millaisia tilanteita on sattunut eteen, jos olette olleet ihastuneita ihmiseen, jonka suuntautumista ette ole tienneet ja olette ilmaisseet kiinnostuksenne, mutta onkin käynyt ilmi, että nainen onkin ollut perushetero.
Ovatko nämä henkilöt olleet kovasti vaivautuneita vai mitä? Olen ihastunut työtoveriini ja tunnen useinkin tulevani suorastaan hulluksi, koska haluaisin tietää onko minulla mahdollisuuksia, mutta en haluaisi mitään kiusaantunutta ilmapiiriä hänen puoleltaan, kun molempien on kuitenkin töissä käytävä. toisaalta olen ajatellut mielenrauhani vuoksi, että voisin kuitenkin rohkaista itseni juuri ennen loman alkua. silloin pöly saisi ikäänkuin laskeutua jos häntä ei naiset kiinnostaisi. toivottavasti mahdollisimman moni avautuu näistäkin kokemuksistaan.
Ovatko nämä henkilöt olleet kovasti vaivautuneita vai mitä? Olen ihastunut työtoveriini ja tunnen useinkin tulevani suorastaan hulluksi, koska haluaisin tietää onko minulla mahdollisuuksia, mutta en haluaisi mitään kiusaantunutta ilmapiiriä hänen puoleltaan, kun molempien on kuitenkin töissä käytävä. toisaalta olen ajatellut mielenrauhani vuoksi, että voisin kuitenkin rohkaista itseni juuri ennen loman alkua. silloin pöly saisi ikäänkuin laskeutua jos häntä ei naiset kiinnostaisi. toivottavasti mahdollisimman moni avautuu näistäkin kokemuksistaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
mulla on ihan sama tilanne, mut vähän tuntuu että hänkin olis musta kiinnostunut mutta kun en oo varma niin en uskalla ottaa asiaa esiin, taidan olla jopa häneen rakastunut kun en saa häntä mielestäni tuntuu että rintaa puristaa ikävä kun olen pitkään häntä näkemättä. Pelkään että ei meistä vois tulla edes ystäviä ja menetän hänet jos ilmaisen kiinnostukseni häneen ja hän säikähtää, en uskalla vielä ottaa tätä riskiä. Ahdistava tilanne suorastaan.
välillä kyllä yritän rohkaista itseäni miettimällä että jos hän on hetero, niin olisko se hänelle nyt sen kamalampaa kuin että joku vähemmän inspiroiva mies yrittäis ehdotella ;D Itselläni kun ei ole naisista vielä mitään konkreettista kokemusta, kerran aiemmin oli ihastuminen naiseen, mutta se oli sikäli helpompaa että tämä hlö on selkeesti hetero,joten se siitä. Tämä nykyinen mielensekoittaja taas saattas ulkoiselta olemukseltaan hyvin ollakin naisiin päin, mutta stereotypioiden varaan ei pidä liikaa laskea. Ja vaikka olisikin naisiin päin, niin eihän se automaattisesti tarkoita että olis lämpimänä mun suuntaan, mutta siinä tapauksessa vois aina yrittää hurmata hänet! Ei oo helppoo!
...ja siis mähän oon ollut hetero tähän asti ja nyt olen aivan hämmilläni ja ymmälläni kun joku nainen on vienyt sydämen täysin raiteiltaan, siks vielä tääkin sekottaa kun en oikein osaa omiakaan tunteitani tulkita täysin....mut rakastunut oon kun sydän pakahtuu kun häntä aattelen, olen joskus ollut ihastunut naiseen mut tätä tunnetta ei ole ollut koskaan....
joskus niin päätöntä, et vaikka en jumalaan uskokaan, niin tuntuu siltä et joku tuolla ylhäällä kyl tekee meistä varsinaista komediaa :DD. En mä tätä tilannu, mutta sainpa kuiteskin joten enköhän ota härkää sarvista ja esitä asiaa suoraan, sikäli kun hän ei ole vielä ymmärtänyt tätä 'rakkaudesta se hevonenkin potkii' -tyyliäni. Mun kyseli epätoivoisena apuja miespuoliselta kaveriltani, niin sepä neuvo seuraavaa aloitusta: saispa nyt suusexsuusex. luulen kyl et ihan noin mauttomaks ei tarvi eikä kannata ruveta.
