Aika hassua että palstan vuokraurpot pitää velkaa vankilana, kun taas luottokorttiyhtiö markkinoi sitä vapauttavana.
Ja kyllähän se todellisuudessa niin onkin että ostamalla oman, monen elämä ja asuminen todellakin kokee suuren vapautumisen. Saa itse päättää asunnostaan ja asumisen varmuus paranee ja boonuksena kustannuksetkin laskee, jos osaa ajatella muutamaa vuokranmaksuväliä pidemmälle.
Ja kyllähän se todellisuudessa niin onkin että ostamalla oman, monen elämä ja asuminen todellakin kokee suuren vapautumisen. Saa itse päättää asunnostaan ja asumisen varmuus paranee ja boonuksena kustannuksetkin laskee, jos osaa ajatella muutamaa vuokranmaksuväliä pidemmälle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ja ihmetellä täytyy, mitenkähän tämä "vapautuminen" näkyy luottokorttiveloissa? Sitähän tuo mainos koski eikä asuntovelkaa.
Toisaalta kyllä maksimissaan muutaman tonnin luottokorttivelka on hieman eri asia kuin muutaman sadan tonnin asuntovelka.
Jos työt loppuu, niin kortin voi maksaa luottorkorttivelat pois ja leikata kortin kahtia. Samaa on vaikea tehdä asuntovelalle.
Voi tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa, eikä tilin saldo rajoita elämää.
Tietenkin jos järki ei toimi, niin velkaa on parasta välttää, sillä kulutuslainarahalla käytettävissä olevan rahan määrä ei lisäänny lainkaan, vaan vähenee korkojen verran.
Luottokorttihan on hyödyllinen nimen omaan silloin kun vakiotulot tökkii...
Minusta luottokortti ja vakiotulojen tökkiminen on pahin mahdollinen yhdistelmä.
Sitä tulee helposti ostettua luotolla ja laskelkeltua (=toivottua), että korttilaskun eräpäivään mennessä on jostain tullut rahnaa tilille.
Minusta luottokortti on esine, joka kannattaa ottaa vain sillloin kun tulot ovat säännölliset ja riittävät. Muutoin sen kanssa käy helposti ohraiset.
Samoin pankkien avokätisesti tarjoamia luottorajoja ei kannata ottaa, jos tilillä ei ole puskuria tai tulot riitä kattamaan luottorajaa.
Viime keväänä pari työkaveria joutui lomautetuksi, eikä rahaa tullu kolmeen kuukauteen mistään. Ilman luottokorttia olisi kuulema näkkileipä loppunu.
Työkavereiden olisi parasta opetella säästämään pahan päivän varalle, eikä ottamaan luottokorttia pahan päivän varalle. Muutaman kuukauden (vähintään 3 kk) palkka tilillä on ehdoton minimipuskuri.
Siinä käy muuten helposti niin, että paha päivä muuttuu vielä paljon pahemmaksi. Päiväkin venähtää ensin viikoiksi ja lopulta pitkiksi vuosiksi luottohäiriömerkintöjen poistumista odotellessa.
Itselläni on kaksi luottokorttia, joissa tarkoituksella on maltilliset luottorajat, yhteensä 12 tonnia. Enempää kortteja tai luottorajaa en viitsi ottaa, vaikka niitä tarjotaankin tämän tästä. Lisäkortit tuovat vain lisäkustannuksia ja tuon suuruinen lasku on omilla tuloillani ja säästöilläni helppo maksaa takaisin milloin vain. Silti tuonkin kuottorajan täyteen höylääminen edustaisi jo järjettömää tuhlaavaisuutta joten estän sellaisen etukäteen.
Jos tulot nyt äkisti loppuisivat, niin missään nimessä ei ensimmäisenä tulisi mieleen alkaa höyläämään luottokorttia. Se ei ole mikään talousahdinkoisen maksuväline.
Aika harvalla on tilillä yli kuukauden palkkaa jemmassa. Omistusasuja raapaisee helposti kuluista pois tonnin kun pistää asuntolainan lyhennysvapaalle. Mutta mistä vuokralurkki repii rahat monen kuukauden elämiseen? Asumistukiin on menny pari-kolme kuukautta ja liitoissa oli jopa yli puolen vuoden käsittelyajat. Koron maksaminen leipärahasta on pienempi murhe kuin olla ilman ruokaa jonkuku 3-6kk.
