jäätävä henkinen kankkunen

jaksamisen takia minäkin lopetin kokonaan pari vuotta sitten ryyppäämisen. Tuntuu, että on viikonloput pitemmät, kun ehtii tehä paljon enemmän, kun ei tartte rapuloissa pyöriskellä ja voi hyvillä mielin elää elämäänsä niin kuin se on, katumatta ja nyt ei hävetä oikeestaan mikään enää.

Itelllä tulee joskus kans morkkis riippuu fiiliksestä ja toki siitä onko töpännyt.Joskus tulee tosiaan aika kuolettava sellainen vaikka ei olis syytäkään.Nyt käytttäydyin taas niin että on syytäkin mutta minkäs teet kun on pakko ottaa että uskaltaa porukoihin mukaan,surkeeta kyllä myönnän.

sitä vaan vuosien aikana tajuaa kuinka tyhmää on vetää örvelökännejä.
nyt kun pelissä on oma hyvin menevä firma, kaunis vaimo, okt ja lapsia voi vain todeta, että en riskeeraisi mistään hinnasta.

jos tekee mieli ottaa keittoa, menen mökille 100km päähän, ja "rentoudun" siellä naapurin kanssa 3-4 krt vuodessa yksin.

jokin meni aikanaan ryypiskeltäessä varmaan päästä rikki kun sitä jälkioloa ei kestä!

Itsellä oli jokin aika sitten sama ongelma. Tuntui känni-illan jälkeen kuin koko kylä nauraisi minun tekosilleni, eikä sen hullumman kaverin tekosista ketään ole moskiskaan. Olenhan taipuvainen kännimokailuille ja häpeän piilevää alkoholistiani. Yritän aina krapuloidessani järjestää elämääni paremmaksi ja lupailen selvempää elämää, mutta ei mikään auta. Hoitoa olen harkinnut puolivakavissani. En osaa myöskään juoda ns. eurooppalaisesti. Se on joko täysillä tai ei lainkaan. Morkkiksen tunne estää minua alkoholisoitumasta täysin, joten siitä on jotain hyötyäkin.

Nuorempana opiskeluaikoina en edes tiennyt, mikä morkkis on. Vaikka olisi töppäillytkin kännipäissään, niin seuraavana aamuna saattoi vähän hävettää ja illalla asia oli jo pois mielestä.

Nykyään morkkikseen riittä se, että on ylipäätään ollut kaupungilla kännissä. Vaikka ei olisi mitään toheloinutkaan. Lisäksi krapula-aamuina mieleen usein kasaantuu pyörimään kaikenlaisia vuosien varrella tehtyjä mokia kuin yhtenä vyörynä yhtäaikaa. Siitä tietenkin seuraa hirveät syyllisyydentunteet ja tuntemus, että on poikkeuksellisen huono ihminen jne, vaikka kännitöppäilyjä tuskin on enempää tapahtunut kuin alkoholia käyttävällä keskivertoihmisellä yleensä.

Ajattelen tuon morkkisalttiuden toisaalta myös hyvänä asiana, sillä se on vähentänyt juomistani. Ilmeisesti keho ja psyyke viestittelevät, että nuoruuden vauhdikkaat vuodet ovat auttamatta ohi ja on aika aikuistua ja keskittyä muihin asioihin.