Ootko sä 'työkaveri' voinu mainita asiasta kellekään. Mä oon voinu/uskaltanu puhuu vain tälle yhdelle miehelle, joka taas ei ota mua kovinkaan vakavasti, et oonko mä nyt ihan varma. Ja varmahan mä olen vain siitä et mä todellakin haluan nähdä mihin tää tie vie, vai viekö minnekään. Eihän toi työpaikka-kuvio tietenkään ole paras mahdollinen pohja, mutta minkäs mä sille voin että mä nyt vain tapasin sen siellä. No onhan siinä se hyvä et viikonlopun jälkeen odottaa töihin pääsyä (aika vierasta mulle). Elämä todella on...omituista
en ole kellekään kertonut että olen "rakastunut" naiseen (vahva sana tuo rakastunut). Eka kerran pitkään aikaan näin vahvoja tunteita ketään kohtaan yleensäkään tunnen. Tämä mun työkaveri on kyllä mielestäni jollain lailla antanut merkkejä että olis myös minusta kiinnostunut, mutta olen niin sosiaalinen että kerron tunteistani noin muutenkin aika suoraan joten en tiedä onko tulkinnut viestini ystävyyden nimissä ja tätä ystävyyttä en haluaisi karkottaa jos se onkin vain ja ainoastaan ystävyyttä. Me jouduimme nyt eri työpisteisiin töihin ja siis eri puolelle kaupunkiakin ja kun kerroin että minulla on häntä ikävä niin hän kyllä vastasi samalla lailla mutta sanoohan naiset ikävöivänsä muutenkin, kinkkinen tilanne. Olemme myös halanneet ja hän on silittänyt hartioitani mielestäni erityisellä tavalla mutta ehkä huumassani olen tuonkin tulkinnut väärin. Todella painostava tilanne. Voiko jotenkin ystävällisesti hienovaraisesti yrittää esim. vihjailla ja yrittää ottaa selvää onko hän yleensä ollut kiinnostunut naisista munaamatta kysymyksellä itseään ja pilaamatta myös mahdollista ystävyyttä, tosin en tiedä kykenenkö pelkkään ystävyyteen, liian raastavaa.
Koitan itse vihjailla ja selkeästi suorastaan hemmottelen ihastustani, työkaveriani, kaikin mahdollisin tavoin. Saa nähdä, milloin ymmärtää...
->11 10, taidat olla aikamoisen kärsivällinen ihminen! Mä en jaksais tätä enää hetkeekään, ja tarkoitan nimenomaan epätietoisuutta, odottaa mä kyllä jaksan jos vain tiedän mitä pitää ootella.
Kyllä multa kärsivällisyys on hukassa, ja jos toinen ei olisi niin simpuran sinisilmäinen, niin kyllä tajuaisi et se on mulle juuri tietyllä tavalla speciaali ihminen. Mutta, voihan huokaus.
täälläkin päässä D: Olen korviani myöten ihastunut työkaveriini, ja ahdistaa niin paljon, kun olisi paljon sanottavaa mutta mitään ei voi sanoa, pelkään niin paljon että käy huonosti. Olen pelkuri, kyllä... vaikka nimenomaan pitäisi ottaa riski elämässä, muuten ei voi mitään saavuttaakaan. Mutta samalla työpaikalla kun tosiaan ollaan, niin... en halua mitään paskaa niskaan sitten jos tuleekin negatiivista palautetta. Jos vaan oltaisiin tavattu jossain muualla kun työn merkeissä niin ehkä sitten uskaltaisinkin kertoa, olen ennenkin uskaltautunut. Mutta nyt... Välillä hän vaikuttaa niin kiinnostuneelta myös, hymyilee ja kiusoittelee ja vaikka mitä, ja juuri silloin tulee se tunne, että pitäisi kertoa, mutta sitten taas seuraavana päivänä hän onkin kylmä ja vaikuttaa välinpitämättömältä... Aaarggh, tällaisina hetkinä sitä toivoisi todella että osaisi lukea ajatuksia, edes vähäsen... Dx
Ihanin hän on päällä maan...
..et aivan kuin puhuisit minusta;
Välillä hän vaikuttaa niin kiinnostuneelta myös, hymyilee ja kiusoittelee ja vaikka mitä, ja juuri silloin tulee se tunne, että pitäisi kertoa, mutta sitten taas seuraavana päivänä hän onkin kylmä ja vaikuttaa välinpitämättömältä...
