Pahin ikäkriisi alkaa ihmisellä 40 ikävaiheessa.
Kuinka moni on miettinyt, onko tämä uuden kumppanin haikailu mahdollisesti ikäkriisiä?.
Mietin ja tulin siihen tulokseen että pitkälti on. Nyt kun ollaan viidenkympin suoralla, pitää saada edes kerran vielä kokea sitä "jotain". Tuttu ja turvallinen ei kelpaa.
Harmi vain, kun vaihdetaan nuorempaan, ei huomata sitä omaa vanhenemistaan (tosi asia).Naisilla alkaa hormoonit heittää 40v tietämillä. Monilla on jo tässä iässä vaihdevuodet.
Miehillä taas hiukset harvenevat alkaa ilmestyä harmaata ohimolle( moni kaju), keskikehonlihavuus kasvaa ei jaksa asioita niinkuin ennen. jne. jne. lista on pitkä molemilla.
Unelmoidaan että nuoremmalla naisella/miehellä sadaan oma nuoruus takaisin tai elinvoima.
Hyväksytään tosiasia, minä ainakin hyväksyn. Minusta se on tärkeää mitä Mies/ Nainen on sisimmässään.
Ei se ulkokuori, joka joskus rapisee ihan jokaikiseltä meiltä täälä.
hyvästi kaikenkestävät liitot. Jossa kestetään myötä ja vastoinkäymiset.
kauneinkin kukka (miehet/naiset) kuihtuvat/vanhenevat. Sydämen kauneus on vain pysyvää.
Onko sinulla hyvä sydän? =)
Kuinka moni on miettinyt, onko tämä uuden kumppanin haikailu mahdollisesti ikäkriisiä?.
Mietin ja tulin siihen tulokseen että pitkälti on. Nyt kun ollaan viidenkympin suoralla, pitää saada edes kerran vielä kokea sitä "jotain". Tuttu ja turvallinen ei kelpaa.
Harmi vain, kun vaihdetaan nuorempaan, ei huomata sitä omaa vanhenemistaan (tosi asia).Naisilla alkaa hormoonit heittää 40v tietämillä. Monilla on jo tässä iässä vaihdevuodet.
Miehillä taas hiukset harvenevat alkaa ilmestyä harmaata ohimolle( moni kaju), keskikehonlihavuus kasvaa ei jaksa asioita niinkuin ennen. jne. jne. lista on pitkä molemilla.
Unelmoidaan että nuoremmalla naisella/miehellä sadaan oma nuoruus takaisin tai elinvoima.
Hyväksytään tosiasia, minä ainakin hyväksyn. Minusta se on tärkeää mitä Mies/ Nainen on sisimmässään.
Ei se ulkokuori, joka joskus rapisee ihan jokaikiseltä meiltä täälä.
hyvästi kaikenkestävät liitot. Jossa kestetään myötä ja vastoinkäymiset.
kauneinkin kukka (miehet/naiset) kuihtuvat/vanhenevat. Sydämen kauneus on vain pysyvää.
Onko sinulla hyvä sydän? =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rosse, Sillantaus ja .... kuvasarjan "Naisen kanssa" osa 38: Naisen kaksitilaisuudesta, joka sopii hyvin
ikämuutokseen.
Mies istuu toimistossa, johon teksti: Mies luulee, että hänen nykyinen olotilansa vain jatkuu ja jatkuu,
eikä tulevaisuudessa ole odotettavissa muutosta, ellei hän rikastu.
Nainen kuvassa nakuna ja vahvana, siihen teksti: Nykyinen tila on alkutila ennen suurta siirtymää, jonka
nainen tulee eräänä kuukautena havaitsemaan.
Kuvassa nainen meikkaa lähteäkseen jonnekin, jossa teksti: Nainen on elämässään puuhakas, sillä
hänen on ehdittävä paljon ennen siirtymistä seuraavaan tilaan.
Mies istuu baarissa, teksti: Miehellä taas ei ole kiire eikä mitään tekemistä.
Mies tulee baarissa huomioineeksi alitajunnassa naisensa, siinä teksti: Mutta miehen on hyvä tietää, että häntä tarkkaillaan. Nainen on nimittäin koko ajan selvillä siitä, mikä on myös miehen tulevaisuus.
Tyytyväinen mies vanhempana ja teksti: Siksi miehen on ilmaistava, että naisen siirtyessä toiseen tilaan
myös mies on valmis siirtymään siihen hänen kanssaan.
Ei nuorempi kumppani saa ihmistä tuntemaan itseään nuoremmaksi. Sehän on just päinvastoin. Nuoren rinnalla omat krempat vain pahenevat. Seurustelin hetken viisikymppisen miehen kanssa, minä nelikymppinen nainen. Tuntuipa hyvältä olla välillä "pikkuinen", kun exäkin oli aikoinaan pari vuotta nuorempi ja lapsellinen kuin mikä.
