Eli keskeytin 3kerran jälkeen ryhmäterapian, tuli tunne sirpaleisuudesta ja kannoin koko viikon ajan koko ajan toistenkin huolia ja mietin omia sanomisiani paljon ja ahdistuin todella. Kerkesin olla vasta 3kertaa ja oli ensimmäinen "kunnon" terapia. Sitä ennen olen käynyt juttelemassa yksitt. pariterapautilla. Nyt ei ole mitään terapiaa vaikka lääkäri kirjoittanut lausunnon ryhmäterapiaa varten. Tämän terapian keskeytin vain terapeutille puhelimella ilmoittamalla.
Nyt ollut pahoja pelkoja ja ahdistusta itseni ja lasten puolesta. Siitä että jos minulle sattuu jotain niin isä ei huolehdi tyttärestä pojasta kyllä. Nyt keskeyttämisestä jo 1kk ja tullut tunne jos menisi uudestaan jos he huolivat, mutta mietin että onko taas muiden miellyttämistä? Koska terapian keskeytin terapeutin ja minun yhteisen tutun takia. Se häiritsi minua vaikka eivät olleetkaan tekemisissä.
Nyt olen tilanteessa jossa pitäisi päättää terapia. Alkup. terapeutin kanssa tulin toimeen ihan hyvin, mutta hän vain pariterapeutti ja ensimmäinen terapeutti jonka sain aikoinaan kiinni. Sekin ruvennut häiritsemään. Lisäksi en tiedä mikä terapia olisi hyvä minulle. Kognitiivista olen miettinyt mutta aika kallista ja lisäksi koirakoulumaisuus voi häiritä. Analyyttisessä taas se oma osuus aika iso ja en tiedä häiritseekö koko ajan asioiden vatvominen enempi.Kaikki antaneet eri neuvoja minulle.
Nyt ollut pahoja pelkoja ja ahdistusta itseni ja lasten puolesta. Siitä että jos minulle sattuu jotain niin isä ei huolehdi tyttärestä pojasta kyllä. Nyt keskeyttämisestä jo 1kk ja tullut tunne jos menisi uudestaan jos he huolivat, mutta mietin että onko taas muiden miellyttämistä? Koska terapian keskeytin terapeutin ja minun yhteisen tutun takia. Se häiritsi minua vaikka eivät olleetkaan tekemisissä.
Nyt olen tilanteessa jossa pitäisi päättää terapia. Alkup. terapeutin kanssa tulin toimeen ihan hyvin, mutta hän vain pariterapeutti ja ensimmäinen terapeutti jonka sain aikoinaan kiinni. Sekin ruvennut häiritsemään. Lisäksi en tiedä mikä terapia olisi hyvä minulle. Kognitiivista olen miettinyt mutta aika kallista ja lisäksi koirakoulumaisuus voi häiritä. Analyyttisessä taas se oma osuus aika iso ja en tiedä häiritseekö koko ajan asioiden vatvominen enempi.Kaikki antaneet eri neuvoja minulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla siis tilanne että etsin paikkaani työelämässä ja pienet lapset.Olen vaihtanut työpaikkoja aina 2v välein ja nyt en voi tehdä sitä. En tiedä mitä tekisin ja tulee synkkiä ajatuksia mieleen. Vk-loppuisin en jaksa käydä missään en edes kaupassa.
Kysäisepä paikkaa takaisin ryhmään.
Olisi hyvä, jos löytäisit itsekkäämmän otteen ryhmäterapiaasi. Tämä hyvä hieno ryhmäterapia on minua, minun parantumistani varten-tyyppisesti. Tähän asti ilmeisesti olet pelännyt epäonnistuvasi ryhmäterapiaistunnoissa tms. turhaa negatiivisuutta. Kiellä itseäsi miettimästä muiden murheita, se nyt vielä puuttuu että imet muiden ongelmat kuin sieni ja tavallaan jätät oman terapiatyösi hunningolle.
Jos siltä tuntuu, palaa takaisin sen ekan, pariterapeutin luo. En näe mitään ongelmaa siinä, että hän on pariterapeutti ja käyt yksin siellä, päinvastoin hän voi ymmärtää ongelmiesi syitä hyvin. Kunhan saat puhuttua vaikeuksistasi jonkun kanssa.
