. tää on hyvä http://www.youtube.com/watch?v=dUnkMjwayaQ

Suomen armeijalaitos on aikansa elänyt! Vain miehille vankeustuomion uhalla pakollinen asevelvollisuus on kansallinen reliikki, jäänne, josta tulisi hankkiutua eroon pikimmiten. Nykyisen kaltainen asevelvollisuus on kallis, tarpeeton ja epätasa-arvoinen järjestelmä, mikä on jo ajat sitten tunnustettukin useimmissa muissa sivistysmaissa. Euroopan maista yleinen miesten asevelvollisuus on voimassa Suomen lisäksi enää Kreikassa ja Kyproksella!

Näinä niukkuuden aikoina Suomi voisi säästää pitkän pennin juuri puolustusmenoista. Sen sijaan, että valtiovalta keskustelee puolustusbudjetin vuosittaisesta korotusautomaatista, tulisi keskustelu kääntää siihen, kuinka paljon puolustusmenoista voidaan säästää. Uusia taisteluhävittäjiä ja muita aseita ei tule hankkia, minkä lisäksi tulee vihdoinkin tunnustaa, että nykyisen kokoisessa reservissä ei ole enää aikoihin ollut mitään järkeä.

Jos Suomella on pakko olla armeija, olkoot se pienempi, halvempi ja vapaaehtoisuuteen perustuva! Talvisotaromantikot, venäjänpelkoiset ja veteraanipopulistit tukkikoot viimeinkin turpansa – on tätä hulluutta kestänyt jo ihan tarpeeksi kauan!


Tasa-arvon kannalta ei ole oikein, että asevelvollisuus on miehille pakollinen ja naisille vapaaehtoinen.

Tulta munille, sanon minä, ja suuntaan piipun kohti armeijalaitosta! Koko nykyinen asepalvelus pitää räjäyttää!

Aonot lykkäystä pariksi vuodeksi ja sitten ei enää tarviikkaan mennä. Ole mies. Kieltäydy paskasta.