Minulla kriisi alkoikin siitä, että miehelle tuli kriisi. Sitten tuli ero ja minullekin kriisi. Mutta onhan tota liikkeellä. Kavereillakin on kriisi. Työstä, lapsista, lapsettomuudesta, vanhempien vanhenemisesta, kuolemasta, omasta väsymisestä.
Oikeasti voisin ihan hyvin, jos saisin vähän tylsempää ja tasaisempaa menoa. Mutta omassa elämässä ei ole ikinä kauhean tasaista ollutkaan. Ehkä siksi.
Ihminen kaipaa kriisivaiheissa aina sitä juuri mitä itsellä ei ole.
Hyvä teksti =)
Tai sitten on, mutta ei kelpaa.
Se nuoruus ei tule takaisin mutta voi yrittää toteuttaa niitä haaveita ja unelmia mitä nuorena ei ollut taloudellisista syistä mahdollista toteuttaa. Se vaan pelottaa tässä iässä ettei kerkeä toteuttamaan kaikkea ennekuin niiden haaveiden toteuttaminen käy liian vaaralliseksi. Joku on sanonut ettemme me miehet kasva ikinä aikuisiksi ja aina meillä pitää olla kaikenmaailman "leluja".
"Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä mä silloin elää sain....."
http://www.youtube.com/watch?v=Ea1kdTl0Wn0
intohimo päästä tavarasta eroon. Aika paljon on jo lähtenyt. Aina kun löytää jollekin tavaralle jonkun hyvän uuden kodin ja iloisen omistajan tai hyvän käyttötarkoituksen tuntuu samalla kuin paino putoisi ja on kevyempi olo.Toi yks kukka on aika iso, mutta kukka on elävä. Ei pysty heittämään eikä sitä kukaan halua. Noi yhdet huonekalut kaipaa kunnostusta, mutta mä vaan irrotan niistä huonokuntoisen osan ja ne saa olla silleen. Joku päivä täällä ei ole mitään ylimääräistä, ihanaa. Tää kuulostaa jo aika rajulta, mutta en myöskään etsi uusia ihmissuhteita, sitä ei kukaan arvaa, en harrastuksia enkä mitään erityistehtäviä, virkoja tai kerhoja. Tää on sellanen ikä, että pitää aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä vaan vähennän kaikkea. Jopa syömistäkin että ei pääse ainakaan pahasti lihomaan
Minä haalin tavaraa. Tavaraa jolla en tee mitään, mutta josta ajattelee että sillä, tai siitä voisi tehdä jotakin. Ainakin hankkimisvaiheessa ajattelee niin. No alkaa pikkuhiljaa kyllä kasvamaan sen haalimisvaiheen yli. Tosin eilen näin kirpputorilla kaksi upeaa viinilasia. En ostanut.
Alkaa vaihtamaan nuorempaan enään vaihdevuosien edellä. On paljon mukavampaa kun viittäkymppiä lähestyvä mies kuorsaa tyytyväisenä vierellä kun itse kylven öllisissä hikipuuskissani lakanoita vaihdellen. Onneksi ne pahimmat ikäkriisit tulivat kolmenkympin jälkeen ja nelikymppisten jälkeen voi keskittyä ihan muihin vaivoihin mitkä eivät ole korvievälystöstä johtuvia. Ei ne hormoonit ala niin vain heittelemään jos kuuntelee kehoaan, hyväksyy kehonsa muutokset, hiljentää tahtiaan, huolehtii riittävästä levosta, elää säännöllistä elämää, eikä kuvittele olevansakkaan enään mikään nuori. Nuorena saattoi valvoa yökaudet läpeensä ja juhlia muttei sellaista kannata tässä iässä enään yrittääkkään. En ole sellaista ikäkriisiä koskaan kokenut jotta olisin tuntenut mitään vetoa itseäni nuorempiin miehiin. Kyllä se oma ikäluokka tuntuu olevan lähinnä samankaltaisine lapsuuksineen ja ajattelumaailmoineen.
On niitä pitkässä liitossakin tyyttyväisiä ettei ihan kaikki hessahda keski- iässä etsimään kadotettua nuoruuttaan. Melko riskinhän sellaisessa temmellyksessä alkaa ottamaan, voipi saada sydänkohtauksen vaikka tuntisi itsensä kuinka hyväsydämmeiseksi :)
Itse olen kai sitten poikkeus.
En tiedä edes mikä on keski-ikä enkä käytä koko sanaa saati usko siihen ollenkaan. Minulle ei siis ole väliä mikä on keski-ikä ja pidän sen käyttöä aika hölmönä muutenkin. Miksi muutenkaan mokomaa sanaa käytetään? Pitäisikö olla sivistynyt ja kiinnostunut asiasta tai iästään? En ole koskaan ollut.
