Vituttaa äärettömästi, kun kaikki alkavat olemaan kavereiensa kanssa ulkona ja minä datailen yksin kotona. Töitä ei ole ja opiskelmaankaan en päässyt. Lisäksi harmittaa etten lukiosta saanut yhtään kaveria matkaani. Kaikki kun tuntuvat olemaan nyt lukiosta pääsemisen jälkeen vanhojen koululaisten kanssa ainakin siihen asti kunnes menevät jälleen opiskelmaan....Vituttaa ajatus, että jos olisin lukiossa päässyt porukoihin, niin tämä väliaika ei olisi niin perseestä ja eläisin normaalia nuoren elämää ja käytäisiin vihteellä aina joskus ja elämä olisi muutenkin huomattavasti laadukkaampaa. Turha jälkikäteen jossitella....En vain tiedä kumpi vituttaa enemmän:Lukea facebookista kuinka kaikki ovat viettäneet lukiokavereidensa kanssa hauskan illan vai se, että olen yksinäinen. Kavereita on vaikea saada muualta kuin koulusta kaikille, jossei harrasta mitään. Uusien kavereiden kautta voi toki tutustua muihin, mutta se vaatii pohjaksi kavereita....
Pointti: Jos olisin päässyt lukiossa porukkaan olsiin normaalinuori, vaikkei muita ystäviä olisikaan. Nyt taas olen säälittävä yksinäinen paska.
Kohtalotovereita?
Pointti: Jos olisin päässyt lukiossa porukkaan olsiin normaalinuori, vaikkei muita ystäviä olisikaan. Nyt taas olen säälittävä yksinäinen paska.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi on niin tuttua, ihan kun oma elämäni. Lukiossa en saanut ketään kavereita, olin päinvastoin kiusattu siellä, minusta juoruttiin jos jonkinlaista, että olen lesbo ja huora yms.. On minulla jopa 2 henkilöä, joiden kanssa hengaan, mutta kaipaan uusia ihmisiä elämääni. Tahdon kavereita, joiden kanssa voi tehdä jotain uusiakin juttuja. Sitten entisiin lapsuudenkavereihin on välit huonontuneet, he asuvatkin nykyään kaukana joten näemme tosi harvoin ja heillä on kavereita joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Olen aina yksin, jos en ole seurustelukumppanini kanssa. Mikäli en olisi parisuhteessa, en varmaan jaksaisi edes elää. On niin tylsää olla aina yksin ja datailla. Inhoan elämääni ja tätä ikuista yksinäisyyden helvettiä. JOudun varmaan olemaan koko elämäni yksinäinen. Kun kavereita ei ole nyt, niin tuskin koskaan niitä osaan hankkia. Olen toki yrittänyt löytää kavereita netistä yms, mutta vaikeaa se on. En jaksaisi vaan jutella messengerissä kavereiden kanssa, joita ei edes kiinnosta nähdä minua, kun oon kiire aina..
Tähän eliitti kuppikuntaisuuden teoriaan olen tullut muutamien ulkomailla viettämieni vuosien perusteella. Täytyy tiukasti täyttää jotkut ihme normi käyttäytymis sosiaalikoodit, että sinut hyväksyttäisiin jollain todella kierolla tavalla.
Itse luulin olevani jotenkin poikkeava tapaus kunnes kävin ulkomailla ja sain todeta, että vika todellakaan ollut ainoastaan ja vain minussa vaan myös tässä helvetin kummallisessa ja rasistisessa yhteiskunnassa jossa syrjitään lähes kaikkea.
Odotan innolla, että valmistun pian ja pääsen ulkomaille tutustumaan/asumaan suvaitseviin ja erilaisuutta arvostaviin kulttuureihin. Jos joskus olette kuunnelleet täällä peräpohjolassa vierailleita ihmisiä, niin ovat todella kummissaan meidän touhuistamme kun hyvä jos naapurit edes tervehtivät toisiaan.
niinpä voi paska kun mikä paska tuuri oli syntyä suomeen.. varsinkin armeija on täysin rasistinen eikä suosi yhtään koulukiusattuja henkilöitä vaan tuhoaa ne sisältä lopullisesti..
Tehdä itsestäsi tarpeellinen, se on ainut keino jolla pysyt ystäviesi mukana/ löydät uusia.
Tuo tarpeellisuus pätee juuri niiden elitistikavereiden kanssa.
Oikeat ystävät eivät vaadi muuta kuin seuraa ja yhteydenpitoa, eivät ne halua muulla tavoin hyötyä sinusta.
ypöyksinäisiä pilvin pimein. Noidankehä joka yleensä vain pahenee. Valitettavasti.