Omasta puolestani voin sanoa et toi ääripäästä toiseen on just sitä kun on niin sietämättömän vaikeaa vain olla niin kuin ei mitään vaikka oikeesti haluis vaan .. koskea. Onneks mun työ on suhteellisen aivotonta suorittamista kun tuppaa ajatukset välillä karkaamaan. Välillä sit vaan haluis et ei tuntuis miltään ja silloin iskee "välinpitämättömyys" päälle, toisaalta se on myös sitä et haluais nähdä, onko tilanteessa vain yksi aktiivinen, minä.
Ehkä sinunkin ihastuksesi kohde todella tuntee vetoa, mutta on epävarma sinun statuksestasi tai vaan sinun tunteistasi. Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten hän muihin työkavereihin suhtautuu, eli onko hänen käytöksessään sinua kohtaan jotain erilaista kuin muita kohtaan? Itsekin jo mietin että koskahan joku muu rupee rekisteröimään mun käytöstä ihastustani kohtaan. Tai ehkä vain itse tiedostan että härnään/ kiusoittelen häntä enemmän kuin muita, ihan kuin tarhaikäinen!
Tänään olen yrittänyt hokea itselleni että kyllähän mä nyt viehätysvoimallani saan toisenkin ihastumaan vaikkei oliskaan mikään umpilepso, niinhän mullekin kävi, ihastuin naiseen vaikka täysin heteroksi olinkin itseni luokitellut ja se kävi vielä niin vaihvihkaa; kerran vain yllätin itseni flirttailemasta hänelle. Se vaan kävi niin kertakaikkisen luontevasti että!
Tutulta kuulostaa... munkin työ on just semmosta että voi jättää aivot narikkaan päivän ajaksi ja sitten taas laittaa takas päähän ku lähtee pois... Dx
Ja en ole tosiaan varma, mutta toiveikkaana olen kyllä ehkä sitä mieltä, että ei hän samalla lailla käyttäydy muita kohtaan kuin minua. En ole nähnyt että hän muita kiusoittelisi samalla tavalla tai katsoisi ainaa silmiin ja hymyilisi sillä tavalla. Voi hitto kun ei voi tietää... pitäisi vaan rohkaistua ja jotenkin edes osoittaa se että olen kiinnostunut hänestä, tai ainakin tutustumaan häneen paremmin.
Toivoisin todella että se olisi noin kuten sanoit, että hän on vain epävarma. Mutta pelottaa sitten että jos tuleekin kielteistä vastausta niin sitten hän kertoo noille kavereilleen töissä ja he nauravat minulle ja oudoksuvat käytöstäni... sitäkin kun on joillakin esiintynyt jos jotain vastaavaa on tullut ilmi -.-' Sehän tässä vain pelottaa, ei mikään muu.
Ehkä te olette rakastuneita toisiinne ja just työkavereita? Tuntomerkkejä????
Ehkäpä sitten niin, mutta mikäs sä oot arvostelemaan sitä että kehen kukakin ihastuu? Tunteille ei mahda mitään. Sitä paitsi en ole tuonne jäämässä työskentelemään koko iäkseni, mutta jos olisinkin, niin vittuakos sillä on väliä. :-)
Vai että tuntomerkkejä pitäis kertoa... haistan sarkasmia mutta sanon silti että etunimi ainakin alkaa K:lla. x)
Ja IHAN sama tilanne mullakin. Tai siis en kylläkään ole ihastunut työkaveriini, mutta ihmiseen jota tapaan harrastusteni merkeissä, ja siksipä ei voi tehdä yhtään mitään, koska kuten joku täälläkin jo totesi niin en todellakaan haluaisi tehdä hänen oloaan vaivautuneeksi millään tavalla. Itse selviäisin kyllä mahdollisen nolostumiseni kanssa mutta pelkään että hän tulisi vaivautuneeksi, mihin taas olisi ratkaisuna vain se että joutuisin muuttamaan harrastusaikataulujani ja niinh.. hankalaa. Mutta niinpä, sille kun nyt vaan ei voi mitään että kehen sitä sattuu ihastumaan! Se voi tulla kyllä niin puun takaa...
Mua ei saa helposti, mutta kun saat niin saat kokonaan. Lupaan sen ;)
Mä myös oon menettäny sydämeni mun ihanalle työkaverille. Välillä tuntuu että ilmassa on paljon sähköä, hän hymyilee ihanasti, koskettaa kättä joskus, ja nauraa valloittavasti mun jutuille, mille moni ei edes nauraisi :D.