" Muutaman kuukauden (vähintään 3 kk) palkka tilillä on ehdoton minimipuskuri."
Mitenkäs pärjäät neljännen ja viidennen kuukauden?
Ehkä kannattaisi vuokraloisen keskittyä vain huolehtimaan omista raha-asioistaan.
Vuokraloisillahan oli merkittäviä talousvaikeuksia jo ennen lamaa, siis joskus 2007, ja syynä oli se, että rahat menivät kulutusluottoihin & elämiseen ja näytti ressukoilta unohtuneen, että MYÖS vuokra pitäisi maksaa - joka kuukausi.
Ja onhan näitä ollut duunikavereinakin ... rahat aina loppu viikkoa ennen tilipäivää ... tai ei siis täysin loppu, mutta rahaa tilillä alle 20 € ja aina kauhea kysely, mistä löytyisi pankkiautomaatti, josta saa kympin seteleitä. No, noistahan selvittiin vippaamalla kavereilta, niin ei tarvinnut sitä viikkoa elää kynsiä pureskelemalla. Ja tilipäivän jälkeen ei oltu käyhiä eikä kipeitä, vaan välittömästi baanalle....
Vuokraloiset elävät kädestä suuhun ja minkäänlaisia puskureita pahan päivän varalle ei ole. Ja miksi olisikaan, kun vuokraslummissa jokainen päivä on paha...
Kuvaustasi vastaavista tuntemistani ihmisistä kaikki ovat asuntovelallisia. Eletään kädestä suuhun. Tili on kulutettu jo etukäteen ja palkka häviää suoraan kuukauden aikana otettuihin vippeihin ja lainoihin. Baanalle lähdetään ei köyhinä eikä kipeinä heti kun vain jostain saadaan rahaa.
Kyse onkin velalla elämiseen perustuvasta asenteesta ja elämäntyylistä. Vuokraloinen maksaa kulutuksestaan aina etukäteen (tulevan kuukauden vuokra), mutta velalla eläjä maksaa kulutuksestaan aina jälkikäteen (takaisinmaksu kuukausittain kunnes laina on kuitattu). Velalla eläjä on aina vaaravyöhykkeessä.
Sanomattakin on selvää, että kulutuksen, josta on jäljellä vain muistot (parhaassa tapauksessa), maksaminen jälkikäteen on epämiellyttävää. Kuluttaminen on mukavaa kun luottokorttia voi heiluttaa, mutta kun tulee maksun aika, ei olekaan enää kivaa. Eikä tee mieli maksaa.
Toisin kuin puhtailla kulutusluoton ottajilla, asuntovelallisella kulutus edelleen jatkuu lainaa maksettaessakin. Kuitenkin tunnen ihmisiä, jotka eivät ajattele näin. Heille kulutus on tapahtunut silloin, kun asunto on ostettu. Nyt on uuden kuluttamisen aika, vaikka asuntolainan maksu on vasta alkanut.
Kulutushalu johtaa siihen, että joutuu velkakierteeseen. Ensin lainaa otetaan kuluttamiseen, sitten edellisten lainojen maksamiseen. Luottokortilla ostetaan ja vipeistä maksetaan siitä aiheutuva lasku, jotta kortti pysyy käytössä. Vippien takaisinmaksuun ei enää riitäkään rahaa. Kierre on valmis.
Lopulta on tuntemieni ihmisten kohdalla käynyt niin, että se lainalla hankittu asunto on lähtenyt. Sekä puoliso ja lapset. Pahiten on käynyt niille, joille on iskenyt vielä työttömyys tai vakava sairaus samaan rakoon. Jäljellä on enää suuret velat ja maksamattomien laskujen pinot.
Ei tarvitse kuin käydä lukemassa Velka ja lainat -osiota, niin havaitsee mitä luottokortti aiheuttaa heikon maksukyvyn omaavissa ihmisissä. Siellä on lukemattomia kertomuksia ihmisistä, jotka valittavat kun luottokorttilaskut ovat johtamassa ulosottoon. Korttia on höylätty, vaikka tulot eivät siihen antaisi syytä.
> Kuvaustasi vastaavista tuntemistani ihmisistä kaikki ovat asuntovelallisia.
Sangen epäuskottavaa. 100 % lainoja sai pankista vai lyhyenä jaksona ts. useimmat omistusasujat ovat joutuneet keräämään vähintään 15 % omarahoitusosuuden ... mikä kyllä vaatii jonkinmoista harkintakykykyä.
