Lapseni meni 6-vuotiaana sijoitukseen omalla suostumuksellani ja sillä aikaa oli tarkoitus miettiä, miten repivä avioliittomme saadaan korjatuksi?
Meille tuli ero ja annoin itseni toipua, jotta olen sitten vahva äiti kun lapseni palaa. Sijoitus kesti kaikkiaan 2 vuotta.
Oletin että lapseni tulee koulun alkuu luokseni ja kyselyihin vastattiin oudosti?? Selvisi, että allekirjoittamani paperi ei pätenytkään vaan lapsi jäisi perheeseen.
Alkoi raju taistelu oikeustoimessa jossa sain hänet kotiin.
Nyt minulla on 23 vuotias nuori aikuinen joka syyttää jatkuvasti sijoitusajasta minua. Jo tuo erossaolo aika oli karmeaa, aivan hirveää ja siihen päälle oikeusprosessi. Olin silloin lopussa, mutta lapseni vuoksi jaksoin, koska ajattelin kaiken p... olevan ohitse, kun hän on luonani??
18-vuotiaana nuori vaati kaikki asiapaperit nähtäväkseen ja ne hänelle annettiin. Hän yritti "raivota" sossuille, mutta luukut lyötiin kiinni!
Minä jäin kaiken kärsimäni jälkeen ainoaksi uhriksi. Nuori raivoaa, huutaa, haukkuu ja nimittelee milloin mitenkin. Olen hylkääjä, rikollinen jättäjä, pa...kasa, vitun sika, että mä vihaan sua ku annoit pois etkä rakastanu!
Tällaista on työpaikkani puhelinvastaajassa ja omaan kännykkääni pelkään jo vastata. Olen yrittänyt meille perheterapiaa, mutta nuori ei koskaan kuulemma lähde. En voi väkisin häntä viedä?
Hän ei pidä mitään yhteyttä entiseen sijoituspaikkaansa, muttei myöskään koskaan puhu heistä mitään. En siis saa sieltäkään mitään tukea?
Olen syytön hänen liian pitkään sijoitusaikaan ja nyt saan tällaisen kuorman päälleni! En kohta jaksa enää elää??
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Olen välillä sairaslomalla, kun saan tappouhkauksen. Pelkään ajoittain omaa lastani, jota silti rakastan eniten.
Mitä minä enää voin tehdä, puhuminen ei auta! Olen ihan lopussa.
Meille tuli ero ja annoin itseni toipua, jotta olen sitten vahva äiti kun lapseni palaa. Sijoitus kesti kaikkiaan 2 vuotta.
Oletin että lapseni tulee koulun alkuu luokseni ja kyselyihin vastattiin oudosti?? Selvisi, että allekirjoittamani paperi ei pätenytkään vaan lapsi jäisi perheeseen.
Alkoi raju taistelu oikeustoimessa jossa sain hänet kotiin.
Nyt minulla on 23 vuotias nuori aikuinen joka syyttää jatkuvasti sijoitusajasta minua. Jo tuo erossaolo aika oli karmeaa, aivan hirveää ja siihen päälle oikeusprosessi. Olin silloin lopussa, mutta lapseni vuoksi jaksoin, koska ajattelin kaiken p... olevan ohitse, kun hän on luonani??
18-vuotiaana nuori vaati kaikki asiapaperit nähtäväkseen ja ne hänelle annettiin. Hän yritti "raivota" sossuille, mutta luukut lyötiin kiinni!
Minä jäin kaiken kärsimäni jälkeen ainoaksi uhriksi. Nuori raivoaa, huutaa, haukkuu ja nimittelee milloin mitenkin. Olen hylkääjä, rikollinen jättäjä, pa...kasa, vitun sika, että mä vihaan sua ku annoit pois etkä rakastanu!
Tällaista on työpaikkani puhelinvastaajassa ja omaan kännykkääni pelkään jo vastata. Olen yrittänyt meille perheterapiaa, mutta nuori ei koskaan kuulemma lähde. En voi väkisin häntä viedä?
Hän ei pidä mitään yhteyttä entiseen sijoituspaikkaansa, muttei myöskään koskaan puhu heistä mitään. En siis saa sieltäkään mitään tukea?
Olen syytön hänen liian pitkään sijoitusaikaan ja nyt saan tällaisen kuorman päälleni! En kohta jaksa enää elää??
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Olen välillä sairaslomalla, kun saan tappouhkauksen. Pelkään ajoittain omaa lastani, jota silti rakastan eniten.
Mitä minä enää voin tehdä, puhuminen ei auta! Olen ihan lopussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et sinä voi toisen päähän mennä, olet selittänyt asian hänelle ja jos hän ei ole valmis tapahtunutta hyväksymään, vaan etsii syyllisiä, niin et sinä sille asialle mitään voi.
Lapsellasi on hyvin paha olla ja hänen pitäisi mennä ammattiauttajalle, mutta sinä et voi häntä siihen pakottaa, jos hän ei itse näe tarvetta. Itseäsi voit auttaa hakeutumalla perheneuvolaan tms. jossa voit käydä asiaa läpi ammattilaisen kanssa ja toivoa, että lapsesi joskus tokenee sen verran, että hakeutuu terapiaan.
jos näet että lapsellani/nuorellani on hyvin paha olla, niin miksi hän ei puhu minulle siitä suoraan? Hän on keskustelutaitoinen, koska opinnot sujuvat hyvin.