Mutta niin kuin edellä mainituissa mainittiin, niin hänkin on toisena päivänä täysin eri ihminen, välinpitämätön, ei hakeudu seuraan, mutta toisena päivänä sit taas se ihminen keneen ihastun enemmän ja enemmän vaan...=)
En jotenkin uskalla kertoa tunteistani, koska hänestä ei ota selvää missään mielessä onko hän lintu vai kala, fb kyllä lukee että kiinnostunut miehistä, mutta eihän sekään ole lopullinen tuomio...
I miss u Jenni
mä tunnen yhden Jennin (en siis minä itse), sillä lukee kans bookissa et on kiinnostunut miehistä, niin kuin onkin, mutta mut kyllä se on naisiinkin ihastunut ja sänkyynkin vokotellut (tiedän kun olen saman peiton alla ollut). Eli älä luovu toivosta!
ei tää Jenni sattuis asuu helsingissä päin ;)? tulee aina niin toiveikas olo, hassua :D
se joku et ei todellakaan kun peräseinäjoella käpylän kylällä,takimmaisen vaaran takana järven toisella puolella jonne vie lossi kerran viikosa.
näitä työpaikkaromantikkoja ja haaveilijoita näyttää olevan täällä aika lailla, uskaltakaa nyt ottaa se askel ja kysyä ihastukseltanne, ei heti että "tykkäätkö naisista", "ootko lesbo" tms vaan kysykää että tulisiko se unelmien työkaveri vaikka kahville tms. eri ympäristössä näette ehkä hänet rentoutuneempana kuin töissä, jossa on monenlaisia paineita ja stressitekijöitä, eikä näillä kuumis-työkamuilla voi aina olla flirttivaihde päällä, siitä johtuu ehkä se, että se toinen vaikuttaa toisena päivänä etäiseltä, kylmältä jne.
ja naiset...aikamoisia mysteereitä, oikukkaita ja mielialat vaihtelee, ehkä siksi juuri niin ihania ja haastavia..
olis kiva jos joku uskaltautusi ottamaan sen ekan askeleen että lähtisi työkamun kanssa "rehveille" ja kertoisi sitten täällä että miten meni, antaisi toivoa monelle tämän saman asian kanssa kärvistelevälle lesbotyttöselle
Koo kertokaa ihmeessa onko jollain onnistunut valloittaa työkaveri, näitäkin epäilemättä täytyy olla :))
...työpäivä! Levoton sellainen. On tästä kirjoittelusta sellainen hyöty, että kohtaa muitakin samassa tilanteessa olevia. Se antaa uskoa siihen että vaikka tilastollisesti laskettuna mulla ei pitäis olla mitenkään hyvät saumat, niin tosiasiassa se on kuitenkin ihan mahdollistakin että ihastukseni olisi myös kiinnostunut. Kyllä mä nyt jo tiedän että uskallan pistää itteni likoon, ihan piakkoin, tietynlainen dedline on ylihuomenna. toivottavasti vaan löytys se sopivan privaatti hetki, kun aina tuntuu olevan kiirettä. Ei se pelaa joka pelkää!
Haluaisinkin pyytää ihastustani kahville tai vaikka lenkille! :D Mutta tuntuu että en ole vielä sillä "tasolla" kaveruussuhteessa tms. että rohkenisin kysyä.. toisin sanoen pelkään että kysymykseni vaikuttaisi nimenomaan "treffipyynnöltä". :P Pelkään koko ajan että kaikki mitä teen häneen liittyen on niin läpinäkyvää.. Vaikka toisaalta, jos hän ei ole millään lailla kiinnostunut naisista niin tulisiko hänelle edes mieleen ajatella että olisin ihastunut häneen? Ja toisaalta jos hän onkin kiinnostunut naisista, niin silloinhan se ei olisi juttu eikä mitään, vaan treffeille kysyminen olisi ihan luonnollista. ;)
Tunnen itseni välillä kyllä niiin hölmöksi..
jos pyytää johonkin tiettyyn tapahtumaan, niin ei suoranaisilta treffeiltä kuulosta, mutta jos pyydät 'treffeille TAI jotain', niin se kuulostaa kyllä hieman enemmän treffeiltä. Jos haluat toistaiseksi vain tutustua neutraalisti paremmin, mutta 'turvallisesti' niin voisitteko mennä/ tehdä jotain isommalla porukalla, jossa olisi ns. esiliinoja mukana? Siinähän olisi sekin etu että helpommin näkisit hakeutuuko hän sinun seuraasi.