> Vuokraloinen maksaa kulutuksestaan aina etukäteen (tulevan kuukauden vuokra)
Kyllä! Etukäteen kuluttaminen on vuokraloisten juttu. Kun tili on saatu, maksetaan vipit pois ja lähdetään baanalle. Ei olla köyhiä eikä kipeitä. Mutta laskutaidottomia kylläkin .... minkä seurauksena tilillä on pian 17,67 €, vuokra maksamatta ja seuraavaan tilipäivään viikko.
Vuoden 2007 uutinen oli, että seurakuntien "tilapäisiin maksuvaikeuksiin" budjetoidut avustusvarat olivat loppumassa monta kuukautta ennen vuodenvaihdetta ja syyksi kerrottiin nimenomaan kulutusluotot, joiden jälkeen rahat eivät enää riittäneetkään vuokranmaksuun. Sehän on aina yhtä suuri yllätys se joka kuukautinen vuokra....
Ja ihan elävässä elämässä on tullut tavattua liki 3-kymppinen vuokraloinen, joka oli Nokialla töissä (eli palkka ole ollut ihan siivooja/mäkkärin myyjä -tasoa), mutta rahat ei vaan kertakaikkiaan riittäneet kuin "välttämättömiin" eli uusiin vaatteisiin (naispuoleinen kun oli) ja ravintoloissa rällästämiseen. "Yllättävät" menot, kuten kännykkälaskut ja vuokran, tämä tulevaisuuden toivo hoiti pistämällä laskut suurempaan kirjekuoreen ja postittamalla isäpapalleen.
Isäni puolestaan kertoi 3-kymppisestä työkaveristaan (tämä olikin sitten urospuoleinen), joka tykkäsi ostella elektroniikkaa, vaihtaa autoa usein jne. Ainoastaan vuokranmaksu tuotti ylivoimaisia vaikeuksia, mutta siihenkin löytyi ratkaisu - muutto takaisin vanhempien luo!
Omistusasujapuolelta ei tule mieleen yhtään tapausta, joka roikkuisi 100 % vanhempiensa elätettävänä vielä 30 v. ikäisenä.
> Toisin kuin puhtailla kulutusluoton ottajilla, asuntovelallisella kulutus edelleen jatkuu lainaa maksettaessakin.
Mikä kulutus? Asuntolainassahan on se juju, että 70 % tjsp. asumiskuluista lyödään lukkoon ostohetkellä. Jos (tasaerä)lainan kk-erä on 800 €/kk vuonna 2010, niin se on 800 €/kk myös vuonna 2030. Tähän sitten päälle vastike, esim. nyt 200 €/kk ja 400 €/kk vuonna 2030.
Huomattavasti fiksumpi ratkaisu kuin valita märkäpäänä "halpa" vuokra, esim. nyt 700 €/kk -> 1000 €/kk vuonna 2020 ja 1400 €/kk vuonna 2030. Vuokralla menee kaikkiaan sama määrä rahaa (alussa vähemmän, mutta 10 v. päästä enemmän), mutta senttiäkään ei jää käteen = omaisuutta ei kerry eikä vuokraloisella ole myöskään mahdollisuutta paikata talouttaan lyhennysvapaalla esim. tilapäisen työttömyyden yllättäessä.
>>Sangen epäuskottavaa. 100 % lainoja sai pankista vai lyhyenä jaksona ts. useimmat omistusasujat ovat joutuneet keräämään vähintään 15 % omarahoitusosuuden ... mikä kyllä vaatii jonkinmoista harkintakykykyä.
Jotkut näistä tuntemistani velallisista on lainannut omarahoitusosuudenkin, tosin muualta kuin siitä pankista mistä asuntolaina on peräisin. Esimerkiksi yksityiseltä. Mutta lainaahan kannattaa aina ottaa, kun sitä saa. Se on velalla eläjän mentaliteetti. Osalla omavastuuosuus on peräisin perinnöstä ja tuntemillani nimenomaan puolison perinnöstä, mitä on sitten käytetty yhteiseen asuntolainaan.
Yhdessä tapauksessa harkintakyky ja säästäväisyys riitti lainan ottamiseen asti, mutta ei enää sen maksamiseen asti. Asunnon oston jälkeen alkoi seuraava kulutuskohde (lainaa autoa, matkaa ym. varten) vaikka edellinenkin eli asuntolaina oli vielä maksamatta. Voit arvata onko käynyt hyvin.
