Työnhaku hirvittää

Ensinnäkin: Tiedän, että tämä kuulostaa todella turhauttauttavalta, mutta näin työnhaku vain näyttää valitettavasti toimivan...

En ollut muutamia jotain harjoitteluja lukuun ottamatta koskaan saanut työpaikkaa ennen tätä kevättä. Tuttuun tapaan lähettelin taas netistä useita kymmeniä hakemuksia. Sattumalta bongasin talvella täysin TODELLISTA osaamistani vastaavan paikan ja lähetin hakemuksen. En päässyt tähän paikkaan, mutta firma vastasi, että heillä olisi auki toinenkin paikka, johon voisin soveltua. Otin sitten ujona itseäni niskasta kiinni ja soitin ensimmäistä kertaa elämässäni vieraalle ihmiselle (koskien sitä työtä). Syke oli puhelun aikana varmaan aivan uskomattoman korkealla, mutta he kutsuivat minut kuitenkin käymään. Haastattelukin oli tällaiselle ujolle aika karmeiseva kokemus, vaikka se oli "helppo" haastattelu: perus kysymyksiä ja juttelua. Olin silti varma, etten saa työtä. Loppuen lopuksi löysin itseni kuitenkin kyseisestä firmasta ja nautin tästä työstä tällä hetkellä.

Pointtini on siis, että työnhaku on mielestä aika paljon onnesta kiinni. Toinen pointtini on, että en ainakaan itse ole saanut nettihakemuksista koskaan minkäänlaista vastausta. Jos olisin hakenut tähän firman minulle ilmoittamaan paikkaan kirjallisella hakemuksella (oli vaihtoehto myös), en olisi todennäköisesti päässyt töihin. Siksi suosittelenkin, että yrität vain soitella. Voit yrittää etsiä relevantteja yhteystietoja vaikka Inoa Finderista.

Onnea ja jaksamista työnhakuun, tiedän kuinka raastavaa se voi olla!

CV:ssä ei näytä hyvältä työttömyys valmistumisen jälkeen.
Oletko varmasti omimmalla alallasi siinä ammatissa, johon valmistuit? (Ilmeisesti jotakin kaupallista alaa??)
Vai menitkö opintoihisi vanhempien tai kaverien odotuksia täyttääksesi?
Nyt on tärkeintä ottaa vastaa työtä mitä hyvänsä, ja pysyä siinä työpaikassa ainakin muutama kuukausi jos töitä riittää, niin että saat hyvän työtodistuksen ja työkokemusta. Kassaksi, siivoamaan, puutarha- tai muita ulkotöitä, vaikkapa Suonenjoelle mansikoita poimimaan.
Eli lopeta itsesi vihaaminen ja masennuksessa lilluminen ja rupea tekemään jotakin! Jos ei muuta, niin tätien ja mummien matotkin pitäisi pestä ennen juhannusta. Vanha kansa tuumasi, että kyllä töitä tekevälle riittää.
Eivätkä niin väärässä olleetkaan.
Tietysti, jos ekassa työpaikassa pitäisi päästä rakennekynnet huoliteltuina siisteihin toimistohommiin, niin saattaapi odotellessa mennä muutama vuosikin?

Inhoan itseni tyrkyttämistä toihin, vaikka miten sitä muuten voisi töitä saada..

Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta kaiken lisäksi tuntuu, että firmat hakevat jotain yli-ihmisiä, jotka ovat sosiaalisia, kilpailu/myynti/markkinointihenkisiä, stressiä ja painetta sietäviä jne jne jne... Ja kun itse kokee että on ihan tavallinen ihminen vain, ei mikään yli-ihminen. Tietenkään ilmoituksia ei pidä ottaa kirjaimellisesti, ja toisaalta tottakai firmat haluavat sen parhaan työntekijän markkinoilta. Täytyy vain toivoa että tämäkin tavallinen pulliainen pääsee johonkin vakituisiin töihin lopulta, vaikka ei osaa markkinoida itseään.. Ehkä pitäisi mennä johonkin itsetunnonkohotuskurssille ensin..;)

Itse olen saanut töitä aina siten, että olen hakemuksen lisäksi ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä henkilöön, joka hakee työntekijää, mikä on kyllä stressaavaa, mutta se näyttää toimivan. Kahden tunnin itkupotkuraivareiden jälkeen (mitä ajan tuhlausta) olen aina saanut lopulta soitettua ja itse puhelu ei ole kovin kauan kestänyt.

Äsken sain puhelun, jossa luvattiin varmasti työtä maanantaista alkaen. Jätin eilen rekryhakemuksen ko. yrityksen kotisivuilla. He innostuivat välittömästi ja ottivat yhteyttä.

Kuten mainitset, kiireisten ihmisten häiritseminen on riskinä, jos soittaa väärällä hetkellä. Se aiheuttaa passiivisuutta ottaa yhteyttä alan työnantajiin.

Jos ei kykene soittamaan puhelimella, voi lähettää sähköpostin. Silloin ei tarvitse murehtia siitä, että häiritseekö kiireisiä ihmisiä työssään. He voivat siirtää sähköpostitis suoraan roskakoriin. Sinne se olisi joutunut kuitenkin, koska ujot ovat epäkelpoja työelämään.