Olen 33 vuotias ja koskaan ei ole mitään ikäkriisiä ollut. Aina vaan teen samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen enkä piittaa muiden tekemisistä. En tunne mitään muutosta minnekään ja naureskelen kun kuulen joiden 40 vuotiaiden juttelevan näistä asioista mitä te täällä :)
taidan sitten olla erilainen vaan, mutta pidän itseäni kylläkin ihan normaalina ja sivistyneenä, olen naimisissa jne.
Kaikki vaan ei piittaa vuosista. Kehtaan olla sama jätkä aina :) Ärsyttääkö tämä teitä?
Uskallan olla sellainen, että en tunne m itään samaa mitä te muut iästänne, en vain osaa piitata. Kehtaisin ajella jopa mopolla keulien jos huvittaisi, minulle ei merkitse siis mitään koko asia.
En panosta elämääni muutenkaan turhaan asioiden vatvomiseen ja arvojen muutoksiin. Olen yksinkertainen kai joidenkin mielestä, mutta näin olen aina elänyt. Herätän myös närää kanssaihmisissä :)
"Unelmoidaan että nuoremmalla naisella/miehellä sadaan oma nuoruus takaisin tai elinvoima.
Hyväksytään tosiasia, minä ainakin hyväksyn. Minusta se on tärkeää mitä Mies/ Nainen on sisimmässään."
Mikä nuoruus ja mikä elinvoima? :) Ehkä vain kuvittelet? Miksi vaivautua miettimään? Miksi et voi olla se sama mikä aina olet ollut? Etkö huomaa, että nöyristelet nytkin? Se on heikkoutta.
Ei ole mitään tosiasiaa. Pidän kaikkea ikääntymistä heikkoutena niillä, jotka siitä valittavat :)
Mielestäni koko elämän tavoite on pyrkiä nuoruudesta eroon tullakseen aikuiseksi jolloin on vapaa. Minulle nuoruus ei muuta ole merkannut kun aikuiseksi kasvua ja aikuisena olet vapaa ja viisaampi.
Kukaan ei kiellä tekemästä sinua mitä huvittaa, mutta jotkut sitä ei jostain syystä ymmärrä, en tiedä mikä siinä sitten on.
Minä olen tällainen veitikka etten piittaa mitään :)
Minä olen elänyt elämäni "pahimman" mutta toisaalta parhaimman ikäkriisin 40:n kynnyksellä. Siinä vaiheessa mietin että elänkö minä juuri sellaista elämää jota haluan elää. Pohdin avioliittoa, työtä ja yleensä kaikkea elämässäni. Käytin tosi paljon aikaa siihen että kuuntelen sisintäni ja ennenkaikkea sydäntäni. Lopulta tein elämäni suurimmat ratkaisut; aviollitto jatkui mutta ammatti vaihtui tyystin. Olin tyytyväinen itseeni, elin onnellista ja täyttä elämää. Mutta minun valinnat ei olleetkaan aviomiehen mieleen ja siitä alkoi sitten alamäki joka päättyi siihen, että mies päätti elää omaa elämäänsä elämänsä rakkauden kanssa. Ja se rakkaus en ollut todellakaan minä.
Olin 46 vuotias, kolmen melko pienen lapsen äiti ja yhtä äkkiä yksin. Siinä oli taas elämänmuutosta kerrakseen mutta siitäkin selvisin. Nyt olen vähän päälle 50v, koululaisten äiti ja onnellisesti kihloissa. En olisi koskaan uskonut että elämääni voi tulla vielä uusi rakkaus mutta elämä yllättää joskus myös positiivisesti. Pitää olla vain rohkeutta ottaa yllätykset vastaan. Yhtään en tunne olevani nuorempi vaikka uusi ihmiseni onkin minua nuorempi. Ei se rakkaus aina ikää katso, ei silloinkaan kun ikäero on väärinpäin.
Olen jotenkin onnistunut väistämään vastaamista tähän, vaikka pitelemistä on ollut ;)) Mutta tänään oli paskapäivä, ja ärsyttää.
Jos on nelikymppinen, miten voi tietää että tää on pahin ikäkriisi? Luulen että ne on vielä onnellisesti edessä, sitten kun elämä valuu käsistä ja terveys on muisto vain. Nämä kyssärit "mitä haluaa elämältä" ovat turhat, koska on täys työ jaksaa sitä osaa mitä on saanut.
Tunnen monta ihmistä jotka ovat eronneet, mutta en yhtäkään joka olisi eronnut tuosta syystä mitä sä sanoit, että haluaa jotain nuorempaa? Ero on tullut siksi koska suhde on tullut tiensä päähän. Neuvotteluvara loppunut.