Ja voithan "kierrellä" sitä treffipyyntöä, jos et vielä suoranaisesti treffeille uskalla pyytää. Päivittele vaikka hänen lähellään, että kuinka kivaa on kun kesä on, et olis ihana mennä vaikka jätskille/kahville johonkin aurinkoon istumaan, mut kaikki tuppaa olee varattuina, töissä tai muualla. Sitten voit luontevasti tokaista, että "hei, oisko sulla mitään, lähde sä mun seuraks istuskelee!" :) Jos hän on kiinnostunut, varmasti mukaasi lähtee, ja jos hetero on, niin ei ainakaan (ehkä?) suoraan ymmärrä, että olisit hänestä sillä tavoin kiinnostunut. Et ainakaan menetä mitään! :)
Joo tuo kesä
voisiko ihastumisestaan kertoa kohteelle kirjallisesti taikka puhelimessa? En tiedä onko se huono enne vai mikä, kun juuri tunsin saavuttaneeni riittävästi rohkeutta kertoakseni tunteista, niin eikö aikataulujen pidäkin mennä niin ristiin että pitäis vielä kärvistellä ikuisuus tässä 'vatsa sekaisin- olotilassa'.
Kieltämättä tuo kuulostaa aika hyvältä, ja sen EHKÄ jopa pystyisin toteuttamaan..! Kun tulis vaan vielä joku sopiva tilanne jossa voisi luontevasti ja "rennosti" päivitellä ja heittää tuon kysymyksen! Tiedän että pitää vain olla rohkea ja reippaasti (mutta luontevasi) kysäistä jos ja kun tulee sopiva tilanne.. Kiitos vinkistä! :)
kiinnostaisi tietää oletko edistynyt aloitteen tekemisessä.Itseäni harmittaa kun olen aika kauan lomalla ulkomailla, mikä sinänsä on tietty kivaa, mutten voi mitenkään edistää tätä tunteistani puhumista. kunpa vain vois pistää tunteet jäähylle six aikaa, ei ole kiva ikävöidä toista, varsinkaan jos ei oikeesti tiedä voisiko se tie johtaa eteenpäin. jotenkin mulla on niin vahva tunne siitä etten mä ole yksin tässä, mutta kun kysyn itteltäni miks toinenkaan ei tee selvää aloitetta, niin silloin alkaa epäusko vaivaamaan. Jos itteäni on vaivannut rohkeudenpuute, niin mun on vaikea uskoa sitä kyseisestä ihmisestä, se vaikuttaa kuitenkin niin vahvasti oman tien kulkijalta, sen vähän perusteella mitä häntä tunnen.
Kerrohan miten meni, toimit sitten miten tahansa! :)
En ole vielä edennyt oikein mihinkään.. ei ole tullut sopivaa tilaisuutta vielä vastaan. :/ Me kun ei siis olla työkavereita, vaan vain harrastusten parissa nähdään, ja sekin siis niin että hän ohjaa tunteja joilla käyn.. Joten en näe häntä niin kovin usein. Odottelen sopivaa tilaisuutta. Vaikka toisaalta tiedän että liikaa ei kannattaisi odotellakaan, kun mistä sen "sopivan tilaisuuden" ikinä välttämättä löytää, ts. jos aina odottaa parempaa hetkeä.. :) Ja en pääse miettimästä sitä että pitäisikö hän ihan täysin outona ehdotustani lähteä kahville tms. Toivon melkein että törmäisin häneen sattumalta jossakin kaupungilla yksinäni, hänen myös ollessa yksin ja siitä voisi helposti ehdottaa yhteistä kahville menoa!! ;D
kokemuksesta voin sanoa,että ei kannata.Enkä onneksi ole tehny mitään hänen suuntaansa.Paljastui
nimittäin umpiheteroksi.Asia vain varmistui.Ja sama tyyppi vielä kehtas testata viehätysvoimaansa minuun
ja pelleili kanssani.No ei kai sellaselta ihmiseltä voi olettaa muutakaan.Toivon ettei hänen tarvitse kokea
samaa .Koomista tässä on sekin ,että olen itse hetero.Eikun miestä metsästämään.Hyvää jatkoa sinulle ap.
ja hyvää lomaa !
