parhaat tammukkapurot

...tonkopurojen toiveessa mökkiä alkaa pystyttämään. Tongot on kääpiöityneet vajaan suoron mittasiksi naperoiksi. Ojitukset ja maatalous ovat pilanneet jalokalavedet. Niiden lisäksi myös ahneus on vienyt parhaat kalat makoisiin kitusiin.

Ja jos kanta elpyy, tulee kalamies ja ahnehtii tuottavan kannan olemattomiin.
Vain hirviä pyritään lisäämään paikallisten riistaihmisten toimesta. Niitä kun ei ole näille paikallisille tollonjoosepeille ole koskaan riittävästi pureksimassa taimikoita ja polkemassa viljelyksiä. Pedotkin tapetaan yhettömiin tai ainakin ajetaan kelkoilla henkihieveriin.

Kalastuslaki ei tunne tammukkaa, eli ns tammukka on alamittainen taimen. Tappaessasi tammukan syyllistyt lain rikkomiseen.

Pudasjärven vesistöt on mm. metsä- ja maatalouden vuoksi niin huonossa kunnossa, että ei niistä juuri tammukoita kannata tappaa. Jos jossain puropahasessa oikeasti on vielä tammukkaa, kannattaa ne jättää rauhaan.

Pillioja:
Isua > ½ kg:n tonkuva nousee tihkusateella köytenään etenkin Petäjäkankaan th:n paikkeilla olevan rummun molemmin puolin. Samoin, tonko on otillaan Rautian luona olevassa poukamossa,aina. Siinä parhain syönti on ollut helmikuun 30. alkuillasta, aina maaliskuun 1. päivän aamunsarastukseen. Alkulähde, kirkkain hete, mitä koskaan on nähty, Koillisportin takana, on oikea tonkosumppu!

Lämsänoja:
Nykyisin todella hyvälaatuiseksi ja kristallinkirkkaaksi vedeksi kotikutoisesti entistynyt jalokalavirtavesi. Raakkuvakin on tavattu menneenä kesänä kovimpien koskiosuuksien alapuolisissa lompoloissa. Helmellä, jopa kahdella, tai ilman. Kuusamontien rumpu Kellokankaan kohdalla, molemmin puolin tietä, on paras ja rauhallisin onkipaikka. Isuva tonkuva, helppo kalastaa, ei vesakoita, eikä sääskiä, varsinkin kun menee onkimaan perjantai-iltapäivänä helmikuussa etelän hiihtolomien alettua. Alkuillasta oikein makeasti otillaan. Huom! Muista neon-turvaliivit liikenteen seassa ryntäillessäsi, tien puolelta, kenties toiselle ja ajoittain pitkinkin!

Siikaoja:
Nimensä mukaisesti siika vallannut kuluvana vuonna koko ojan. Viime kesänä suurimmat tongot olivat kaksikiloisia, mutta kun siika oppi ohittamaan menneenä syksynä Iijoen voimalat, on oja kuohunut siikaa. Siitä suivaantuneena tongot nousivat maalle, kasvattivat sekä siivet, että höyhenet ja alkoivat kyhymylinnuiksi. Se tempaus söi miestä, eikä matoa.

Syrjäoja:
Hyvälaatuista isoa tammukkaa ja tonkuva. Ja palajo. Ei pyyntirajoituksia, ainainen tulva ja kaatopaikan alapuolinen virta saattaa yllättää kesäöisen onkimiehen mieluisantuoksuisella saaliilla.

Kireitä siimoja!