Miksi äidin kanssa EI voi keskustella asioita auki? Miksi pitää huutamalla tuoda itseä esiin jos hänellä todella on paha olla?
Osaatko neuvoa vielä siinä? Kiitos.
Ps. asiallisia ja ohjaavia neuvoja voitte antaa lisääkin, varsinkin ne jotka ovat jo kasvattaneet lapsensa ulos pesästä.
lapsilla on tapana testata vanhempiaan, kaiken aikaa ja koko ajan.
nuoresi vietti lapsuutensa ja murrosikänsä vieraassa perheessä. nyt hän on kuitenkin saanut nähdä sijoitukseen johtaneet ja sijoitusaikaiset paperinsa. kai niistä näkyy myös sinun taistelusi huostaanoton purkamiseen? siitä huolimatta laspi voi testata oletko NYT OIKEASTI paikalla ja kestätkö hänen raivonsa.
hae itsellesi apua jaksaaksesi hänen testinsä läpi. ja toista toistamiseen sitä mitä teit saadaksesi hänet takaisin. Miten teillä meni sijoiksen aikana? tapasitteko säännöllisesti? voitko Sinä olla yhteydessä sijoituspaikkaan ja kysellä miten lapsesi kapinoi murrosikäänsä sijaisperheessä? Jos murrosikää ei silloin ollut, voi riitely nyt olla myöhästynyttä murrosiän kapinaa aikuista vastaan. niin tai näin, hae itsellesi apua ja tukea. kuten yllä sanottiin, lastasi et voi pakottaa apua saamaan, mutta itseäsi voi auttaa.
tuon kaksi vuotta, ei siis enää murrosikäisenä! Häntä kohdeltiin perheessä huonosti ja kertomansa mukaan häneen on käyty myös käsiksi. En vain voi todistaa, onko kaikki kertoma aivan totta?
Tapasimme toki säännöllisesti, siis pitkiä viikonloppuja. Sijoituspaikkaan en voi olla yhteydessä, koska nuoreni kertomia asioita tulee esiin ja ne nostattavat suuren vihan silloista perhettä kohtaan. Hän tietää asioita, joita ei sen ikäinen tietäisi jos hän ei puhuisi totta? (siis silloin 7 vuotiaana puhui) Perhe osoittautui huonoksi heti alussa, sen sossukin vaivoin myönsi.
Parempi perhe vain olisi ollut liian kaukana kotikaupungistani.
Murrosikä koettiin yhdessä kotona mutta se meni melko kivuttomasti. Sitä silloin ihmettelin? Odotan taas kauhulla soittoa, mutta odotan kuitenkin.
Rakastan häntä omana itsenään vaikken hänen tekemisiään aina hyväksy.
Laittakaa vain viestiä jos haluatte. Kaikki auttaa eteenpäin.
Tekeydyt marttyyriksi. Sinun on otettava vastuu tapahtumista kuten olet tehnyt. Mikset katso lastasi silmiin ja tunnusta syyllisyyttäsi. Siitä alkaa pitkä tie eheytymiseen. Kun olet tekemäsi itsellesi tunnustanut, voit alkaa toipumisprosessin. Mene siis psykiatrille, miksi vaivata lasta oman syyllisyytesi pyrkiessä pintaan. Et käyttänytkään sijoitusaikaa kuten annoit alussa ymmärtää.
Ehkä koko asia on vaan niin rankka käsitellä ja todennäköisesti vielä kesken, joten se purkautuu noin. Nuori varmaan purkaa pahaa oloaan ja on osittain ehkä katkera kun tiedostaa nyt mihin pisteeseen asiat joskus menivät. Monesti syyn saa kaikesta lopulta äiti, vaikkei lapsi sitä pohjimmiltaan tarkoita. Olet varmasti ollut välillä väsynyt kaikkeen, mutta minusta on hyvä ettet siltikään koskaan luovuttanut vaan jaksoit taistella lapsesi kotiin. Kaikista äideistä ei valitettavasti siihenkään ole. Asiakirjoissa voi myös asiat muuttua kun jokainen tulkitsee niitä eritavalla tai katsoo niitä eri näkökulmista. Myös sijaisperhe kiintyy monesti lapseen eikä tilannetta ainakakaan vie eteenpäin jos aletaan etsimään syitä jatkuvasti esim. lapsen kotoa tai puhutaan negatiiviseen sävyyn lapsen oikeista vanhemmista. Mielestäni sijoitus tulisi lakkauttaa heti jos tilanne kotioloissa on muuttunut ja antaa paikka seuraavalle sitä todella tarvitsevalle. Pitkittäminen vaan pahentaa tilannetta ja tuntuu että lapsi erkanee vielä entisestään hänelle kuitenkin läheisimmistä ihmisistä jotka ovat tunteneet hänet elämän alkutaipaleelta saakka.
Uskon että aika parantaa haavat. Ei ehkä kokonaan mutta kun lapsesi kasvaa vielä, hän oppii jossainvaiheessa käsittelemään tunteitaan ja näkemään asioita toisella tavalla. Väkisin ei kannata kuitenkaan lähteä asioista tappelemaan. Mietin olisiko esim.kirjeestä apua? Siinä voisit kirjoittaa kuitenkin oman näkökulmasi asioista. Pääasia että lapsesi tietää aina että välität hänestä eikä se muuttunut silloinkaan vaikka hän itse oli toisaalla. Ja liian pitkä sijoitusaikahan ei ollut kiinni sinusta, näin ainakin itse ymmärsin.