...täällä. Ja ajattelinpa vähän päivittää: Piiiiittkän kesäloman jälkeen taas tapasin työkaveriani töissä, ja jotenkin asiat olivat päässäni hautuneet siihen pisteeseen, että kun ihastukseni kertoi lopettavansa kyseisessä paikassa,niin minulle tuli pakottava kiire! Parin tunnin naurettavan jahkailun jälkeen sain kakistettua suustani mitä tunnen häntä kohtaan. Ensireaktio ei ollut ihan vihreää, lähinnä kait paniikkireaktio, mutta jo muutamassa päivässä minulle kävi selväksi, etten ollut yksin tunteitteni kanssa. Ja sitten asiat vain alkoivat kuin itsestään edetä, ja kaikki asiat, joita olin hypoteettisesti pähkäillyt mielessäni, pelännytkin, ne vain tapahtuivat omalla painollaan. Monta kertaa olen todennut, että kyllä luonto tosiaan tikanpojan puuhun ajaa! Tätä nykyä olemme onnellisesti yhdessä ja nautimme toisistamme -kaikella tapaa. Kyllähän koko juttu on ollut varsinainen ihme, kun ottaa huomioon että molemmat olemme olleet tähän saakka heteroja. Myös koko identiteetin muutos itselläni on käynyt suorastaan yllättävän helposti, enkä ole hetkeäkään ajatellut, että minun olisi pitänyt salata tämä uusi käänne elämässäni lapsiltani taikka muilta läheisiltäni. Jotenka haluisin rohkaista muita, jotka vielä jahkailette samankaltaisessa epätietoisuudessa: olkaa rohkeita ja ottakaa riski! Joskus se hyvinkin kannattaa!
Wau!! Että noin voikin oikeasti käydä, uskomatonta!! :) Ja onnea sitten vaan teille, ihanaa että rohkaistuit ja saitkin vastakaikua tunteillesi! Itsekin olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana saanut vihdoin tehtyä pieniä "aloitteita", vaikkei asiat nyt ihan täysillä olekaan ainakaan vielä edenneet.. Mutta rohkaistuin lopulta kysymään ihastustani lenkille kanssani, ja hän oli kiinnostunut lähtemään, mutta siihen sitten tuli kaikenlaisia pieniä esteitä, emmekä vielä päässeet. Hän on kuitenkin itsekin ottanut asian uudestaan esille, ja olemme periaatteessa edelleen myöhemmin menossa. :) JA lopulta pyysin häntä myös kahville, ihan muutama viikko sitten. :D Mutta sekin jäi nyt sitten vähän avoimeksi, kun toinen on niin kiireinen, vaikka vaikuttikin että olisi kiinnostunut lähtemään. Mutta mistä senkin tietää että oliko se hänen tapansa vastata vain tosiaan hänen "tapansa", vai halusiko hän oikeasti lähteä.. eli osittain sama tilanne jatkuu täällä edelleen, mutta enpähän ainakaan enää voi syyttää itseäni saamattomuudesta! ;) Vaikka tekisi edelleen mieleni myös kertoa hänelle että mistä tässä kaikessa itse asiassa onkaan kyse.. No mutta ehkä odottelen vielä tämän kevään ja katsotaan pääsemmekö lopulta tutustumaan paremmin, ja jollei, niin sitten on kyllä saatava jokin loppu tälle asialle, tässä kun nyt on jo yli vuosi pyöritty. :D
"odottelen vielä tämän kevään"
ja nyt on siis toka päivä tammikuuta
No, ehkä sitten olen. ? :D Mutta siis meinasin että jos toisella ihan oikeasti ei juuri nyt vain ole aikaa, mutta voisi onnistua myöhemmin, niin eikö se nyt ole vähän liian päällekäyvää minun puoleltani jos nyt tässä vaiheessa menisin ja tekisin jonkun suuremmankin paljastuksen? :D Ajattelin että ehkä nyt tässä tilanteessa olisi parempi olla kärsivällinen ja katsoa lähteekö asia johonkin suuntaan kevään aikana, etten yli-innokkuudella ainakaan pilaa kaikkea? Jos häntä nimittäin ihan oikeasti kiinnostaisi tavata vapaa-ajalla. ? Vaikka totta on, että melko tuskainen olo tässä nyt silti on, kun kaikki edelleen on ihan yhtä epävarmaa ja olen yhtä epätietoinen kuin ennenkin... Äh, en tiedä. :/