Siinä parisuhdeasiassa, sinun tulee nyt itse asettaa itsellesi rehellinen kysymys: haluanko viettää tulevat vuodet avomieheni avovaimona? Ja vastausvaihtoehdot kyllä tai ei. Jos vastaat itsellesi kyllä, pakota se mies pariterapiaan, muuten en näe mitään muutoksen mahdollisuutta teidän kahden keskinäisessä suhteessa. Jos vastaus on ei, ryhdy kaikessa hiljaisuudessa valmistelemaan eroa, ja pyydä neuvoja vaikkapa vanhemmiltasi miten voisi edetä. Ahdistunut päättämättömyyden tila, tyyppiä näin ei voi jatkua mutta muutos on mahdoton, vie mehut kenestä hyvänsä. Toivottavasti sinulla jotenkin tilanne helpottaa!
Kiitos, neuvoista! En tiedä mitä mies pelkää pariterapiassa, kun eräskin sanoi että olen sanonut miehestäni vain hyviä asioita. Ehkä se että joutuisi lupauksistaan vastaamaan sitten.
Kysyin mieheltä mitä sitten jos sairastun psyykkisesti niin sanoi ettei tiedä. Enhän itsekään kyllä tiedä mitä tekisin hänen sijassaan. En vain tajua itseäni. Miksen osaa päättää mitään. Tuntuu että kaikki menee vaan ohi. Eilen kävin juttelemassa terapeutille joka hakee ryhmään jäsentä. Hän oli asiallinen ja asiantunteva ym. mutta oli vaikea olla tilanteessa, koska hän oli jotenkin sellainen kuin haluaisin olla. Tasapainoinen ja kaunis ja elämä kunnossa. Miksi ajattelen edes tälläisiä? Hän sanoi, että kannattaisi harkita yksilöterapiaa. En tiedä. pelkään enempi taantumista koska työelämä on ryhmäkommunikaatiota, mutta jollain tavalla mennyt luottamus itseen ja toisiin. En tiedä kuka haluaa olla ystäväni ja sitten en voi sanoa pahaa kenestäkään ja saatan lipsauttaa vahingossa mitä kadun ja pelkään että minusta puhutaan pahaa. Tunne että on ulkopuolinen.
Kotona harvoin miehen kanssa puhumme, vain lasten asioista. Olemme aika eriytyneitä mutta kuitenkin todella riippuvaisia toisista, kumpikaan ei tiedä mitä tapahtuisi jos eroaisimme. Mies pitää minusta, mutta minähän olen pönkittänyt häntä eteenpäin. Minulle ei ole käynyt samoin. Hänellä pyyhkii hyvin töissä ja on kavereita tosin vapaa ajat on kotona.
Hei!
Olen ollut ryhmämuotoisessa terapiassa nyt noin vuoden.
Alkuun minullakin oli tuo, että otin kannettavkseni kaikkien murheet ja meinasin hukkua niiden alle.
Mutta se meni ohi.
Ja näin kuvasi ryhmässä moni muukin.
Alkuun minusta tuntui, etten saanut ryhmältä mitään, että se vain vei minulta.
Mutta tilanne muuttui ja nyt ryhmältä saan valtavasti voimaa, itseluottamusta, vertaistukea ja muiden tarinoita kuulemalla saan oivalluksia omaankin elämääni ja koen että en ole ainut joka kokee tälläisia asioita.
Eli jos sinulla on mahdollisuus mennä takaisin ryhmään, niin mene. Ja puhu näistä tunteistasi ryhmässä.
Niin, minulla oli vaikeuksia olla täysin oma itseni ryhmässä. Ahdistuin siitä valtavasti ja rupesin vain tekemään itselleni suurempaa muuria, näin juuri 3kerran jälkeen. En tiedä, minun helppo ottaa uusi ihminen elämääni mutta vaikea pitää yllä sitä. Menen jollain tapaa paniikkiin omien mielikuvien ja odotusten takia. En tiedä mitä tekisin vielä, nytkin hapuilen vaan joka suuntaan. Tänäin taas yksi terapeutti haastattelu. Menee paljon rahaa tähän.