>>Omistusasujapuolelta ei tule mieleen yhtään tapausta, joka roikkuisi 100 % vanhempiensa elätettävänä vielä 30 v. ikäisenä.
Minä tunnen tapauksen, jossa 30 v. ikäisenä asutaan omistusasunnossa. Sen asunnon omistaa vanhemmat ja "piltti" asuu siinä maksaen vain enintään vastikkeet. En tiedä varmuudella kyllä maksaako edes niitäkään. Elämäntyyli on nimittäin "kaikki mitä tulee, myös menee". Siis huvituksiin ja makeaan elämään. Säästöön ei jää mitään.
>>Mikä kulutus? Asuntolainassahan on se juju, että 70 % tjsp. asumiskuluista lyödään lukkoon ostohetkellä.
Tätä en viitsi alkaa selittämään, kun et tajunnut ideaa. Pointti on kuitenkin koko jutussani se, että luottokortti- ja kulutusluottoa polttaa nimenomaan ihmiset, joilla on velalla elämisen asenne elämään. Monesti näillä on sen vuoksi myös asuntolainoja. Itse asiassa kaikenlaisia lainoja, vaikkei tulot antaisikaan periksi. Lopulta käy niin, ettei ole enää asuntoakaan, mutta lainat pysyvät.
Toistan sen mitä sanoin aiemmin: luottokortti ja epäsäännölliset tulot ovat vaarallinen yhdistelmä. Työttömälle luottokortti on sitten vihoviimeinen väline, joka pitäisi heti leikata jos työttömyys alkaa uhkaamaan. Luottokortin varaan jättäytymisen sijasta pitäisi säästää tililleen riittävä puskuri. Pidän ehdottomana minimipuskurina 3 kk palkkaa. Itselläni tosin on puskuria monen vuoden edestä, mutta tulonikin ovat hyvät.
> Minä tunnen tapauksen, jossa 30 v. ikäisenä asutaan omistusasunnossa. Sen asunnon omistaa vanhemmat ja "piltti" asuu siinä maksaen vain enintään vastikkeet. En tiedä varmuudella kyllä maksaako edes niitäkään. Elämäntyyli on nimittäin "kaikki mitä tulee, myös menee". Siis huvituksiin ja makeaan elämään. Säästöön ei jää mitään.
Siis tunnet YHDEN omistusasujan, joka elää kädestä suuhun = tavalla, mikä on vallitseva vuokraluuserien leirissä ;-D Sitäpaitsi tälläkin omistusasujalla se asunto muuttuu pikkuhiljaa omaksi = varallisuutta karttuu, vaikka lystin maksaisi *osittain* mamma & pappa.
Hahhah. Hyvinpä sotkit itsesi suohon tälläkin esimerkillä.
Näillä minun tuntemillani tapauksilla jäi toisella kaksion vuokra kokonaan + osa muistakin menoista "pappa betalar" osastolle maksettavaksi ja toinen ei kyennyt lainkaan maksamaan yksiön vuokraa & omia ruokiaan, vaan palasi vanhempiensa nurkkiin loisimaan voidakseen pistää ihan kaikki tulonsa menemään "käärinliinoissa ei ole taskuja" ajatuksen innoittaman.
Eikä ole mitenkään harvinaista tämä tyyli vuokraloisten leirissä ... on duunissa ollut itsellänikin kunnia tutustua just tällaiseen "tili 3 viikossa sileäksi" tapaukseen. Toki on omistusasujiakin, joilla tuntuu olevan krooninen rahapula ts. ei ole mitään 3 kk palkkaa säästössä .... mutta sen verran on kuitenkin malttia ollut, että 15-30 % käsiraha on saatu kasaan ja eipä näiden sentään ole tarvinnut vuokraluuserien tapaan vippejä kerjätä viikkoa ennen seuraavaa palkkapäivää.
Fakta: velkaneuvonnan asiakkaista valtaosa on vuokraluusereita.
ei voi leikata mutta kun asumiskustannukset kokoajan pienemmät kuin vuokraa maksaisi.....
>>>Siis tunnet YHDEN omistusasujan, joka elää kädestä suuhun = tavalla, mikä on vallitseva vuokraluuserien leirissä ;-D Sitäpaitsi tälläkin omistusasujalla se asunto muuttuu pikkuhiljaa omaksi = varallisuutta karttuu, vaikka lystin maksaisi *osittain* mamma & pappa.