Toiset hoitaa eron niin, että hyppävät toisen kyytiin, toiset ei.
Ite jätin miestäni, ja et arvaa miten turhauttavaa on kuulla kaikenlaisia syytöksiä siitä miksi sen loppujen lopuksi tein. Halusin seikkailla, halusin vain vapautta, mulla oli kaikki eikä mikään riittänyt, en tehnyt sitä tai tein just tuota, GOSH! mutta ikinä toinen ei voi myöntää sitä että olisi mitenkään itse osasyyllinen.
Mua ottaa päähän lauseet kuten "minä olisin ollut valmis tekemään työtä liittomme eteen, mutta sinä et!" Se on paskapuhetta. Yleensä kummatkin ovat syyllisinä eroon, vaikka toinen vaan tekee sen lopullisen päätöksen. Toinenkin päättää, mutta passiivisesti. Ja syy on kenen? Tietty sen joka lähtee, se vastuuntunnoton, kevytkenkäinen paskiainen.
Pah.
Jos parisuhde kaatuu ja tulee ero, niin ei siihen pitäisi ulkopuolisilla ihmisillä ole mitään sanomista!
Kun rakkaus loppuu, niin liekkiä ei voi uudelleen sytyttää.
Toimimaton parisuhde on vankila, joka tukahduttaa elämisen halun.
Eron jälkeen ei ole enään paluuta entiseen, vaan elämä rullaa eteenpäin kohti uusia haasteita, eikä menneitten asioiden vatvominen kuulu siihen!
Jätetty puoliso voi yrittää painostaa ja alistaa vielä eron jälkeenkin ja siten kostaa tai parantaa omia haavojaan, mut se on raukkamaista käytöstä!
"Se nuoruus ei tule takaisin mutta voi yrittää toteuttaa niitä haaveita ja unelmia mitä nuorena ei ollut taloudellisista syistä mahdollista toteuttaa. Se vaan pelottaa tässä iässä ettei kerkeä toteuttamaan kaikkea ennekuin niiden haaveiden toteuttaminen käy liian vaaralliseksi. Joku on sanonut ettemme me miehet kasva ikinä aikuisiksi ja aina meillä pitää olla kaikenmaailman "leluja".
"Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä mä silloin elää sain..... "
Todella lapsellista uikutusta aikuiselta mieheltä, voi voi. Mitä sä nuoruudestasi haluat muka takaisin? Sinähän olet päässyt siitä eroon, eikö niin? Haluatko takaisin pikkupojan rooliin kun kaikki on vielä "outoa"? Vai haluatko takaisin kouluun ja isin ja äidin luokse asumaan? Mitä muka silloin sulla oli, ei vaimoa, ei taloa... ei varmaan mitään.
Ja paras kysymys lienee että miksi et voi tehdä asioita uudelleen jos jokin asia kiinnostaa mitä ennen teit? Sinähän se sama kaveri olet mikä ennenkin.
Niillä leluilla ei ole hevonvitun merkitystä tässä elämässä. On nähty kaikki moottoripyörät ja autot.... kaikki sitä samaa velkapaskaa minkä saa lainalla kun on vakituinen työ. Voihan ne vaikka varastaa jos mieli tekee :)
Nuorena sitä on ujo ja köyhä. Ei minullakaan mitään työtä nyt ole, mutta on hyvä tukiraha ja teen pimeästi omia hommiani, enkä halua takaisin siihen ikään missä ne rassukat nykyään elelee.
En ymmärrä suoraan sanoen teitä itkijöitä yhtään :) Joo "nuoruus takaisin".
Ja sitten ku olette "Nuoria" niin ette ole enää vapaita kuten nyt. Olette vain niitä säälittäviä finninaamoja ärsyttävine tapoineen... ei, en halua sellaiseksi enää kiitos!!
Akkojen hommia tuollaiset ikäkriisit sanoo tosimies ja lämmittää puusaunan, ottaa pullon kossua ja pieraisee.
Näin on. 40 ikää ja avioero takana. Koko kevät mennyt oman elämän analysoinnissa. Joskus masentaa ihan simona. Muistan että joskus 35 oli myös ikäkriisi kun tajusi että ollaan jo keski-iässä ja se nuoruus meni. Mutta silloin taas oli tunne että tässä ollaan aikuisia ja elämän parhaat vuodet vasta edessä.
Mä kyllä tiedän että 50 sitä sitten ajattelee että vi..u sitä oli vielä nuori silloin 40 senä.
Oiskohan tässä takana tunne siitä että eka kertaa tajuaa sen että siinä se elämä sitten taisi olla. Enää ei ole oikeastaan mitään haaveita erityisiä tulevaisuuden suunnitelmia.