Entisenä urheilijana olen aina pitänyt lihaksikasta ja kiinteä kroppaa kauniina, mutta lajini jätettyäni myös liikunta jäi. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin ja n. 30 kg lihavampana mietin paljon mitä oikein elämältäni haluan. Entinen liikunnan intohimo on siirtynyt ruokaan. rakastan ruokaa ja nautin siitä todella, elämä helpommalta, kun ei tarvitse laskea jokaista suupalaa. olen aloittanut laihduttamisen monesti, mutta kerta toisensa jälkeen olen epäonnistunut. haaveilen kyllä edelleen kauniista kropasta ja säännöllisestä elämästä, mutta samalla se oli ainaista itsekurin toteuttamista. tällä hetkellä en kuitenkaan hyväksy itseäni sellaisena kuin olen, en kehtaa käydä ulkona (vanhojen tuttujen mielipiteet) ja tietyllä tavalla häpeän itseäni koska olen päästänyt itseni lihomaan. Silti se mielihyvä minkä saan kevyestä puuhailusta, ruuan nauttimisestarentoutumisesta saavat minut hyvälle tuulelle. Suoraan sanoen, kun en ole dieteillä tai laihduttamassa olen paljon iloisempi ja säteilevämpi varmaan koska saan tehdä mitä ehkä haluan. en osaa sanoa mikä on sitä mitä haluan!?
ei jaksa/kiinnosta laihduttaa
bhkjbjk
1390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin elin noin pitkän aikaa ja täytyy sanoa että mainitsemassasi elämäntavassa on puolensa. Saa herkutella eikä tarvi stressata. tuntui että mitä vähemmän liikkui, sitä enemmän alkoi autollakin tekemään pienetkin matkat. eli laiskistui laiskistumistaan. Pian liikunnasta tuli kirosana.
Sitten tuli stoppi vastaan.ihmiset alkoivat noteerata lihomiseni ja se ei tuntunut enää mukavalta. Hankalinta oli tavata vanhoja tuttuja jotka muistivat minut hoikkana. Inhotti katsoa itseään peilistä: näytin väsähtäneeltä, iho ei hehkunut ja olin ihan turvonneen näköinen. Ja ennenkaikkea fyysisesti voin huonosti. Pistin asiat vaakakuppiin ja tajusin etten halua elää niin kuin elin. Tajusin että kohtuus pitää löytää. Elämän ei tarvitse olla mustavalkoista. Nyt liikun ja herkuttelen silloin tällöin. Fyysisestä kunnosta pitää pitää huolta ellei halua rapistua ja sillä on vaikutukset henkisellekin puolelle. Nyt vuoden liikuntaprojektin jälkeen olen jälleen normaalipainossa. Välillä elämä tuntuu puurtamiselta kun on paljon muutakin tekemistä ja päivittäinen liikunta on melkeinpä välillä velvollisuus. Mutta ikinä en ole kironnut että miksi lähdin liikkumaan vaan se on toisinpäin. : ) Ilta menee mukavalla fiiliksellä kun on huolehtinut fysiikastaan, monet boikotoivat sitä mutta huomaavat tulokset vuosien saatossa. Itsensä rajoittaminen ja itsekuri vie lopulta onneen, vaikka aluksi tapojen muuttaminen on helvetillistä. Ideana on löytää sellaiset elämäntavat että pystyy elämään niiden kanssa. Ei kannata ottaa mitään liian suuria tavoitteita vaan löytää kultainen keskitie liikunnan ja herkuttelun välille.