No kerroin kyllä esimerkkejä muistakin tuntemistani omistusasujista. Voinet itsekin kuvitella, että kun omarahoitusosuus on haalittu kasaan vaikkapa yksityisiltä lainaamalla ja loppu on pankkilainaa, niin näissä tapauksissa ei puhuta mistään varoissaan olevista ja säästäväisistä omistusasujaperheistä. Kyllä kädestä suuhun mennään ja huonolta näyttää. Parempi kun eivät ikinä olisi ottaneet lainaa. Tuossa mainitsemassani tapauksessa, jossa omarahoitus säästettiin kasaan, otettiin laina ja sitten ei enää oltukaan harkitsevaisia vaan tili tuli, tili meni ja kulutusluottoja täydennykseksi sekä omaehtoista työttömyyttä vaikka asuntolaina painoi päälle, niin siinä lähti lopulta talo, vaimo ja lapset. Velkaa jäi.
Pappa betalarissa taas en ihmettele, vaikka jossain vaiheessa perintönä tuleva asunto häviää jonnekin kankkulan kaivoon. Sen verran on tyypillä menojalka vipattanut ja rahapussia avokätisesti heiluteltu, että kulutusluottokierteen aloittaminen - ja sitä myöten perintöasunnon menettäminen lainojen maksamiseksi - on hyvinkin mahdollista tulevaisuudessa.
Ei vuokralla tai omassa asuminen automaattisesti kerro yhtään mitään rahankäyttökyvystä. Omistusasujaksi tullaan kun otetaan lainaa ja ostetaan asunto. Sitten on elämänasenteesta kiinni miten hyvin sitoudutaan maksamaan se takaisin. Jotkut sitoutuvat täysillä ja toisilla on kiikarissa jo kulutusluotot sun muut johon ei olisi varaa. Vuokralla asuja voi yhtä hyvin olla paljon paremman rahapolitiikan ihminen tai sitten aivan onneton lusmu.
En enää tiedä minne ja miksi tämä juttu on ohjautunut, mutta alkuperäinen sanomani on se, että luottokortti ei ole tarkoitettu sellaiselle, jolla on epävarmat tulot. Varakas voi saada jotain vapauksia, mutta heikkotuloiselta se vie viimeisetkin vapaudet. Sillä saa elämänsä erinomaisen sekaisin, varsinkin jos joutuu käyttämään sitä viimeisenä oljenkortena leivän ostoon koska puskurirahaa ei tilille ole tullut säästettyä.
Ai 25 vuoden periodilla asumistaan suunnitteleva elää kädestä suuhun? Et sitten oikesti osannu vääntää parempaa provoa?
"Mutta lainaahan kannattaa aina ottaa, kun sitä saa. Se on velalla eläjän mentaliteetti. "
No joo, on todellakin ollu kannattavaa ottaa velkaa.
Jos et ole tajunnu, niin romhdusta odottaessa häviää noin tonnin kuussa, lainarahan ottamisella säästää sievoisen summan.
> No kerroin kyllä esimerkkejä muistakin tuntemistani omistusasujista. Voinet itsekin kuvitella, että kun omarahoitusosuus on haalittu kasaan vaikkapa yksityisiltä lainaamalla ja loppu on pankkilainaa, niin näissä tapauksissa ei puhuta mistään varoissaan olevista ja säästäväisistä omistusasujaperheistä.
Ei yksi pääsky kesää tee. Nämä ovat just tätä kaikkimullenytheti -sukupolvea, joka on tottunut siihen, että pappa betalar. Kun papalla on ollut kukkaron nyörit löyhällä, ei ole tarvinnut oppia rahoja laskemaan. Ilman vanhempien/isovanhempien reilua sponssausta nämä olisivat päätyneet sinne oikeaan, älynlahjojaan vastaavaan, osoitteeseen eli kaupungin vuokraslummiin. Ja mahdollisesti päätyvätkin, kun sponsoreista aika jättää.
Entäs vuokraluuserileiri? Siellähän KAIKKI ovat näitä kädestä suuhun eläviä sähläreitä! Suomi on edelleen siitä kummallinen maa, että täällä duunarikin pystyy ostamaan itselleen asunnon & keräämään varallisuutta. Mutta käytännössä valinnat menevät pitkälti muita apinoimalla ja lopputulos on se tavallinen, että rahat pistetään ensisijaisesti hienoon autoon ja asunto on mikä vaan, kunhan on halpa.
Eli pihalla seisoo 7-sarjan bemari (toki käytetty) ja asunto on 30 m² yksiö 70-luvun lähiössä (näitä on hähty)... ja 10 v. myöhemmin tullaan tälle palstalle itkemään, miten on kauheaa kuplaa ilmassa, kun ei normituloinen pariskunta niks naks tosta noin, ilman ennakkoon säästämistä, pysty ostamaan 130 m² kämppää Kehä III sisäpuolelta.
Vuokraluuserilta jää AINA myös inflaatio ymmärtämättä. Ethän muuten vuokralla asuisikaan. Ilman "taivaasta tippunutta starttirahaa" eli vanhempien sponssia tms. on aikalailla pakko mitoittaa lainan lyhennykset aika tiukoille laina-ajan alussa. Toki masokistit pystyvät tässä vielä herkuttelemaan ottamalla sellaisen perinteisen lainan, missä maksuerät ovat kaikkein suurimmat juuri alussa, kun tulot ovat pienimmillään. Käytännössä homma menee niin, että tiukkaa on vain pari ensimmäistä vuotta ja jos/kun tästä selviää niin sitten helpottaa, koska lainakulut pysyvät vakiona/pienenevät, mutta palkka nousee ja rahaa jää vuosi vuodelta enemmän käteen.
Jos on laskutaidoton nahjus/nyhverö, niin sitten kannatta tosiaan jäädä vuokralle tuhnuttamaan. Ei tarvi ottaa kauheaa riskiä - eikä tarvi pelätä, että koskaan kertyisi varallisuutta, jonka voisi tyhmyyksissään tuhlata. Siitä pitää huoli vuokra yms. menot, jotka kasvavat tasatahtiin tulojen kasvun kanssa.
Toki eläkepäivien koittaessa käy ns. hesarin mummot, mutta tällaisellahan ei vuokrakuona päätään vaivaa, kun ei osaa ajatella asioita 3 viikkoa pitemmälle.
Mitä sinä voit päättää? Koskaanhan ei homeluukku ole oma. Voi vain osakeista maksaa.
Kuka on niin kusipää, että maksaa vanhentunutta homeläävää? Ja suostuu vielä asuu siinä?
Vuokralurkit ne kaikkein vanhimmissa homeläävissä asuu ja maksaa sitä Läskille Vuokraisännälle omaksi.
Mikään muut asunnot niin surkeassa kunnossa ole kuin halvimmat vuokra-asunnot.
Omaa laitetaan kuntoon, mutta Läskille investointi läävään on kauhistus.
Onko vielä kysyttävää?
Tämä neukkukuutio-osakkeeni on vielä ihan asuinkelpoinen. Kun sinä 1) ostat sen ensiasunnoksesi, maksat useita kymmeniä tuhansia enemmän kuin minä aikanaan tai 2) pääset maksamaan sitä minulle omaksi, jos luottotiedot ovat kunnossa, naamassa ei ole lävistyksiä, et haise päihteiltä ja arpa suosii kymmenien tai jopa satojen pyrkijöiden joukosta. Jos yrität kiilata elintasossa ohitseni ja muuttaa suoraan isompaan, tarjoan samasta asunnosta kymmeniätuhansia euroja enemmän kuin sinä eli maksan mielestäsi "kuplahinnan", vaikka itse otan vain maltillisesti lisää velkaa.
Elät helvetissä. Pankinjohtaja painostaa, ulosottomies aina vieraanasi, liivimiehet kolistelee porstuassa. Se on sitä sinun vittumaista elämääsi.
Pankinjohtajaa näin viimeksi vuonna 2002, kun "ikilainani" otin. Ulosottomies tuli tutuksi, kun olin itse velkojana tuhnun jättäessä vuokrat rästiin. Liivimiehet eivät kolistele porstuassani, koska en ole onnenonkija, jonka täytyisi turvautua hätäisiin rahoitusratkaisuihin nettipokerin ja Wincapitan maailmassa.
ei velka tee ketään ainakaan ketään vastuuntuntoista vapaaksi, päin vastoin. Suuri määrä rahaa sen sijaan tekee. Käteistä sen olla pitää, se vapauttaa. Kokemusta on. Ei ole pakko tehdä töitä, jos ei halua tai pomon naama miellytä ja ostoksensa voi tehdä silloin kun haluaa, kun rahasta ei ole pulaa.